Muuttohankaluuksia

Elo-syyskuun vaihteessa muutin kotiseudultani satojen kilometrien päähän musiikin korkeakouluopintojen perässä. Viimeiset kaksi viikkoa ennen muuttoa olivat valtavan hektiset ja vähäuniset, koska yritin hoitaa kaikki tärkeät asiat ja tavata kaikkia tärkeitä ihmisiä ennen lähtöäni. En ehtinyt juuri ladata akkuja menojen välillä, joten ei ollut mikään ihme, että sairastuin flunssaan ja jouduin pakkolevolle. Lepo teki hyvää, mutta puolikuntoisuus hankaloitti muuttovalmisteluja. En jaksanut pakata montaa tavaraa kerrallaan, kun jo alkoi heikottaa. Siivoamista en edes yrittänyt. Kun muuttopäivä lopulta koitti ja muuttoapu saapui, monta laatikkoa oli vielä pakkaamatta, ja koko asunto odotti jynssäämistä. Tilanne tuntui kaoottiselta, ja olin hermo melkoisen kireänä. Flunssani kuitenkin parani ennätysnopeasti paineen alla.

Kaikki tavarani muutettiin ensin vanhempieni luokse. Siellä jouduin vielä hiukan järjestelemään laatikoita sen mukaan, mitkä tavarat muutetaan uuteen asuinkaupunkiin ja mitkä jäävät odottamaan paluutani. Tavoitteena oli jättää mahdollisimman paljon tavaraa varastoon, jotta muuttokuorma olisi mahdollisimman kevyt ja hallittava. Jätin kaikki huonekalut, mikron sekä kaksi laatikollista irtotavaraa vanhempieni luo (onneksi väliaikaissäilytys oli heille täysin ok). Mukaan taas lähti kuusi muuttolaatikkoa, patja, peitot ja tyynyt, soittimet sekä muutama pienempi laatikko ja pussukka. Ompelukoneen suhteen olin kahden vaiheilla, mutta koska autossa oli tilaa, sekin otettiin mukaan. Ja hyvä, että otettiin, nimittäin sille on ollut jo tarvetta.

Kaikki mukaantulevat tavarat mahtuivat farmariauton takakonttiin (takapenkit kaadettuna eteen). Olin silti vähän pettynyt tavaran määrään, koska olisin halunnut kokeilla ääriminimalistista elämää nyt, kun siihen olisi sopiva tilaisuus. Olosuhteiden takia en kuitenkaan alkanut sen kummemmin eritellä esimerkiksi vaatteita se mukaan, mikä on välttämätön ja mikä ei. Vein pienen pussillisen vähällä käytöllä olevia vaatteita keräykseen, mutta kaiken muun pakkasin mukaan. Toisaalta myös koin, että minulla on yhdeksän kuukauden aikana sen verran käyttöä melkein kaikille tavaroilleni, että ne kannattaa ottaa mukaan, vaikka ilmankin niitä selviäisi hengissä. Haluanhan sentään viihtyä uudessa asuinkaupungissani enkä vain kituuttaa ja odottaa, että pääsen takaisin kotiin!

Tämä oli elämäni neljäs muutto ja ehdottomasti kaikista muutoista raskain ja epämiellyttävin. Poismuuttovaihe oli erityisen hankala, mutta tavaroiden kantaminen ja järjestäminen uuteen kotiin sujui onneksi paremmin. Olen aina ajatellut, että muuttaminen on kivaa ja jännittävää, mutta nyt ymmärrän, miksi useimmat ihmiset eivät pidä muuttamisesta. Se voi olla henkisesti ja fyysisesti hyvin raskasta, etenkin, jos sen tekee kiireessä. Seuraavaa muuttoa helpottaakseni annan muutaman itsestäänselvän ohjeen itselleni ja miksei muillekin, jotka haluavat säästyä ylimääräiseltä kiireeltä ja stressiltä muuttaessaan.

1. Karsi tavaraa jo ennen kuin alat pakata. Jos pakkaamisen kanssa näyttää tulevan kiire, aikaa ja energiaa karsimispäätösten tekemiseen ja tavaroiden eteenpäin laittamiseen ei todennäköisesti riitä. Kaappeja kannattaakin tutkia sillä silmällä jo viikkoja tai jopa kuukausia ennen muuttopäivää. Mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän pakattavaa, kannettavaa ja huolehdittavaa.

