Vuosi 2016 vaatteina

En ollut asettanut itselleni vuoden vaatebudjettia, koska rahankäyttöni on hyvällä tolalla ja toisaalta uskallan ostaa tarvittaessa myös kallista, vaikka harkitsenkin isoja ostoksia  pitkään. Käytin vuoden aikana noin 260 euroa (minulle) uusiin vaatteisiin (lisäksi huoltokustannukset noin 60 euroa), mikä kuulostaa omiin korviini aivan odotettavissa olleelta, kohtuulliselta summalta. Yhteensä hankin tai sain 11 kpl vaatteita ja kenkiä. Suurin osa hankinnoista tuli välittömään tarpeeseen, mutta mukaan mahtui myös joitain huteja ja joitain turhuuksia.

Alkuvuonna postiluukusta kolahtivat uudet mittatilauskenkäni, jotka otin käyttöön keväällä lumien sulettua. Nämä kengät olin tosin maksanut jo edeltävänä syksynä, joten ne eivät näy kustannuksena vuoden 2016 kirjanpidossa.

Vuoden ensimmäisen varsinaisen vaateostokseni tein vasta kesäkuussa, kun hankin pitkään etsimäni yksinkertaisen mustan mekon. Mekko on kotimaisen valmistajan teollisuuden ylijäämäkankaasta ompelema. Malli on aika lailla sellainen kuin olin mielessäni visioinutkin (muuten rento/löysä, mutta kuminauha kuroo vyötärön esiin, ja kaiken kukkuraksi mekossa on taskut, jotka ovat todella kätevät). Parasta on, että mekossa ei ole polyesteriä vaan materiaali on 50% puuvillaa, 50% modaalia. Kustannus: 134,00.

Kesällä ostin kiireessä kevyesti käytetyt kesäkengät loppuunkäytettyjen balleriinojeni tilalle. Ostos ei ollut aivan nappi: ensin oikeankokoisilta tuntuneet keinonahkatossut osoittautuivat käytössä hiukan nafteiksi, hiertäviksi ja hiostaviksi (mitä toisaalta muovikengiltä voi odottaakaan). Malli on kuitenkin kiva, ja sainpahan nyt ostettua hiukan lisäaikaa kunnollisten kesäkenkien löytämiseen. Kustannus: 4,00.

Käytettynä ostin myös harmaanvihertävän perustopin aluspaitakäyttöön. Materiaali 95 % puuvilla, 5% elastaani. Kustannus: 2,95.

Syksyllä ostin upouudet, Tunisiassa vastuullisesti valmistetuiksi väitetyt mustat farkut. Materiaali 97,8% luomupuuvilla, 2,2% elastaani. Minulla on kahdet toiset housut, joilla pärjään hyvin arjessa, mutta kummatkaan niistä eivät ole enää riittävän siistit esiintymiskäyttöön. Aion käyttää uusia farkkujani säästellen ja aluksi ainoastaan siistiä pukeutumista edellyttävissä tilanteissa aiemmin visioimani housujen kiertosysteemin mukaisesti. Kustannus: 109,95.

Ilmaiseksi sain isoäidin vanhan retrovillapaidan sekä kolme huivia (materiaaleista ei varmuutta). Paidan väri puki minua niin hyvin, että otin sen vastaan, vaikka en olisi välttämättä tarvinnut. Olen käyttänytkin paitaa aika paljon, joten se saa pysyä vaatekaapissani. Huivitkin olivat passeleita värien puolesta, mutta olen toistaiseksi käyttänyt niistä vain yhtä. Kustannus: 0,00.

Minulla on ollut viime aikoina sellainen olo, että haluaisin alkaa pukeutua hiukan aikuisemmin. En aio tehdä mitään yhtäkkistä vaatekaapin täysmuutosta, mutta vähitellen voisin lisätä villapaitoja siistimpien vaatteiden osuutta pukeutumisessani. Nämä pohdinnat johtivat vuoden lopulla kahteen heräteostokseen, molemmat käytettyjen vaatteiden markkinoilta. Ensimmäinen on hillitty, jopa juhlava vihreä paitapusero, materiaalina 100% cupro (en ollut ennen kuullutkaan tästä selluloosapohjaisesta muuntokuidusta). Toinen on niinikään paitapusero, joskin kuosiltaan hiukan villimpi ja malliltaan arkisempi, materiaalina 100% viskoosi. Molemmille on ollut jo käyttöä ja uskon, että on jatkossakin. Itse asiassa luulen, että paitapuseroista tulee minun juttuni. Kustannus: 10,20.

