Vuosi 2014 tavaroina

Vuosi sitten harmittelin kodissani lymyäviä turhan tavaran keskittymiä ja haastoin itseni karsimaan niitä.  Tuon tavaradieetin tulokset raportoin kesäkuussa. Mutta mitä onkaan tapahtunut vuoden toisella puoliskolla?

Vaatteet Sisään: 1 farkut, 1 leggingsit, 1 saapikkaat, 1 paketti ponnareita Ulos: 1 housut, 1 korkokengät, 1 puhkikuluneet saapikkaat

Keittiötarvikkeet Sisään: 1 tarjotin, 1 metallikulho, 1 lasikannu Ulos: 1 sitruspuserrin, 1 piirakkavuoka, 1 työvälinenaulakko

Elektroniikka Sisään: 1 matkapuhelin, 1 puhelimen suojakuori, 1 latauspiuha, 1 internetpiuha, 1 aux-piuha Ulos: 1 matkapuhelin

Musiikki Sisään: 1 instrumentti, 1 tietokoneeseen liitettävä minikosketinsoitin Ulos: 16 CD-levyä

Muuta Sisään: 1 naulakko, 1 korihylly kylppäriin, 6 mustekalaa (pyörän tarakalle), 1 satulanlämmitin (itse ommeltu jämävillakankaasta), 1 vanha villahuopa pimennys-/eristysverhoksi Ulos: 1 katkennut mustekala

Yhteensä Sisään: 24 Ulos: 24

Sisääntulleiden ja lähteneiden suhde pysyi sopivana, vaikka käytännössä karsiminen tyssäsi kokonaan kesän päätyttyä, ja sen jälkeen sisään on valunut (tarpeellista) tavaraa ilman, että olen raivannut mitään tieltä pois. Kesällä oli pakollinen matkapuhelimen vaihto vanhan hajottua. Lisäksi päätin hyödyntää opiskelijakämppäni vuokraan sisältyvän nopean internetin ja hankin käytettynä sopivan piuhan. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain kesällä myydyksi viimeisetkin cd-levyni.

Olen lukenut kiinnostuneena muiden blogeista viime vuoden vaatesaldoja. Itselläni ei ollut minkäänlaista vaatebudjettia, mutta koska olen pitänyt kirjaa sekä kaikista menoistani että kotiini saapuneista tavaroista, on kaikki viime vuoden vaatehankinnatkin dokumentoitu. Julkaisenpa vielä kootun vaatelistan tähän kylkeen.

Talvitakki (ale) 134,00
Jakku (2ndhand) 12,00
Paita (kaverilta) 0,00
Mekko (kaverilta) 0,00
Farkut (2ndhand) 25,00
Leggingsit (kotimaiset) 35,00
Saapikkaat (sukulaiselta) 0,00
Ponnarit 3,50

Yhteensä 209,50

Yllätyin summan suuruudesta, mutta luonnollisesti yksikin isompi ostos (takki) hilaa summan heti ylös. Kaikki vaatteet tulivat tarpeeseen, vaikkakaan kyseinen takki ei ollut vielä hälyttävän välttämätön. Päätin silti ostaa sen, koska se oli hyvännäköinen ja laadukas, ja sain sen reilulla alennuksella. Takkeja ei tarvitsekaan vähään aikaan ostaa.

Ensi vuonna rahaa menee vaatteisiin todennäköisesti vielä enemmän. Hahmottelin aikaisemmin tarvelistaa, josta olen tähän mennessä hankkinut leggingsit, saapikkaat ja farkut. Arvioin, että loppuihin vaatteisiin kuluu uutena 300-400 euroa. Vähemmän, jos löydän niitä käytettynä.

Virtaako sinulla enemmän tavaraa kotiin vai kodista pois?

Miten meni muovittomuus?

Onnistuin yllättävän hyvin tavoitteessani vähentää ostamani muovin määrä minimiin. Asun yksin, syön valtaosan päivittäisestä ravinnostani koulun lounasruokalassa ja joskus dyykkaan, joten kauppareissuja ei tarvinnut kuukauden aikana tehdä kovin monta. Ne muutamatkin menivät aika kivuttomasti, joskin olen havahtunut muovin pelottavaan valta-asemaan maailmassamme.

