Loppuvuoden vaate- ja tavarahankinnat

Julkaisen raportin loppuvuoden hankinnoista optimisesti jo nyt pari viikkoa ennen vuodenvaihdetta. Aikeenani ei ole ostaa yhtään mitään enää ennen joulua eikä sen jälkeenkään. Toivon myös, etteivät omat tai puolison perheenjäsenet lahjoita mitään tavaraa, kun nyt ei ole tarvetta millekään.

Vaatehankintoja tuli marras-joulukuun aikana odottamaani enemmän.

Vaatehankinnat vuoden alusta:

Hankinta
Hinta
Kuukautisalushousut 3 kpl72,00
Mustat nahkakengät109,00
Ruskeat mokkasiinit111,00
Suutari20,00
Sukat 11 paria 30,80
Alushousuja 3 kpl37,70
Urheilutoppi35,90
Valkoiset nahkaballeriinat109,16
Viskoosinen juhlamekko13,70
Merinovillasormikkaat19,90
Villa-polyamidipanta6,85
Leggingsit 2 kpl25,00
Vihreä puuvillakauluspaita7,20
Pellava-t-paita8,70
Reppu85,00
Pitkävartiset villasukat28,00
Kashmir-villatakki85,00
Lyocell-kimonoaamutakki143,91
Kahdet alushousut19,80
Vaatebudjettia jäljellä31,38

Ostin kahdet puuvilla-elastaani-leggingsit käytettynä, ne tulivat tarpeeseen koti-/yövaatteiksi. Uutta kauluspaitaa en olisi ihan välttämättä tarvinnut, mutta kun olin Uffilla puolison kanssa, silmääni osui todella hyvän värinen pusero, jonka päätin heräteostaa. Paita tuli käyttöön. Pellavainen t-paita ei myöskään ollut välttämätön (vaateseurannan tuloksena jo totesin, että t-paitoja en tosiaankaan tarvitsisi lisää), mutta pellavatrikoomateriaali on kiinnostanut ja houkutellut jo hyvän tovin. Kun käytettynä vastaan tuli hyvän värinen ja -mallinen teeppari edullisesti, tein hankinnan ihan vain päästäkseni kokeilemaan. Paita on miellyttävä yllä, mutta hieman turhan läpinäkyvä.

Kolme vuotta vanhasta, entiseltä työntantajalta saadusta, ei kovin laadukkaasta mutta lähes päivittän käyttämästäni repusta hajosi jo toinen vetuketju. Sanoin repulle hyvästit ja ostin uuden (siis vähän käytetyn) ja tyylikkään kaupunkirepun. Hyvä ja laadukas ostos, ja sain repun suunnilleen puoleen hintaan uutena myytävään verrattuna. Reppuja minulla on kaksi muutakin, mutta useampi vuosi sitten hankkimani puuvillainen reppu on sen verran nuhjuisen näköinen jo, että se ei enää sovi siistin pukeutumisen kaveriksi. Toinen, nahkainen reppu taas on sen verran säkkimäinen, että siinä ei voi kuljettaa papereita niiden rypistymättä. Kaikilla on omat käyttötarkoituksensa, joten jokaisen olemassaolo on ihan perusteltu vaikkei ehkä täysin välttämätön.

Joulukuiset vaatehankinnat nousivat pimeän ja kylmän alkutalven tarpeista ja haluista. Ostin jonkun itseneulomat tosi kauniit pitkävartiset villasukat ihan vain kotisukiksi. Koti-iltoja lämmittämään ostin lisäksi käytettynä tosi pehmeän ja lämpimän pitkän kashmir-villatakin, joka on kaiken lisäksi oikein kauniin sävyinen. Kotimaisen vaatefirman Portugalissa ommeltu kimonotakki puolestaan oli puhdas mielihyvähankinta. Perustelin hankinnan itselleni sillä, että minulla ei ole aamu- tai kylpytakkia, ja tämä sopisi sellaiseksi. Mutta oikeasti ihastuin kankaan kuosiin ja väriin, ja kuvittelin muuttuvani elegantiksi pukiessani kimonon ylleni. Ja onhan se elegantti, vaikka minä en olekaan. Olen käyttänyt viime viikkoina joka päivä kotona hengaillessa joko kimonoa tai kashmir-neuletta lämpötilasta riippuen, ja nämä vaatteet ovat kyllä kohottaneet mielialaani.