***

Muuton yhteydessä vein muutaman vähällä käytöllä olevan ok-kuntoisen vaatteen keräykseen. Tunsin siitä huonoa omatuntoa, koska tiedän, että käytetyistä vaatteista on valtavasti ylitarjontaa, ja päätin, että jatkossa käytän kaikki vaatteeni loppuun asti, mikäli se suinkin on mahdollista. Tämä edellyttää ensinnäkin harkittuja ostoja, jotta vaatteet miellyttävät vielä muutaman vuoden kuluttuakin ja toiseksi riittävän suppeaa vaatevarastoa, jotta valtaosa vaatteista on niin tiheään käytössä, että ne ehtivät kulua loppuun, ennen kuin mieltymykset, muoti tai koko muuttuvat.

Ja kyllähän ne vaatteet kuluvat, kun niitä käyttää. Heitin tänä vuonna pois ainakin muutamat rei’ille käytetyt alushousut ja sukat, yhdet pilalle venahtaneet, kohta kymmenen vuotta vanhat bikinit, reikiintyneen, n. 15 vuotta vanhan yöpaidan sekä pari venahtanutta ja reikiintynyttä alustoppia (yöpaita ja topit toimivat rätteinä ennen kuin päätyivät roskiin) sekä kahdet puhkikäytetyt kengät. Polvista hapertuneista, hyvin palvelleista ja moneen kertaan korjatuista lempifarkuistani leikkasin shortsit, joiden uskoisin kestävän vielä pari seuraavaa kesää.

Vuonna 2017 en näillä näkymin tarvitse paljonkaan täydennystä vaatekaappiini. Jos jotain, joudun ostamaan uusia alushousuja, sukkia, pitkiksiä ja toppeja. Mahdollisesti uudet (hyvät!) kesäkengät, jos löydän sellaiset. Jos kohdalle osuu juuri oikeanlainen viininpunainen paitapusero, ostan senkin. Oletan, että rahaa vaatteisiin kuluu vähemmän kuin viime vuonna, mutta en tälläkään kertaa määritä tarkkaa budjettia vaatteille. Toisin kuin moni muu yksinkertaistaja, en aio myöskään pitää sen kummempaa ostolakkoa kuin aiemminkaan. Ostan, kun tarvitsen ja sopiva osuu kohdalle. Sen sijaan ilmaiseksi tarjolla olevien vaatteiden suhteen yritän olla tänä vuonna nipompi.

Laaditko sinä vuodeksi vaatebudjetin? Pidätkö kirjaa hankinnoistasi?

Farkkuajatus

IMG_6865

Haaroista paikatut farkkuni.

Minulla on neljät farkut. Pärjäisin mainiosti vähemmällä, mutta toistaiseksi en niistä karsi. Housuista kolmet ovat nimittäin paikattuja, joten niiden ainoa mahdollinen sijoituspaikka olisi roskis. En usko, että kukaan huolisi sieltä täältä kuluneita ja korjattuja housuja, vaikka valmiiksi revittyjen farkkujen kauppa käykin kuumana halpaketjuliikkeissä. Käytän siis housut mieluummin niin loppuun kuin mahdollista, kunnes paikkaa on enemmän kuin ehjää kangasta.

Vaikka aihe ei olekaan ajankohtainen juuri nyt, olen kuitenkin kehitellyt suunnitelman farkkujen ostoon ja ylläpitoon tulevaisuuden varalle: Kun jäljellä on enää yksi ehjä housupari, on aika mennä farkkuostoksille. Ostaisin joko upouudet tai käytetyt, riippuen siitä, mitä löydän. Uusille farkuille kriteerit olisivat korkeat, täyttä puuvillaa tai joukossa korkeintaan pari prosenttia elastaania, kangasta ei saisi olla kulutettu ollenkaan valmiiksi, ja mallin pitäisi sopia hyvin. Käytettyjen kriteeriksi riittäisi, että ne istuvat ja ovat oikean väriset eli mustat tai tummanharmaat.

Uudet housut tulisivat esiintymistarkoitukseen ja tilaisuuksiin, joihin pitää pukeutua siististi, kuten työhaastattelu tai jotkut ei-muodolliset juhlat. Housut pääsisivät ulkoilemaan siis kohtalaisen harvoin. Jotta ne säilyisivät siistinä mahdollisimman kauan, en myöskään pesisi niitä, ellei sottapyttyilyni johdosta olisi ihan pakko. Vanhat housut taas toimisivat arkikäytössä ja kovassa kulutuksessa niin pitkään, kunnes niitä ei kannattaisi enää korjata. Sen jälkeen käyttöfarkut siirtyisivät kangaslaatikkoon paikkausmateriaaliksi, ja edustusfarkuista tulisi arkifarkut. Edustushousuiksi ostaisin taas uudet (tai käytetyt) farkut.

