Korvikkeet keittiössä

Keittiö on minusta vaikein kodin alueista pitää minimalistisena. Jos vähänkään kokkaa tai leipoo kotona, tarvitsee jos jonkinsorttista kippoa ja kihveliä. Vaikka jotain välinettä käyttää vain pari kertaa vuodessa, siitä ei viitsi luopua, koska juuri niinä parina kertana sitä sitten kaipaisi. Entä jos keittiön perusvarusteista löytyisikin jotain, jolla saisi helposti korvattua harvoin käytettävät esineet? Tässä muutamia ideoita.

Sitruspuserrin
Olen käyttänyt omaani yhden käden sormilla laskettavan määrän. Silti olen kokenut pusertimen tärkeäksi esineeksi niitä harvoja hetkiä varten, kun haluan tehdä esimerkiksi juustokakkua. Hiljattain sain tietää, että sitruunan saa puristettua tehokkaasti käyttäen haarukkaa apuna. Hyvästi, sitruspuserrin!

Veitsenteroitin
Sileä veitseni on tylsistynyt käytössä, mutta minulla ei ole veitsenteroitinta. Aioin jo sijoittaa veitsen käyttöikää pidentävään hyötyesineeseen, mutta törmäsinkin internetissä mielenkiintoiseen vinkkiin: veitsen voi teroittaa tavallisen mukin pohjassa olevaa lasittamatonta reunaa vasten. Tämä toimii riittävän hyvin minun tarpeisiini.

Valkosipulinkynnenpuristin
Valkosipulinkynnenpuristin oli yksi ensimmäisistä keittiövälineistä, jonka hankin. Luulin, että se on paras tapa murskata valkosipuli. Pian huomasin, että laitteen tiskaaminen ei ole kivaa, ja aloin käyttää pelkkää veistä kynsien pilkkomiseen. Säilytin kuitenkin puristinta siltä varalta, että johonkin kastikkeeseen pitää saada nimenomaan hienoksi murskattua valkosipulia. Sitten tajusin, että minullahan on jykevä kivimortteli, jolla saa hienonnettua mitä vain, ja annoin puristimen pois.

Kaulin
Jos muistaa kesken joulupiparien leipomisen, ettei omista kaulinta (kuten allekirjoittaneelle kävi taannoin), ei kannata ensimmäiseksi rynnätä kauppaan. Todennäköisesti kaulin vain makaisi laatikontäytteenä seuraavaan jouluun asti. Parhaiten korvikkeeksi käy kylmällä nesteellä täytetty lasipullo. Hätätilassa oikeastaan mikä tahansa sileä lieriömäinen astia, juomalasi tai vaikka säilykepurkki, ajaa asian.

Piparkakkumuotti
Piparkakkumuottejakaan minulla ei ole, enkä ole niitä kaivannut. Ohuesta taikinasta saa leikattua pipareita  juomalasin tai muun purnukan suuaukolla painamalla. Jos pyöreät piparit eivät miellytä, voi paperista leikata kuvion ja viiltää veitsellä sen mukaiset ääriviivat taikinaan. Tämä vaatii jo hiukan enemmän vaivannäköä, mutta toimii hyvin varsinkin jättipipareille tai piparkakkutalon osille. Näppärä veistää taikinaa vapaalla kädellä.

Tietenkään nämä tai mitkään muutkaan tietyt keittiötarvikkeet eivät ole kaikille turhia. Jos leipoo joka viikko korvapuusteja, kunnollinen kaulin oikeuttanee paikkansa keittössä, ja ammattikokki todennäköisesti teroittaa veitsensä mieluummin ihka oikealla teroittimella kuin vanhalla kahvimukilla. Olennaista onkin miettiä, mitä itse tarvitsee ja mitä ei, ja poistaa itselle turhat viemästä tilaa tärkeiltä.

Mitä yhden käyttötarkoituksen välineitä sinä korvaat jollain monikäyttöisemmällä? Mitkä tarvikkeet ovat korvaamattomia?

Tavaradieetin tulokset

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi vähentää mahdollisimman paljon turhaa tavaraa tietyistä tavararyhmistä. Pyrin myös noudattamaan yksi sisään, kaksi ulos -periaatetta. Tässä kevään aikana saavuttamani tulokset.

Vaatekaappi
Sisään: 1 jakku, 1 takki, 1 mekko, 1 paita, 1 reppu
Ulos: 8 vaatetta, 1 vyö, 1 lompakko, 2 kengät, 10 henkaria, 1 rannekoru, 2 korvakorut, 1 reppu, 2 laukkua

Toimistotarvikkeet
Sisään: –
Ulos: 3 lähes käyttämätöntä vihkoa (käytetyt sivut irotettuani vein kirjaston vaihtohyllylle – totesin, etten saa ikinä kaikkia kulumaan loppuun), 2 pinoa muistilappuja (kulutin loppuun), 1 kasa tusseja, 1 kasa värikyniä, 1 penaali, 1 tarrakirja

