Musiikin omistamisesta

Luovuin kesällä viimeisistäkin cd-levyistäni. Minulla ei ole ollut yli vuoteen cd-soitinta, ja olen jo pitkään kuunnellut kaiken musiikin joko elävänä, tietokoneelta tai taskukokoisesta soittimesta. Levyistä luopuminen oli looginen askel, mutta kuitenkin raskas sellainen.

Musiikkitallenteiden omistamiseen liittyy samantyyppistä symboliikkaa kuin kirjojenkin haalimiseen. Levyhylly kuvastaa paitsi ihmisen musiikkimakua, myös hänen persoonaansa, arvojaan ja tunne-elämäänsä. Keräilin yläaste- ja lukioikäisenä intohimolla senhetkisten lempiartistieni levyjä. Kyseiset albumit olivat minulle tärkeitä, ja niiden kappaleiden säkeisiin kiteytyivät monet sen ajan riemut ja ahdistukset. Ne biisit, jotka tahdittivat elämääni tuolloin, herättävät nykyään nostalgisia tunteita.

Koen kuitenkin olevani aika lailla eri ihminen kuin muutama vuosi sitten. Musiikkimakukin on taipuvainen kehittymään ajan myötä uusiin suuntiin, jolloin hartaasti kerätty kokoelma laahaa auttamattomasti jäljessä. Palaaminen entisiin lempikappaleisin on välillä mukavaa, mutta en saa enää yhtä suurta nautintoa samojen levyjen luukuttamisesta yhä uudelleen. Siksi en koe tarpeelliseksi säilyttää ennen niin rakasta levykokoelmaani. Jos minun tekee mieli kuunnella nuoruuden suosikkeja, löydän parhaat kappaleet nopeasti sähköisenä.

Olen musiikko, joten kuuntelen paljon ja monenlaista musiikkia omaa soittoani kehittääkseni ja myös ihan huvikseni. Onneksi on olemassa internet ja sen tarjoama rajaton musiikkikokoelma. Hukkuisin levyihin, jos yrittäisin fyysisesti kerätä kaiken sen musiikin, jota harjoitellessani ja vapaa-ajallani kulutan. Sen sijaan minulla on pari elektronista laitetta, joiden avulla musiikkikirjastoni on aina ajan tasalla, ja löydän myös entistä helpommin uusia mielenkiintoisia artisteja. Eikä tarvitse enää pyyhkiä pölyjä levynkansista!

On hyvä muistaa, että cd-levyt ovat vain yksi musiikin tallennusmuodoista, eikä digitaalisena edes paras mahdollinen sellainen. Musiikki itsessään on olemassa muulla tavoin, abstraktina ilmiönä, johon pääsee käsiksi muutenkin kuin levykauppoja kierrellen. Se, että en omista cd-levyjä, ei tarkoita, etten tykkää kuunnella musiikkia – aivan kuten sekään, ettei minulla ole kirjahyllyä, ei tarkoita, etten nauttisi kirjojen lukemisesta.

Musiikki on lähellä sydäntäni. En vain halua omistaa sitä.

Mitä kautta sinä kuuntelet musiikkia? Onko musiikkitallenteiden omistaminen sinulle tärkeää?

Mainokset

9 thoughts on “Musiikin omistamisesta

  1. Tein itsekin siirtymän digitaaliseen musiikkiin joitain vuosia sitten. Itse asiassa kaikki kuluttamani sisältö on nykyään jollain laitteella, on kyse sitten elokuvista, kirjoista tai musiikista, vrt. http://minimalisti.net/miksi-kirjoja-on-liikaa/ Hankin myös hiljattain bluetooth-kaiuttimen, joka edelleen vähentää johtosotkua ja parantaa musiikin käytettävyyttä.

    • Kiitos kommentista.
      Minäkin kaipaisin jonkinlaista kaiutinsysteemiä, ja nuo bluetoothkaiuttimet kuulostavat houkuttavilta juuri siksi, että niissä ei ole niin paljon piuhoja. Tietokoneen äänentoisto on mitä on, mutta se kelpaa siivoamisen taustamusiikiksi. Korvanappien kautta soundit kuulostavat aika hyviltä, joten niillä pärjään toistaiseksi.

  2. Mutta etkö kaipaa levyjen kansia ja niiden tietoja? Tai omistuskirjoituksia? Minulla on musiikkia monessa muodossa, mutta tiettyjen levyjen kohdalla haluan ehdottomasti nimenomaan sen levyn, koska sen mukana tulee niin paljon informaatiota, jota sähköisesti ei ole saatavilla.