 Ja näin sykli jatkuisi. Käytössä olisi siis kerrallaan kahdet housut, toiset siistit ja toiset arkiset. Kolmansien, jo hylättyjen farkkujen ehjät osiot hyödyntäisin vielä käyttöfarkkujen korjaamiseen, jolloin hyvää kangasta ei tarvitsisi heittää roskikseen ollenkaan, vaan kaatopaikalle/jätteenpolttolaitokselle päätyisi ainoastaan housunraatoja, joista ei kerta kaikkiaan olisi enää mihinkään. Ah, miten perinpohjaista loppuunkuluttamista.

Päässäni tämä toimintamalli tuntuu vedenpitävältä ja suorastaan nerokkaalta, enkä malta odottaa, että pääsen testaamaan sen toimivuutta. Mitä mieltä te olette, olisiko tämä hyvä systeemi? Miten paljon housuja teillä on kerrallaan käytössä, ja korjaatteko niitä, kun kangas näyttää kulumisen merkkejä?

Kulumista ja korjailua

Olen jo pitkään enteillyt vaatteiden loppuunkulumista, mutta vielä ne vain jaksavat porskuttaa. Olen viime aikoina korjaillut vaatteita enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä ja näin pidentänyt niiden elinikää entisestään. Neuleiden saumat irvistelevät tämän tästä, mutta ne on helppo kuroa umpeen. Olen oppinut myös korjaamaan puhkikuluneita housuja ja saanut elvytettyä kahdet farkut, jotka olin jo valmis hyvästelemään.

Aiemmin julkaisemani ostoslista ei sittenkään kuvasta tarpeitani. Vaatteet nimittäin kuluvat hitaammin kuin luulin, ja lisäksi minulla on niitä edelleen enemmän kuin tarpeeksi. Farkkuja onkin nyt neljät, sillä yksien ehjien sekä kaksien korjattujen lisäksi otin kaverilta vastaan yhdet. Pärjäisin hyvin vain kaksilla, joten housuja ei tarvitse ostaa vähään aikaan. Kenkätilannekin on nyt hyvä. Tarvitsemani talvikengät sain jo ilmaiseksi, ja uskon, että pärjään nykyisillä välikausi- ja kesäkengillä ainakin tämän vuoden.

Neuletakkeja en välttämättä tarvitse kuin yhden – nyt minulla on niitä kaksi. Toinen on jo vähän kulahtanut, mutta toinen saattaa hyvinkin palvella vielä pari vuotta. Alustopeistani yksi on hapertunut reikäiseksi, mutta neljä muuta riittänevät vielä jonkin aikaa. Ostin uudet leggingsit, koska vanhojen pöksyjen sekoitekangas oli nyppääntynyt rumasti. En kuitenkaan heittänyt vanhoja vielä pois, koska ne käyvät ihan hyvin jumppahousuista. Leggingsien ja talvikenkien jälkeen ainoa ajankohtainen tarve onkin (edelleen) pikkumusta. Jospa saisin sen tänä vuonna hankittua…

Vaatteiden loppuunkuluttaminen jatkuu siis edelleen, hitaasti mutta varmasti. Kirjoitin taannoin, että haluan päästä huonoista alusvaatteista eroon ja korvata ne hyvillä. Arvatkaapa mitä? Huonot ovat edelleen olemassa, hyvien alle sullottuna. Unohdin, että ne piti käyttää loppuun. Tein nyt niin, että siirsin kaikki ”hyvät” alushousut ja sukat pois näkyvistä ja käytän yksinomaan ”huonoja” niin kauan, kunnes niitä ei enää ole. Toivottavasti tähän ei mene kauaa, nimittäin tykkään niistä paremmista kyllä paljon enemmän.

En aio ostaa uusia vaatteita, ennen kuin vanhoja on kulunut loppuun niin paljon, että en tahdo saada pyykkikoneellista aikaiseksi. Jatkossa haluaisin pitää yllä juuri sen kokoista vaatevarastoa, että kaikki säännöllisessä käytössä olevat vaatteet täyttäisivät yhden koneellisen. Täten kaikkea tulisi käytettyä tasaisesti ja tiheään. Värimaailman pitäisi tosin tällöin olla yhdenmukaisempi kuin nyt, ja muutenkin pitäisi suunnitella mahdollisimman toimivaa vaatekokoelmaa. No, sitä ehtii vielä miettiä.

Korjaatko sinä vaatteitasi? Käytätkö niitä vielä kulahtaneina vai heitätkö pois?

Jätteetön vuosi

Minulla ei ole koskaan ollut mitään ihmeellisiä riittejä uuteen vuoteen siirtyessä. Ei lupauksia, ei analyysejä. Nyt lomalla on kuitenkin ollut tavallista enemmän aikaa pohtia, mitä haluan elämässäni ja elämälläni tehdä. Jonkinlaista uusien haasteiden kaipuuta on, ja erityisesti ympäristöasiat ovat viime aikoina vaivanneet päätäni.