Keittiö
Sisään: 1 sauvasekoitin, 1 lasikannu, 1 lasikulho
Ulos: 1 setti ruokalusikoita, 2 tupperware-sekoitinta, 1 muovikannu, 1 tarjotin, 1 kasvistensäilytyslaatikko, 1 namikulho, 4 retrokulhoa, 1 valkosipulinpuristin

Viihde
Sisään: –
Ulos: 1 vanha musiikkisoitin + 1 piuha, 1 lelupiano, 11 cd:tä, 1 kirja

Kodin tarvikkeet
Sisään: 1 suihkupää, 1 lankarulla (josta tein itselleni ja ystävälle rätit), 1 kasa pyykkipoikia, 1 pyykkiteline, 1 rikkaharja, 1 iso ruukku yrttien istuttamista varten
Ulos: –

Yhteensä
Sisään: 14
Ulos: 64

Lopuksi
Olin valtavan yllättynyt poistuneiden tavaroiden määrästä. Petrasin jokaisessa osa-alueessa, jossa kaipasin pientä trimmaamista. Muutossa tavarani mahtuivat kuin mahtuivatkin kymmeneen laatikkoon, joista osa tosin oli tavallista banaanilaatikkoa selvästi isompia. Laatikot, pari jätesäkkiä sekä huonekalut mahtuivat kerralla yhteen henkilöautoon ja peräkärryyn. Sillä tavalla sullottuna tavaramäärä näytti taas järkyttävän suurelta, mutta oli varmasti ihan kohtuullinen

Yksi sisään, kaksi ulos -tavoitteenikin ylittyi reilusti. Keväällä tuntui, että tavarat menivät kaupaksi helpommin ja nopeammin kuin koskaan, ja siksi sain luovuttua monista sellaisista tavaroista, joista halusin luopua vain korvausta vastaan. Tällä hetkellä tuntuu, että karsittavaa ei enää muutamaa cd-levyä lukuunottamatta ole. Pikemminkin uusi asunto toi uusia tarpeita, koska sieltä puuttuu asioita, joita pidän oleellisina: naulakko, kylpyhuoneen peilikaappi (tai edes hylly!) ja palovaroitin näin esimerkiksi.

Tärkeiden ensihankintojen jälkeen pyrin pitämään tavaramääräni vakiona tai lievässä laskussa poistamalla ainakin yhden esineen, kun jotain uutta tulee sisään.

Miten sinun karsintasi edistyy? Asetatko itsellesi haasteita ja ”sääntöjä”?

Kaiken vaivan arvoista?

Joskus ihmettelen, miten paljon jaksankaan nähdä vaivaa tavaran poistamiseksi.

Olen käyttänyt tuntikausia yksittäisten esineiden valokuvaamiseen ja myynti-ilmoitusten kirjoitteluun, myyntitapaamisten sopimiseen ja oharit tehneiden ostajien kiroamiseen. Myyntitulot tietysti motivoivat, vaikka joka tapauksessa jään tappiolle, kun myyn aikoinaan ostamiani esineitä.

Näen vaivaa myös silloin, kun luovun tavarasta ilmaiseksi. Pyrin sijoittamaan jokaisen esineen mahdollisimman sopivaan keräykseen tai mieluiten suoraan uudelle omistajalle. Jos jätän koruja vaihtohyllyyn, teippaan niihin yksitellen saa ottaa -lapun, ettei kukaan vain luule niitä joltain kadonneiksi helyiksi ja vie niitä löytötavaroihin.

Kaiken huippu lienee, kun päätin luopua Ranskan-tuliaiseksi saamistani geelikädenlämmittimistä. Ystävä oli ne minulle ostanut muistaessaan, että minulla on aina kylmät kädet. Kaunis ajatus, mutta vaikka lämmitinpussukat olivat oikein söpöt, ne eivät olleet kauhean käytännölliset. Ne piti nimittäin jokaisen käyttökerran jälkeen keittää kattilassa, jotta ne taas toimisivat.

Kädet saa lämpimiksi helpomminkin, joten kerran kokeiltuani en halunnut lämmittimiä enää pitää. Minulla oli kuitenkin ongelma: en voinut jättää niitä sellaisenaan mihinkään, koska ihmiset eivät välttämättä osaisi lukea ranskankielistä ohjelappua, ja niinpä potentiaalinen uusi omistaja ei tietäisi, mihin esine on tarkoitettu ja miten sitä käytetään.

Siispä kirjoitin tietokoneella vapaan käännöksen ohjeista varoituksineen, muotoilin mahdollisimman ohjelappumaisen näköiseksi palstoineen kaikkineen, kävin tulostamassa lapun kaverin luona, leikkasin pienemmäksi ja sujautin geelilämmittimien pakettiin. Vein lämmittimet kirjaston vaihtohyllylle, josta ne katosivat saman tien.

Mietin, olikohan tämä nyt kaiken vaivan arvoista. Joku toinen olisi varmaan vain heittänyt geelinyytit roskikseen tai säilyttänyt kaapissaan vuosikausia. Ehkä seuraava omistaja sentäään löytää geelikädenlämmittimille enemmän käyttöä kuin minä, ja hän voi sitten mielessään kiittää minua selkeistä suomenkielisistä ohjeista.

