Kesä on yhtä juhlaa. Ylioppilas-, valmistujais-, rippi- ja hääjuhliin kuuluu kiinteänä osana avokätiset lahjat, joiden hankkiminen yltyy helposti varustelukilpailuksi. Moni päivänsankari päätyykin vieraiden lähdettyä keskelle kasaa toinen toistaan ihanampia tavaroita, jotka eivät ehkä kuitenkaan ole niin osuvasti valittuja, kuin toivoisi. Mikä sitten on hyvä lahja? Seuraavat vinkit ovat yhden nuoren minimalistin näkemyksiä, mutta uskon, että nämä periaatteet olisivat järkeviä kaikkien noudattaa.
1. Rahaa pidetään usein tylsänä lahjana, mutta minusta se on lahjoista paras. Lahjansaaja voi käyttää sen juuri siihen, mihin itse haluaa ja mitä tarvitsee. Myös antaja pääsee vähällä: ei tarvitse pohtia kuin sitä, mikä olisi sopiva summa. Se taas riippunee muun muassa antajan omasta taloudellisesta tilanteesta, juhlittavan asian merkittävyydestä ja siitä, miten läheisiä toisilleen antaja ja saaja ovat.
2. Lahjakortti on minusta toiseksi paras vaihtoehto. Lahjan antaja saa tässä pienellä vaivalla hiukan enemmän valtaa siihen, mihin raha menee, kuin pelkkää käteistä ojentaessa. Tämä voi olla hyvä idea myös silloin, jos on syytä epäillä, että vastaanottaja on holtiton rahankäyttäjä. Lahjakorttia hankkiessa kannattaa miettiä, millaisessa elämäntilanteessa ja millainen luonteeltaan lahjan saaja on. Kohta omilleen muuttava voi arvostaa lahjakorttia huonekalukauppaan – tai sitten ei, jos kaikki tarpeelliset mööpelit on jo haalittu tai ollaan aikeissa hankkia vaikkapa kirpputoreilta. Kirjakauppa voi tuntua hyvältä idealta, mutta ainakaan itse en ole lukion jälkeen juuri kirjakaupan palveluita tarvinnut. Sen sijaan paras lahjakortti, jonka ylioppilaslahjaksi sain, oli kauppaketjuun, jonka eri liikkeistä sain ostettua niin siivousvälineitä, käsipyyhkeitä kuin ruokaakin.
3. Tavaralahjoja kannattaa harkita tarkkaan. Sain ylioppilaslahjaksi aika paljon astioita, joista ison osan olen myynyt pilkkahinnalla tai antanut eteenpäin turhina tai epäsopivina. Designtekstiilit ovat ihania, mutta toisen kotia sisustaessa voi mennä helposti harhaan. Jotkut arvostavat kalliita koruja, toiset eivät osaa niitä käyttää. Kahvijuoppo ilahtuu tyylikkäästä ja tyyriistä kahvinkeittimestä, teenjuojalle se on turha. Taidetta en suosittele ainakaan valitsemaan kenenkään puolesta. Jos tavaratoiveita ei ole vinkattu etukäteen eikä antaja tunne saajan mieltymyksiä ja tarpeita, vikaostokset ovat todennäköisiä. Harva sitä paitsi uskaltaa luopua lahjoista, jolloin hyvää tarkoittavasta eleestä tuleekin ikuinen taakka.
Mielestäni suurin virhe varsinkin itsenäistyville nuorille lahjoja hankittaessa on kuvitella, että omilleen muuttavahan tarvitsee kaikenlaista. Todellisuudessa yksin asuva ei tarvitse kahdentoista hengen design-astiastoa, kaiken kattavaa gourmet-keittiövälineistöä, jokaista kuviteltavissa olevaa laitetta, viittä pussilakanasettiä ynnä muuta kodin tavaraa. Tarpeelliset asiat saa yleensä koottua vanhempien kaappien nurkista ja kirpputoreilta. Puuttuvat voi sitten hankkia lahjaksi saaduilla rahoilla ja lahjakorteilla.