Haluan yhä palavammin minimoida oman materiaalisen jalanjälkeni maailmassa. Olen tavattoman huolissani maapallon köyhtyvistä luonnonvaroista ja öljykoneiston kiihtyvästä ja näennäisen pysäyttämättömästä lonksutuksesta. Zero waste -elämäntapa vetää minua voimakkaasti puoleensa. Olen jo nuoresta asti ollut ekohenkinen ja muutenkin aika tarkka kuluttaja, mutta viimeistään muovittoman syyskuun aikana tajusin, miten paljon kehitettävää omassa kulutus- ja jätekäyttäytymisessäni vielä on.

Olen tutustunut muutamaan inspiroivaan blogiin, jotka saavat oman elämäntapani näyttämään suorastaan holtittomalta. Amerikkalais-ranskalainen Zero waste home -blogi näyttää ihailtavaa esimerkkiä siitä, miten länsimaissakin on mahdollista elää lähes jätteetöntä elämää. Viime aikoina olen ahminut Trash Backwards -sivustolta ideoita, miten erinäisiä asioita voi pelastaa välittömältä roskiskuolemalta. Dyykkaamista olen itsekin pienimuotoisesti harrastanut, mutta mainio Onnen tongintaa -blogi sukeltaa vielä syvemmälle. Dyykkaaminenhan vie zero waste -ajattelun ihan uudelle tasolle, nimittäin muiden poisheitettyjä jätteitä pelastamalla oma jätesaldo menee miinukselle. Siihen pyrin ajan myötä.

Ensimmäinen tavoitteeni on, että vain minimaalinen määrä jätettä päätyy jätteenpolttolaitokselle. Luonnonsuojeluliitto on koonnut kattavan selvityksen jätteenpolton huonoista puolista. Polttaminen ei todellakaan ole yksi kierrätysmuodoista, vaikka moni niin ajatteleekin – siinähän materiaalia ei käytetä uudestaan vaan hävitetään kokonaan! Oman polttoroskapussini sisältö koostuu lähes pelkästään muovista ja biojätteestä, koska kaikki muu on täällä päin kierrätettävissä (paitsi toki vähäiset kaatopaikalle päätyvät lääkeliuskat ja astianpalaset). Biojätteelle haluan tehdä jotain, sillä polttaessa kaikki sen sisältämät ravinteet menevät hukkaan. Tänä vuonna aion selvittää, miten onnistuu kompostoiminen parvekkeettomassa kerrostaloasunnossa.

Jäljelle jää pahamaineinen muovi. Kertakäyttöisen muovin polttaminen on kauhean lyhytnäköistä: kovalla vaivalla uusiutumattomasta aineesta jalostettu materiaali katoaa tuhkana tuuleen. Polttolaitokselta saatava lämpöenergia tuskin riittää kompensoimaan muovikääreen lyhyttä ja epäekologista elinkaarta. Muovi on kierrätyskelpoinen materiaali, mutta jostain syystä sitä ei vieläkään kerätä tehokkaasti. (Melkein tuntuu siltä, että kaatopaikalle vieminen olisi kierrätyksestä seuraavaksi järkevin, väliaikainen hävittämistapa, sillä silloin materiaali olisi edelleen olemassa, ja kun tulevaisuudessa öljy loppuu, voitaisiin kaatopaikoilta tonkia niille heivatut miljoonat muovitonnit!) Tällä hetkellä ainoa oikeasti ekologinen vaihtoehto lienee vain jättää muovi ostamatta, mikä on tehty länsimaissa hyvin hankalaksi. Aion kuitenkin tehdä parhaani.

Onneksi monien peruselintarvikkeiden pakkaukset ovat kierrätettäviä. Kierrättäminenkään ei tietenkään tee autuaaksi, koska jätteen kerääminen ja uudelleen prosessoiminen kuluttaa paljon energiaa ja monissa tapauksissa myös vettä. Siksi kierrätyskelpoisetkin materiaalit olisi hyvä käyttää uudestaan mahdollisimman monesti ennen varsinaista kierrättämistä. Esimerkiksi tetrapakkaukset voisi pestä ja niissä voisi säilyttää ruokaa sen sijaan, että haalisi muoviastiota samaan tarkoitukseen. Englannin kielessä käytetään alkusointulitaniaa, joka muistuttaa aina ajankohtaisesta jätehierarkiasta: reduce, reuse, recyle – vähennä, käytä uudelleen ja vasta sitten kierrätä.