Näetkö sinä mielestäsi kohtuuttomasti vaivaa esineistä eroon pääsemiseksi vai yritätkö selvitä mahdollisimman helpolla?

 

Täydellisen repun metsästys

Useita vuosia palvellut reppuni sanoi itsensä irti. Oikeastaan itse reppu olisi ainakin kankaansa puolesta kestänyt vielä pidempäänkin, mutta vetoketjut tulivat tiensä päähän. Harmitus ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä pääsin vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani eli ostamaan uuden, täydellisen repun, joka korvaisi kaikki muut isot laukkuni.

Vanha reppuni oli kovassa käytössä, mutta siinä oli puutteita, joita paikkaamaan tarvitsin muita kasseja. Se ei ollut niin nätti, että olisi sopinut esimerkiksi mekkojen kanssa. Niinpä erikseen piti olla siisti ja tilava käsilaukku. Koska käsilaukku oli hankala pyöräillessä, täytyi olla myös olkalaukku (josta luovuin kuitenkin viime syksynä). Ja koska näistä laukuista yksikään ei ollut tarpeeksi iso esimerkiksi viikonloppureissulle, oli siihen tarkoitukseen oltava vielä yksi isompi laukku. Nyt haussa olisi siis oikea 4 in 1 -reppu.

Vaatimukseni uudelle repulle olivat muutenkin aika korkealla: sen pitäisi olla laadukas, mukava ja kaunis, tilava mutta ei liian iso, väriltään kaikkien vaatteideni kanssa sopiva mutta ei mielellään musta, sellainen, joka ei tule joka kadunkulmassa vastaan ja mieluusti myös sellainen, jonka logo ei pomppaa välittömästi silmille. Pelkäsin, etten koskaan löydä unelmieni reppua, mutta tällä kertaa kävi tuuri. Suositun nettikaupan valtavaa valikoimaa epäluuloisesti selatessani löysin yllättäen juuri sen, mitä olin etsinytkin.

Uusi reppu on niin lähellä täydellistä kuin voi olla. Ruskea kangassäkki käy kaiken kanssa ja sopii niin pienille kuin isoillekin kantamuksille. Plussaa on myös se, että reppua ei suljeta vetoketjulla vaan soljilla, joten uskon sen kestävän vielä pidempään kuin edeltäjänsä. Muut laukut ovat jo lähteneet uusille omistajilleen, ja osasta sain hiukan rahaakin. Pari pikkuruista olkapussukkaa sai vielä jäädä, koska niitä käytän usein juhlissa. Vaatekaappini on kuitenkin taas selvästi väljempi, ja minä olen selvästi tyytyväisempi.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia siitä, miten yksi täydellinen esine on korvannut monta epätäydellistä?

Taas muuttopuuhissa

Määräaikainen alivuokralaissopimukseni on päättymässä, ja sain juuri sopivasti tarjouksen opiskelija-asunnosta, johon olen jonottanut jo vuoden päivät. Kesäkuussa on siis taas tiedossa muuttamista. Tällä kertaa muutan ihan eri alueelle, mutta kuitenkin keskustan tuntumaan ja lähelle yliopistoa.

Uuden kämpän vuokra on muutaman euron halvempi kuin nykyisen, ja se sisältää sähkön, veden ja internetin. Asunto on tällä vuosikymmenellä remontoitu, siellä on (toisin kuin nykyisessä) modernit, äänettömät ja neutraalintuoksuiset kodinkoneet sekä erityisesti uuni, jota ilman olen joutunut tämän kevään elämään. Pinta-alaa on hiukan vähemmän, 21 neliötä. Vähän jännitän, mahtuvatko huonekaluni pikkukämppään vai joudunko vaihtamaan ruokapöydän tai sängyn pienempään.

Minulla on muutama viikko aikaa saada omaisuuteni laatikottamiskuntoon. Tämä tarkoittaa hiukan kiihtyvää karsimistahtia ja vuoden alussa itselleni antamieni haasteiden aikataulun tiivistämistä niin, että hankkiudun eroon kaikesta turhasta jo ennen seuraavaa kuunvaihdetta. Tässä auttanee tänä viikonloppuna kavereiden kanssa pitämämme vaatteidenvaihtoilta, jossa toivon pääseväni muutamista vaatteista, laukuista ja koruista eroon. Jäljelle jäävät vien keräykseen.

Viime muutossa tarvitsin suunnilleen neljätoista banaanilaatikkoa ja pari jätesäkkiä. Nyt pyrin saamaan kaiken mahtumaan maksimissaan 12 laatikkoon. Kymmenen olisi vielä parempi, mutta ihan neljää laatikollista kämpästäni ei ole tainnut muutamassa kuukaudessa kadota. Uskon kuitenkin, että jo pakkaamisen järkeistäminen auttaa laatikoiden vähentämisessä, viimeksi nimittäin kannettiin vähän vajaitakin laatikoita.