Useimmat ostamani peruselintarvikkeet saa onneksi pahvissa tai ilman mitään pakkausta: maidot, kananmunat, hiutaleet ja juurekset ovat helppoja syötäviä muovittomalle. Kerran tarvitsin mantelijauhoa, jota olin ostaa muovitettuna marketista. Muistin kuitenkin, että eräässä ketjussa myydään vaikka mitä jauhoja ja pähkinöitä irtona. Kävin siis ostamassa hiukan kovemmalla kilohinnalla mantelijauhoa juuri sen verran, kuin tarvitsin, ja säästin taas yhden ylimääräisen muovikääreen (tosin huomasin hyllyjen alla tukkutavaraa isoissa muovisäkeissä, eli ihan muovitonta ei irtomyyntikään ole).

Jouduin joustamaan sellaisten ruokien ja taloustarvikkeiden kohdalla, joita ei kerta kaikkiaan myydä ilman muovipakkauksia. Hammastahna, juusto ja vessapaperi ovat tyyppiesimerkkejä. Opin myös, että monissa kaupallisissa kosmetiikkatuotteissa on paitsi muovikuori, myös muovisisältö. Kylpyhuoneenkaapissani ei onneksi ole varsinaista muovikosmetiikkaa, mutta purnukoista en ole vielä päässyt kokonaan eroon. Hyvään alkuun olen kuitenkin päässyt vaihtamalla kotitekoiseen deodoranttiin sekä ripsiväriin.

Tajusin, että kuluttaja pystyy ihan oikeasti vaikuttamaan yritysten toimintaan paitsi rahoillaan, myös sanoillaan. Olin tilannut elokuun puolella postipaketin, joka saapui syyskuussa. Se sisälsi tarpeettoman paljon muovista pakkausmateriaalia. Annoin paketin lähettäneelle yrittäjälle palautetta, jossa toivoin, että jatkossa hän pakkaisi tuotteet ilman muovia, koska tuotteet eivät olleet sellaisia, että ne välttämättä tarvitsisivat kääreitä ja kuplamuovipehmustuksia.

Palaute otettiin hyvin vastaan, ja myyjä kertoi itsekin miettineensä asiaa. Hän lupasi siirtyä ympäristöystävällisempään paketointiin käytettyään nykyiset pakkausmateriaalivarastonsa loppuun. Suuremman yrityksen käytäntöjen muuttaminen vaatii useampien ihmisten huutelua, mutta menestyäkseen kaikenkokoisten yritysten on lopulta kuunneltava asiakkaitaan. Yrityksille kannattaa antaa palautetta aina, kun on jotain valitettavaa (tai kiitettävää)!

Muoviton syyskuu -tapahtuman Facebook-sivua tutkaillessani harmistuin siitä, että ihmiset kokivat paperipussien olevan ehdoton ja autuaaksi tekevä muovin korvaaja. Paperipussi ei kuitenkaan ole juuri muovipussia parempi vaihtoehto, jos sekin jää kertakäyttöiseksi. Toisin kuin muovi, paperi toki maatuu eikä ole haitaksi ympäristölle hajotessaan, mutta kertakäyttöpussien valmistukseen ja kuljetukseen kuluu suunnilleen saman verran luonnonvaroja, olivat ne mitä materiaalia tahansa. Olennaista on lakkauttaa kertakäyttöisyyden konsepti ja minimoida kaiken roskan määrä.

Muovittomuuteen pyrkiminen ei lopu tähän. Muistan jatkossakin ottaa kauppaan omat hedelmäpussit mukaan. Vertailen pakkauksiin käytetyn muovin määrään ja ostan mieluiten irtona, jos kilohinta ei ole suhteettoman korkea. Jätän edelleen polyesterivaatteet kauppaan ja nostan muoviroskan kadulta roskikseen, jotta se ei lennä tuulen mukana jokeen saastuttamaan juomavettämme.

Pyritkö sinä syyskuussa vähentämään muovinkulutustasi? Miten onnistui?

Musiikin omistamisesta

Luovuin kesällä viimeisistäkin cd-levyistäni. Minulla ei ole ollut yli vuoteen cd-soitinta, ja olen jo pitkään kuunnellut kaiken musiikin joko elävänä, tietokoneelta tai taskukokoisesta soittimesta. Levyistä luopuminen oli looginen askel, mutta kuitenkin raskas sellainen.

Musiikkitallenteiden omistamiseen liittyy samantyyppistä symboliikkaa kuin kirjojenkin haalimiseen. Levyhylly kuvastaa paitsi ihmisen musiikkimakua, myös hänen persoonaansa, arvojaan ja tunne-elämäänsä. Keräilin yläaste- ja lukioikäisenä intohimolla senhetkisten lempiartistieni levyjä. Kyseiset albumit olivat minulle tärkeitä, ja niiden kappaleiden säkeisiin kiteytyivät monet sen ajan riemut ja ahdistukset. Ne biisit, jotka tahdittivat elämääni tuolloin, herättävät nykyään nostalgisia tunteita.

