Pesänpurkua ja -rakennusta

Syyskuussa minussa heräsi pieni sisustaja-tuunaaja-järjestelijä. Asuntoni ei ole vieläkään toipunut muutaman viikon kestäneestä myllerryksestä. Tavaroita lojuu edelleen siellä täällä odottamassa oikean paikan ja järkevän järjestyksen löytymistä, ja sisään tulevien virta ei ota katketakseen.

Kaikki alkoi siitä, kun vihdoinkin sain tehtyä päätöksen jo kauan vaivanneeseen sänkypulmaan: nostin 120 cm leveän, jo kuukausia tyhjänpanttina maanneen sängynroikaleeni pystyyn seinää vasten, ja tadaa, kämppääni ilmestyi pari neliömetriä lisää tilaa. Vielä kun saan aikaiseksi laittaa nettiin ilmoituksen, niin ehkä joku vaivautuu hakemaan sängyn pois silmistä.

Ongelmaksi muodostui jäljelle jäänyt petauspatja, jonka pehmittämänä nukun yöni ainakin toistaiseksi. Rullaan sen aamuisin paketiksi, eikä se sellaisena vie hirveästi tilaa, mutta en halua säilyttää sitä huoneen nurkassa esillä. Siispä aloin katsella nettikirppiksiltä, olisiko jollakulla myynnissä jonkinlaista säilytysarkkua, jonka sisälle patjan voisi piilottaa ja jonka päällä voisi istua. Etsintä jatkuu vielä.

Sain myös ripustettua seinälle pitkään jahkailemani hyllyt, jotka asennettiin mittojeni mukaan eri korkeuksille, jotta ne toimivat seisomatyöpöytänä. Ylemmälle hyllylle silmien korkeudelle voin asettaa kannettavan tietokoneeni ja alemmalle näppäimistön ja hiiren, jotka pitää vielä jostain hankkia käsiin. Näin voin tietokoneella työskennellessäni vaihdella työasentoa istuvasta seisovaan. Hyllyjen ansiosta sain myös tavarakasan kannattelijana toimivan sivupöydän pois. Nyt tavarakasa lojuu hyllyllä!

Taisin hiukan innostua kotini laittamisesta, sillä samaan syssyyn hankin vaikka mitä tavaraa: ostin tabletin ja siihen sopivan näppäimistön (molemmat käytettynä), nappasin vanhempien luota ison höyrytyskattilan (jonka säilytykseen minulla ei ole tilaa) sekä sain Facebookin tavararyhmistä ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi erinäistä sälää, josta osa on tullut tarpeeseen ja käyttöön (kuten vasara), ja osan kanssa vielä epäröin, pitääkö saman tien lähettää samaa reittiä pois (kuten imukuppikoukut, jotka eivät tarttuneetkaan hiukan liian huokoiseen kaapinoveen).

Sisään virtaavaa tavaramäärää kompensoidakseni olen alkanut taas katsoa tavaroitani sillä silmällä, mistä tällä kertaa voisi luopua. Aiemmista karsintakierroksista selvinneet sanakirjat saavat nyt lähteä, sillä sähköiset sanakirjat ovat paljon käytännöllisempiä, enkä manuaalisiin ole pitkään aikaan koskenutkaan. Myös päiväpeitto saa jatkaa uuden omistajan matkassa sängyn kaikottua. Muuta karsittavaa en tähän hätään keksi, mutta kaappien järjestelyä ja tiivistämistä pitänee edelleen jatkaa, jotta saan irtorojut tasoilta piiloon. Siistissä ja vähä-ärsykkeisessä kodissa on paljon mukavampi vietellä pimeitä syysiltoja kuin sotkuisten tavarakasojen keskellä.

Niin, ja sen sisään valuvan tavaravirran voisi kyllä jo katkaista taas hetkeksi.

Olenko ainoa, jossa syksyn tulo on laukaissut pesänrakennus- ja haalimisvietin?

Mainokset

5 thoughts on “Pesänpurkua ja -rakennusta

  1. Muuton johdosta itselläni on myös pesänrakennus- ja haalimisvietti päällä… Vastapainoksi luen tällä hetkellä hyvin inspiroivaa ja mielenkiintoista kirjaa jota voin suositella sydämeni pohjasta: Marie Kondon KonMari Siivouksen elämänmullistava taika 🙂

    • Kiitos kommentista ja kirjavinkistä, Katie!
      Olen lukenut KonMarista, vaikka en ole kyseiseen kirjaan koskenutkaan: sitä hehkutetaan joka puolella internetiä. Kyseinen kirja on ilmeisesti inspiroinut monia muitakin. Pitäisiköhän minunkin liittyä kirjaston varauslistan jatkeeksi?

  2. Hei! Onnittelut vain lisäneliöistä. Keksitkö patjanrullaamisen tästä: http://minimalisti.net/tilatehokas-futon/ ? Jäin miettimään, että saattaisi olla järkevämpää rullata patja esim. vasta päivän jälkeen, kun tulet kotiin. Sängyn petaaminen näyttää siistiltä, mutta on huono tapa samasta syystä: levälleen jätetty sänky kuivuu ja tuulettuu nukkumisesta paljon tehokkaammin. Patja tuskin häiritsee sinua päivän aikana, jos yleensä kuitenkin lähdet liikkeelle aamulla.
    Minusta makuuhuoneellisen säästäminen on kyllä kiva idea, mutta toistaiseksi asumisjärjestelyssäni kodissani on peräti kaksi normaalinkokoista sänkyä (120 ja 160 senttiä) jotta voin pötkähdellä pitkin kämppää, milloin haluan 😀 ja neliöistäkään meillä ei ole pulaa.

    • Kiitos!

      Tutkailin taannoin ajatuksia futoneista, ja Tonin kirjoitus oli kieltämättä yksi inspiraationlähteistä. Olen miettinyt tuota pedin kuivumista itsekin, kun siitä on joskus ollut puhetta. Patjan paikka on keskellä asuinhuonetta, ja se vie käytännössä koko tilan. En välttämättä lähde aamulla heti kouluun, ja joinain päivinä jään kotiin työskentelemään, ja silloin patja on kyllä tiellä. Siispä annan patjan olla auki aamutoimien ja aamiaisen ajan (n. tunnin), ja rullaan sen sitten. Toivon (ja uskon), että petivaatteet ehtivät siinä ajassa kuivahtaa. Eiväthän ne mitenkään litimärkiä olekaan, joten vaikea uskoa, että ne tarvitsisivat kuivumiseen monta tuntia. Ehkä on parempi, etteivät ole koko päivää pölyttymässä ja tallottavana?

      Pitkin kämppää pötkähteleminen on kieltämättä kivaa, ja siksi jonkinlainen pehmeä säilytyskaluste on paikallaan sängyn tilalle.

      • Kuulostaa ihan hyvältä. Tottahan se on, että jos ei hieneritys ole ihan hillitöntä, ei sänky mitenkään märkä ole nukkumisen jäljiltä. 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s