Jätehaaste

Olen miettinyt jäteasioita paljon viime aikoina. Vaikka ympäristöasiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja ekoilu arjessa on jo pitkälti automatisoitunutta, olen huomannut, että jätekäyttäytymisessäni olisi vielä parantamisen varaa.

Kierrätän toki kaiken, minkä taloyhtiön jätehuollon puitteissa pystyn, eli paperin, pahvin, lasin ja metallin. Kaatopaikalle päätyy vain harvoin muutama läpipainolääkepakkaus, rikkoutunut astia tai muu hyödyntämiskelvoton esine. Poltettavaksi sen sijaan menee yllättävän paljon biojätettä ja muovia, mikä harmittaa. Asuinseudullani ei ole kummallekaan varsinaista kierrätysmahdollisuutta.

Kompostoiminen ei parvekkeettomassa kerrostaloasunnossa oikein onnistu, mutta muovin tuhlaamista pystyn rajoittamaan. Vaikka pyrin kaupassa valitsemaan kierrätettäviä pakkauksia muovisten sijaan (hankalaa, nimittäin kaupoissa lähes kaikki on pakattu muoviin), otan esimerkiksi aina irtokasviksille uuden pussin. Käytän hedelmäpusseja roskapusseina, mutta nyt kesän aikana torilla vieraillessani niitä on kertynyt enemmän kuin ehdin pitkään aikaan käyttää. Maksullisia muovikasseja en sentään ota, ja liikkeissä asioidessani kieltäydyn ilmaiskasseista oma-aloitteisesti (etenkin vaatekaupoissa unohdetaan kysyä, onko muovikassi tarpeellinen).

Oma lukunsa on kodin ulkopuolella välillisesti ja välittömästi syntynyt jäte. Kuinka monta julkisen vessan kertakäyttöistä käsipyyhettä ja ravintolan paperiservettiä heitän roskikseen vuodessa (kenties oma kankainen nenäliina mukaan?)? Miten paljon roskaa tuottaa lounasruokala, jossa käyn päivittäin ravitsemassa itseni? Entä miten monta kiloa asiakkaille näkymätöntä pakkausjätettä kaupat heittävät roskiin joka päivä kuormia purkaessaan, puhumattakaan syömäkelpoisesta mutta päiväysvanhasta hävikkiruuasta?

Jäteasioita ovat ilmeisesti muutkin kauhistelleet, sillä Facebookissa on alkamassa Muoviton syyskuu -tempaus, johon on kirjoitushetkellä ilmoittautunut osallistuvaksi yli 14 000 ihmistä, minä yhtenä heistä. Kannustan teitä lukijoitakin omien jätetottumustenne tutkailuun haasteen hengessä, olitte naamakirjakäyttäjiä tai ette. Totaalinen muovittomuus on tällä hetkellä tässä yhteiskunnassa mahdotonta, mutta jokainen voi varmasti omalta osaltaan hiukan vähentää turhaa muovin kulutusta.

Oma tavoitteeni on lopettaa hedelmäpussien haaliminen: otan kauppaan mukaan jo käytetyn pikkupussin ja liimaan uuden hintalapun vanhan päälle. Kun joskus olen käyttänyt kaikki pikkupussit loppuun, aion ommella (tai ostaa, jos en löydä sopivaa kangasta) kestopussit kasviksille. Roskapussiksi saa jatkossa kelvata mikä tahansa pieni muovipussukka tai -purnukka.

Jos oman jätejalanjäljen pienentäminen kiinnostaa, suosittelen tutustumaan mainioon Vähemmän roskaa -blogiin. Itse olen saanut Nokkelan kirjoituksista paljon inspiraatiota ja oivalluksia.

Aiotko sinä osallistua muovinvähennyshaasteeseen?