Toivon mukaan vuoden viimeiseksi hankinnaksi jäävät pikaisesti tilatut alushousut, jotka todennäköisesti saapuvat vasta ensi vuoden puolella. Suurta tarvetta uusille pöksyille ei ollut, koska viimeksi tilasin alusvaatteita kesällä. Yksistä tuolloin tilaamistani housuista kuitenkin purkautui sauma, ja sain korvauksena 10 euron lahjakortin samaan kauppaan (tarjoutuivat myös korjaamaan viallisen tuotteen, mutta totesin, että korjaan ne itse nopeammin kuin mitä pakkaamiseen kuluisi aikaa). Lahjakortin jälkeen itse maksettavaa jäi parikymppiä.

Sitten vielä loppuvuoden tavarahankintoja, joita niitäkin kertyi yllättävän paljon.

HankintaHinta
Salaattilinko0,00
Vohvelirauta0,00
Kuivauskaapin tarvikkeet /221,40
Kori vaatekaapin seinälle /27,48
Langaton laturi /224,95
Hieromasauva46,80
Villainen satulasuoja13,70
Kiipeilytarvikkeita
193,00
Yhteensä307,33

Vohvelirauta ja salaattilinko tulivat vanhempieni luota kokeiluun ja taitavat jäädä meille. Salaattilinkoa käytetään nyt viikoittain ja se on kätevä sekä salaatin huuhteluun ja kuivaamiseen että säilytykseen. En kyllä uutena tuollaista muovihärpäkettä ostaisi, mutta kun nyt käytetyn sai niin mikä ettei. Vohvelirauta taas on ilahduttanut uunittomassa kodissa. Sillä on paistettu jo yhdet pullat ja yhdet piparit.

Kotiin tehtiin sellaisia hankintoja, jotka ovat tehneet arjesta hiukan sujuvampaa. Kuivauskaappia ei ollut, joten sellainen väsättiin. Tiskaaminen on ollut hankalaa, kun kaikki astiat on pitänyt kuivattaa tiskipöydällä. Vaatekaappi käytännöllistyi pikkuisen lankakorilla, johon voi laittaa sukat ja muut pienet vaatteet, jotka muuten pyörivät lattioilla. Kaksipaikkainen langaton laturi taas oli pidempiaikainen toive, joka on kyllä helpottanut johtosotkua. Hieromasauvan hankin omaksi ilokseni. Satulasuoja taas on ehdoton pakkasilla, jotta paikat eivät palele pyöräillessä. Ilokseni löysin sen käytettynä.

Urheiluun liittyviä hankintoja tein marraskuussa poikkeuksellisen paljon, sekä aineellisia että aineettomia. Latasin salikortin kolmeksi kuukaudeksi ja kävin köysikiipeilykurssilla. Pelkästään näihin meni reilusti toista sataa. Ostin melkein kahdella sadalla uusia kiipeilytarvikkeita: pari vuotta vanhat kiipeilykengät vaihtuivat uusiin ja paljon parempiin (tasoni nousi välittömästi pelkästään kenkien vaihdolla), ja ostin köysikiipeilyssä tarvittavat valjaat ja mankkapussin.

Nyt on kyllä viime kuukaudet törsäilty niin paljon, että suunnittelen ensi vuodeksi rajua vyönkiristystä ainakin siihen asti, että rupean taas tekemään kokopäiväisesti tai lähes kokopäiväisesti töitä. Tämän vuoden olen elänyt rahallisesti hyvin huolettomasti ja ostanut kaiken mitä olen tarvinnut sen kummempaa pohtimatta. Ja muutaman ei-välttämättömän halunkin olen toteuttanut. Myös palveluihin olen kuluttanut ennätysmäärän rahaa. Mikään tekemäni ostos ei ole erityisesti kaduttanut, mutta rahanmeno on alkanut hiukan ahdistaa. Juuri nyt tuntuu, etten tarvitse enkä halua yhtäkään uutta vaatetta tai tavaraa. Jonkinlainen ostolakko voisi hyvin olla paikallaan.

Kun minimalisti asuu ei-minimalistin kanssa

Tähän on tultu. Kotini ei ole enää tavaraton taivas. Tasot eivät loista tyhjyyttään, kaikki tavarat eivät mahdu kaappeihin piiloon eikä kellään vierailijalla käy edes mielessä, että täällä voisi asua minimalistiksi itsensä tituleeraava henkilö.