    Kirjojen kohdalla olen miettinyt sitä, että koska luen kirjoja uudestaan, tai ainakin pätkiä niistä, miten se onnistuu sähköisesti? Eli miten yksinkertaista on etsiä se lempiluku ja alkaa lukea – perinteisen kirjan kohdalla se on hyvin helppoa, sen kun ottaa krijan hyllystä. Entä kirjojen kuvitus? Luen paljon faktakirjallisuutta, joissa kuvilla on erittäin tärkeä rooli. Onko ne kuvat siellä e-kirjassa mukana vai ei? Tätä olen pohdiskellut, kertokaa te jotka enemmän e-kirjoja luette. Toisaalta on kirjoja – sanotaan nyt vaikka Janssonin Muumit – joissa kuvituksella on tärkeä rooli. Miten asia on e-kirjoissa ratkaistu?

    • Kiva, että kommentoit.
      Suoraan sanottuna en kaipaa! Levyjä kuunnellessa musiikki on aina ollut minulle pääasia, kaikki muu toissijaista, ihan kivaa, mutta ei olennaista.
      Melkein kaikki vanhoista levyistäni on saatavilla kirjastossa, joten jos tulee hirveä tarve tutkia levynkansitaidetta, voin suunnata sinne. Internetistä taas saa kaivettua melkein kaikkien biisien lyriikat ja tekijätiedot sekä muuta oheisinformaatiota, jos niille on tarvetta. Levynkansiin kaikki tämä on toki taitettu nätisti, toisin kuin nettiin. Kuitenkin, kun levyt omistin, kaivoin ne vain harvoin esille. Oli helpompaa laittaa raidat pyörimään tietokoneelta.

      E-kirjoista minulla taas ei ole kokemusta, enkä siis osaa vastata kysymyksiisi. Tykkään lukea kirjat paperisena, joten asioin mieluiten kirjastossa. Olen luopunut melkein kaikista omista kirjoistani tarkistettuani, että parhaat niistä saa lainattua kirjastosta. Voin siis edelleen palata lemppareihini halutessani, vaikkeivät ne enää kaapissani olekaan.

    • E-kirjojen kuvitus riippuu eniten laitteesta. E-ink/elektorinen paperi/yms. -härvelit ovat lähes kaikki mustavalkoisia ja niiden tekniikka ei sovi kuvien näyttämiseen lähes ollenkaan. Jos taas lukee tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella niin siinähän ne tietty toimivat ongelmitta.

  3. En ole kuunnellut CD-levyiltä musiikkia vuosiin, mutta en kuitenkaan ole raaskinut luopua levyistä. Siellä ne jököttävät kirjahyllyssä ja ovat jokaisessa muutossa mukana. Levyjä on onneksi niin vähän, ettei niiden säilyttämisestä ole mitään haittaa. Sama pätee kirjoihin; olen karsinut kirjahyllyssäni olevista kirjoista, mutta en haluaisi kuitenkaan luopua ihan kaikista. Hankin pääosan lukemisistani kirjastosta, mutta joskus tulee luettua omiakin kirjoja.

    • Kiitos kommentistasi!
      Levyt ja kirjat tuskin ovat ongelma, kun ne kerran mahtuvat mukisematta säilytystiloihisi. Minullakaan niitä ei ollut mitenkään tolkuttomasti, mutta ne veivät kuitenkin häiritsevän paljon tilaa kaapista ja muuttolaatikoista. Jos en olisi kesällä muuttanut minikämppään, tuskin olisin niitä ihan vielä karsinutkaan.

  4. Lataan haluamani musiikin yleensä lataa youtubesta.fi.
    Ja lataan sen kännykkääni. Säästyy vaivaa ja tilaa, kun levyt eivät vie tilaa laatikossa.

    • Vaikka vanhanaikaiset tekijänoikeuslait eivät ole onnistuneet pysymään tekniikan kehityksen perässä, en suosittele laittomasti lataamista lähinnä kiinnijäämisen riskin ja mahdollisten jättisakkojen takia. Laillisia, ilmaisia musiikinkuuntelupalvelujakin onneksi on (kirjasto, spotify, youtube, soundcloud jne.), ja itse olen niiden suurkuluttaja. Sähköinen musiikki on kauhean kätevää juuri tilan säästymisen takia.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s