Lähdin eräänä viikonloppuna kiertelemään kauppoja ostomielessä, mitä ei tapahdu usein. Olen jo pitkään havitellut olkihattua kesäpäähineeksi suojaamaan auringonpistokselta ja nenän palamiselta. Viime kesänä sovittelin joitain vastaantulleita lakkeja, mutta yksikään ei sytyttänyt, enkä kovin aktiivisesti etsinytkään. Nyt päätin, että on hatun ostamisen aika.
Vietin tunteja kaupungilla. Kävin lukuisissa kaupoissa, mutta harvassa oli ylipäätään hattuja. Joissain oli vähän etsimäni tyyppisiä, mutta mallit tai värit olivat kummallisia. Suurin osa hatuista oli tehty paperinarusta tai keinomateriaalista eikä oljesta, mikä oli minun silmissäni miinus. Lopulta lähdin tyhjin käsin uupuneena kotiin. Olo oli epäonnistunut, ja tuntui, että koko päivä oli mennyt hukkaan, kun varta vasten lähdin jotain ostamaan enkä sitä sinnikkäästä hakemisesta huolimatta löytänyt.
Tajusin huonoa ostosmenestystä harmitellessani, että ehkä tässä on osasyy siihen, miksi ihmisten vaatekaapit ovat täynnä ”ihan kivoja” mutta kuitenkin vähälle käytölle jääneitä vaatteita. Kun ostoksilla käydään, ei haluta lähteä kotiin ilman edes jotain uutta, koska muuten ostosreissu jää hyödyttömäksi ja siihen käytetty aika muuttuu hukkaan heitetyksi ajaksi. Jos juuri sitä, mitä alunperin lähdettiin hakemaan, ei löydy, napataan jotain sinne päin tai sitten alelaarista jotain ihan muuta tuomaan onnistumisen tunnetta.
Enää en onneksi haksahda ostamaan mitään muuta kuin sitä, mitä lähden hakemaan. Jos mieluisaa ei löydy, jään mieluummin ilman kuin otan nurkkiin pyörimään jotain, mikä ei ihan vastaa toiveitani ja jota siksi tuskin kovin mielelläni edes käyttäisin. Jäljelle jää siis vain harmitus siitä, että en löytänyt etsimääni, ja siitä, miten kerta toisensa jälkeen kauppojen valtavat valikoimat eivät onnistu täyttämään minun tarpeitani yrittäessään miellyttää mahdollisimman monia. Täyttävätkö ne lopulta kenenkään yksilöllisiä tarpeita?
Ostoskeskukset ja kauppakeskittymät ovat otollisia oikeastaan pelkästään heräte- ja pintamuotiostoksille. Minkään tietyn esineen etsiminen ei käy tehokkaasti, ellei satu hakemaan jotain trendikästä, jota massojen odotetaan juuri nyt ostavan ja jota löytyy varmasti joka kaupasta. Kaikki muu on ripoteltu sinne tänne kaupan perukoille, tai sitten muuta ei ole lainkaan tarjolla. Ilmeisesti tämä ei ole ongelma valtaosalle ihmisistä, koska heidän tarpeensa muuttuvat sen mukaan, mitä kaupassa milloinkin on tarjolla.
Entäs marginaali? Minimalisteista minimalistisimmalle ja kulutuskriittisimmällekin tulee joskus oikeita ostotarpeita, jotka on tyydytettävä. Miten saisi pakolliset ostokset tehtyä mahdollisimman nopeasti ja helposti ilman, että joutuu tinkimään laadusta tai mieltymyksistä? Olen ilahtunut nettikauppojen monipuolisista valikoimista ja helposta selaamisesta, mutta niistäkään en yleensä löydä etsimääni, koska kriteerini ovat tiukat.
Koska en ole valmis joustamaan esineen laadullisista ja esteettisistä edellytyksistä, ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä teettäminen, joka ei harmi kyllä oikein sovi opiskelijabudjettiin. Ei kai auta muu kuin jäädä toistaiseksi ilman ja toivoa, että hatut ovat ensi kesänä taas muodissa.
Löydätkö sinä etsimäsi kaupoista?
SOPIVASTI 
http://www.hattu.fi/index.php/hatut-naisille-lierelliset-lakit-kevatkesa-c-1_22
Tuolta löytyi muutamia. En edes tiennyt moisen kaupan olemassaolosta, mutta googlasin sanat ”olkihattu osta”. Mutta, mutta…hinnat ovat sitten korkean laadun mukaiset. Upea sivusto, upeita hattuja kumminkin!
