Touko-kesäkuun tavaraliikennettä

Kesäkuun lopulla muutimme uuteen kotiin, ikiomaan omistusasuntoon! Remonttiin ja muuttoon liittyvä hässäkkä on nyt rauhoittunut, vaikka aivan valmista ei vielä olekaan. Lattia saatiin kuntoon, ja seuraavaksi asialistalla onkin pikkukeittiön uusiminen lähitulevaisuudessa.

Muuttoon liittyvää tavaran pyörittelyä oli yllättävän paljon. Koska tällä kertaa en muuttanut vain omia asioitani vaan myös puolison kokoelmat, pakattavaa ja kannettavaa oli melkoisesti enemmän kuin aikaisemmissa muutoissani. Muutimme aiempaa selvästi pienempään asuntoon, joten jotain oli myös karsittava.

Henkilökohtaisia tavaroita minulla oli muistaakseni noin viiden laatikon verran. Keittiöromppeisiin meni monen monta laatikkoa. Selvästi eniten laatikoita varattiin kuitenkin puolison tavaroihin, joita oli minimalistin näkökulmasta aika paljon (vaikka jotain hänkin karsi). Yhteensä muuttolaatikoita oli suunnilleen 40.

Huonekaluista karsimme kaksi turhaa tilanviejää. Myin pois muutaman vuotta sitten käytettynä hankkimani säilytysrahin, ja puoliso antoi pois vanhan nojatuolinsa. Isoimmat huonekasvit annoimme pitkäaikaishoitoon perheenjäsenille, koska niille ei löytynyt paikkaa yhden ikkunan kodissamme. Lisäksi myimme tai lahjoitimme kumpikin tahoillamme sitä sun tätä turhaksi jäänyttä tavaraa. Muuttopäivään mahtui myös käynti Sortti-asemalla, joten pääsimme kätevästi eroon vanhoista romuista, joita oli säilötty häkkivarastossa (kuten pilalle löystyneestä joustinpatjasta ja rikkinäisistä sähkölaitteista).

Yhteenveto touko- ja kesäkuun tavaravirroista

Yhteenvedossa en listaa tavaroita, jotka ovat/olivat puolison. Aloitetaan siitä, mitä karsin:

Poisto	Lisätiedot
Verhot	Myin tarpeettomina, koska eivät sovi kodin muuhun sisustukseen
Muki	Myin tarpeettomana, aiemmin lahjaksi saatu
Rahi	Myin, koska ei mahtunut uuteen kotiin
Paperilokerikko	Myin tarpeettomana
Jakku	Annoin pois, ei enää sopiva
2 paria sormikkaita	Kadotin kolme hansikasta ja heitin neljännen roskiin. Onneksi ne olivat jo valmiiksi aika reikäisiä.

Uusia kodinhankintoja ei ole vielä juurikaan ehditty tehdä, mutta ostoslistalla on kyllä kaikenlaista. Eteiseen tilattiin heti kuramatto vastaremontoitua lattiaa suojaamaan.

Hankinta	Hinta
Bambuinen kuramatto /2 (oma osuus yhteisestä hankinnasta)	12,40
Yhteensä	12,40

Vaatebudjetistani käytin pienen siivun talvikenkien huoltoon suutarilla (20 e). Myös vaatehankintoja on tulossa lähiaikoina lisää, koska kesä on tuonut esiin uusia tai ehkä vanhoja mutta unohtuneita tarpeita. Vaatebudjetin toteutuma vuoden alusta näyttää seuraavalta:

Hankinta	Hinta
Kuukautisalushousut 3 kpl	72,00
Mustat nahkakengät	109,00
Ruskeat mokkasiinit	111,00
Suutari	20,00
Vaatebudjettia jäljellä	688,00

100 000 rikki! – Nettovarallisuuslaskelma toukokuussa 2021

Toukokuussa ostin asunnon, ja samaan syssyyn nettovarallisuuteni rikkoi 100 000 euron rajan. Huikea kuukausi taloudellisessa mielessä!

Toukokuun puolivälin tienoilla nettovarallisuuteni oli jakautunut seuraavasti.

Varat:
Asunto 193 156 e
Sijoitukset 37 803 e
Käteinen 19 454 e

Velat:
Asuntolaina 146 156 e

Nettovarallisuus (varat – velat):
104 257 e

Kesäkuussa maksetaan taloyhtiön laina pois, jolloin velkaa tulee vielä n. 50 000 euroa lisää, ja asunnon arvo ”nousee” saman verran. En siis vielä ole merkannut laskelmiini koko asunnon arvoa, koska en tiedä tarkalleen yhtiölainan määrää tällä hetkellä.