Koen kuitenkin olevani aika lailla eri ihminen kuin muutama vuosi sitten. Musiikkimakukin on taipuvainen kehittymään ajan myötä uusiin suuntiin, jolloin hartaasti kerätty kokoelma laahaa auttamattomasti jäljessä. Palaaminen entisiin lempikappaleisin on välillä mukavaa, mutta en saa enää yhtä suurta nautintoa samojen levyjen luukuttamisesta yhä uudelleen. Siksi en koe tarpeelliseksi säilyttää ennen niin rakasta levykokoelmaani. Jos minun tekee mieli kuunnella nuoruuden suosikkeja, löydän parhaat kappaleet nopeasti sähköisenä.

Olen musiikko, joten kuuntelen paljon ja monenlaista musiikkia omaa soittoani kehittääkseni ja myös ihan huvikseni. Onneksi on olemassa internet ja sen tarjoama rajaton musiikkikokoelma. Hukkuisin levyihin, jos yrittäisin fyysisesti kerätä kaiken sen musiikin, jota harjoitellessani ja vapaa-ajallani kulutan. Sen sijaan minulla on pari elektronista laitetta, joiden avulla musiikkikirjastoni on aina ajan tasalla, ja löydän myös entistä helpommin uusia mielenkiintoisia artisteja. Eikä tarvitse enää pyyhkiä pölyjä levynkansista!

On hyvä muistaa, että cd-levyt ovat vain yksi musiikin tallennusmuodoista, eikä digitaalisena edes paras mahdollinen sellainen. Musiikki itsessään on olemassa muulla tavoin, abstraktina ilmiönä, johon pääsee käsiksi muutenkin kuin levykauppoja kierrellen. Se, että en omista cd-levyjä, ei tarkoita, etten tykkää kuunnella musiikkia – aivan kuten sekään, ettei minulla ole kirjahyllyä, ei tarkoita, etten nauttisi kirjojen lukemisesta.

Musiikki on lähellä sydäntäni. En vain halua omistaa sitä.

Mitä kautta sinä kuuntelet musiikkia? Onko musiikkitallenteiden omistaminen sinulle tärkeää?

Jätehaaste

Olen miettinyt jäteasioita paljon viime aikoina. Vaikka ympäristöasiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja ekoilu arjessa on jo pitkälti automatisoitunutta, olen huomannut, että jätekäyttäytymisessäni olisi vielä parantamisen varaa.

Kierrätän toki kaiken, minkä taloyhtiön jätehuollon puitteissa pystyn, eli paperin, pahvin, lasin ja metallin. Kaatopaikalle päätyy vain harvoin muutama läpipainolääkepakkaus, rikkoutunut astia tai muu hyödyntämiskelvoton esine. Poltettavaksi sen sijaan menee yllättävän paljon biojätettä ja muovia, mikä harmittaa. Asuinseudullani ei ole kummallekaan varsinaista kierrätysmahdollisuutta.

Kompostoiminen ei parvekkeettomassa kerrostaloasunnossa oikein onnistu, mutta muovin tuhlaamista pystyn rajoittamaan. Vaikka pyrin kaupassa valitsemaan kierrätettäviä pakkauksia muovisten sijaan (hankalaa, nimittäin kaupoissa lähes kaikki on pakattu muoviin), otan esimerkiksi aina irtokasviksille uuden pussin. Käytän hedelmäpusseja roskapusseina, mutta nyt kesän aikana torilla vieraillessani niitä on kertynyt enemmän kuin ehdin pitkään aikaan käyttää. Maksullisia muovikasseja en sentään ota, ja liikkeissä asioidessani kieltäydyn ilmaiskasseista oma-aloitteisesti (etenkin vaatekaupoissa unohdetaan kysyä, onko muovikassi tarpeellinen).

Oma lukunsa on kodin ulkopuolella välillisesti ja välittömästi syntynyt jäte. Kuinka monta julkisen vessan kertakäyttöistä käsipyyhettä ja ravintolan paperiservettiä heitän roskikseen vuodessa (kenties oma kankainen nenäliina mukaan?)? Miten paljon roskaa tuottaa lounasruokala, jossa käyn päivittäin ravitsemassa itseni? Entä miten monta kiloa asiakkaille näkymätöntä pakkausjätettä kaupat heittävät roskiin joka päivä kuormia purkaessaan, puhumattakaan syömäkelpoisesta mutta päiväysvanhasta hävikkiruuasta?