2. Siivoa etukäteen. Ensinnäkin: lieden takaa kannattaa siivota useammin kuin kerran kahdessa vuodessa (niitä parin vuoden takaisia pinttymiä oli aika vaikea saada irti). Jos asunto on lähtökohtaisesti huolellisesti pidetty, sujuu muuttosiivouskin kevyesti. Toiseksi: kaikkea siivoamista ei tarvitse jättää muuttopäivään. Uunin sisustan, kaapit ja pystypinnat voi pyyhkiä hyvissä ajoi ilman suurta pelkoa niiden uudelleenlikastumisesta. Muuttopäivään tai sitä edeltävään päivään kannattaa jättää vain jatkuvassa käytössä olevien pintojen puhdistus, kuten wc, jääkaappi ja lattiat.

3. Pakkaa ajoissa. Minusta tuntui, että en voinut pakata melkein mitään etukäteen, koska käytän melkein kaikkia tavaroitani melkein päivittäin. Muutaman päivän pärjää kuitenkin vähemmällä, vähän niin kuin matkustaessakin. Päätä siis etukäteen, mitä vaatteita, astioita, hygieniatarvikkeita ym. tarvitset esimerkiksi muuttoa edeltävän viikon aikana, jätä ne helposti saataville ja pakkaa muut tavarat vähitellen laatikoihin. Ihannetilanteessa kaikki irtotavarat ovat laatikoissa ja pusseissa, kun muuttoapu saapuu. Viimeisten tilpehöörien pakkaaminen viime tingassa johtaa vain tarpeettomaan sähellykseen ja hukkatilaan laatikoissa.

Mitkä ovat sinut luottovinkkisi onnistuneeseen muuttoon?

Ajatusleikki: muutto soluun

Leikitäänpä tovi, että edessäni olisi yhtäkkiä muutto toiselle paikkakunnalle uuden opiskelupaikan perässä. Muuttaisin parinsadan kilometrin päähän opiskelija-asumuksista jaloimpaan, soluun, jossa viettäisin lukuvuoden ja palaisin kesäksi kotiin. Tilaa tavaroilleni olisi henkilöauton takakontillinen, kenties takapenkillekin saisi jonkun laatikon. Mitä ottaisin mukaan, mitä en?

Ensinnäkin pakkaisin mukaan suunnilleen yhden pyykkikoneellisen vaatteita, jotka riittäisivät parin viikon tarpeisiin. Lisäksi ottaisin mukaan siistit juhlavaatteet sekä -kengät, kolmet säänmukaiset kengät, kolme takkia eri lämpötilaolosuhteisiin ja kaksi pipoa, kaulahuivia ja hansikasparia. Ja parit villasukat tietysti.

Toiseksi tarvitsisin mukaani keittiötarvikkeita. Yhden kulhon sekä haarukan, ruokaveitsen ja lusikan (tai mahdollisesti kaksi jokaista). Mukin. Leikkuulaudan, veitsen ja metallikulhon. Uunivuoan, kattilan ja paistinpannun. Kuorimaveitsen ja puuhaarukan, mitä näitä nyt on. Sen verran välineitä, että ruuanlaitto ja yksin syöminen onnistuvat. Vedenkeittimen ja sauvasekoittimen ottaisin ehkä, mikroa en välttämättä.

Kodintekstiilejä pakkaisin aika vähän. Kaksi petivaatesettiä, toinen aina käytössä, toinen pyykissä. Tässä kuvitelmassa nukkuisin lattialla ohuella alustalla, jonka taittelisin päiväksi syrjään. Päiväpeittoa en siis tarvitsisi, mutta ylimääräisen viltin ehkä. Pyyhkeitä ottaisin mukaan neljä: kaksi pientä ja kaksi isoa. Lisäksi kaksi keittiöpyyhettä. Toisin myös ihanat vihreät verhoni kodikkuutta luomaan.

Tietenkin mukaan pääsisivät soittimeni sekä nuottiteline. Kännykkä ja tietokone latureineen. Penaali, muistikirja, lompakko ja reppu. Hygieniatarvikkeita, kuten hiusharja ja nenäliinoja. Ehdottomasti myös polkupyörä sekä kypärä. Huoneen viihtyisyyttä lisäämään haluaisin ainakin yhden huonekasvin, mutta en ole varma, kannattaisiko sellaista muuttaa edestakaisin. Mukaan mahtuisivat vielä siivousvälineet eli moppi ja pari mikrokuituliinaa.