Käteistä on eri tileillä aika paljon, mutta pidän nyt tarkoituksella isoa puskuria asunnon remontoimista sekä yllättäviä menoja varten. Lisää käteistä kilahti tilille, kun ASP-tili käytettiin asunnonostoon ja sain 4 prosentin lisäkoron itselleni. Korkoa kertyi yli 5 000 euroa! Yritin kovasti kiriä 100 000 nettovarallisuuteen omin avuin ennen lisäkoron saamista, mutta maaginen raja jäi muutaman satasen päähän. Satatonnia olisi joka tapauksessa ylittynyt toukokuun aikana viimeistään palkkapäivänä, vaikka asuntokaupat eivät olisikaan osuneet vielä kohdalle, joten lisäkorko lähinnä joudutti kehitystä.

Ja mitäs nyt sitten? Varallisuuden kasvattaminen jatkuu. Alan maksella hiljakseen (tai ehkä aluksi vähän aggressiivisemminkin) asuntolainaa pois, ja jatkan osake- ja rahastosijoitusten tekemistä. Kuukausittain jemmaan jäävän rahan osuus kasvaa hieman nyt, kun vuokra vaihtuu asuntolainaan, ainakin niin kauan kuin korot pysyvät alhaalla. Aikeenani on myös lisätä hieman mukavuuksia elämään, kuitenkin niin, että menot pysyvät edelleen maltillisina. Seuraava tavoite on kiriä osake- ja rahastosalkkua suuremmaksi, mutta enpä tiedä, yllänkö tavoittelemaani 50 000 euron salkkuun vielä tämän vuoden aikana. Pyrin kuitenkin siihen, että sijoituksia olisi vähintään yhtä paljon kuin asuntovarallisuutta.

Nyt tuntuu, että varallisuuden kasvu vain kiihtyy kiihtymistään. Toki osakemarkkinat ovat olleet viimeisen vuoden ajan historiallisen suotuisat, ja tilannehan voi muuttua nopeasti. Seuraava iso etappi onkin sitten 200 000 euron nettovarallisuus, tai miksei vaikka neljännesmiljoonan. Siinä vaiheessa taloudellinen riippumattomuus, jos sitä tavoittelisi, olisi ainakin nykyisellä elintasolla jo kutakuinkin saavutettu.

Ostin asunnon!

Toukokuun aikana on käynyt kaksi isoa tavoitetta toteen.

Ensimmäinen uutinen: ostin asunnon! Toisen uutisen paljastan ensi kerralla.

Ostin ensiasunnon Helsingin kantakaupungista. Neljän kuukauden uuvuttava asuntoprojekti kantoi vihdoin hedelmää, kun maltoin hieman höllätä reunaehtoja. Tämä kohde oli lopulta kolmas, josta tein tarjouksen. Tällä kertaa en joutunut älyttömään tarjouskilpailuun, vaan pyyntihinnan alittanut tarjoukseni hyväksyttiin sellaisenaan. Asunto oli ollut tovin markkinalla, ja myyjällä taisi olla jo vähän kiire.

Asunto on yksiö, jossa ei alkuperäisestä toiveestani huolimatta ole erillistä makuuhuonetta. Makuualkovin saa kuitenkin eristettyä riittävästi muusta tilasta. Sijainti on juuri sopiva ja tilaa on tarpeeksi kahdelle, kunhan vähän karsitaan kalusteita. Hiukan remonttia täytyy tehdä, mutta isommat jutut, kuten linjasaneeraus, on tehty viime vuosina. Tykkään siitä, että talo on rakennettu 1900-luvun alkupuolella ja että alkuperäisiä yksityiskohtia on tallella. Taloyhtiökin vaikuttaa asialliselta.

Tarjosin asunnosta 247 000 euroa. Osa tästä on yhtiölainaa, joka maksetaan pois heti, kun se on mahdollista. Omaa ASP-tilille säästettyä rahaa käytin n. 47 000 ja loput pankki rahoittaa. ASP-tili osoittautui kohdallani varsin hyödylliseksi. Reilun viiden vuoden säästöt kerryttivät lisäkorkoa yli 5000 euroa! Asuntolaina mitoitettiin 25 vuodelle 0,41 prosentin marginaalilla, joten kuukausieräkin jää maltilliseksi ainakin näillä koroilla.

