Tavaradieetti

Vaikka tavaramääräni on varsin kohtuullinen länsimaisen kulutusyhteiskunnan mittakaavassa, jotkin ongelmakohdat pistävät peilikuvassa silmään. Aion ryhtyä toimenpiteisiin maallisen liikataakkani karistamiseksi kuin vatsamakkaroihinsa havahtunut jojolaihduttaja konsanaan. Aikaa tulosten saavuttamiseen annan itselleni puoli vuotta.

Kotini selluliittikeskittymistä suurin on vaatevarastoni. Yritän tasapainoilla järkevän ja ekologisen vaatehuollon sekä minimalistisen vaatekaapin välillä, mutta vaatteita on reilun karsinnan jälkeenkin enemmän kuin tarpeeksi. Seuraavan puolen vuoden aikana käytän henkarinkääntötaktiikkaa: kaikkien vaatteiden henkarit ovat aluksi kaapissa nurin (pinovaatteita pitänee tarkkailla erikseen, ehkä laskostan käyttämättömät jotenkin väärin päin). Pesusta tulleet vaatteet ripustan kaappiin oikein päin. Jos heinäkuussa joku henkari on vielä takaperin, hyvästelen sen kannatteleman vaatteen.

Kevyttä kiinteytystä kaipaisi myös keittiövälinerivistöni. Keittiössä toki tarvitaan vaikka mitä tilpehööriä, mutta selvästi tarpeettomiakin esineitä on. Arvokkaampia esineitä yritän saada kaupaksi nettikirpputorilla. Jos myyminen ei onnistu tai kannata, sitoudun lahjoittamaan turhimmat, jo tavaralistallani tuomion saanet välineet viimeistään kesällä hyväntekeväisyyskirpputorille.

Aion keventää kotini viihdeosastoa luopumalla cd-levyistäni. Kahden lahonneen cd-soittimen tilalle en aio hankkia uutta, joten levyjäkään ei kannattane säilyttää. Jostain syystä levyihin liittyy tunnearvoa, vaikka muistot eivät tietenkään kumpua muovisista läpysköistä ja niiden kansista vaan itse musiikista. Luopumisen tuskaa lievittääkseni tarkistin, että kahta lukuunottamatta kaikki omistamani levyt löytyvät paikallisesta kirjastosta, ja loputkin ovat saatavilla sähköisesti. Yritän saada kiekoista hiukan rahaa, mutta tarvittaessa vien ne kirjaston vaihtohyllyyn.

Lisäksi teen tarvittavan määrän toistoja saadakseni ylimääräiset toimistotarvikkeet käytettyä. Vihkoja en osta, ennen kuin edelliset ovat täynnä, ja sen jälkeenkin mietin aina, tarvitsenko jokaiseen tarkoitukseen uuden kirjasen. Todennäköisesti en. Luulen, että kolme eri muistiinpanovihkoa tai lehtiötä riittää: yksi opiskeluun, yksi musisointiin ja yksi kotiin ajatuskirjaksi. Jos puolen vuoden kuluttua näyttää siltä, että paperituotteet ja tussit eivät ikinä kulu loppuun, annan ne pois.

Koska uutta tavaraa hiipii kotiin yhtä vaivihkaa kuin piilorasvaa ja -sokeria vatsaan, rajoitan tavaravirtaa yksi sisään, kaksi ulos -periaatteella. Sisääntulevaksi esineeksi en laske jonkin tarpeellisen loppuun kuluneen tavaran korvaajaa. Ulosmeneviksi taas eivät kelpaa roskat eivätkä jonkun muun tavarat (tosin niiden mahdollisimman pian palauttamiseen voisin panostaa entistä tehokkaammin). Jos tämä dieetti käy pitkällä aikavälillä liian rankaksi, poistan jatkossa vain yhden esineen kutakin saapuvaa kohti.

Löytyihän sitä karsittavaa lopulta aika paljonkin, vaikka vasta pari kuukautta sitten valitin, etten keksi mitään, mistä haluaisin luopua. Enköhän tällä kuurilla saa karistettua ylimääräiset kamat kodistani ainakin toistaiseksi.

Mainokset

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s