Tiesittekö muuten, että Suomen laki velvoittaa yksityiskohtaisin ohjein yrityksiä minimoimaan tuotantoprosessissa ja tuotteen käytössä syntyvän jätteen. Valmistajan on muun muassa huolehdittava, että raaka-aineet ovat mahdollisuuksien mukaan kierrätettyjä, tuotetta ei saa pakata tarpeettomasti ja tuotteen tulee olla kestävä, korjattava ja uudelleenkäytettävä. Noita pykäliä lukiessa tulee sellainen olo, että aika monesta yrityksestä voisi tehdä rikosilmoituksen. Vaikka yrityksillä on suuri vastuu maapallon resurssien säästeliäästä käytöstä, viime kädessä kuluttajalla on vapaus ja vastuu vaatia entistä ekologisempia tuotteita ja tuotepakkauksia – kysyntähän luo talouden perusperiaatteiden mukaan tarjontaa.

Tämän vuoden aikana Sopivasti-blogi keskittyy siis minimalismin lisäksi ekologisempaan ja jätteettömämpään elämäntapaan. Luvassa on keittiökokeiluja, toimiviksi todettuja ekovinkkejä ja maailmantuskaa sopivassa suhteessa, tavarapohdintoja, nuukailua ja hyvinvoinnin tavoittelua unohtamatta. Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja vähäroskaista alkanutta vuotta ja toivon, että viihdytte blogissa jatkossakin!

Tiedossa hankintoja

Harva länsimaalainen pääsee nykypäivänä tätä ihmettä todistamaan: tavarat ihan oikeasti kuluvat loppuun! Ja koska minimalistilla on lähes pelkästään tarpeellisia asioita, loppuunkuluneiden esineiden tilalle pitää usein hankkia uusia. Jostain syystä tarpeelliset tavarahankinnat tuntuvat aina ajoittuvan lyhyelle aikavälille sen sijaan, että niitä tulisi silloin tällöin tasaisin väliajoin.

Hankintalistallani on tällä hetkellä seuraavia esineitä (sattumoisin pelkkiä vaatteita), jotka pitäisi haalia seuraavan puolen vuoden sisällä:

Pikkumusta
Loppusyys-/talvikengät
Välikausikengät
Kesäkengät
Viininpunainen neule
Tummanharmaa neule
Alustoppeja
Leggingsit (niitä valmistetaan myös Suomessa!)
Farkut

Kaikkien näiden pukimien hankkimiseen menee paljon rahaa – ja aikaa. Vähän jo ahdistaa, koska tiedän, miten vaikeaa minun on löytää tarvitsemani juuri (tai edes lähes) sellaisena kuin haluan. Haluan ostaa laadukasta, mahdollisimman hyvin tarpeisiini ja mieltymyksiini sopivaa sekä madollisuuksien mukaan käytettyä. Jos nimittäin ostaisin kaikki luettelemani esineet uutena, saisin helposti kulutettua parinkin opintotukikuukauden verran euroja. Toisen käden markkinoita hyödyntämällä summa olisi vain murto-osa.

Yritän parhaani mukaan korjailla nykyisiä pukineita ja pärjätä niillä mahdollisimman pitkään. Ikävä kyllä vuosikymmeniä vanhoista syyssaapikkaista alkaa kuitenkin niin nahka kuin pohjakin kulua puhki, eivätkä ihanat turkoosit luottofarkkuni kestä enää kovin monta pesua. Muilla vaatteilla ei onneksi ole niin tulenpalava kiire, mutta etsiminen pitänee aloittaa jo nyt, etten joudu tekemään viime tingassa liikaa hätäisiä kompromisseja.

Kuluvatko sinun tavarasi loppuun?

Annetaan käyttöön

Olen kesän aikana kokeillut tavarasta eroon pääsemistä minulle uudella tavalla: Facebookin annetaan-ryhmässä. Kokemukseni on ollut varsin innoittava, ja suosittelen muillekin kyseisen sosiaalisen mediakanavan käyttäjille vastaavanlaiseen ryhmään liittymistä oman karsimisen helpottamiseksi.

Liityin ryhmään, koska ruokakaapissani oli pari vuotta vanha pussi spirulina-levää, jonka parasta ennen -päivämäärä lähestyi. En ollut millään saanut käytettyä kuin muutaman ruokalusikallisen vihreää jauhetta, koska sen maku ja erityisesti haju oli minusta vastenmielinen ja ihoni reagoi siihen huonosti. Ainoa keksimäni tapa päästä jauheesta eroon muuten kuin roskiin heittämällä oli pois antaminen – mutta mitä kautta? Isot nettikirppikset kun kieltävät ilmoitukset elintarvikkeista. Muistin erään lukijan vinkanneen Facebookin kierrätysryhmistä, ja päätin kokeilla, ratkaisisiko sellainen ongelmani.

Heti ilmoituksen julkaisemisen jälkeen leväpussiani jonotti ainakin viisi ihmistä, ja pääsin siitä parissa päivässä eroon. Joku tuli kiitollisena hakemaan sen kotioveltani. Innostuin: tässäpä helppo, nopea ja luotettava tapa luopua ylimääräisistä tavaroista, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu hyväntekeväisyyskirpputorille vietäväksi ja jotka muuten todennäköisesti heittäisin vain pois. Ekan kerran jälkeen olin kuitenkin vielä hiukan epäileväinen, olinhan antanut ilmaiseksi trendikästä superfoodia. Miten kävisi tavanomaisempien tavaroiden kanssa?

