Touko-kesäkuun tavaraliikennettä

Kesäkuun lopulla muutimme uuteen kotiin, ikiomaan omistusasuntoon! Remonttiin ja muuttoon liittyvä hässäkkä on nyt rauhoittunut, vaikka aivan valmista ei vielä olekaan. Lattia saatiin kuntoon, ja seuraavaksi asialistalla onkin pikkukeittiön uusiminen lähitulevaisuudessa.

Muuttoon liittyvää tavaran pyörittelyä oli yllättävän paljon. Koska tällä kertaa en muuttanut vain omia asioitani vaan myös puolison kokoelmat, pakattavaa ja kannettavaa oli melkoisesti enemmän kuin aikaisemmissa muutoissani. Muutimme aiempaa selvästi pienempään asuntoon, joten jotain oli myös karsittava.

Henkilökohtaisia tavaroita minulla oli muistaakseni noin viiden laatikon verran. Keittiöromppeisiin meni monen monta laatikkoa. Selvästi eniten laatikoita varattiin kuitenkin puolison tavaroihin, joita oli minimalistin näkökulmasta aika paljon (vaikka jotain hänkin karsi). Yhteensä muuttolaatikoita oli suunnilleen 40.

Huonekaluista karsimme kaksi turhaa tilanviejää. Myin pois muutaman vuotta sitten käytettynä hankkimani säilytysrahin, ja puoliso antoi pois vanhan nojatuolinsa. Isoimmat huonekasvit annoimme pitkäaikaishoitoon perheenjäsenille, koska niille ei löytynyt paikkaa yhden ikkunan kodissamme. Lisäksi myimme tai lahjoitimme kumpikin tahoillamme sitä sun tätä turhaksi jäänyttä tavaraa. Muuttopäivään mahtui myös käynti Sortti-asemalla, joten pääsimme kätevästi eroon vanhoista romuista, joita oli säilötty häkkivarastossa (kuten pilalle löystyneestä joustinpatjasta ja rikkinäisistä sähkölaitteista).

Yhteenveto touko- ja kesäkuun tavaravirroista

Yhteenvedossa en listaa tavaroita, jotka ovat/olivat puolison. Aloitetaan siitä, mitä karsin:

PoistoLisätiedot
VerhotMyin tarpeettomina, koska eivät sovi kodin muuhun sisustukseen
MukiMyin tarpeettomana, aiemmin lahjaksi saatu
RahiMyin, koska ei mahtunut uuteen kotiin
PaperilokerikkoMyin tarpeettomana
JakkuAnnoin pois, ei enää sopiva
2 paria sormikkaitaKadotin kolme hansikasta ja heitin neljännen roskiin. Onneksi ne olivat jo valmiiksi aika reikäisiä.

Uusia kodinhankintoja ei ole vielä juurikaan ehditty tehdä, mutta ostoslistalla on kyllä kaikenlaista. Eteiseen tilattiin heti kuramatto vastaremontoitua lattiaa suojaamaan.

HankintaHinta
Bambuinen kuramatto /2 (oma osuus yhteisestä hankinnasta)12,40
Yhteensä12,40

Vaatebudjetistani käytin pienen siivun talvikenkien huoltoon suutarilla (20 e). Myös vaatehankintoja on tulossa lähiaikoina lisää, koska kesä on tuonut esiin uusia tai ehkä vanhoja mutta unohtuneita tarpeita. Vaatebudjetin toteutuma vuoden alusta näyttää seuraavalta:

HankintaHinta
Kuukautisalushousut 3 kpl72,00
Mustat nahkakengät109,00
Ruskeat mokkasiinit111,00
Suutari20,00
Vaatebudjettia jäljellä688,00

Ensimmäinen ostotarjous

Virstanpylväs tämäkin. Tammikuun lopussa tein ensimmäistä kertaa elämässäni ostotarjouksen asunnosta. Hui! Valvoin melkein koko tarjousta seuranneen yön, koska jännitin lopputulosta niin paljon. Tarjosin himpun verran yli pyyntihinnan, mutta joku tarjosi vielä enemmän. Tarinassa ei valitettavasti ole sen kummempaa loppuhuipennusta.

Asuntolainaneuvotteluja on siis käyty ja lainalupauksia saatu. Paljastettakoon nyt, että minulle on luvattu lainaa pyöreät 280 000 euroa maksavaan asuntoon noin 40 000 euron omarahoitusosuudella. En haluaisi koko luvattua lainaa nostaa, mutta harmi kyllä Helsingissä on sen verran kovat hinnat, että edes tuo 280 000 euron budjetti ei tunnu riittävän oikein mihinkään.