Arvioin, että yllämainitut tavarat mahtuisivat 4 pahvilaatikkoon, ja lisäksi instrumentit kuljettaisin omissa laukuissaan. Kaiken muun (ellen unohtanut jotain olennaista) eli suunnilleen puolet omaisuudestani pakkaisin varastoon odottamaan kotiinpaluuta. Kalusteet saisivat jäädä alivuokralaiselle vakituiseen kämppääni. Väliaikaiseen soluhuoneeseen hankkisin tarpeen mukaan vähäisiä huonekaluja käytettynä halvalla/ilmaiseksi. Ehkä tuolin ja pöydän, mahdollisesti lukulampun.

Miksi pohdin tällaista? Paljastettakoon, että jos tämänhetkiset suunnitelmani toteutuvat, parin vuoden sisällä saattaa tosiaan olla muutto uuteen kaupunkiin (taas) uusien opintojen ääreen. Lisäksi listojen rustailu on minusta hauskaa ajanvietettä, joka auttaa samalla pohtimaan, tarvitsenko todella kaikkea tällä hetkellä omistamaani.

Mitä sinä pakkaisit mukaan väliaikaiseen pienasuntoon? Onko jollakulla muuten kokemuksia soluasumisesta? Jakakaa!

Kangasnenäliinat

Reilu vuosi sitten ompelin vanhasta, keskeltä puhkikuluneesta mutta reunoilta ehjästä lakanasta itselleni nenäliinoja. Siitä lähtien olen säästänyt jo varmaan kilotolkulla paperia.

IMG_6510

Varsinkin talvella niistelen päivittäin, joten nenäliinat ovat kovassa kulutuksessa. Kangasliinat ovat ihanan pehmeitä nenänpielien arkaa ihoa vasten, eivätkä ne kuivata ollenkaan niin paljon kuin paperiset serkkunsa. Ne eivät myöskään murene ällöttävästi taskunpohjalle unohtuessaan eivätkä nukkaa koko pyykkikoneellista, jos en huomaa tyhjentää taskuja.

Nykyään en ota lounasravintolassa paperista servettiä, vaan pyyhin suupielet nenäliinaan. Uimahalliin tuon oman liinan mukaan pefletiksi, jotta en tuhlaisi muovipäällysteisiä kertakäyttöpyllynalusia. Talouspaperiakaan en tarvitse: pyyhin roiskeet joko liinalla tai sitten ihan vain keittiörätillä. Sen lisäksi, että säästän luonnonvaroja, säästän uudelleenkäytettävillä liinoilla myös rahaa.

Pesen nenäliinat lakanapyykin seassa kuumassa vedessä, joten ne ovat puhtaita ja hygieenisiä. Lukuisista pesuista huolimatta liinat ovat yhä priimakunnossa, ja ne pehmenevät aina vain ihoystävällisemmiksi. Suosittelen muitakin siksakkaamaan vanhoista tekstiileistä tyylikkäitä kangasnenäliinoja. Itse en ainakaan vaihtaisi enää takaisin muoviin käärittyihin paperiversioihin!

Vaihtaisitko sinä kangasliinoihin tai oletko kenties jo vaihtanut?

Vuosi 2014 tavaroina

Vuosi sitten harmittelin kodissani lymyäviä turhan tavaran keskittymiä ja haastoin itseni karsimaan niitä.  Tuon tavaradieetin tulokset raportoin kesäkuussa. Mutta mitä onkaan tapahtunut vuoden toisella puoliskolla?

Vaatteet Sisään: 1 farkut, 1 leggingsit, 1 saapikkaat, 1 paketti ponnareita Ulos: 1 housut, 1 korkokengät, 1 puhkikuluneet saapikkaat

Keittiötarvikkeet Sisään: 1 tarjotin, 1 metallikulho, 1 lasikannu Ulos: 1 sitruspuserrin, 1 piirakkavuoka, 1 työvälinenaulakko

Elektroniikka Sisään: 1 matkapuhelin, 1 puhelimen suojakuori, 1 latauspiuha, 1 internetpiuha, 1 aux-piuha Ulos: 1 matkapuhelin

Musiikki Sisään: 1 instrumentti, 1 tietokoneeseen liitettävä minikosketinsoitin Ulos: 16 CD-levyä