Mainokset

6 thoughts on “Jätehaaste

  1. Itseäni tökkii tuossa haasteessa juuri niiden hedelmäpussien demonisointi. Ok, varmaankin yleisesti ihmiset tuhlailevat niitä pusseja muun muovin tuhlailun ohella, mutta omalla kohdallani nuo pussit eivät ole millään tavalla ongelma, päinvastoin. Meillä nimittäin niitä hedelmäpusseja käytetään juurikin roskapusseina (sen jälkeen, kun ne on palvellut vaikkapa työpaikkaeväiden kuljetuksessa). Varsinaisia kauppojen muovikasseja ei osteta koskaan, ja vaatteiden mukana ilmaisena saadut kassit palvelevat käytössä pari kuukautta – pari vuotta ennen roskapussinä käyttöä. Ilman hedelmäpusseja meille ei kertyisi tarpeeksi roskapusseja, vaan niitä pitäisi erikseen ostaa. Lisäksi hedelmäpussidemonisoinnissa kiinnitin huomioni siihen, että moni oli vaatimassa kauppoja ottamaan käyttöön ainoastaan paperipussit ja kestopussit hedelmäosastoille. Toivottavasti näin ei tule tapahtumaan, vaan jatkossakin saisi valita sen muovipussin. Ja monet ihmetteli kovasti sitä, että miksi banaaneja ostavat ihmiset laittaa ne pussiin, miksei vaan lättää hintatarraa terttuun. Sen lisäksi, että haluan sen hedelmäpussin jatkokäyttöä varten, haluan banaanit pussiin kahdesta syystä; 1) Usein valitsen sekä hieman raakoja, että heti syötäviä kypsiä banaaneja, ja ne on aina eri tertuista. Valitsen myös mielelläni niitä irtobanaaneja, jotka joku muu asiakas on halunnut irrottaa valitsemastaan tertusta; en siis osta koskaan nättiä kolmen banaanin terttua, vaan useimmiten n. 8 kpl irtobanaaneja. 2) Banaanien kuoret on usein aika märkiä, ja välillä hiukan likaisiakin. En todellakaan halua reppuni sisuksen kastuvan ja haisevan märälle banaanille. Myönnetään, otin vähän itseeni tapahtuman kuvauksesta ja osallistujien kommenteista, mutta en siis todellakaan ole tämän haasteen kohderyhmään sopiva. ;D

    • Kiitos kommentista!
      Ei kai siitä tapahtumasta kannata sentään itseensä ottaa, jos kerran kokee jo tekevänsä parhaansa. 🙂
      Perustelusi hedelmäpussien käytölle ovat ihan käypiä, ja varsinkin tuo, että käytät niitä monta kertaa vielä uudelleen, kuulostaa järkevältä.

      Minusta on hassua pussittaa kokonainen siisti banaaniterttu, mutta lukuisia irtobanaaneita ostaessa (varsinkin jos ne ovat vähän limaisia) ymmärrän pussin käytön. Parin irtobanaanin vuoksi taas en pussia ottaisi, punnitsisin ne yhdessä ja hintalappu vain toiseen kiinni.

      Pointti taitaakin olla sellainen turha muovittaminen, jota yllättävän monet harrastavat. Ihmiset pakkaavat kassalla pienimmätkin ostoksensa niihin ilmaispusseihin, vaikka olisi reppu mukana. Ja kun ne pakasteetkin pitäisi laittaa eri pussiin, puhumattakaan jauhopussista. Kaupassa suurin osa tuotteista on kääritty pakkausmuoviin, mikä on minusta paljon hedelmäpusseja suurempi ongelma, johon toivoisin ihmisten kiinnittävän yhä enemmän huomiota. Jos pakkausmuovia olisi vähemmän, niitä roskapussejakaan ei tarvitsisi haalia niin paljon.

  2. Komppaan Violacea siinä, että muovipussit ovat ympäristönäkökulmasta aika kevyitä. Pusseja on jopa puolustettu sillä argumentilla, että kaatopaikka loppusijoituspaikkana pitää pusseihin sitoutuneen hiilen tallessa ja pakenemasta ilmakehään (vrt. muoviin käytetyn öljyn polttaminen).

    Ja jos muovin/öljyn kulutusta haluaa leikata niin Iitulla oli hyvä pointti välillisestä kulutuksesta. Tätä on tuskallisen vaikea mitata tai arvioida, mutta Sveitsissä on kiinnostava idea (joka ei tosin suoraan liity jätteisiin): http://en.wikipedia.org/wiki/2000-watt_society

    • Kiitos kommentistasi ja mielenkiintoisesta linkistä!

      Minusta parasta olisi muovin kierrättäminen. On turhaa heittää kaatopaikalle tai polttaa hyödyntämiskelpoista materiaalia. Kellekään ei sitä paitsi pitäisi olla enää uutinen, että öljy loppuu maapallolta ennemmin tai myöhemmin. Siksi kertakäyttöiseksi tarkoitettujen muovipakkausten tuottamista pitäisi rajoittaa reilusti. Kuten totesit, muovipussit eivät ole kaiken pahan alku ja juuri, vaan mielestäni ongelmana on ennemminkin nykykäytäntö kääriä kaikki mahdollinen muoviin, vaikkei se olisi tarpeellista tai edes hyödyllistä.

  3. Olen todennut, että kaupoissa myynnissä olevat varsinaiset kestohedelmäpussit ovat harmillisen hintavia. Keksinkin äsken, että tarkoitukseen voi käyttää yhtä hyvin paljon halvempia rintaliivien pesupusseja. Vielä mieluummin ompelisin tietysti itse, mutta kun ei ole ompelukonetta (eikä valitettavasti liiemmin taitojakaan).

    • En olekaan tarkistanut niiden hedelmäpussien hintaa, mutta en epäile, että ovat tyyritä. Hyvä vinkki käyttää pesupussia! Aion itse käyttää vanhoja hedelmäpusseja niin kauan kuin niitä piisaa, ne menevät repun sivutaskuun pieneen myttyyn, joten niitä voi pitää aina yllätyskauppareissua varten varalla mukana.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s