Nyt mielessä pyörivät remonttiin liittyvät asiat, jotka tuntuvat kuormittavan vielä moninkertaisesti asunnon etsintään verrattuna. Asioita pitää saada nopeaan tahtiin aikaiseksi. Järjestelyhommaa riittää. Aikeenani on ulkoistaa lähes kaikki, koska en tiedä remontoinnista melkein mitään ja osaan käytännössä vielä vähemmän. Maksan mielelläni siitä, että joku tekee työt hyvin. Mutta kuinka saadaan aikataulut sopimaan niin, ettei remontti venähdä liian pitkäksi ja pääsemme pian jo muuttamaan sisään? Ehkäpä raportoin tännekin projektin etenemisestä.

Tarjouskauppa on kidutusta

Löysin sopivan asunnon. Hyvä pohja, hyvä taloyhtiö, täydellinen sijainti… suurin osa tarkistuslistani kohdista täyttyi. Harmi kyllä asuntoa myytiin tarjouskaupalla. Olen jo ennestään suhtautunut epäilyksellä tarjouskauppaan, enkä mielelläni olisi lähtenyt mukaan hulluun hintakilpailuun. Näin hyvää asuntoa en kuitenkaan halunnut päästää sivu suun, joten päätin kokeilla onneani.

Jos joku ei tiedä, mitä tarjouskauppa tarkoittaa, selitän lyhyesti. Myyjä/välittäjä asettaa lähtöhinnan, jonka alle ei voi tarjota. Ikään kuin huutokauppana hintaa lähdetään korottamaan vähintään tonni kerrallaan. Tarjoukset ovat voimassa vähintään 48 tuntia, ja myyjä voi hyväksyä tarjouksen aikaisintaan 44 tuntia sen jättämisestä. Yleensä korkein tarjous voittaa, mutta myyjällä ei ole velvollisuutta hyväksyä tarjouksia ollenkaan, jos tarjottu hinta ei miellytä.

Tein ensimmäisen tarjouksen heti näytössä sunnuntaina. Kukaan muu ei ollut vielä siinä vaiheessa ehtinyt tarjota. Asetin hyvät pohjat tarjoamalla reilusti yli lähtöhinnan: 270 000. Kilpaileva tarjous tuli maanantaina, 272 000. Tiistaina korotin omaa tarjoustani, ja niin teki toinenkin ostajaehdokas. Tällaista pallottelua jatkui koko viikon, kilpaileva tarjoaja nosti aina tonnin tai kaksi omien tarjousteni päälle. Hinta kipusi vähitellen kipurajalleni. Lopulta tarjosin sen, mitä pidin omana maksiminani: 285 000. Uskoin ja toivoin, että tällä hinnalla saisin asunnon. Olisihan toinen ostajaehdokas hullu, jos tarjoaisi vielä enemmän.

Ehdin jo olla varma voitostani, kunnes perjantaiaamuna toinen tarjoaja korotti vielä tonnilla. Olin valtavan pettynyt. Asunto oli todella hyvä. Olin jo kuvitellut itseni ja puolisoni sinne asumaan ja miettinyt, millaisia sisustus- ja remonttiratkaisuja sinne tehtäisiin ja millaista elämämme siellä olisi. Mutta ei auttanut, koska nyt oltiin jo kipurajalla. Päätin, että en enää tarjoa. Asunnon neliöhinta oli noussut hurjaksi, ja halusin pysyä järkevänä. Kyllä niitä uusia asuntoja taas tulisi.

Nukuin yön yli, ja kun vielä seuraavanakin päivänä ajatus juuri tämän asunnon menettämisestä masensi, laskin rahani ja totesin, että voin sittenkin korottaa vielä. Lainan määrää pankki ei lisäisi, mutta olihan minulla säästöjä tilillä. Laitoin ehdottomat maksimit peliin: 287 500. Tiedostin, että myyjä saisi aika hyvän tilin tästä eikä asunnon arvo todennäköisesti olisi oikeasti ihan näin korkea. Tiesin, että tein tarjouksen tunteen, en järjen pohjalta. Tarjouksen jätettyäni olin kauhuissani: olin aivan maksukykyni ylärajalla. Ja samalla innoissani: asunto olisi minun.

Sunnuntaina kilpailijani korotti tarjoustaan 289 000 euroon.

Se siitä sitten. Ei mitään mahdollisuutta enää korottaa. Joku toinen saisi elää unelmaelämäänsä tässä ihanassa asunnossa. Viikon kestänyt jännitysnäytelmä päättyi surkeasti.