Muuta Sisään: 1 naulakko, 1 korihylly kylppäriin, 6 mustekalaa (pyörän tarakalle), 1 satulanlämmitin (itse ommeltu jämävillakankaasta), 1 vanha villahuopa pimennys-/eristysverhoksi Ulos: 1 katkennut mustekala

Yhteensä Sisään: 24 Ulos: 24

Sisääntulleiden ja lähteneiden suhde pysyi sopivana, vaikka käytännössä karsiminen tyssäsi kokonaan kesän päätyttyä, ja sen jälkeen sisään on valunut (tarpeellista) tavaraa ilman, että olen raivannut mitään tieltä pois. Kesällä oli pakollinen matkapuhelimen vaihto vanhan hajottua. Lisäksi päätin hyödyntää opiskelijakämppäni vuokraan sisältyvän nopean internetin ja hankin käytettynä sopivan piuhan. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain kesällä myydyksi viimeisetkin cd-levyni.

Olen lukenut kiinnostuneena muiden blogeista viime vuoden vaatesaldoja. Itselläni ei ollut minkäänlaista vaatebudjettia, mutta koska olen pitänyt kirjaa sekä kaikista menoistani että kotiini saapuneista tavaroista, on kaikki viime vuoden vaatehankinnatkin dokumentoitu. Julkaisenpa vielä kootun vaatelistan tähän kylkeen.

Talvitakki (ale) 134,00
Jakku (2ndhand) 12,00
Paita (kaverilta) 0,00
Mekko (kaverilta) 0,00
Farkut (2ndhand) 25,00
Leggingsit (kotimaiset) 35,00
Saapikkaat (sukulaiselta) 0,00
Ponnarit 3,50

Yhteensä 209,50

Yllätyin summan suuruudesta, mutta luonnollisesti yksikin isompi ostos (takki) hilaa summan heti ylös. Kaikki vaatteet tulivat tarpeeseen, vaikkakaan kyseinen takki ei ollut vielä hälyttävän välttämätön. Päätin silti ostaa sen, koska se oli hyvännäköinen ja laadukas, ja sain sen reilulla alennuksella. Takkeja ei tarvitsekaan vähään aikaan ostaa.

Ensi vuonna rahaa menee vaatteisiin todennäköisesti vielä enemmän. Hahmottelin aikaisemmin tarvelistaa, josta olen tähän mennessä hankkinut leggingsit, saapikkaat ja farkut. Arvioin, että loppuihin vaatteisiin kuluu uutena 300-400 euroa. Vähemmän, jos löydän niitä käytettynä.

Virtaako sinulla enemmän tavaraa kotiin vai kodista pois?

Tavaradieetin tulokset

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi vähentää mahdollisimman paljon turhaa tavaraa tietyistä tavararyhmistä. Pyrin myös noudattamaan yksi sisään, kaksi ulos -periaatetta. Tässä kevään aikana saavuttamani tulokset.

Vaatekaappi
Sisään: 1 jakku, 1 takki, 1 mekko, 1 paita, 1 reppu
Ulos: 8 vaatetta, 1 vyö, 1 lompakko, 2 kengät, 10 henkaria, 1 rannekoru, 2 korvakorut, 1 reppu, 2 laukkua

Toimistotarvikkeet
Sisään: –
Ulos: 3 lähes käyttämätöntä vihkoa (käytetyt sivut irotettuani vein kirjaston vaihtohyllylle – totesin, etten saa ikinä kaikkia kulumaan loppuun), 2 pinoa muistilappuja (kulutin loppuun), 1 kasa tusseja, 1 kasa värikyniä, 1 penaali, 1 tarrakirja

Keittiö
Sisään: 1 sauvasekoitin, 1 lasikannu, 1 lasikulho
Ulos: 1 setti ruokalusikoita, 2 tupperware-sekoitinta, 1 muovikannu, 1 tarjotin, 1 kasvistensäilytyslaatikko, 1 namikulho, 4 retrokulhoa, 1 valkosipulinpuristin

Viihde
Sisään: –
Ulos: 1 vanha musiikkisoitin + 1 piuha, 1 lelupiano, 11 cd:tä, 1 kirja

Kodin tarvikkeet
Sisään: 1 suihkupää, 1 lankarulla (josta tein itselleni ja ystävälle rätit), 1 kasa pyykkipoikia, 1 pyykkiteline, 1 rikkaharja, 1 iso ruukku yrttien istuttamista varten
Ulos: –