Meillä on mattoja, hyllyjä, huonekasveja, kirjoja, pelejä, levyjä, soittimia ja huonekaluja enemmän kuin yhteen asuntoon nätisti mahtuu. Tai no – puolisollani on. Kärjistäen arvioin, että 80 prosenttia asunnon tavaroista on hänen ja 20 prosenttia minun (kysyin myös puolisolta, mitä hän arvioi osuuksiksemme, ja ilkikurinen vastaus oli 83/17). En tiedä, mikä todellinen suhdeluku on, mutta fakta on se, että kotimme näyttäisi hyvin erilaiselta, jos vain minä saisin päättää.

Tässä sitä kuitenkin eletään sulassa sovussa toisen tavaroiden keskellä. Nopeastihan silmä tottuu vallitsevaan ympäristöön. Tavarapaljoutta ei varsinaisesti arjessa huomaa, ellei siihen ala tietoisesti kiinnittää huomiota. Hyllyköt auttavat. Kun soittimet lepäävät siisti kukin omalla hyllyllään eivätkä pitkin seiniä sikin sokin (alkutilanne ennen hyllyjen hankkimista oli oikeasti sietämätön), ne näyttävät esteettisesti miellyttävältä, ovat poissa tieltä ja auttavat myös vuokrakämpän kolkkoon akustiikkaan.

Tilanne kärjistyy joskus siivouspäivinä. Turhaudun, kun on vuoroni tarttua imurin varteen enkä meinaa mahtua kulkemaan huonekalujen ohitse. En liioin jaksaisi pyyhkiä pölyjä tavaroista, joihin kukaan ei ole viimeisen kuukauden (tai vuoden) aikana koskenut kuin pölyrätillä. Inhoan kaikkea epäkäytännöllisyyttä, joten tiellä olevat tavarat, joilla ei ole omaa paikkaa, saavat pinnani kiristymään ja ärrät pärisemään.

Hiljaisista (myönnetään, joskus äänekkäistäkin) toiveistani ja mallikkaasta esimerkistäni huolimatta puolisoni ei ole puolentoista vuoden yhteiselon aikana osoittanut merkkejä minimalismikärpäsen puraisusta. Yhteenmuuton jälkeen olen karsinut omia tavaroitani entisestään myymällä esimerkiksi huonekalujani, jotka eivät sovi muun sisustuksen värimaailmaan tai kerta kaikkiaan mahdu tähän kotiin. Puolison tavaramäärä on samaan aikaan lähinnä hiljakseen kasvanut. Kaikeksi onneksi kumppanillani on hyvä sisustusmaku, joten sinänsä hänen kalusteissaan ja tekstiileissään ei ole mitään vikaa. Runsaus vain ei ole minun makuuni.

Koska kompromissit kuuluvat parisuhteeseen, olemme tietysti neuvotelleet käytännöistä, jotka mahdollistavat mielekkään kotielämän myös minulle. Tärkein niistä on oma huoneeni, jollaiseksi makuuhuone on muodostunut. Olohuone ja keittiö ovat puolison näköisiä, kun taas makuuhuoneen sisustuksesta olen saanut päättää minä. Se on yksinkertaisuuden keidas, jossa voin rauhoittua ja lepuuttaa silmiäni (muutenkin kuin nukkuessa). Siellä on paljon lattiapinta-alaa ja vain vähän tavaraa, joten se pysyy helposti siistinä. Siellä mahtuu seisomaan päällään, tanssimaan ja venyttelemään.

Toinen kotirauhaa tukeva seikka ovat toimivat säilytysratkaisut, joiden mietintään on käytetty tovi jos toinenkin. Kaikessa säilytyksessä olen edellyttänyt sitä, että yhteiskäytössä oleviin säännöllisesti tarvittaviin tavaroihin on helppo päästä käsiksi ja kaikella on järkevä paikka. Tärkeää on myös se, että molemmat osapuolet tietävät, missä mitäkin esinettä säilytetään tai mistä sitä ensimmäiseksi lähtisi etsimään. Järjestys ei aina pysy täsmälleen sellaisena kuin haluaisin, mutta sinne päin kuitenkin.

