Viimeinen viikko

Aktiiviset lukijat ovat ehkä huomanneet, että kirjoitustahtini on hidastunut. Oman jaksamiseni takia olen joutunut priorisoimaan asioita ja vähentämään sellaisia, jotka eivät ole ihan välttämättömiä, kuten tämä bloggaaminen. Etusijalla ovat musiikkiprojektit, joihin olen alkusyksyn innossa lupautunut mukaan. Jotenkin loppusyksyllä työmäärä aina yllättää, vaikka tarkoitus ei ollut haalia kalenteria täyteen.

Vaikka saankin tehdä nyt juuri sitä, mistä tykkään, siis musiikkia, huomaan voimien olevan loppumaisillaan. Lasken päiviä joululomaan (seitsemän!), ja joka aamu herääminen tuntuu entistä väkivaltaisemmalta. Mieluummin jäisin peiton alle kuin lähtisin pyöräilemään pimeässsä kohti koulua, vaikka perillä odottaakin kokonainen päivä pelkkää soittamista. Musiikin opiskelu on toisaalta ihanaa, mutta toisaalta ajoittain kauhean stressaavaa ja raskasta.

Taannoiseen syysahdistustekstiini saamistani kommenteista on ollut apua, ja olen ollut paljon tyytyväisempi tänä syksynä kuin aikaisempina. Huonoilta fiiliksiltä en ole täysin välttynyt, mutta ne eivät ole olleet yhtä kokonaisvaltaisia, lamaannuttavia ja pitkäkestoisia kuin ennen. Vain pari kertaa olen saanut stressi-itkukohtauksen, ja kultanikin on välttynyt ylenpalttiselta kiukuttelulta.

Olen kehittänyt mielenkiintoisen vastareaktion selviytyäkseni ajoittain liian raskaalta tuntuvasta taakasta. Haaveilen vapaa-ajalla kaikesta sellaisesta, mitä voisin tehdä, jos ei olisi kaikkea muuta, mitä ”pitää” tehdä (toisaalta yritän muistaa, että kukaan ei pakota minua tekemään mitään). Jostain syystä internetin loputtomien askartelu- ja käsityöinspiraationlähteiden selaaminen on nyt parasta ajanvietettä. Tosiasiassa en ole mikään näpertelijä, mutta ajatuksen tasolla projektit ovat innostavia. Olen myös puntaroinut uusia ammatteja opiskeltavaksi ja harkinnut oman yrityksenkin perustamista. Haaveilu on arjesta pakenemista ja omien toiveiden ja tavoitteiden tutkailemista, ja pidän sitä tärkeänä jaksamiselle, vaikka se ulkopuolisesta voikin vaikuttaa päämäärättömältä jahkailulta.

Uskon, että selviän kunnialla tästä viimeisestäkin työntäyteisestä viikosta, vaikka joudun venyttämään rajojani. Parin viikon lepotauko on tervetullut ja välttämätön, jotta jaksan vielä syksyäkin touhukkaamman kevään. Lomalla yritän löytää taas soittamisen riemun ja motivaation, ja unohdan hetkeksi kaikki velvollisuudet. Kenties toteutan jonkun pitkään mielessä olleen projektinkin!

Entä mitä teille lukijoille kuuluu? Ovatko kiireet huipussaan vai otatteko ihan rennosti? En usko kirjoittavani enää ainakaan ennen joulua, joten mukavia pyhiä kaikille!

Mainokset

2 thoughts on “Viimeinen viikko

  1. Kiva kuulla että D-vitamiini on auttanut! 🙂
    Huh, onneksi en ole enää opiskelija, nuorempana jaksoi kyllä painaa tukka putkella, nyt ”vanhoilla päivillä” sitä tyytyväisenä vaan hidastelee ja ottaa rauhallisesti. Enää ei ole kiire mihinkään. 🙂
    Nautiskele lomaviikoistasi!

    • Kiitos kommentista ja siitä d-vitamiinivinkistä! Minusta tuntuu, etten oikein nyt nuorenakaan jaksa… Harmi kyllä opiskelijan mahdollisuudet ”downshiftata” ovat heikot, koska opintoajat on rajattu niin tehokkaasti. Onneksi lomat ovat sentään pidempiä kuin yleensä työelämässä.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s