Yhteensä
Sisään: 14
Ulos: 64

Lopuksi
Olin valtavan yllättynyt poistuneiden tavaroiden määrästä. Petrasin jokaisessa osa-alueessa, jossa kaipasin pientä trimmaamista. Muutossa tavarani mahtuivat kuin mahtuivatkin kymmeneen laatikkoon, joista osa tosin oli tavallista banaanilaatikkoa selvästi isompia. Laatikot, pari jätesäkkiä sekä huonekalut mahtuivat kerralla yhteen henkilöautoon ja peräkärryyn. Sillä tavalla sullottuna tavaramäärä näytti taas järkyttävän suurelta, mutta oli varmasti ihan kohtuullinen

Yksi sisään, kaksi ulos -tavoitteenikin ylittyi reilusti. Keväällä tuntui, että tavarat menivät kaupaksi helpommin ja nopeammin kuin koskaan, ja siksi sain luovuttua monista sellaisista tavaroista, joista halusin luopua vain korvausta vastaan. Tällä hetkellä tuntuu, että karsittavaa ei enää muutamaa cd-levyä lukuunottamatta ole. Pikemminkin uusi asunto toi uusia tarpeita, koska sieltä puuttuu asioita, joita pidän oleellisina: naulakko, kylpyhuoneen peilikaappi (tai edes hylly!) ja palovaroitin näin esimerkiksi.

Tärkeiden ensihankintojen jälkeen pyrin pitämään tavaramääräni vakiona tai lievässä laskussa poistamalla ainakin yhden esineen, kun jotain uutta tulee sisään.

Miten sinun karsintasi edistyy? Asetatko itsellesi haasteita ja ”sääntöjä”?

Nimikoi omaisuutesi

Lapsena kaikki tavarat nimikoitiin. Se oli itsestäänselvä toimenpide, koska oli niin suuri todennäköisyys, että kynät ja vihot hukkuvat ja takit ja kengät menevät sekaisin muiden muksujen vaatteiden kanssa. Minusta nimikoimisen jaloa taitoa ei kannata iän myötäkään unohtaa.

Aikuisten luonnollisesti oletetaan olevan jo huolellisempia tavaroistaan, mutta keneltäpä ei joskus unohtuisi sateenvarjo bussiin tai lapaset julkiseen naulakkoon? Rahallisesti menetykset eivät välttämättä ole suuria, mutta omansa takaisin etsiminen tai uuden hankkiminen vaatii aina vaivannäköä. Moni kadonnut tavara löytäisi tiensä sukkelasti takaisin kotiin, jos omistaja olisi viitsinyt nimikoida ne.

Koska aikuisten leikkialueet ovat yleensä laajempia kuin lasten, pelkkä ”Iitu V.” ei omistajan tavoittamiseen riitä. Tavaroihin kannattaa merkata oma puhelinnumero, jotta hyväntahtoinen löytäjä voi saman tien pirauttaa omistajalle. Suosittelen puhelinnumeron sujauttamista myös lompakkoon. Yhden kesän numerotiedustelussa työskennelleenä tiedän, että monet lompakonlöytäjät soittavat palveluun kysyäkseen omistajan numeroa kortteihin painetun nimen perusteella. Numeroa ei kuitenkaan aina löydy, tai samannimisiä voi olla useita. Jos numero olisi helposti saatavilla, löytyneen lompakon ei tarvitsisi tällaisissa tilanteissa kulkea poliisin kautta.

Erään sairauspäivän aikana kaivoin esiin dymoni ja naputtelin lukuisia nimi- ja numerotarroja, jotka kiinnitin kaikkiin sellaisiin esineisiin, jotka joskus lähtevät mukanani ulos asunnosta ja joiden katoaminen harmittaisi: sateenvarjoon, läppäriin, soitinlaukkuun, nuottitelineeseen, kännykän laturiin, pyöräilykypärään… Merkkasin nimikirjaimeni myös kovaonniseen kynääni, jotta lainaajat muistaisivat sen olevan minun. Olin jo kiinnittämässä tunnistetietoja kännykkäänkin, kunnes tajusin, että sen löytäjä ei ehkä hyödy puhelinnumerostani.

Nimikoimiseen ei tarvita tarrakirjoitinta, vaikka sillä saakin katu-uskottavaa jälkeä. Pelkällä hyvällä tussilla pääsee jo pitkälle, mutta paperi ja teippi tai kontaktimuovi voivat olla avuksi. Olennaista on, että tiedot ovat helposti löydettävissä ja luettavissa. Jos tärkeä esine katoaa, täytyy vain toivoa, että sen löytää fiksu ihminen, joka ymmärtää ottaa yhteyttä.