Tavaratilanne ei ole minun näkökulmastani optimaalinen, mutta se on ihan siedettävä. Kaikesta huolimatta viihdyn yhteisessä kodissamme ja olen tyytyväinen, että saan jakaa arjen rakkaan kanssa. Ja aina voi toivoa, että seuraava muutto herättää kumppanin antipatiat turhaa rojua kohtaan.

Muita minimalisteja, jotka elävät ei-minimalistien kanssa? Onko teillä vinkkejä tavarasopuun?

Heinä-elokuun vaatehankinnat

Puuf!

Sinne menivät loppuvuoden vaaterahat ja enemmänkin. Kesällä oli harvinaisen paljon aikaa ja kiinnostusta vaatehankinnoille. Todellisia tarpeita oli etenkin kenkäosastolla. Kaikki ostokset olivat perusteltuja ja harkittuja, mutta ilmaiseksi saatuja vaatteita ilmankin olisin pärjännyt (poislukien silkkipusero, joka ratkaisi kesän keikkapukeutumispulmat). Mikään ostos ei kaduta.

25,00 € Reppu, nahkaa (käytettynä)
7,00 € Farkkutakki, puuvilla 98%, elastaani 2 % (käytettynä)
62,95 Farkut, luomupuuvilla 98%, elastaani 2 % (uutena; laadukas luottofarkkuni löytyi hyvällä alennuksella)
9,00 € Huivi, puuvilla (käytettynä)
116,26 € Paljasjalkakengät, nahkaa (uutena)
94,45 € Paljasjalkakengät, mokkanahkaa (uutena)
76,40 € Paljasjalkalenkkarit, keinokuitua (uutena)
19,99 € Rintaliivit, keinokuitua (uutena)
0,00 € Villapaitoja, silkkipusero, viskoosiset kesähousut (käytettynä)

Yhteensä: 411,05 €
Vuoden alusta: 708,65
Budjettia jäljellä: -208,65 €

Budjetti ylittyi siis yli kahdellasadalla eurolla. Summa on verrattain pieni, kun miettii, paljonko suomalaiset keskimäärän käyttävät pukeutumiseen rahaa, mutta omalla mittapuullani se on suuri, enkä ole koskaan ennen käyttänyt vuoden aikana lähellekään näin paljon rahaa. Ja vuottakin on vielä monta kuukautta jäljellä.

Kuten aiemmin arvelinkin, kenkäostokset kaatoivat tämän vuoden vaatebudjetin. Jalkani ovat kasvaneet yllättäen alettuani käyttää entistä suurempia kenkiä, ja tämän seurauksena koko kenkävalikoima on pitänyt uusia. Onneksi minulla ei alun alkaenkaan ole ollut kovin paljon kenkiä. Kävelin koko kesän ainoilla kengilläni, jotka mahtuivat mukavasti jalkaan: paljasjalkalenkkareilla. Niistä alkoivat kesän mittaa pikkuvarpaat kaivautua ulos. Syksyä varten hankin siistit mokkanahkaiset tossut, vielä siistimmät pintanahkaiset kengät, joihin mahtuu villasukka ja jotka toivottavasti kiidättävät minut läpi Helsingin talven, sekä uudet paljasjalkalenkkarit, jotka korvaavat kesän aikana pieniksi jääneet edeltäjänsä. Nykyinen kengänkokoni vaikuttaisi olevan 42 entisen 40:ksi kuvittelemani sijaan. Mitkään tavalliset kengät eivät enää mene jalkaani, sillä tarpeeksi suuret kengät ovat varpaista liian kapeat ja kantapäästä liian leveät. Joudun siis ostamaan pelkkiä paljasjalkakenkiä. Tai saan – paljasjalkakengät ovat mukavimpia kenkiä maan päällä! Toivon nyt, ettei jalka tästä enää kauheasti levenisi, jotta pärjäisin näillä kenkähankinnoilla mahdollisimman pitkään. Ensi kesäksi tarvitsen vielä kesäkengät sekä yhdet tai kahdet juhliin ja esiintymiseen sopivat kengät.

Loppuvuosi pitäisi sitten kulua nollamenoilla. Periaatteessa sen pitäisi olla mahdollista, mutta katsotaan. Yllättäviä menoja voi aina tulla.

Ratkaisu asuntopulaan ja matalaan syntyvyyteen

Ensin uutiset: valmistuin yliopistosta ja pääsin pääkaupunkiin jatkamaan musiikkiopintojani. Lisäksi aloitan syksyllä osa-aikaisen oman alani työn samaisessa kaupungissa. Taas on siis tiedossa muuttamista.

