Budjetti

Minulla on tallella varsin tarkat Excel-taulukot tuloistani ja menoistani mahdollisesti niukimmilta nuukavuosiltani (2016-2017). Käytin tuolloin keskimäärin hiukan alle 600 euroa kuussa. Summa sisälsi kaikki henkilökohtaiset menoni asumisesta ja ruuasta vaatehankintoihin ja huvitteluun (sitäkin oli!). Tuloni vaihtelivat kuukausittain n. 500-1000 euron välillä, joten rahaa jäi tuolloin mukavasti säästöönkin. Huh, hatunnosto menneisyyden Iitulle! Aloitin noihin aikoihin ASP-säästämisen ja avasin arvo-osuustilin, jonne olen siitä lähtien laittanut kuukausittain rahaa. 

Haluan pysyä kärryillä rahankäytöstäni edelleen nyt, kun rahaa on käytettävissä aiempaa enemmän. Ihan yhtä tarkkaa kirjanpitoa (pakkausteippi 2,95 €) en viitsi enää pitää, mutta jonkinlaista vertailukelpoista dataa haluan kerätä. 

Tämänhetkinen rahankäyttösuunnitelmani on seuraava:

  • 500 euroa yhteisiin kuluihin (oma osuuteni)
    • vuokra n. 380 €
    • ruuat, vakuutusmaksut, sähkö, kodin hankinnat yms n. 120 €
    • tarvittaessa yhteiselle tilille laitetaan lisää rahaa, mutta tämän pitäisi riittää perusmenoihin
  • 300 euroa omiin menoihin
    •  työmatkat 100 €
    • puhelinliittymä 15 €
    • musiikin kuuntelu 5 €
    • vaatteet, harrastukset, kulttuuri, liikenne jne 180 €
  • x euroa isompiin hankintoihin
    • säästetään etukäteen
  • loput säästötilille, ASPille ja sijoituksiin

Ajattelin pitää kirjaa ainakin vaatteista ja varmaankin myös muista kestokulutushyödykkeistä, joita hankin. Tavoitteena on pitää kulutus maltillisena mutta kuitenkin kohentaa elintasoa harkituilla täsmähankinnoilla. Taloudessamme elää kaksi nuukaa ihmistä, joten mitään tajunnanräjäyttävää shoppailupläjäystä tuskin on odotettavissa. Kirjanpito auttanee joka tapauksessa arvioimaan edeltävän budjetin mielekkyyttä ja omaa ostokäyttäytymistä.

Helmi- ja maaliskuun 2018 vaatehankinnat

Tammikuun törsäilyn jälkeen helmikuusta tuli luontevasti nollakuukausi vaateostojen suhteen. Työharjoittelun aiheuttaman kuormituksen takia helmikuussa ei ollut liiemmin aikaa saati kiinnostusta miettiä vaatehankintoja.

Maaliskuussa sen sijaan tein kolme ostosta:

30,00 € Iltapuku (100% polyesteri) käytettynä
7,00 € Paitapusero (100% viskoosi) käytettynä
4,50 € Paitapusero (100 % viskoosi) käytettynä

Yhteensä 41,50 €

Vuoden alusta 277,50 €
Budjettia jäljellä 222,50 €

Löysin kauniin ja edullisen iltapuvun juuri sopivalla hetkellä, kun ilmoittautuminen vuosijuhlille oli alkamassa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun osallistun moisiin juhliin – ja kokemus olisi tälläkin kertaa jäänyt väliin, ellei sopivaa pukua olisi löytynyt. Leningille tulee toivottavasti käyttöä useammassakin juhlassa.

Paitapuserot ostin postin välityksellä nettikirpputorilta. Hinnat sisältävät postikulut, eli vaatteiden myyntihinnat olivat vielä pari euroa halvemmat. Paketit eivät ole vielä saapuneet postissa, joten en nyt pysty arvioimaan, olivatko hankinnat nappi- vai hutiostoksia. Yritän muistaa kirjoittaa arvion seuraavassa raportissa.

Ostojen lisäksi sain ilmaiseksi kolme vaatekappaletta:

Farkut
Villapaita
Siistit housut

Äitini siivosi vaatekaappiaan ja tyrkkäsi minulle kokeiltavaksi muutaman vaatekappaleen, joista kelpuutin kolme. Fiilistelen lahjaksi saatuja vermeitä kevään ajan ja palautan äidille hänen pyynnöstään takaisin ne, jotka eivät pääse aktiivikäyttöön.