Millaisia lahjoja sinä olet saanut esimerkiksi valmistujaislahjaksi? Mitä olisit toivonut?
SOPIVASTI 
Hyviä ajatuksia! Minä pidän itse eniten lahjakorteista; tässä elämäntilanteessa raha menee laskuihin ja ruokaan, joten lahjakortti ikäänkuin antaa luvan kuluttaa myös ”hömpötyksiin”. Itse olen pitänyt erityisesti lahjakortista kosmetologille ja olen itse antanut mm. elokuvalippuja läheiseen, pienen kunnan leffateatteriin. Lapsille tarpeellisimpia ovat olleen lahjakortit vaateliikkeisiin.
Olen itse saanut juuri mainitsemiasi tavaralahjoja sekä rahaa. YO-vuonna 2003, pojat saivat tonneja rahaa ja tytöt kaapit täyteen tavaraa; onkohan vieläkin näin? Kapiokirstun kokoaminen taitaa olla jo hiukan vanhanaikaista. Olen muuten saanut sellaisenkin joskus lahjaksi..
Kiitos kommentista! Totta, että lahjakortit antavat luvan tuhlata. Jos saan rahaa, se päätyy yleensä epämääräisesti säästöön enkä mitenkään korvamerkkaa sitä tulevia hankintoja varten. Toisaalta pidän siitä, että tili karttuu, toisaalta joskus ehkä kaipaisinkin sitä, että voi hyvällä omallatunnolla hankkia jotain ihan uutta ja kallistakin. Teen kyllä hankintoja aika useinkin mutta joudun yleensä perustelemaan niitä itselleni paljon, ja silti on vähän huono omatunto.
Lahjakortit toimivat hyvin, kun ne on räätälöity saajan mukaan. Niinkin voi tehdä, että antaa rahaa, ja sanoo tai kirjoittaa korttiin, että tämä on niitä uusia verhoja varten, joita olet kaivannut, tai että mennään yhdessä mikro-ostoksille, sinä valitset ja minä maksan.
Olen ennenkin kuullut, että pojille annetaan hyödyllisempiä lahjoja kuin tytöille. Esimerkiksi kouluissa palkitaan matemaattisissa aineissa hyvin menestyviä (tyypillisesti poikia) nelinumeroisella rahasummalla, kun taas kieliaineissa pärjäävät (valtaosa tyttöjä) saavat yleensä kirjastipendejä. Kenties lahja-asioissa kapiokirstuajat ja oletus, että nainen tykkää vaatteista, sisustamisesta ja kodinhoidosta, edelleen vaikuttavat, ja niinpä kaikki, mikä on kaunista ja ihanaa, sopii tytön lahjaksi.
Voih, minusta raha on todella hengetön lahja. Onhan siitä iloa noin viikon, kunnes sen on käyttänyt – jos ei sitten tosiaan käytä sitä johonkin ikimuistoiseen asiaan kuten matka.
Itse sain ylioppilaslahjaksi (1998) joka sukulaiselta jonkun osan valkoista Teema-astiastoa, ja se oli mahtava lahja. Astiat ovat edelleen käytössä, varmaankin siksi koska he olivat niin hienosti koordinoineet hankinnat, ja niistä muodostuu toimiva astiasto. Muita muistamiani ylppärilahjoja on isoäitini tekemä tilkkupeitto, jota en missään nimessä olisi vaihtanut pariin kymppiin, ja rippilahjoista hyödylliseksi on osoittautunut massiivinen keittokirjasarja, vaikka se saantihetkellä tuntui hieman tylsältä. Laadukkaat pienehköt kattilat ovat myös huippuhyödyllisiä, ja itse olen moneen kertaan antanut ylioppilaalle kunnollisen yhdenhengen kattilan, jota voi käyttää myös paistinpannuna, sekä pienen kuohuviinipullon. Vanhemmat eivät kumminkaan halua luopua parhaista kattiloistaan poismuuttavan hyväksi, ja kulunut kattila taas tekee kokkaamisesta vaivalloista.