Sain myöhemmin ryhmän kautta eteenpäin kahdet lievästi rikkinäiset housut, joita en itse enää käyttänyt enkä siksi viitsinyt korjata, keittiön seinälle sopivan taulunaulakon, josta puuttui yksi koukku, sitruspusertimen, piirakkavuoan sekä edellisen asukkaan kylppäriin jättämiä hiustuotteita. Jotkut tavarat olivat varattuina viiden minuutin sisällä julkaisusta, osaa piti käydä ”nostamassa” muutaman päivän ajan. Kaikelle roinalle löytyi kuitenkin ottaja.

Kun toinen näkee sen vaivan, että tulee minun luotani hakemaan tietyn esineen, se todennäköisesti tulee hänelle tarpeeseen ja käyttöön. Hutiostokset kosmetiikka- ja ruokaosastolta päätyvät roskiksen sijasta jonkun kulutukseen, jo tiensä loppupuolella olevat tavarat saavat hiukan lisää elinaikaa, eikä saajan tarvitse ostaa uutta tarpeensa täyttääkseen. Molemmille osapuolille jää hyvä mieli ja ekologinen omatunto.

Onko sinulla kokemuksia Facebookin tavararyhmistä?

Tavaradieetin tulokset

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi vähentää mahdollisimman paljon turhaa tavaraa tietyistä tavararyhmistä. Pyrin myös noudattamaan yksi sisään, kaksi ulos -periaatetta. Tässä kevään aikana saavuttamani tulokset.

Vaatekaappi
Sisään: 1 jakku, 1 takki, 1 mekko, 1 paita, 1 reppu
Ulos: 8 vaatetta, 1 vyö, 1 lompakko, 2 kengät, 10 henkaria, 1 rannekoru, 2 korvakorut, 1 reppu, 2 laukkua

Toimistotarvikkeet
Sisään: –
Ulos: 3 lähes käyttämätöntä vihkoa (käytetyt sivut irotettuani vein kirjaston vaihtohyllylle – totesin, etten saa ikinä kaikkia kulumaan loppuun), 2 pinoa muistilappuja (kulutin loppuun), 1 kasa tusseja, 1 kasa värikyniä, 1 penaali, 1 tarrakirja

Keittiö
Sisään: 1 sauvasekoitin, 1 lasikannu, 1 lasikulho
Ulos: 1 setti ruokalusikoita, 2 tupperware-sekoitinta, 1 muovikannu, 1 tarjotin, 1 kasvistensäilytyslaatikko, 1 namikulho, 4 retrokulhoa, 1 valkosipulinpuristin

Viihde
Sisään: –
Ulos: 1 vanha musiikkisoitin + 1 piuha, 1 lelupiano, 11 cd:tä, 1 kirja

Kodin tarvikkeet
Sisään: 1 suihkupää, 1 lankarulla (josta tein itselleni ja ystävälle rätit), 1 kasa pyykkipoikia, 1 pyykkiteline, 1 rikkaharja, 1 iso ruukku yrttien istuttamista varten
Ulos: –

Yhteensä
Sisään: 14
Ulos: 64

Lopuksi
Olin valtavan yllättynyt poistuneiden tavaroiden määrästä. Petrasin jokaisessa osa-alueessa, jossa kaipasin pientä trimmaamista. Muutossa tavarani mahtuivat kuin mahtuivatkin kymmeneen laatikkoon, joista osa tosin oli tavallista banaanilaatikkoa selvästi isompia. Laatikot, pari jätesäkkiä sekä huonekalut mahtuivat kerralla yhteen henkilöautoon ja peräkärryyn. Sillä tavalla sullottuna tavaramäärä näytti taas järkyttävän suurelta, mutta oli varmasti ihan kohtuullinen

Yksi sisään, kaksi ulos -tavoitteenikin ylittyi reilusti. Keväällä tuntui, että tavarat menivät kaupaksi helpommin ja nopeammin kuin koskaan, ja siksi sain luovuttua monista sellaisista tavaroista, joista halusin luopua vain korvausta vastaan. Tällä hetkellä tuntuu, että karsittavaa ei enää muutamaa cd-levyä lukuunottamatta ole. Pikemminkin uusi asunto toi uusia tarpeita, koska sieltä puuttuu asioita, joita pidän oleellisina: naulakko, kylpyhuoneen peilikaappi (tai edes hylly!) ja palovaroitin näin esimerkiksi.