Päällimmäinen tunteeni tässä kohtaa oli – hassua kyllä – helpotus. Olisin oikeasti maksanut liikaa, jos viimeinen tarjoukseni olisi mennyt läpi. Mieleeni tulvahtivat samalla kaikki asunnon huonot puolet. Keittiö oli kyllä tosi pieni. Juuri tehdyn remontin jälki oli paikoin viimeistelemätöntä, joten korjauksia olisi joutunut tekemään. Ja asuntoon oli tulossa vielä ikkunaremontti! Asunto olisi ollut tosi hyvä, juuri sellainen kuin etsin. Mutta ei sekään ollut täydellinen. Eikä todellakaan 289 000 euron arvoinen.

Tarjouskauppa on hirveää kidutusta. Koko viikon nukuin huonosti, koska minua jännitti kaupan lopputulos niin paljon. On täyttä tuskaa odottaa jokaisen tarjouksen jälkeen pahimmillaan 2 vuorokautta, korottaako joku vielä. Tonnin korottelu tuntuu vain kiusaamiselta. Koska tarjouskauppa etenee niin hitaasti, jää ostajaehdokkaille aikaa haaveilla ja sitoutua asuntoon tunnetasolla, jolloin asunnon kuvitteellinen arvo kohoaa yli sen todellisen arvon. Tarjouskauppa vie psykologisesti mennessään, ja todellisuudentaju tarjoajilla hämärtyy. Huomasin, että itselleni kävi näin, ja olen varma, että vastatarjoajalle kävi niin myös.

Ajattelen, että tarjouskauppakonsepti on yksi syy pääkaupunkiseudun asuntojen hintojen räjähtämiseen. Siinä kohtaa, kun hintakorotuksia ohjaavat tunteet eikä järki, asunnon todellisella arvolla ei ole enää mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, kenellä on varaa maksaa eniten kämpästä. Tähän kai tarjouskaupan idea perustuukin: pumpataan vielä vähän lisää ilmaa asuntojen hintoihin. Se on myyjälle valtavan tuottoisa tapa myydä alueilla, joissa kysyntä ylittää tarjonnan. Ostajalle se ei todellakaan ole edukasta. Ihmiset tarjoavat aivan hulluja summia pienistä kaupunkikopperoista. Pankit lietsovat hullunmyllyä myöntämällä ylisuuria lainoja ja keventämällä vakuusvaatimuksia (HS 8.3.2021, tilaajille). Siltikin (tai ehkäpä osittain siitä syystä) hinnat karkaavat keskituloisten ulottumattomiin (YLE 18.11.2020).

Olen pahoillani, että osallistuin asuntomarkkinoiden ylikuumentumiseen korottamalla tarjousta vielä kipurajani yli. Olen myös surullinen, etten saanut asuntoa, vaikka olin valmis maksamaan maltaita. Harmittaa, että asunnonetsintäprojekti ei tullut vielä päätökseen, koska se on henkisesti todella kuormittavaa ja lannistavaa. Ja tämähän oli vasta toinen kohde, josta tein tarjouksen! Toivon todella, että kolmas kerta toden sanoo.

Onko lukijoissa muita tarjouskaupan uhreja?

Epätäydellistä etsimässä

Asunnonostoprojekti jatkuu.

Ensimmäisen ostotarjouksen jälkeen olen jatkanut näytöillä käymistä, mutta sopivaa kohdetta ei ole vielä tullut vastaan. Kaikissa on jotain vikaa, tai ne ovat liian kalliita. Pahimmillaan (ja aika usein) asunnossa on jotain vikaa JA se on liian kallis!

Tiedän kyllä, että ensiasunnon ei tarvitse olla täydellinen, enkä sellaista odotakaan. Tiedän myös, että budjetillani ei Helsingistä välttämättä saa kovin kummoista kaksiota. Mutta välillä tuntuu hankalalta hahmottaa, mikä oikeastaan on asunnossa olennaista ja mistä olen valmis tinkimään. Jäsennelläänpä ajatuksia.

Kaikkein tärkeimmältä tässä elämäntilanteessa tuntuu asunnon sijainti. Kantakaupunki sen olla pitää. Ei ydinkeskusta kuitenkaan. Asuinalueen rauhallisuus ja lenkkimaastojen läheisyys iso plussa. Työmatka saisi mielellään lyhentyä, ei ainakaan pidentyä. Plussaa, jos kaikki arjen paikat olisivat hiukan lähempänä. Sijainti ei siis saa missään nimessä olla huonompi kuin nykyinen.