Nimikoitko sinä omaisuutesi vai luotatko siihen, ettei mikään tärkeä huku?

Tarvitsenko pyykkitelinettä?

Koko sinä puolentoista vuoden aikana, jonka olen asunut yksin, en ole omistanut pyykinkuivaustelinettä. Sellainen oli tarkoitus hankkia, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Kosteat pyykit olen sen sijaan ripustellut ympäri kämppää henkareihin, verhotangoille ja tuolien puoliin. Systeemi on toiminut ihan kivasti, joten olen yliviivannut pyykkitelineen tarveostoslistalta.

Pyykkiteline on mielestäni esineenä aika ruma, ja isokin se on; käytössä se kahmaisisi melkoisen siivun vähäisestä lattiapinta-alastani. Ympäri kämppää ripotellut vaatteet ja lakanat taas ikään kuin sulautuvat sisustukseen (luoden sotkuisen vaikutelman) eivätkä ole tiellä. Ehkä siksi en vaivaudu viikkaamaan pyykkejä kaappiin heti niiden kuivuttua, vaan ne jäävät roikkumaan tarpeettoman pitkiksi ajoiksi.

Viimeksi muuttaessani laskin, että omistan 40 henkaria, mikä on mielestäni yhdelle ihmiselle valtava määrä. Aloin miettiä, tarvitsisinko sittenkään ihan niin monta henkaria, jos en käyttäisi niitä pyykkien kuivattamiseen. Saisinko korvattua esimerkiksi kymmenen henkaria yhdellä kuivaustelineellä? Toisaalta henkarit ovat jo olemassa, kun taas teline pitäisi erikseen ostaa.

Olin passiivisesti päättänyt tyytyä ikuisesti henkariratkaisuun, kunnes äskettäin törmäsin roskiskatokseen hylättyyn kohtalaisen hyväkuntoiseen pyykkitelineeseen. Hetken mielijohteesta kannoin sen asuntooni ja puhdistin sen. Jo ensimmäisen kokeilukerran jälkeen olin vakuuttunut. Pyykit on huomattavasti helpompi ripustaa vieretysten vyötärön tasolle kuin kurkotella sinne tänne katonrajaan ja pelätä putoamista (ei mikään turha pelko – kerran pyykkejä asetellessani putosin pöydältä ja sain kipeitä mustelmia takamukseeni).

Sijoitteluongelmakin ratkesi muutaman minuutin pohdinnan jälkeen. Löysin telineelle käyttöpaikan sängyn jalkopään ja vaatekaapin välistä. Vaatekaapilla mahtuu käymään, mutta teline vaikeuttaa kulkua juuri sen verran, että sitä ei viitsi turhaan pitää pystyssä yhtään kauemmin kuin tarvitsee. Kuivien pyykkien siirtäminen kaappiin käy vallan vikkelästi, ja käyttöjen välillä teline taittuu piiloon kaapin taakse.

Jotkut esineet kertakaikkiaan parantavat elämänlaatua niin paljon, että ne reilusti oikeuttavat paikkansa kotona, ja ilman eläminen on pidemmän päälle vain itsensä kiusaamista. Pyykkiteline on valtaosalle niin itsestäänselvä härveli, että tämä teksti voi tuntua ihan hölmöltä. Minulle se taas on arjen luksusta, jota osaan arvostaa elettyäni ensin ilman. Vaikka pärjäsin aikani ilman pyykkitelinettä, en halua siitä enää luopua.

Mistä esineestä sinä et enää luopuisi, vaikka olet aiemmin pärjännyt ilmankin?

Minimalisti vs. muut ihmiset

Koska kaikki eivät ole minimalisteja, joudun joskus pettymään muiden ihmisten suhtautumiseen tavaroihin. Pahimmassa tapauksessa minun tavaroihini. Kas tässä traaginen tarina kynästä.

Minulla ei ole kauhean monta kynää. Penaalissani kulkee yksi lyijykynä ja yksi kuulakärkikynä. Lisäksi kotona on kaksi kuulakärkeä, ja soitinlaukussa yksi lyijäri. Moni pitää vähäkynäisyyttäni huvittavana. Itse olen erittäin tyytyväinen kynätilanteeseeni – kunnes tapahtuu jotain odottamatonta.

