Syyskuussa minussa heräsi pieni sisustaja-tuunaaja-järjestelijä. Asuntoni ei ole vieläkään toipunut muutaman viikon kestäneestä myllerryksestä. Tavaroita lojuu edelleen siellä täällä odottamassa oikean paikan ja järkevän järjestyksen löytymistä, ja sisään tulevien virta ei ota katketakseen.
Kaikki alkoi siitä, kun vihdoinkin sain tehtyä päätöksen jo kauan vaivanneeseen sänkypulmaan: nostin 120 cm leveän, jo kuukausia tyhjänpanttina maanneen sängynroikaleeni pystyyn seinää vasten, ja tadaa, kämppääni ilmestyi pari neliömetriä lisää tilaa. Vielä kun saan aikaiseksi laittaa nettiin ilmoituksen, niin ehkä joku vaivautuu hakemaan sängyn pois silmistä.
Ongelmaksi muodostui jäljelle jäänyt petauspatja, jonka pehmittämänä nukun yöni ainakin toistaiseksi. Rullaan sen aamuisin paketiksi, eikä se sellaisena vie hirveästi tilaa, mutta en halua säilyttää sitä huoneen nurkassa esillä. Siispä aloin katsella nettikirppiksiltä, olisiko jollakulla myynnissä jonkinlaista säilytysarkkua, jonka sisälle patjan voisi piilottaa ja jonka päällä voisi istua. Etsintä jatkuu vielä.
Sain myös ripustettua seinälle pitkään jahkailemani hyllyt, jotka asennettiin mittojeni mukaan eri korkeuksille, jotta ne toimivat seisomatyöpöytänä. Ylemmälle hyllylle silmien korkeudelle voin asettaa kannettavan tietokoneeni ja alemmalle näppäimistön ja hiiren, jotka pitää vielä jostain hankkia käsiin. Näin voin tietokoneella työskennellessäni vaihdella työasentoa istuvasta seisovaan. Hyllyjen ansiosta sain myös tavarakasan kannattelijana toimivan sivupöydän pois. Nyt tavarakasa lojuu hyllyllä!
Taisin hiukan innostua kotini laittamisesta, sillä samaan syssyyn hankin vaikka mitä tavaraa: ostin tabletin ja siihen sopivan näppäimistön (molemmat käytettynä), nappasin vanhempien luota ison höyrytyskattilan (jonka säilytykseen minulla ei ole tilaa) sekä sain Facebookin tavararyhmistä ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi erinäistä sälää, josta osa on tullut tarpeeseen ja käyttöön (kuten vasara), ja osan kanssa vielä epäröin, pitääkö saman tien lähettää samaa reittiä pois (kuten imukuppikoukut, jotka eivät tarttuneetkaan hiukan liian huokoiseen kaapinoveen).
Sisään virtaavaa tavaramäärää kompensoidakseni olen alkanut taas katsoa tavaroitani sillä silmällä, mistä tällä kertaa voisi luopua. Aiemmista karsintakierroksista selvinneet sanakirjat saavat nyt lähteä, sillä sähköiset sanakirjat ovat paljon käytännöllisempiä, enkä manuaalisiin ole pitkään aikaan koskenutkaan. Myös päiväpeitto saa jatkaa uuden omistajan matkassa sängyn kaikottua. Muuta karsittavaa en tähän hätään keksi, mutta kaappien järjestelyä ja tiivistämistä pitänee edelleen jatkaa, jotta saan irtorojut tasoilta piiloon. Siistissä ja vähä-ärsykkeisessä kodissa on paljon mukavampi vietellä pimeitä syysiltoja kuin sotkuisten tavarakasojen keskellä.
Niin, ja sen sisään valuvan tavaravirran voisi kyllä jo katkaista taas hetkeksi.
Olenko ainoa, jossa syksyn tulo on laukaissut pesänrakennus- ja haalimisvietin?