Kiitos linkistä. Sivu näyttää etäisesti tutulta, olen tainnut samankaltaisilla hakusanoilla piipahtaa siellä aiemminkin. Hinnatpa tosiaan, mutta jos hattu olisi täydellinen, siitä voisi jotain maksaakin…
Itse asiassa tilasin eräästä verkkokaupasta hyvännäköisen hatun, ja se oli lähes sitä mitä etsinkin – mutta ihan liian iso, ja tietysti ”one size”, eli en voinut edes pyytää tilalle pienempää. Onneksi kaupassa oli ilmainen toimitus ja palautus. Koko- ja sopivuusongelman takia hattu pitänee ostaa fyysisestä kaupasta. Täytyypä selvittää vielä paikkakuntani hattuihin erikoistuneet pikkuliikkeet!
Paras mahdollinen tilannehan on juuri sellainen, jossa ajattelee tarvitsevansa jotain esinettä, ja kauppoja kierreltyään toteaa, ettei haluakaan ostaa sitä. Jos kaupassa ei olisi tullut käytyä, esineestä haaveilisi vielä viikkoja ja kuukausia ja jopa tulisi ostaneeksi sen ”varmuuden vuoksi”. Ei siis hukkaan heitettyä aikaa.
Kiitos kommentista! Tuo olisi varmasti ihannetilanne. Nyt kuitenkin oli, ja on edelleen, kyseessä tarve (auringolta suojautuminen), joka jäi toistaiseksi täyttämättä. Olen turhautunut, mutta jatkan sopivan hatun etsimistä, kunnes sen löydän.
Tunnista kyllä itseni (vai pitäisikö sanoa oman vaatekaappini :)) tuosta ”ihan kiva”-ilmiöstä. Monesti on käynyt vieläpä niin, että ostan parikin kappaletta vaatetta, jotka on vähän sinnepäin ja sitten kun se kriteerit täyttävä tuleekin vastaan, onkin rahat jo menneet niihin ”ihan kivoihin”. Virheistä on opittu ja nykyisin olen oppinut ettei ensimmäistä vastaan tulevaa osteta, jos se ei täytä kriteerejä vaikka kuinka kaupoissa kiertely turhauttaisi.
Ketjuliikkeiden halvat hinnat eivät yhtään helpota asiaa. Ne sinnepäin olevat vaatteet on kuluttajan helppo hyväksyä, kun kyllästyttyään voi aina ostaa uuden, joka on taas vähän eri tavalla ”ihan kiva”.
Olen myös huomannut omassa käytöksessä sen, että ei kannata mennä etsimään esim. mustia housuja kauppakeskuksesta. Hullaannun ennen housurekille pääsyä kaikista ihanista uutuuksista joiden läpi pitää kulkea. Sen jälkeen ne mustat housut ovat olleet maailman tylsin ostos ja olen päätynyt printtikuosiseen hameeseen (jonka kohtalona on päätyä kirppiskasaan kun totean, että en edes osaa käyttää printtikuoseja omassa pukeutumisessa). Pienemmässä liikkeessä asioimalla voin sanoa myyjälle mitä haen ja hän tuo näytille vain sitä.
Kiitos, että kommentoit!
Luulen, että ketjuliikkeiden halvat hinnat huijaavat monet muutkin hyväksymään sinne päin olevat vaatteet. Itsekin olen tähän syylistynyt, tosin en ketjukaupoissa vaan kirpputoreilla. Siellä hinnat vasta ovatkin alhaalla, ja vielä ajatus siitä, että en osta uutta vaan kierrätän, on hyvinkin oikeuttanut vaikka mitä ostoksia. Havahduin pari vuotta sitten pullistelevaan vaatekaappiin ja päätin, etten voi kirpputoreiltakaan ostaa ihan kaikkea, mikä vähänkään miellyttää.
Ostajan harhauttaminen on myös katala mutta ilmeisesti toimiva myyntikikka, jota kaupat käyttävät. En siis yhtään ihmettele, että housuostosreissusi on mennyt noin mönkään!