Tammikuun 2018 vaatemenot

On vihdoin aika käydä viime kuun vaatemenot läpi. Tammikuussa vaatteisiin liittyviä menoja oli yhteensä 236 euron edestä. Jaiks! Vuoden ensimmäisen kuukauden jälkeen melkein puolet koko vuodelle varatusta 500 euron budjetista on käytetty. Mihin raha oikein hujahti?

179,00 Talvikengät
18,00 Kengänhuoltotarvikkeita
30,00 10 paria merinovillasukkia (70% merinovilla, 30% polyamidi)
9,00 Hienopesuaine silkille ja villalle (hajusteeton)

Yhteensä: 236,00 euroa
Jäljellä: 264,00 euroa

Kootut selitykset

Talvikengät oli pitkään harkittu ostos. Minulta puuttuivat sellaiset talvikengät, joilla on hyvä kävellä usean kilometrin matkoja. Vaikka pyöräilen valtaosan matkoistani myös talvisin, välillä tekee mieli myös kävellä joko hyödyksi tai huvikseen. Sovitin haluamiani kenkiä kaupassa, mutta tilasin ne netistä huomattavasti halvemmalla. Uudet kengät ovat olleet päivittäisessä käytössä heti saavuttuaan, ja olen erittäin tyytyväinen hankintaan. Jalat pysyvät lämpiminä pakkasella, kuivina loskalla ja kivuttomina pitkilläkin kävelyreissuilla. Hankin lisäksi asianmukaiset hoitoaineet ja -välineet mokkanahan hyvänä pitämiseen.

Sukkavarastoni oli jo pahasti vanhentunut ja puhkikulunut. Ostin tarjouksesta ison nipun merinovillasukkia vakuututtuani muiden kokemuksista siitä, että merinovilla on paras sukkamateriaali. Se imee kosteutta ja pitää lämpöä paljon paremmin kuin puuvilla. Väittävät, että samoja sukkia voi käyttää monta viikkoa putkeen ilman, että ne alkavat haista. Itse olen käyttänyt noin viikon verran samoja sukkia ennen pyykkikoriin heittämistä, ja voin vakuuttaa, että totta se on: sukat tuoksuvat ihan yhtä puhtailta sunnuntai-iltana kuin miltä ne tuoksuivat maanantaiaamunakin. Sukat ovat miellyttävät jalassa ja todellakin pitävät varpaat lämpiminä pakkasellakin, etenkin, jos niitä pukee kahdet päällekkäin. Huono puoli ohuissa merinovillasukissa on se, että ne nukkaantuvat välittömästi, kun ne ottaa käyttöön ja varsinkin kun niitä pesee. Sukkien kaveriksi hankin herkille luonnonkuiduille tarkoitetun hoitavan pesuaineen, joka minulta ennestään puuttui. Toivottavasti sen ansiosta muutkin villavaatteeni pysyvät paremmassa kunnossa pidempään.

Vaikka vaatebudjetista kului leijonanosa jo heti vuoden alussa, en ole huolissani rahamäärän riittämisestä loppuvuodeksi. Vuoden isoin hankinta (kengät) on nimittäin jo tehty. Kevään aikana tulee ajankohtaiseksi hankkia uudet farkut, joihin käyttänen n. 100 euroa. Muita kalliita ostoksia ei olekaan juuri nyt tiedossa. Sen sijaan silmäilen aina välillä nettikirppisten ja fyysisten kirpputorien tarjontaa ei-kiireellisten vaatetarpeideni täyttämiseksi.

Taas mennään

Vuodenvaihde kului taas kerran omaisuutta pakkaillessa. Juuri nyt istun junassa matkalla takaisin viime lukuvuoden aikaiseen opiskelukaupunkiini, jossa suoritan kevään aikana työharjoittelun. Vanhempani tuovat muuttokuorman perässä viikonloppuna. Siihen asti nukun makuupussissa.

Tähän mennessä olen tykännyt muuttamisesta, mutta näin tiheään asunnosta ja etenkin kaupungista toiseen siirtyminen alkaa kyllästyttää. Odotan innolla, että pääsen asettumaan pidemmäksi aikaa aloilleni. Ensi syksyn asumis- ja opiskelukuviot ovat kuitenkin vähän auki, joten väliaikaisuuden tunne jatkuu vielä. Vuoden 2018 aikana osoitteeni saattaa muuttua vielä ainakin kerran. Toivottavasti seuraava muutto olisi jo sellainen, että pääsemme Kullan kanssa vihdoin asumaan yhdessä. Sitä odotellessa yritän iloita halvasta soluasumisesta.