Erehdyin lainaamaan kynääni opiskelukaverilleni. Kyseessä oli tuo penaalini ainoa lyijykynä, jota olisin tarvinnut samana päivänä tentissä. Saatatte jo arvata, että en saanut kynääni takaisin ennen tenttiä. Kaveri oli ottanut sen mukaansa kotona kipaistessaan ja unohtanut sen sinne vaihtaessaan laukkua. Sain häneltä vastalainaksi tentin ajaksi toisen kynän, ja hän lupasi tuoda omani heti seuraavana päivänä takaisin.

Taas se unohtui. Ja taas. Kun vihdoin usean muistutuksen (ja ”sulla pitäisi olla enemmän kyniä” -kommentin) jälkeen sain kynäni takaisin, siitä puuttui osa. Sellainen pieni metalliklipsu, jolla kynän saa kiinni vihonreunaan ja joka estää sitä kierimästä pöydältä lattialle. Pieni mutta erittäin tärkeä osa kynän käyttömukavuutta ajatellen.

Kysyin, löytäisikö kaveri puuttuvan osasen laukustaan tai kotoaan. Vastaukseksi sain huvittuneen, ehkä jopa hitusen ivaavan huudahduksen: ”Haluatko, että ostan sulle uuden kynän?” Ei kiitos, en halua. Minulla on jo kynä. Siitä vain puuttuu palanen. Metalliklipsua ei koskaan löytynyt. En usko kaverin edes etsineen sitä. En taida lainata hänelle enää tavaroitani.

Ylireagoinko? Kynähän on kohtalaisen halpa (tosin tämä oli seitsemän euron kynä) ja ehkä siksi jonkun mielestä toisarvoinen esine. Ehkä kaveri kohtelisi kalliimpia esineitä kunnioittavammin. Toisaalta, kallis tai ei, minusta toisen omaisuuteen pitäisi suhtautua sen verran kunnioittavasti, että palauttaa lainaamansa esineet viipymättä ja ennen kaikkea samassa kunnossa kuin ne olivat ennen lainausta.

Oletko sinä havainnut välinpitämättömyyttä tavaroiden suhteen ei-minimalistituttavissasi? Uskallatko lainata vähiä esineitäsi muille?

Kenkäkatsaus

Julkaistuani tavara- ja vaatelistani olen saanut muutamia tiedusteluja omistamistani kengistä. Olen kirjoittanut kerran aiemmin kengistä, mutta tilanne on hiukan muuttunut. Paljastan nyt teille kaikille tämänhetkisen kenkätilanteeni oikein kuvan kera.

IMG_6648

Vuoden aikana käytän ehkä eniten punaisia kumisaappaitani. Inhoan jalkojen kastumista, joten muut kengät eivät tule kyseeseen, kun on vähänkin kostea ilma. Ihanat huopikkaani käyvät valitettavasti vain kunnon pakkaskeleille. Muita lämpimiä talvikenkiä minulla ei tällä hetkellä ole, mutta kumisaappaat käyvät suojasäällä ja pikkupakkasillakin. Kumpparit ovat tosin melkoisen liukkaat.

30-vuotiaat nahkasaapikkaat voisivat olla otolliset leutoon talvisäähän, mutta nämä eivät ole ollenkaan lämpimät. Niiden sisään ei edes mahdu villasukkaa, joten käytän näitä vain muutaman viikon aikana loppusyksyllä tai alkukeväällä. Kun on tarpeeksi lämmintä, siirryn tennareihin. Omistan kahdet, joista nuo punaiset joutaisivat jo pitkään palvelleina roskikseen (sanoin näin jo melkein vuosi sitten). Kesällä käytän lämpötilasta riippuen tennareita tai balleriinoja.

Kaapissani on kahdet mustat korkokengät, toiset lämpimiin ja toiset kylmiin kuukausiin. Käytän korkoja hyvin harvakseltaan, sillä mieluiten kuljen matalissa kengissä. Jostain syystä olen nuorempana hankkinut enemmänkin korkkareita, vaikken niitä silloinkaan käyttänyt yhtään enempää. Muutama pari kyhjöttää yhä entisessä vaatekaapissani lapsuudenkodissa odottaen karsimistuomion täytäntöönpanoa. Niitä en ole sisältänyt laskuihini.