Sitten asiaan.

Nyt, kun vihdoin olemme pääsemässä Kullan kanssa samaan kaupunkiin, aloimme katsella kahdelle hengelle sopivia asuntoja. Realiteetit iskivät aika pian vasten kasvoja. Helsingin asunnot ovat todella kalliita, ja meidän budjettiimme sopivia kaksioita tai isoja yksiöitä oli tarjolla vain harvoja. Varsinaiseksi ongelmaksi ja kynnyskysymykseksi muodostui korkeisiin asumiskustannuksiin yhdistettynä asumistukijärjestelmän oikku: avopuolison tulot vaikuttavat tuensaajan tukiin vähentävästi (kommenteissa laskelma, joka selventää, kuinka systeemi toimii).

Kas nyt on tilanne, että osa-aikaisessa työssä tuloni jäävät sen verran mataliksi, että olen oikeutettu pieneen määrään asumistukea. Kulta puolestaan saa tällä hetkellä opiskelijana täydet tuet. Jos lyömme hynttyyt yhteen, yhteenlaskettujen (pienten) tulojemme perusteella saamme yhteensä huomattavasti vähemmän asumistukea kuin erikseen asuvina. Tällöin Kullan tulot tippuisivat merkittävästi. Käytännössä hänellä ei siis ole varaa muuttaa kanssani yhteen, vaikka jakaisimmekin vuokranmaksun tulojemme mukaisiin osuuksiin.

Suomen lain mukaan aviopuolisot ovat keskenään elatusvelvollisia, toisin kuin avopuolisot, joita elatusvelvollisuus ei sido. Tällä perusteella pidän Kelan käytäntöä huomioida avopuolison tulot tuensaannissa lainvastaisena ja maalaisjärjelläkin ajateltuna kummallisena. Varsinkin pääkaupunkiseudulla yksiöistä on huutava pula, joten tuntuu älyttömältä kannustaa ihmisiä asumaan yksinään yhdessä asumisen sijasta.

Minusta avopuolison tulojen vaikutuksen poistaminen Kelan tuista olisi järkevää kahdestakin syystä: ensinnäkin se voisi helpottaa asuntopulaa, kun sekä pariskunnan yhteenmuutto että kämppisasuminen olisi nykyistä helpompaa ja automaattisesti yksin asumista taloudellisesti kannattavampaa. Tällöin yksiöitä vapautuisi parempaan käyttöön, ja asumistuen kokonaiskustannukset voisivat jopa laskea, kun Kela tukisi yksiön vuokran sijasta vain puolikkaan kaksion vuokraa. Tukijärjestelmän huijaamistapaukset (joissa pariskunta asuu virallisesti eri osoitteissa mutta todellisuudessa saman katon alla) varmasti vähenisivät, mikä todennäköisesti myös vähentäisi järjestelmän kokonaiskustannuksia.

Toiseksi näkisin, että syntyvyyden laskusta huolissaan olevien (jos ihmisten vähentyneestä lisääntymisestä nyt ylipäänsä tarvitsee olla huolissaan) poliitikkojen kannattaisi tarttua tähän asiaan: onhan niin, että nuoret pariskunnat hankkivat todennäköisemmin lapsia silloin, kun he asuvat saman katon alla kuin silloin, kun he asuvat erillään. Jos yhteenmuuttamisesta ei rankaistaisi tukien menettämisen muodossa, yhä useampi pariskunta pystyisi asumaan yhdessä, vaikka vain toinen on työelämässä.

Koska politiikka on kompromisseja, kaikenlaisia kukkasia saattaa jäädä lainsäädäntöön ihmisten kiusaksi. Mutta koska yleisen asumistuen avopuolisoita koskevat ehdot ovat niin ilmiselvän järjenvastaiset, herää epäilys käytännön tarkoitushakuisuudesta. Perustuukohan poliitikkojen tekemä ratkaisu avoliiton hankaloittamisesta ikivanhoillisiin arvoihin, joiden mukaan avioliitto on ainoa oikea miehen ja naisen välisen yhteiselon muoto, ja auta armias, jos naimattomalle pariskunnalle syntyy lapsi? Tai onko tarkoitus kenties yrittää estää pienituloisten lisääntyminen? Vai halutaanko pikemminkin taata asuntosijoittajille mahdollisimman mukavat vuokratuotot ruokkimalla asuntopulaa yksinasumista suosivalla tukijärjestelmällä?