Valkoinen Teema on aika nappivalinta, ajaton ja helposti yhdisteltävä. Itse olen saanut nuorempana (omasta toiveestani toki) ruskeaa ja sinistä Teemaa ja maku on vuosien varrella kovin muuttunut. Siksi tavaraa lahjoittaessa tulisi tuntea lahjansaajan maku hyvin ja sitten vielä ajateltava käytännöllisyyttä sekä ajattomuutta. Ei ihan helppo homma!
Sekin vielä, että maku voi muuttua! Ehkä siksikään ei tarvitse ostaa nuorelle koko elämän verran asioita, vaan vain ne, jotka ovat lähivuosien aikana ajankohtaisia.
Kiitos näkökulmasta!
Tässä rahalahja-asiassa on selvästi kaksi koulukuntaa. Minulle yo-päivänä saamistani rahoista on edelleen hyötyä ja iloa. Olen ostellut kodin tarvikkeita sitä mukaa, kun olen niitä huomannut tarvitsevani, eikä todellakaan tullut mieleen tuhlata koko rahaa viikossa turhuuksiin. Jotkut toki tekevät niin, ja siksi mielestäni lahjakortti voisi olla hyvä lahja. Se ei ainakaan valu seuraavana viikonloppuna kurkusta alas.
Valkoinen Teema-astiasto tai mikä tahansa ”hyväksi todettu” lahja sopii yhdelle mutta ei toiselle. Minulla on setti valkoisia Teema-mukeja, jotka ova liian pieniä teenjuojalle. Sain myös turkooseja laseja, jotka ovat muuten ihania mutta niin ikään minun janooni liian pieniä. Nämä astiat ovat käytössä vain muutaman kerran vuodessa, kun iso kaveriporukka tulee kylään, ja jokainen tarvitsee juoma-astian. Tähän tarkoitukseen olisin voinut kerätä kirpputorilta puoli-ilmaisia eriparilaseja. Minusta laadukas design-astia menee tässä tapauksessa ikään kuin hukkaan, kun se ei pääse arvoiseensa (jokapäiväiseen) käyttöön.
Lahjansaajan näkökulmasta suosittelen siis antamaan tavaralahjoja vain silloin, kun tietää varmasti, mitä toinen toivoo ja tarvitsee. Sinun sukulaisesi osasivat antaa nappilahjoja, mutta monet muut ovat hakoteillä.
Sukulaiset voivat helpostikin olla hakoteilla lahjojen suhteen, mutta niin voi lahjan saaja itsekin – en tosiaankaan olisi 19-vuotiaana osannut toivoa kyseistä astiastoa, ja olenkin iloinen että vanhempi polvi osasi elämänkokemuksensa perusteella arvioida mikä lahja voisi osoittautua hyödylliseksi. Jotkut saamani lahjat tietysti eivät olleet yhtä onnistuneita – en tosin enää muista mitä kaikkea sain, mutta en myöskään muista että olisin ostanut ylppärirahoilla mitään sellaista, joka olisi lähellekään yhtä hyvä ja toimiva kuin kyseinen astiasto. Esim. ostin osalla lahjarahoista jakun, jota en ole kertaakaan käyttänyt… (se on edelleen vanhempien luona kaapissa, pitääkin vapauttaa se heti ensivisiitillä). Ylipäänsä tavaroita hankkiessa, itselle tai lahjaksi, vaaditaan aikamoista harkintaa ja kaukonäköisyyttä.
Ihan totta. Itsellekin voi olla vaikea ostaa sopivaa, saati sitten toiselle. Hyvät hankinnat edellyttävät ajatus- ja sovitustyötä, ja silti voi mennä pieleen!