Tärkeiden ensihankintojen jälkeen pyrin pitämään tavaramääräni vakiona tai lievässä laskussa poistamalla ainakin yhden esineen, kun jotain uutta tulee sisään.

Miten sinun karsintasi edistyy? Asetatko itsellesi haasteita ja ”sääntöjä”?

Toisen roska…

Panttasin kuukausikaupalla ylimääräistä paria rikkinäisiä tennareita, joita en raaskinut heittää roskikseen, vaikka omistin toiset vastaavat. Viimeisen parin vuoden aikana käytin näitä jo esikouluikäisiä tossujani vain silloin tällöin yökerhokenkinä, mutta muuten ne vain lojuivat kaapissa odottamassa kohtaloaan.


Ulkopuolelta kengät näyttivät kohtalaisen siisteiltä – kengännauhojen vaihtaminen tekee ihmeitä! – mutta sisältä ne olivat kuluneet lähes puhki. Koska roskikseen heittäminen tuntui siitä huolimatta liian rajulta operaatiolta, päätin kokeilla, kelpuuttaisiko joku rakkaat tennarini vielä omaan käyttöönsä. Olen nimittäin kuullut, että käytetyilläkin merkkikengillä on kysyntää, ja katukuvasta päätellen rikkinäiset vaatteet ovat nyt muodissa.

Otin nettikirpputori-ilmoitusta varten selkeät kuvat popoista ja kirjoitin rehellisen selostuksen niiden kunnosta. Heitin hinnaksi viisi euroa, mutta olin valmis tinkimään, jos kengät eivät menisi kaupaksi. Yllätyksekseni sainkin useamman yhteydenoton, ja pian eräs ostaja kävi hakemassa kengät pois.

Olen iloinen kolmesta syystä: kenkien elinkaari pidentyi ainakin hiukan, pääsin eroon taas yhdestä kaappitilaa vievästä esineestä, ja vieläpä rikastuin samalla viidellä eurolla. Minulta roskistuomion saaneet jalkineet olivatkin toiselle vielä käyttökelpoinen aarre. Tästä lähtien en heitä enää mitään tavaraa pois ilman, että yritän saada sille vielä viimeisen saattokodin.

Kenkäkatsaus

Julkaistuani tavara- ja vaatelistani olen saanut muutamia tiedusteluja omistamistani kengistä. Olen kirjoittanut kerran aiemmin kengistä, mutta tilanne on hiukan muuttunut. Paljastan nyt teille kaikille tämänhetkisen kenkätilanteeni oikein kuvan kera.

IMG_6648

Vuoden aikana käytän ehkä eniten punaisia kumisaappaitani. Inhoan jalkojen kastumista, joten muut kengät eivät tule kyseeseen, kun on vähänkin kostea ilma. Ihanat huopikkaani käyvät valitettavasti vain kunnon pakkaskeleille. Muita lämpimiä talvikenkiä minulla ei tällä hetkellä ole, mutta kumisaappaat käyvät suojasäällä ja pikkupakkasillakin. Kumpparit ovat tosin melkoisen liukkaat.

30-vuotiaat nahkasaapikkaat voisivat olla otolliset leutoon talvisäähän, mutta nämä eivät ole ollenkaan lämpimät. Niiden sisään ei edes mahdu villasukkaa, joten käytän näitä vain muutaman viikon aikana loppusyksyllä tai alkukeväällä. Kun on tarpeeksi lämmintä, siirryn tennareihin. Omistan kahdet, joista nuo punaiset joutaisivat jo pitkään palvelleina roskikseen (sanoin näin jo melkein vuosi sitten). Kesällä käytän lämpötilasta riippuen tennareita tai balleriinoja.

Kaapissani on kahdet mustat korkokengät, toiset lämpimiin ja toiset kylmiin kuukausiin. Käytän korkoja hyvin harvakseltaan, sillä mieluiten kuljen matalissa kengissä. Jostain syystä olen nuorempana hankkinut enemmänkin korkkareita, vaikken niitä silloinkaan käyttänyt yhtään enempää. Muutama pari kyhjöttää yhä entisessä vaatekaapissani lapsuudenkodissa odottaen karsimistuomion täytäntöönpanoa. Niitä en ole sisältänyt laskuihini.

Kymmeneen kenkäpariin mahtuvat myös yhdet lenkkitossut sekä yhdet muovisandaalit. Jälkimmäiset tuli ostettua viisi vuotta sitten työkengiksi kesäduuniin, jossa en halunnut tahria muita kenkiäni. Nykyään niille ei ole oikeastaan välttämätöntä tarvetta, mutta ne ovat ihan kätevät sujauttaa jalkaan, kun käyn naapuritalon pesutuvassa pyykkäämässä.