Minimalistisista pyrkimyksistäni huolimatta maallinen omaisuuteni on vuosi vuodelta kasvanut, ja tällä kertaa oli ennätysmäärä muutettavaa, mikä teki muuttamisesta aiempaa työläämpää. Varsinaista karsimista en itse asiassa ole harrastanut enää pariin vuoteen. Tavaraa on kyllä lähtenyt pikku hiljaa luonnollisen kulumisen myötä, ja olen edelleen välttänyt uuden tavaran hankkimista muuten kuin välttämättömään tarpeeseen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Soittimia tuli viime vuonna muutama lisää, ja niiden lisäksi hankin liikuntavälineitä, jotka vievät aika paljon tilaa. Yhden uuden (käytetyn) huonekalunkin menin ostamaan. Vaatteita minulla on verrattain vähän, ja vaatekerta on aika iäkästä. Pikku hiljaa ne kuluvat pois, ja joitain vaatekappaleita pitää uusiakin aika ajoin.

Tänä vuonna olen ajatellut pitää blogissa kirjaa rahankäytöstäni ja tavarahankinnoistani. Minua kiinnostaa lukea muiden taloudenpidosta, joten ehkä jotakuta kiinnostaa lukea omastani. Tuloista ja menoista pidän jo Excel-taulukkoa muutenkin, mutta yritän vihdoin rohkaistua julkaisemaan laskelmat tai edes osan kulukategorioista. Tänä vuonna tulotasoni nousee huomattavasti (vaikka pysynkin edelleen pienituloisena). Tavoitteeni kuitenkin on, etteivät menoni ihan kauheasti kasvaisi vaan pystyisin säästämään ja sijoittamaan mahdollisimman ison siivun tuloistani. Hankintakirjanpito taas on uusi juttu siinä mielessä, että vaikka jo kirjaan kaikki ostokset menoseurantaan, kokonaiskuva ei hahmotu ilman erillistä listaa hankinnoista (lisäksi ilmaiseksi saadut tavarat eivät ole aiemmin päätyneet kirjanpitoon). Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat vaatehankinnat, jotka aion kirjata erilleen muista hankinnoista.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!

Paras lahja olisi ei lahjaa ollenkaan

Viikon kuluttua on taas joulu, tuo suuri väkisinlahjomisen juhla. Minä en juurikaan pidä joulusta monestakaan syystä, mutta lahjakulttuuri taitaa olla syistä suurin. Sekä lahjojen hankkiminen että niiden saaminen ahdistaa minua. Hankkimisen olen onnistunut aika hyvin välttämään sopimalla esimerkiksi parisuhteessa, että lahjoja ei vaihdeta. Saamisen välttäminen onkin vaikeampaa, kun lähipiirissä on ihmisiä, jotka pyynnöistä huolimatta haluavat hankkia edes jotain pientä lahjaksi.

Lahjojen antamisesta nauttivien voi olla vaikea ymmärtää, että joillekin meistä lahjojen saaminen on todella vastenmielistä. Lahjan antaminen on kuitenkin ilmeisesti pyhä asia, ja moni lahjoja loukkaantuu, jos lahjan antamista yritetään kieltää. Onhan heillä oikeus antaa, kun siitä kerran tulee heille niin hyvä mieli. Saajan mielipahaa ei tässä yhtälössä oteta ollenkaan huomioon. Saajan pitäisi tuntea vain ja ainoastaan kiitollisuutta, iloa ja kaikkia muita ihania tunteita, kun hän saa lahjan vasten tahtoaan. Mikä siinä lahjan saamisessa edes on niin vastenmielistä?

Lahja-ahdistukseni juuret lienevät maailmantuskassa, jota olen potenut hyvin nuoresta lähtien. Inhoan turhaa kuluttamista ja materialismia. Ne sotivat arvojani ja maailmankuvaani vastaan. Olen itse hyvin tarkka siitä, mitä ostan, ja ylipäätään ostan vain vähän tavaraa. Kun joku hankkii minulle lahjan, ostopäätökset tehdään heppoisemmin perustein, eikä antaja varmastikaan puntaroi oikeaa valintaa yhtä huolellisesti kuin minä. Minun nimissäni tehdään ostopäätöksiä, joita itse en todennäköisesti tekisi. Olen havainnut, että usein he, jotka erityisesti tykkäävät antaa lahjoja, ovat samalla niitä, jotka tykkäävät kovasti shoppailla muutenkin. En minä halua, että kukaan lisää shoppailuaan sillä verukkeella, että saa antaa minulle lahjan!