Hmm… minusta tuntuu että monet shoppailuongelmat johtuvat siitä, että täydellinen vaate pitäisi löytyä juuri sillä hetkellä kun ostoksille lähtee. Toisaalta jos ei ole hakemassa jotain aivan bulkkitavaraa (tyyliin mustia nilkkasukkia) niin todennäköisyys on aika pieni. Pienempi stressi tulee, jos pistäytyy aina ohi mennessään kaupoissa kurkkaamassa, olisiko jotain sopivaa. Samassa kaupassa voi käydä useamminkin, vaikka pari kertaa vuodessa koska valikoima vaihtuu. Kokemukseni mukaan tuollaiset maraton-shoppailut ovat niitä uuvuttavimpia. Itse pyrin pitämään mielessä mitä tarvitsen, ja pidän jatkuvasti silmät auki oikeanlaisen vaatteen varalta. Koska inhoan shoppailua ylipäätään, käyn mieluummin silloin tällöin tekemässä pikakierroksen yhdessä tai kahdessa kaupassa jotka ovat matkan varrella, kuin että lähtisin vartavasten liikkeelle ostamaan puuttuvia osia. Koska vanha totuushan on, että silloin kun jotain tarvitsisi, sitä ei kaupoista löydy.
Kiitos näkökulmasta!
Sinun taktiikkasi kuulostaa hyvältä, mutta tässä tapauksessa siitä ei olisi ollut minulle apua. Ensinnäkin kesähattuja ei myydä talvella, joten sen etsiminen täytyy hoitaa tiettyyn aikaan, siis kesällä. Kesän aikana taas valikoima hatuissa tuskin ehtii muuttua muuta kuin suppeampaan. Ja hatun etsimisen tosiaan aloitin jo viime kesänä ”jos tulee vastaan” -taktiikalla. Ei tullut.
Toinen ongelma on se, että minun täytyy varta vasten lähteä kauppoihin, jos niistä jotain etsin. Ne ovat harvoin kätevästi matkani varrella, koska arkipyöräilyreittini kiertävät ne kaukaa, enkä yleensä vapaa-ajalla tee kävelyretkeä kauppakeskittymän läpi, kun on miellyttävämpiä ja rauhallisempiakin reittejä.
Kuten sinä, inhoan ostoksilla käymistä, ja haluan hoitaa sen mahdollisimman tehokkaasti silloin, kun on pakko. Maraton ei kenties aina ole paras vaihtoehto, mutta tässä se tuntui ainoalta järkevältä tavalta yrittää hoitaa asia alta pois. On minulla muitakin ikuisuustarpeita, joita sen sijaan etsiskelen ehkä enemmän sinun taktiikallasi, silloin tällöin tarkistaen, mitä kaupoissa on tarjolla. Esimerkkinä jo kolmatta vuotta etsimäni yksinkertainen, ajaton siisti musta mekko, joka ei olisi polyesteristä tai muusta keinomateriaalista valmistettu. Vaikuttaa siltä, että sellaisia ei ole olemassakaan.
Poljin tänään takaisin kaupungilta lopen kyllästyneenä kännykän metsästämiseen. Päätin siirtää projektin n:llä kuukaudella eteenpäin ja olo tuntui heti kevyemmältä. Olihan tuossa ”tarpeessa” vähän keksimisen makua.
Mielestäni siinä on jotain aika tyydyttävää kun sopivaa ei löydy. Ei osta mitään ja huomaa ilman tai vanhallakin pärjäävänsä. Itselläni on jäänyt ostamatta kaikkea sukista lukulaitteisiin mikäli sitä täydellistä ei ole tullut vastaan. Ja silti elämänlaatu ei ole romahtanut.
Kun on kyse uudesta niin mihinkään muuhun kuin täydelliseen ei kannata sijoittaa. Vaatteina tulisi *aina* olla lempivaatteet ja muidenkin tavaroiden pitäisi tuottaa hyvää mieltä. Tämä periaate ohjaa paitsi kohtuukuluttamiseen niin myös diy-juttuihin jos käsityöt onnistuu. Tee-se-itse olkihattu?
Minäkin olen ennen saanut paljon nautintoa kaupasta ulos tyhjin käsin kävelemisestä. Nuo ovat tainneet olla juuri sellaisia kertoja, kun tarve on ollut keksitty tai kiireetön. Nyt kesän loppuessa hellehattukaan ei ole enää ajankohtainen, mutta voi miten sitä kaipasin joka ikisenä hellepäivänä tänä kesänä. Ja niitä oli monta. Auringolta suojautuminen muilla keinoin onnistui vaihtelevasti.
Olen ihan samaa mieltä, että vaatekaapissa kannattaa olla vain lempivaatteita. Olen kohtalaisen kätevä käsistäni, ja vaatteita olen vähän ommellutkin. Tee-se-itse- hattujen ohjeitakin olen googlaillut – usko pois – mutta hatun tekeminen ei taidakaan olla ihan niin yksinkertaista…