Kenkiä on nyt vähemmän kuin vuosi sitten. Edelleen niitä on hiukan enemmän kuin oikeastaan tarvitsisin. Toisaalta vähäsen kaipailen kunnollisia pikkupakkaskenkiä, jotka eivät kavahtaisi loskaakaan. Pyrin kuitenkin pärjäämään tällä kombinaatiolla siihen asti, että jotkut kengistä – punaisten tennareiden lisäksi – kuluvat käyttökelvottomiksi.

*****

Tänään on Sopivasti-blogin ensimmäinen vuosipäivä (jo?!). Kiitokset kaikille teille lukijoille ja kommentoijille kannustavasta vastaanotosta! Ilman teitä en varmastikaan olisi sitoutunut blogiin näin pitkään ja antaumuksella. Toivon blogini olevan jatkossakin mieluisaa luettavaa. Mitä aiheita sinä toivoisit blogissa käsiteltävän?

Kun kuteeni kuolevat

Vaatekaappini sisältö ei ole kausivaatteiden vaihtoa lukuunottamatta muuttunut suuntaan tai toiseen viime P333-yrityksen jälkeen. Vaikka vaatteita ja asusteita on reilusti enemmän kuin 33, garderoobi tulee kaluttua lähes kokonaan läpi kohtalaisen säännöllisesti. Tiedän tasan tarkkaan, mitkä vaatteistani ovat eniten käytössä ja lemppareitani. Tällä hetkellä suurin osa, koska olen luopunut kaikista epämieluisista. Muutama ennen paljonkin mutta nykyään hyvin vähän käyttämäni vaate odottaa päätöksentekoa. Pari pakottavaa (mutta silti ikuisuuksiin lykkäämääni) puutetta on, ja edelleen joku ”nämä kolme voisin korvata yhdellä” -tapaus askarruttaa mieltä.

Useimmin käyttämäni vaatteet alkavat pikku hiljaa kulua loppuun. Sinänsä ihan odotettava ilmiö, sillä valtaosan kuteistani olen ostanut lukioaikana käytettynä. Roskiin on lentänyt jo kaksi viimeiseen asti palvellutta housuparia. Kolmet muut pöksyt ovat onneksi pelastaneet minut housuostoksilta (uusien housujen etsiminen on kurjaa, vanhat tuntuvat aina sopivan parhaiten). Lähitulevaisuudessa minun on kuitenkin mentävä vaateostoksille. Olen vieraantunut moisesta ajanvietteestä täysin: viimeisen puolentoista vuoden aikana olen ostanut tasan yhden paidan sekä tarpeeseen alusvaatteita. Ajatus kiertelystä, penkomisesta ja sovittelusta ei houkuta lainkaan.

Haluan nyt helpottaa tulevaa elämääni miettimällä vähän etukäteen, millaista hankin sitten, kun on sen aika. Millaista tyyliä tavoittelen? Mihin väreihin tukeudun? Tällä hetkellä pukeudun aika kotoisasti. Vierastan tietyissä piireissä suosittua hyvätuloisennäköistä tyyliä, vastahankituilla vaatteilla ja kimaltavilla koruilla kuorruttautumista (tämä tyyli on hassua kyllä toteutettavissa, vaikka ei rahassa kylpisikään). Toisaalta en halua myöskään näyttää nuhjuiselta. Tahdon tyylini olevan rento mutta siisti. Värikäs, mutta ei yliampuvan räikeä. Monikäyttöinen ja muotoutuva, ei missäään nimessä tylsä tai massaa.

Tykkään erivärisistä neuletakeista ja löysistä paidoista. Mekoistakin, vaikka niitä käytän vain kesällä ja juhlissa. Helyistä osaan käyttää vain korvakoruja, silloin kun muistan. Kenkien pitää olla matalat ja mukavat. Housuja tarvitsisin vain kahdet, mieluusti yhdet neutraalit ja yhdet kirkkaanväriset (turkoosit farkut ovat ehdoton lempparini ja sopivat kaikkien yläosieni kanssa). Olen tyylimieltymyspohdintojen lisäksi yrittänyt selvittää, mitkä värit minulle sopivat parhaiten. Tämä on vaikeaa oppaidenkin avulla, mutta olen havainnut pukeviksi ainakin kullan ja viininpunaisen. Huomasin kerran, että viininpunaista kangasta vasten hiukseni ja silmäni suorastaan kimmelsivät. En omista nyt mitään viininpunaista, mutta päätin, että seuraava vaateostokseni on sen värinen.

Nyt vain odottelen sitä hetkeä, kun vaatteeni käyvät liian kuluneiksi julkisesti pidettäviksi, ja toivon, että löydän sitten juuri sopivia vanhojen tilalle.

Suunnitteletko sinä etukäteen, mitä ostat vaatekaupasta? Tiedätkö, mitkä värit pukevat sinua parhaiten vai viis veisaatko siitä? Onko joku teistä lukijoista käynyt peräti värianalyysissä?