Yhtä tärkeää on toimiva pohja ja tarpeeksi tilaa kahdelle. Huoneistossa pitää olla vessan lisäksi vähintään yksi suljettava huoneen ovi, jotta toinen voi nukkua rauhassa vaikka toinen on hereillä. Valitettavan paljon näkee näitä avoimeksi remontoituja koteja, joissa kaikki ovet on poistettu. Sydämeeni sattuu, kun näen, että 30-luvun kivitaloasunnon puuovet on heivattu kaatopaikalle karmeineen. Kenen mielestä se oli hyvä idea? Uusien karmien sekä kunnollisen puuoven tilaaminen ja asentaminen maksaa yllättävän paljon!

Asunnon kunto. En ole varma, mitä mieltä olen tästä. Muuttovalmis koti kuulostaa ihanan helpolta, mutta haluan olla avoin pienelle remontillekin, jos sen tarve on huomioitu hinnassa. Oikeastaan kaikkein ikävintä on, jos kämppä on juuri remontoitu viimeisen päälle, enkä tykkää edellisen omistajan tekemistä ratkaisuista (krhm kiiltävä keittiö krhm). Ekologinen omatuntoni ei sallisi vasta-asennettujen kalusteiden ja pintojen vaihtamista uusiin vain esteettisistä syistä. Mutta sietäisinkö upouuden keittiön korkeakiiltoisia kaapinovia? Tai muovista tiskiallasta? Jääkaapin viereen asennettua uunia? Rumanväristä laminaattia? Mahdollisesti. Ainakin jos muut, tärkeämmät asiat ovat kohdallaan. Hassua, miten paljon tällaiset pikkuseikat silti vähentävät ostohaluja.

Entäs taloyhtiö? Aina sanotaan, että putkiremontti pitäisi olla tehtynä. Tilastollisestihan myyjä hyötyy, jos saa asuntonsa myytyä ennen putkiremonttia, ja ostajalle on edullisempaa, jos saa hankittua asunnon, jossa putkiremontti on tehty. Linjasaneerauksen kustannus nimittäin on useimmiten suurempi kuin siitä koituva asunnon välitön arvonnousu. Mutta entä jos remontoimattoman asunnon saakin tosi edullisesti? Jos kokonaishinta sattuukin jäämään alle yleisen markkinatason, kun huomioidaan putiremontin kustannus, onko tuleva remontti oikeastaan ongelma? Ehkä ei. Laskin käteen vain. Muiden isojen remonttien kohdalla sama juttu.

Taloyhtiössä saisi mielellään olla yhteiskäyttösauna, mutta aika usein sellaista ei ole. Onko se kynnyskysymys? Olen tottunut käymään melkein viikoittain saunassa, joten olisihan siinä totuttelemista olla ilman. Toisaalta olen aiemminkin elänyt aikoja ilman saunaa. Tarvittaessa uimahalliin pääsee aina (kun ei ole pandemiaa), ja voihan sitä joskus tuppautua kylään jonkun saunallisen luo. Mukavuusjutuiksi voisi myös laskea pesutuvan ja kunnollisen pyörävaraston. Jos kylppäriin mahtuu pesukone, ei pesutupa ole pakollinen, vaikka kiva onkin. Pyörä olisi kiva saada sisälle tai katokseen säältä suojaan, mutta tämä on sellainen toive, joka on vaikea saada täyteen.

Vertaan potentiaalisia asuntoja aina nykyiseen vuokrakämppäämme. Se on tietysti luonnollista ja varmaan ihan fiksuakin, jos tavoitteena on, ettei elämänlaatu omistusasumisen myötä heikkene. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, ja epätäydellistähän tässä etsitään.

Alla vielä kooste itseäni varten (muokkaan tarvittaessa).

En tingi:
+++sijainti
+++toimiva pohja

Olisi tosi kiva mutta ei ihan täysin pakollinen:
++alkuperäiset ovet tallella
++hyvällä maulla valmiiksi remontoitu TAI
++vaatii vähän remonttia mutta on vastaavasti edullisempi
++putkiremontti ja muut isot taloyhtiön rempat tehty
++taloyhtiön sauna

Plussaa olisi mutta ei vaikuta ostopäätökseen
+talopesula
+kätevä pyöräsäilytys sisätiloissa tai katoksessa
+parveke

Pisteitä vähentää
–ruma uusi keittiö
–epäkäytännölliset tai rumat ratkaisut, joita on vaikea tai kallis muuttaa
–huono haju (lähteekö pois siivoamalla?)