Joskus lahjat saattavat olla periaatteessa käyttökelpoisia ja järkeviäkin ostoksia, mutta ne eivät välttämättä ole oman makuni mukaisia. Kukaan muu ihminen ei tunne minua niin hyvin, että tietäisi täsmälleen, mikä minua miellyttää. Itse taas en ostaisi mitään, mikä on vähän sinne päin, vaan haluan, että kaikki ostamani asiat ovat juuri sitä, mitä tarvitsen ja haluan ja mistä pidän. Haluan itse päättää, mitä kotiini päätyy, enkä tosiaankaan halua säilöä mitään turhaa.

Pahinta on, jos ja kun minulta ei kysytä, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Todennäköisyys turhan tai muuten epämieluisan lahjan saamiseen on tällöin valtavan suuri. Moni lahjan antaja on sitä mieltä, että on ihan tylsää, jos saaja tietää etukäteen, mitä lahjaksi on tulossa. Lahjanhan pitäisi olla yllätys! No, arvatkaapa mitä: minä inhoan yllätyksiä! Minusta on oikeasti ahdistavaa, että joudun jännittämään, mitä tällä kertaa paketista paljastuu. Tämä liittyy osin siihen, että pelkään tuottavani antajalle pettymyksen, jos en pidäkään lahjasta.

Jos käy niin, että en pidä lahjasta, en tiedä, miten reagoida. Joskus yritän esittää ilahtunutta, mutta olen valitettavasti tosi huono esittämään. Reaktioni saattaa olla ihan yliampuva. Saatan alkaa kiitellä vuolaasti tai ylistää lahjaa tai muuta vastaavaa, minkä seurauksena antaja joko ihmettelee outoa käytöstäni tai luulee että oikeasti haluankin lahjoja ja innostuu entisestään niitä hankkimaan. Jos taas yritän olla neutraali tai en reagoi mitenkään, pelkään vaikuttavani epäkiitolliselta ja töykeältä. Joka tapauksessa lahjansaantitilanne on minusta aina hyvin vaivaannuttava. En oikeastaan koskaan ole tuntenut iloa saamistani hyvistäkään lahjoista. Positiivisin tunne, jota koen lahjan avatessani, on helpotus. Helpotus siitä, jos lahja ei ole mennyt pahasti vikaan.

Kaiken lisäksi lahjoissa menee usein rahaa hukkaan. Lahjoja ostaessa ei yleensä kauheasti pihistellä. Ostetaan vähän hienompia juttuja kuin mitä normaalisti itselle ostettaisiin tai jotain sellaista, mitä tavallisesti ei ostettaisi ollenkaan. Vähän ylellisyyttä lahjan saajalle. Jotkut tykkäävät saada sellaista, mitä itse ei tulisi ostettua. Minä en pääsääntöisesti tykkää. Minusta raha kannattaisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti, mikä harvoin toteutuu lahjoissa. Itse asiassa hyödykkeen arvo voi tippua jopa kolmanneksen, kun se annetaan lahjaksi (Waldfogel, 1993). Laskelma perustuu siihen, että saaja arvioi lahjaan käytetyn rahasumman yleensä pienemmäksi kuin mikä se todellisuudessa on ollut.

Lahjakulttuuriin liittyy myös vahvasti vastavuoroisuus (Mayet & Pine, 2010). Vaikka kuinka antaja vakuuttaisi, että vastalahjaa ei tarvitse antaa, saajalle jää tunne velvollisuudesta antaa vastalahja. Minä ainakin tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä, jos saan lahjan eikä minulla ole antaa vastalahjaa. Koska koen lahjojen hankkimisen valtavan stressaavaksi, priorisoin mielenterveyteni ja teen läheisilleni tiettäväksi, että en hanki heille lahjoja, ja toivon syvästi, etteivät hekään hankkisi minulle.

Julkaisen tämän kirjoituksen niin lähellä joulua, että se tuskin vaikuttaa enää kenenkään tämänvuotisiin lahjakuvioihin. Ehkä joku toinen lahjoja karsastava saa tästä kuitenkin hiukan vertaistukea ja  mahdollisesti perusteluideoita ensi vuoden lahjattomuusneuvotteluille. Tai kenties joku väkisinlahjoittajaksi itsensä tunnistava tuntee piston sydämessään ja antaa ensi vuonna lahjakammoiselle parhaan mahdollisen lahjan: ei lahjaa ollenkaan.

Onko teidän lukijoiden joukossa muita lahjoista ahdistuvia tai muuten vain niitä inhoavia?

Luettavaa:

Furnham, A. (2014). The psychology of Christmas gift giving.

Mayet, C. & Pine, K. J. (2010). The psychology of gift exchange.

Waldfogel, J. (1993). The deadweight loss of Christmas