Minimalismiblogeissa usein lainatussa lausahduksessa William Morris toteaa, että kodissa ei kannata pitää mitään, minkä ei tiedä olevan hyödyllinen tai usko olevan kaunis. Minusta parhaat esineet ovat molempia. Ihannetilanteessa kodissani ei muunlaisia olisikaan kuin sekä käytännöllisiä että kauniita tavaroita.
Tällä hetkellä kämpässäni ei ole pelkästään näön vuoksi kuin yksi taulu sekä yksi käsinneulottu pehmokissa. Molemmat sitovat sisustukseni värit kivasti yhteen, mikä on niiden ainoa mutta tässä tapauksessa riittävä oikeutus asua luonani. Kaikilla muilla, sisustuksellisillakin esineilläni on jokin funktio: Eteisen matto suojaa lattiaa kuralta. Päiväpeitto pitää petivaatteet pölyttöminä ja antaa siistin yleisilmeen kodille. Verhot pehmentävät huoneen akustiikkaa sekä tarjoavat näkösuojaa, ja viherkasvit parantavat ilmanlaatua.
Useimmat käyttöesineistäni ovat myös katseenkestäviä, mikä on mielestäni hyvin tärkeää arjen viihtyisyyden kannalta. Ruuanlaittohetkeä piristää veikeä retrokattila, ja kauniinvärisestä kulhosta on kiva syödä aamupuuroa. Sievä ompelulaatikko saa kunniapaikan hyllyltä, eikä pirteänväristä kylpyhuoneen tekstiileihin sopivaa vessaharjaakaan tarvitse piilottaa. Rumia esineitä taas ei tee mieli laittaa esille, saati sitten käyttää.
Varsinkin, kun hankin vähänkään kalliimpia ja laadukkaampia esineitä, muotoilu ja esteettisyys nousevat tärkeiksi kriteereiksi. Koen, että paitsi hyvät materiaalit myös tyylikäs ulkonäkö erottaa laadukkaan tuotteen halvasta ja huonosta. Jos tyyris tuote ei miellytä silmääni, se jää ostamatta. Toisaalta pidän huolta myös siitä, etten enää osta mitään vain siksi, että se on kaunis, ja yritä oikeuttaa ostosta uskottelemalla itselleni, että sitähän voi käyttää johonkin.
Ensisijaisesti sievä ja toissijaisesti käyttökelpoinen onkin petollinen yhdistelmä. Useimmiten tämänkaltaiset esineet osoittautuvat tarpeettomiksi, ja kohta niitä ovat kaapit täynnä. Järkevintä lienee siis lähteä liikkeelle käyttötarkoituksesta. Kun koen tarvitsevani jonkin esineen, yritän etsiä kaikin puolin mahdollisimman miellyttävän version siitä. Vain näin voin päätyä tilanteeseen, jossa kaikki omistamani esineet ovat käytännöllisiä, kauniita ja ennen kaikkea tarpeellisia.
Mitä kriteereitä sinä painotat ostopäätöksiä tehdessäsi? Pitääkö käyttöesineen olla kaunis?
SOPIVASTI 
Mielestäni käyttöesineen pitää olla kaunis, jos suinkin mahdollista. Tavaran tarpeellisuus ja käytännöllisyys ovat tärkeimmät asiat kun teen ostopäätöstä, mutta kauneus tulee heti näiden jälkeen, ellei sitten jo samalla viivalla. Kun tavaraa nykyään on saatavilla paljon, ja valinnanvaraa riittää, niin toki valitsen parhaiten silmää miellyttävän vaihtoehdon, kunhan käytännöllisyys ja laatu ovat ensin kohdallaan. Ensisijainen valintaperuste kauneus ei ole, eikä se ole kaikkien tavaroiden kanssa yhtä tärkeää. Jatkuvasti näkyvillä olevien tavaroiden on tärkeää olla kauniita, harvemmin käytettävien ja kaapissa säilytettävien kanssa ei ole niin tarkkaa.
Kiitos kommentista!
Hyviä pointteja, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Toisaalta on kauheaa, että tavaraa on maailmassa niin paljon, että voi ruveta ihan nirsoksi, mutta kun tilanne nyt on tämä, niin miksei sitten valitsisi niitä kauneimpia asioita. Laatu ennen kaikkea, tietysti.