Kilpailu pienistä asunnoista Helsingissä on uskomattoman kovaa. Näytöissä käy porukkaa kuin silakkamarkkinoilla, ensimmäiset ostotarjoukset on tehty jo ennen ensinäyttöä, ja myyntihinnat kipuavat lopulta jo valmiiksi kovien pyyntihintojen yli. Pakkaa sekoittavat asuntosijoittajat, jotka kuorivat parhaat päältä. Ensiasunnon ostajille ei tunnu jäävän kuin luut kaluttavaksi. Ymmärrän kyllä hyvin sijoittajiakin enkä sinänsä paheksu heidän pyrkimyksiään – onhan itsellänikin tavoitteena myöhemmin saada vuokratuloa ensiasunnoksi hankkimastani kämpästä.

Yritän pysyä kärsivällisenä, vaikka nyt tuntuu, etten ikinä löydä sopivaa asuntoa, joka mahtuisi budjettiini. Muistuttelen kuitenkin itselleni, että tavoitteeni on tehdä asuntokaupat tämän vuoden aikana, ja vuosihan on vasta alussa. Eikä sekään maailmanloppu ole, vaikka projekti jatkuisi vielä seuraavankin vuoden puolelle, kunhan hinnat eivät kerkeä karata ulottumattomiini (ja kunhan en uuvu näytöissä ravaamiseen). Elelemme onneksi varsin mukavasti ja verrattain edullisesti nykyisessä opiskelijakaksiossamme, joten siltä osin ei ole mitään kiirettä.

Ajatuksia työnteosta

Olen ollut (lähes) kokopäivätyössä nyt 9 kuukauden ajan. Ajanjakso on herättänyt monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joista osaa en osannut odottaakaan. Tässä sekalainen kooste työpohdinnoistani.

Töiden tekeminen on itse asiassa aika kivaa
Tämä oli suurin yllätys. Olen pitänyt itseäni työtä vieroksuvana ihmisenä, koska en ole nauttinut aiemmista palkkatöistäni. Nyt olen onnistunut löytämään työnkuvan, jossa on enemmän innostavia kuin ikäviä puolia. Toki niitä ikäviäkin on. Parasta työssäni on se, että koen olevani oikeasti hyödyksi. Päivilläni on konkreettinen merkitys, ja pääsen tekemään asioita muitakin kuin vain itseäni varten.

Rahan tienaaminen vasta kivaa onkin
Työn merkityksellisyys on tärkeää, mutta en minä töitä ilmaiseksi tekisi. Enkä huonolla palkallakaan. No, ”hyvä” palkka on kovin suhteellista, mutta olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen tulotasooni näin urani alkuvaiheessa. Kuukausipalkan kilahdus tilille saa hyvälle mielelle, ja pääomani karttuu nyt ennätysvauhtia. Ironista kyllä, teen nyt paljon töitä, jotta voin säästää paljon rahaa, jotta myöhemmin voisin tehdä vähemmän töitä.

Pitkä työmatka rasittaa
Käytän päivässä melkein 2,5 tuntia työmatkaan. Se on todella paljon, ja vaikka siihen on tottunut, se kyllä rasittaa. Osan matkasta taitan pyörällä, ja sen lasken päivän liikunnaksi. Bussissa istumista jää kutakuinkin 1,5 tuntia, joka sekin on paljon enemmän kuin ihannetilanteessa. Tulevaisuudessa haluan työpaikan, jonne pystyn pyöräilemään alle puolessa tunnissa.

Liika istuminen pilaa terveyden
Olen kärsinyt satunnaisista selkäkivuista jo muutaman vuoden, mutta viime kuukausina kipu näyttää pahasti alkaneen kroonistua. Tämä on iso hälytysmerkki, ja yritän nyt parhaani mukaan keksiä ratkaisuja tähän ongelmaan. Taukojumpat ja käytäväkävelyt eivät vain tunnu auttavan, kun työni on käytännössä melkein pelkkää istumista – ja bussimatkat ja kotisohvalöhöilyt vielä siihen päälle. Paha juttu!

Vapaa-aika ei riitä kaikkeen, mitä haluaisi tai pitäisi tehdä
Arkisin en edes yritä pitkän työpäivän jälkeen saada mitään aikaiseksi muiden tavoitteideni eteen. Iltakävelyn ja -ruokailun jälkeen aikaa ei kummemmin jääkään, mikäli mielii ajoissa nukkumaan, ja nyt pimeään vuodenaikaan ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä muuta. Viikonloppuisinkin joudun priorisoimaan ajankäyttöäni, ja työläimmät projektit jäävät herkästi paitsioon, kun tavoite on ensisijaisesti palautua sekä ylläpitää kroppaa, kotia ja ihmissuhteita. Taiteelliset pyrkimykseni nyt ainakin ovat määrittelemättömän pituisella tauolla, mikä on aika harmi.