Jäteasioita ovat ilmeisesti muutkin kauhistelleet, sillä Facebookissa on alkamassa Muoviton syyskuu -tempaus, johon on kirjoitushetkellä ilmoittautunut osallistuvaksi yli 14 000 ihmistä, minä yhtenä heistä. Kannustan teitä lukijoitakin omien jätetottumustenne tutkailuun haasteen hengessä, olitte naamakirjakäyttäjiä tai ette. Totaalinen muovittomuus on tällä hetkellä tässä yhteiskunnassa mahdotonta, mutta jokainen voi varmasti omalta osaltaan hiukan vähentää turhaa muovin kulutusta.

Oma tavoitteeni on lopettaa hedelmäpussien haaliminen: otan kauppaan mukaan jo käytetyn pikkupussin ja liimaan uuden hintalapun vanhan päälle. Kun joskus olen käyttänyt kaikki pikkupussit loppuun, aion ommella (tai ostaa, jos en löydä sopivaa kangasta) kestopussit kasviksille. Roskapussiksi saa jatkossa kelvata mikä tahansa pieni muovipussukka tai -purnukka.

Jos oman jätejalanjäljen pienentäminen kiinnostaa, suosittelen tutustumaan mainioon Vähemmän roskaa -blogiin. Itse olen saanut Nokkelan kirjoituksista paljon inspiraatiota ja oivalluksia.

Aiotko sinä osallistua muovinvähennyshaasteeseen?

Annetaan käyttöön

Olen kesän aikana kokeillut tavarasta eroon pääsemistä minulle uudella tavalla: Facebookin annetaan-ryhmässä. Kokemukseni on ollut varsin innoittava, ja suosittelen muillekin kyseisen sosiaalisen mediakanavan käyttäjille vastaavanlaiseen ryhmään liittymistä oman karsimisen helpottamiseksi.

Liityin ryhmään, koska ruokakaapissani oli pari vuotta vanha pussi spirulina-levää, jonka parasta ennen -päivämäärä lähestyi. En ollut millään saanut käytettyä kuin muutaman ruokalusikallisen vihreää jauhetta, koska sen maku ja erityisesti haju oli minusta vastenmielinen ja ihoni reagoi siihen huonosti. Ainoa keksimäni tapa päästä jauheesta eroon muuten kuin roskiin heittämällä oli pois antaminen – mutta mitä kautta? Isot nettikirppikset kun kieltävät ilmoitukset elintarvikkeista. Muistin erään lukijan vinkanneen Facebookin kierrätysryhmistä, ja päätin kokeilla, ratkaisisiko sellainen ongelmani.

Heti ilmoituksen julkaisemisen jälkeen leväpussiani jonotti ainakin viisi ihmistä, ja pääsin siitä parissa päivässä eroon. Joku tuli kiitollisena hakemaan sen kotioveltani. Innostuin: tässäpä helppo, nopea ja luotettava tapa luopua ylimääräisistä tavaroista, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu hyväntekeväisyyskirpputorille vietäväksi ja jotka muuten todennäköisesti heittäisin vain pois. Ekan kerran jälkeen olin kuitenkin vielä hiukan epäileväinen, olinhan antanut ilmaiseksi trendikästä superfoodia. Miten kävisi tavanomaisempien tavaroiden kanssa?

Sain myöhemmin ryhmän kautta eteenpäin kahdet lievästi rikkinäiset housut, joita en itse enää käyttänyt enkä siksi viitsinyt korjata, keittiön seinälle sopivan taulunaulakon, josta puuttui yksi koukku, sitruspusertimen, piirakkavuoan sekä edellisen asukkaan kylppäriin jättämiä hiustuotteita. Jotkut tavarat olivat varattuina viiden minuutin sisällä julkaisusta, osaa piti käydä ”nostamassa” muutaman päivän ajan. Kaikelle roinalle löytyi kuitenkin ottaja.

Kun toinen näkee sen vaivan, että tulee minun luotani hakemaan tietyn esineen, se todennäköisesti tulee hänelle tarpeeseen ja käyttöön. Hutiostokset kosmetiikka- ja ruokaosastolta päätyvät roskiksen sijasta jonkun kulutukseen, jo tiensä loppupuolella olevat tavarat saavat hiukan lisää elinaikaa, eikä saajan tarvitse ostaa uutta tarpeensa täyttääkseen. Molemmille osapuolille jää hyvä mieli ja ekologinen omatunto.

Onko sinulla kokemuksia Facebookin tavararyhmistä?