Kymmeneen kenkäpariin mahtuvat myös yhdet lenkkitossut sekä yhdet muovisandaalit. Jälkimmäiset tuli ostettua viisi vuotta sitten työkengiksi kesäduuniin, jossa en halunnut tahria muita kenkiäni. Nykyään niille ei ole oikeastaan välttämätöntä tarvetta, mutta ne ovat ihan kätevät sujauttaa jalkaan, kun käyn naapuritalon pesutuvassa pyykkäämässä.

Kenkiä on nyt vähemmän kuin vuosi sitten. Edelleen niitä on hiukan enemmän kuin oikeastaan tarvitsisin. Toisaalta vähäsen kaipailen kunnollisia pikkupakkaskenkiä, jotka eivät kavahtaisi loskaakaan. Pyrin kuitenkin pärjäämään tällä kombinaatiolla siihen asti, että jotkut kengistä – punaisten tennareiden lisäksi – kuluvat käyttökelvottomiksi.

*****

Tänään on Sopivasti-blogin ensimmäinen vuosipäivä (jo?!). Kiitokset kaikille teille lukijoille ja kommentoijille kannustavasta vastaanotosta! Ilman teitä en varmastikaan olisi sitoutunut blogiin näin pitkään ja antaumuksella. Toivon blogini olevan jatkossakin mieluisaa luettavaa. Mitä aiheita sinä toivoisit blogissa käsiteltävän?

Käytännöllinen ja kaunis

Minimalismiblogeissa usein lainatussa lausahduksessa William Morris toteaa, että kodissa ei kannata pitää mitään, minkä ei tiedä olevan hyödyllinen tai usko olevan kaunis. Minusta parhaat esineet ovat molempia. Ihannetilanteessa kodissani ei muunlaisia olisikaan kuin sekä käytännöllisiä että kauniita tavaroita.

Tällä hetkellä kämpässäni ei ole pelkästään näön vuoksi kuin yksi taulu sekä yksi käsinneulottu pehmokissa. Molemmat sitovat sisustukseni värit kivasti yhteen, mikä on niiden ainoa mutta tässä tapauksessa riittävä oikeutus asua luonani. Kaikilla muilla, sisustuksellisillakin esineilläni on jokin funktio: Eteisen matto suojaa lattiaa kuralta. Päiväpeitto pitää petivaatteet pölyttöminä ja antaa siistin yleisilmeen kodille. Verhot pehmentävät huoneen akustiikkaa sekä tarjoavat näkösuojaa, ja viherkasvit parantavat ilmanlaatua.

Useimmat käyttöesineistäni ovat myös katseenkestäviä, mikä on mielestäni hyvin tärkeää arjen viihtyisyyden kannalta. Ruuanlaittohetkeä piristää veikeä retrokattila, ja kauniinvärisestä kulhosta on kiva syödä aamupuuroa. Sievä ompelulaatikko saa kunniapaikan hyllyltä, eikä pirteänväristä kylpyhuoneen tekstiileihin sopivaa vessaharjaakaan tarvitse piilottaa. Rumia esineitä taas ei tee mieli laittaa esille, saati sitten käyttää.

Varsinkin, kun hankin vähänkään kalliimpia ja laadukkaampia esineitä, muotoilu ja esteettisyys nousevat tärkeiksi kriteereiksi. Koen, että paitsi hyvät materiaalit myös tyylikäs ulkonäkö erottaa laadukkaan tuotteen halvasta ja huonosta. Jos tyyris tuote ei miellytä silmääni, se jää ostamatta. Toisaalta pidän huolta myös siitä, etten enää osta mitään vain siksi, että se on kaunis, ja yritä oikeuttaa ostosta uskottelemalla itselleni, että sitähän voi käyttää johonkin.

Ensisijaisesti sievä ja toissijaisesti käyttökelpoinen onkin petollinen yhdistelmä. Useimmiten tämänkaltaiset esineet osoittautuvat tarpeettomiksi, ja kohta niitä ovat kaapit täynnä. Järkevintä lienee siis lähteä liikkeelle käyttötarkoituksesta. Kun koen tarvitsevani jonkin esineen, yritän etsiä kaikin puolin mahdollisimman miellyttävän version siitä. Vain näin voin päätyä tilanteeseen, jossa kaikki omistamani esineet ovat käytännöllisiä, kauniita ja ennen kaikkea tarpeellisia.

Mitä kriteereitä sinä painotat ostopäätöksiä tehdessäsi? Pitääkö käyttöesineen olla kaunis?