Me jouduimme päätymään ratkaisuun, että asumme erillään ainakin siihen asti, kunnes Kulta valmistuu omista opinnoistaan. Olen pettynyt tilanteeseen, mutta toisaalta tämä on myös minulle taloudellisesti kannnattavampaa, ja kahdessa osoitteessa elämisessä on toki puolensa. Edullinen opiskelijasolu loistavalla sijainnilla odottaa minua jo, ja kämppiskin vaikuttaa lupaavalta. Olisi ollut kiva muuttaa yhteen rakkaan ihmisen kanssa, jonka kanssa on kärvistelty etäsuhteessa jo monta vuotta. Mutta minkäs teet.  Ainakin saamme asua taas samassa kaupungissa, mikä on jo huomattava parannus aikaisempaan monen sadan kilometrin etäisyyteen.

Ovatko tukijärjestelmän kompastuskivet hankaloittaneet tarpeettomasti teidän lukijoiden elämää?

Huhti–kesäkuun 2018 vaatehankinnat

Tämän jakson hankinnat tein kaikki kesäkuun aikana. Koska huhti–toukokuulta ei ollut raportoitavaa, tarkastelujakso venyi näin pitkäksi. Tämänkertaiset ostokset eivät harmi kyllä olleet täysiä nappiostoksia.

2,00 € Bolero juhlakäyttöön (100 % polyester) käytettynä
2,00 € Housut juhla-/esiintymiskäyttöön (keinokuitusekoite) käytettynä
16,10 € Mekko esiintymiskäyttöön (95 % viskoosi, 5 % elastaani)

Yhteensä 20,10 € 

Vuoden alusta 297,60 € 
Budjettia jäljellä 202,40 €

Kesän alussa oli tasarahapäivät second hand -liikkeessä, jossa kävin etsimässä kesän esiintymisiä ja juhlia varten päällepantavaa. Valitettavasti hankkimani bolero osoittautui kotona juhlamekon kanssa sovitettaessa hutiostokseksi. Housutkin olivat vähän niin ja näin – nappasin ne mukaani, koska ne istuivat vyötäröllä/ lantiolla hyvin. Lahkeet sen sijaan olivat makuuni liian leveät. Ostohetkellä minulla oli vakaa aikomus kaventaa lahkeet, mutta toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi. Mikäli housut vielä tämän vuoden lopussa makaavat sitku-pinossa, lahjoitan ne eteenpäin. Hutiostoksiin menettämäni summa ei onneksi huimaa päätä, mutta hukkahankinnat harmittavat silti.

Uutena ostettu mekko oli erikoistapaus, josta minulla on aika huono omatunto. Tuohon hintaan myytävää vaatetta ei ole voitu valmistaa eettisissä ja kestävissä oloissa. Etsin käytettyjen vaatteiden markkinoilta monen viikon ajan siistiä mekkoa tietynlaisella kuosilla erään musiikkiprojektin esiintymisiä varten – tuloksetta. Uutena ostamani mekko täytti kaikki tarvitsemani vaatekappaleen kriteerit ja sopi ylleni todella hyvin, joten ostin sen arveluttavan halvasta hinnasta huolimatta.

*****

Maaliskuussa käytettynä ostamani paitapuserot ovat olleet kovassa käytössä. Paitojen värisävyt eivät olleet aivan yhtä hyvät kuin kuvien perusteella ajattelin, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Viime pesun jäljiltä puseroita kuivumaan ripustaessani huomasin, että toisessa on yhden napin kohdalla pieni repeämä. Se pitää korjata ennen seuraavaa käyttöä.

Yksi pitkään palvellut neuleeni tuli kesäkuussa tiensä päähän. Pieniä parsintoja olin paitaan tehnyt useampaan otteeseen. Kainaloon keväällä ilmestynyt isompi reikä enteili jo loppua, ja nyt kun kyynärpääkin aukesi, totesin paidan palvelleen loppuun asti. Tämä käytettynä hankittu, hiukan laadukkaampi neule ehti palvella minua kuutisen vuotta varsin ahkerassa käytössä. Että oli oikeastaan jo aikakin.