Syksyn ensiahdistus

Viime viikolla se iski. Ihka ensimmäinen syysahdistus. Tilanne oli aika absurdi, sillä olin aluksi todella innoissani eräästä opiskeluihin liittyvästä asiasta. Olin yhtä hymyä ja ajattelin, että tästä tulee paras syksy ikinä. Kerrankin minulla on motivaatiota opiskella!

Sitten ajatukset alkoivat pyöriä päässä. Jostain syystä aloin miettiä, mitä kaikkea syksyyn liittyy ja miten paljon työtä on luvassa. Sävy oli aluksi positiivinen mutta muuttui pian arvelevaksi ja lopulta hätäiseksi. Miten ihmeessä aika ja erityisesti energia voi riittää siihen kaikkeen? Kuinka kestän elämän paineet, kun rakkain ihminenkin on parin sadan eikä vain parin kilometrin matkan päässä? Lopulta purskahdin itkuun yksinäisessä hädässäni.

Tunteen, vaikka iloisenkin, patoamisesta ei selvästikään seuraa hyvää. En päässyt kunnolla purkamaan villiä riemuani, joten se jäi vellomaan sisälläni ja aiheutti levottomuutta, joka paisui suhteettomaksi. Niinpä mahtava ilo muuttui itsekseen hirvittäväksi ahdistukseksi. Ainakin arkipsykologi minussa uskoo näin.

Tällainen sietämättömältä tuntuva levottomuus ja ahdistus ei ole ollenkaan uutta minulle vaan toistuu joka syksy, tosin yleensä negatiiviset tunteet ovat alkaneet nostaa päätään vasta myöhemmin syksyn pimennyttyä. Viime syksy sujui aikaisempia paremmin, koska varauduin haasteisiin hyvissä ajoin ja sain lukijoiltakin hyviä vinkkejä, mutta vuoden loppua kohden voimat alkoivat silti olla vähissä.

Tämä syksy tuo mukanaan ihan omat hankaluutensa, mutta tavoitteeni on edelleen paitsi selvitä niistä, myös viihtyä elämässäni. Ensisijaisesti pidän huolta elämälle välttämättömistä tarpeistani eli unesta ja syömisestä. Nämä kaksi vaikuttavat havaintoni mukaan mielialaan eniten. Ravitsemusrutiinini alkaa onneksi olla aika ihanteellisella tasolla, kunhan muistan pitää huolta siitä, että syön tarpeeksi paljon ja tarpeeksi usein. Tämä vaatii hiukan suunnittelua etukäteen. Unirytmini sen sijaan kaipaa kohennusta.

Seuraavaksi tärkeintä on liikkuminen ja erityisesti ulkoilu. Joka päivä tulisi kävellä valoisaan aikaan ulkona edes kymmenen minuuttia, aina parempi mitä enemmän ja useammin. Hikiliikuntaa pyrin harrastamaan vähintään kerran viikossa, mieluiten kaksi tai kolme kertaa. Tuntikausien yhtäjaksoista istumista vältän parhaani mukaan.

Tärkeysjärjestyksessä korkealla ovat myös ystävät. Vasta hiljattain olen ymmärtänyt, miten tärkeää on, että ylläpidän läheisiä ihmissuhteitani. Vaikka olenkin introvertti, saan muutamasta ystävästäni valtavasti voimaa. Heihin haluan pitää entistä tiiviimmin yhteyttä. On tärkeää, että elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa ilot ja surut, enkä halua rakentaa sosiaalista elämääni vain parisuhteen varaan, vaikka siihenkin toki haluan panostaa.

Muita pikku keinoja hyvän mielen lisäämiseen ovat päivittäinen d-vitamiinilisä, rentoutumiselle pyhitetyt hetket sekä säänmukainen ja lämmin pukeutuminen (villasukat!). Tänä vuonna uutena kokeiluna aion käydä testailemassa kirjaston kirkasvalolamppua ja mahdollisesti etsiä käytettynä itselleni jonkinlaista sarastusvaloa aamuherätyksiä helpottamaan.

Tervetuloa, syksy, olen valmis! Oletko sinä?

Mainokset

2 thoughts on “Syksyn ensiahdistus

  1. No siis… En ole millään tavalla valmis syksyyn. Työt alkaa pian, odottelen katastrofia. Mutta vuodenaika sinänsä on tervetullut, raikkaat kirkkaan päivät. Sateisetkin.

    • Minäkin pidän syyssäistä, mutta pimeys on iso miinus. Yritän oppia pitämään siitäkin. Toivottavasti sinä selviät töiden alusta katastrofitta!

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s