Riittämättömyyden tunteista ei pääse eroon
Huijarisyndrooma on tullut tutuksi. Enhän minä mikään asiantuntija näissä asioissa ole! Paitsi että olen, ja siksi minut on tänne palkattu. Sanotaanhan sitä, että työssä oppii – odotan vain, milloin alkaa tuntua siltä, että osaan. Riittämättömyyden tunne on nyt onneksi helpommin hallinnassa ja tarkemmin rajattu kuin opiskellessa. Työt päättyvät klo 16.15, ja sen jälkeen voin miettiä ihan muita juttuja. Ei tarvitse suunnitella ryhmätöiden palautuksia eikä lukea koko iltaa tulevaan tenttiin. Kotona saa vihdoinkin olla rauhassa!

Pohdintojeni lopputulema on, että tulevaisuudessa haluan minimoida työmatkaan kuluvan ajan, toivon työnantajalta mahdollisuutta korkeussäädettävään työpöytään, ja mielellään tekisin selvästi lyhyempää työpäivää tai -viikkoa. En pidä nykytilannettani pitkällä aikavälillä kestävänä, mutta juuri nyt tuntuu oikealta hetkeltä elää työn ehdoilla, kun on nuori ja ilman sen kummempia sitoumuksia. Niin, ja onneksi niitä töitä on, koska sekään ei ole itsestäänselvyys.

Toisenlaisessa kontekstissa

Pitkästä aikaa tekee mieli kirjoittaa. Ilokseni huomaan, että blogissa on edelleen päivittäin jokunen kävijä, joten ehkäpä lukijat löydätte tänne taas.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen läpikäynyt ammatinvalinta-ahdistusta, muuttanut mieltäni monesti,  kamppaillut mielenterveyden kanssa ja löytänyt uusia ilon aiheita. On tapahtunut monta muutosta, mutta paljon on edelleen samaa. Käydään pikaisesti kuulumiset läpi.

Mikä on muuttunut?

  • Asumismuoto. Elän nykyisin avoliitossa rakkaan pitkäaikaisen kumppanini kanssa. Asumme Helsingissä edullisessa HOASin kaksiossa.
  • Työtilanne. Aloitin toukokuussa kokopäivätyön. Onnekseni olen pitänyt tästä työstä ja nauttinut arjen rutiineista.
  • Rahatilanne. Kokopäiväduunin myötä tienaan rahaa enemmän kuin koskaan ennen. Olen nyt tukevasti keskituloinen.
  • Opinnot. Musiikkiopintoni ovat kesken ja saattavat jäädäkin niin. Pidän määrittelemättömän pituista taukoa henkisesti raskaasta urakasta.
  • Tavoitteet. Edelliseen liittyen olen joutunut luopumaan monista unelmista ja tavoitteista, ja toisaalta olen saanut uusia.

Mikä on samaa?

  • Minimalismi. En ole enää ainoa, joka päättää kodin tavaroista. Puolisoni ei ole minimalisti, mutta minä olen. Joudun tekemään kompromisseja, mutta nautin edelleen väljyydestä ja yksinkertaisuudesta.
  • Kulutuskriittisyys ja ekologisuus. Perusarvoni eivät ole muuttuneet mihinkään. Tavoitteenani on elää kestävästi ja kuormittaa maapalloa mahdollisimman vähän.
  • Säästäväisyys rahankäytössä. Enää en nuukaile, koska on pakko, vaan koska voin. Opettelen vasta suhtautumaan nelinumeroiseen kuukausipalkkaan. Etsin tasapainoa säästämisen, sijoittamisen ja mielekkään rahankäytön välillä.
  • Pohdiskelu. Seuraan maailmaa kummastellen, pyrin oppimaan uutta ja ymmärtämään itseäni ja muita ihmisiä koko ajan vähän paremmin.
  • Pyrkimys kohti parempaa versiota itsestäni. Monet ikuisuusongelmat ovat edelleen ratkaisematta, ja niiden ihmettelyyn blogi on oiva väline.

Tällä hetkellä voin hyvin. Takana on hyvä kesä ja edessä vakaa syksy – koronasta huolimatta. Elämänmuutokset ovat tuoneet paljon uutta pohdittavaa, joten uskoisin, että tänne alkaa jatkossa taas ilmestyä kirjoituksia. En vielä lupaa mitään tiettyä julkaisutahtia. Katsotaan, kuinka tämä tästä lähtee.