Tämä ei ole varsinaisesti mikään poliittinen blogi, vaikka toisinaan otankin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Viime aikoina en kuitenkaan ole pystynyt ajattelemaan saati kirjoittamaan mitään muuta, joten puran nyt turhautumistani tänne. Mediassahan on jo käyty tuoreen hallituksen päähänpistoja melko perusteellisesti läpi, mutta haluaisin tuoda esiin oman, suhteellisen köyhyysrajan alapuolella elelevän päätoimisen opiskelijan näkökulmani.
Oikeistohallituksemme suunnittelee raskaita leikkauksia koulutukseen. Tarkemmin sanottuna he aikovat leikata n. 600 miljoonaa euroa perusopetukseen, lukio- ja ammatilliseen koulutukseen sekä korkeakouluopiskeluun liittyvistä kuluista. Tästä säästösummasta huomattava osa, 150 miljoonaa euroa, otetaan suoraan opiskelijan lompakosta. Opintotuen tasoa on tarkoitus heikentää ja tukikuukausien määrää vähentää entisestään. (”Ratkaisujen Suomi”, ks. kohta ”Sosiaalietuudet”)
Opiskelijat edustavat jo nyt Suomen köyhintä väestönosaa. Opintotuella ei elellä herroiksi, onhan se työttömyyskorvausta ja toimeentulotukeakin pienempi sosiaalietuus. Minä saan opintorahaa n. 300 euroa (miinus verot), ja päälle tulee asumislisä, n. 200 euroa. Eri aikaan opintonsa aloittaneille summa on hiukan eri mutta pieni joka tapauksessa. Lisäksi opiskelijalle kaupitellaan tonneittain velkarahaa, joka jonkun logiikan mukaan on laskettavissa tuloksi, vaikka sen joutuukin maksamaan myöhemmin takaisin korkojen kera.
Yksi viime vaalikauden merkittävimmistä aikaansaannoksista, opintotuen sitominen indeksiin, aiotaan perua, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että vuosi vuodelta opiskelijan ostovoima heikkenee inflaation mukaan. Maitolitra on viisi senttiä kalliimpi, bussikortti maksaa pari euroa enemmän, vuokrakin nousee muutamalla prosentilla, mutta opintoraha pysyy samana tai jopa laskee, jos hallitus saa tahtonsa läpi. Opintotukea sysätään lainapainotteisemmaksi, vaikka harva opiskelija edes uskaltaa ottaa lainaa, kun työllisyysnäkymät ovat epävarmat. Minä ja moni muu tuntemani opiskelija tekee mieluummin töitä rahoittaakseen opintojaan kuin ottaa harteilleen lainataakkaa.
Suurin yksittäinen opintoja hidastava tekijä onkin toimeentulon epävarmuus. Köyhyys aiheuttaa stressiä, ja lisätienestien hankkimiseen käytetty aika ja energia ovat suoraan pois opinnoista. Opintoetuutta leikkaamalla ei edesauteta nopeaa ja tehokasta valmistumista, päin vastoin. Jo nyt opiskelijoiden keskuudessa yleiset mielenterveysongelmat eivät nykypolitiikalla ainakaan vähene (Nytte.fi 4.11.2014). Opintoajat pitenevät väistämättä, ja kun sekä opinto- että poissaolo-oikeutta rajataan koko ajan lisää, tutkintojen keskeytyksien määrä noussee merkittävästi tulevina vuosina.
Opiskelijat eivät ole ainoita, joita potkitaan persuksille. Sosiaalietuuksista leikataan yhteensä n. 900 miljoonaa, ja sosiaali- ja terveyspalveluista 450 miljoonaa. Indeksijäädytyksillä tavoitellaan miljardisäästöjä. Armeijaan on kuitenkin varaa satsata 135 miljoonaa euroa lisää. (”Ratkaisujen Suomi”, s. 16) Hallituksen kommenverkeistä kärsivät köyhimmät, kuten oikeiston aatteeseen sopii. Pääministeri Sipilä kannustaakin hyvätuloisia vapaaehtoiseen palkka-aleen kommentoiden, että hyväosaisilta on vaikea leikata, koska valtio ei maksa juuri mitään etuuksia paremmin pärjääville (Uusi Suomi 1.6.2015). Tämä lausunto saa minut epäilemään Sipilän pätevyyttä poliitikoksi. Eikö hän ole koskaan kuullut sellaisesta hienosta keksinnöstä kuin progressiivinen verotus? Ylpeänä poliitikot toteavat, että verotusta ei kiristetä missään tuloluokassa.
Viime vuonna verotettavat tuloni olivat hiukan yli 5000 euroa (verotonta asumislisää sain lisäksi kymmeneltä kuukaudelta). Hallituslaiset tienaavat kuukaudessa tuplasti sen, mitä minä koko vuoden aikana. Ei ihme, että todellisuuden taju on siellä päässä hämärtynyt. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten linjaukset sotivat kaikkia yhteiskuntatieteiden tutkimustuloksia ja ihan vain maalaisjärkeäkin vastaan. Leikkaukset köyhimpien toimeentulosta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta ovat lyhytnäköisiä säästöyrityksiä, joiden paikkailu tulee tulevaisuudessa kalliiksi. Ongelmia, sairauksia, rikollisuutta ja syrjäytymistä ennaltaehkäisevä työ on aina helpompaa ja halvempaa kuin sotkuisten jälkien korjaaminen myöhemmin.
Lainaan loppuun vielä Sipilän heiton, joka kuvastaa oikeistopoliitikkojen kieroutta hienosti: ”Meidän täytyy nokka kohti tuulta kestää leikkauksia koskeva kritiikki.” (HS 27.5.12015) Eli nyt, kun vaalit on käyty, voi lupaukset rikkoa räväkästi, eikä kansaa tarvitse enää kuunnella? Ehei, pallo on edelleen meillä. On meistä kiinni, saavatko Sipilä, Stubb ja Soini jatkaa julmia ihmiskokeitaan. Mielipiteensä voi sanoa ääneen ja mielenosoituksiin voi osallistua. Meillä on massojen voima.
SOPIVASTI 
Itseäni suoraan sanottuna ahdistaa ja pelottaa tuleva. Aloitan syksyllä korkeakoulussa opiskelut vuoden tauon jälkeen, tämän vuoden olen ollut äitiyslomalla. Itse tulen saamaan opintotukea 300+€, yleisen asumistuenlisää 400+€, lapsilisää yksinhuoltaja korotuksella 140€ (sekin meni vuoden alussa pienenemään leikkausten takia….) ja elatusmaksua 100+€. Vuokra 500+€ ja nousee jonkin verran elokuussa. Opiskelen taide alalla joten rahaa menee materiaaleihin n. 1000-1500€ per lukuvuosi (koulun tiedotteen mukaan). Lapsen päiväkoti on (onneksi) ilmainen minulle tulojeni takia, mutta kun se päiväkoti alotetaan, meinaa se jatkuvaa sairastelua, lääkärissä käyntiä ja lääkkeiden ostoa… Koska lapsi täyttää syksyllä vasta vuoden, kasvaa se hurjaa vauhtia kaiken aikaa. Ruokaakin täytyy tietty saada pöytään. Mä en oikeesti tiiä yhtään, miten tuun selviimään yksin, kun asun siis vauvan kanssa kaksin. Mähän en myöskään mitään lainaa haluis ottaa, mut toisaalta en tiiä haluisinko ottaa mitää työtä koulun ohella, koska missä välissä muuten ehtisin oikeesti olemaan äitinä mun lapselle?
En sitten tiiä kumpi on suurempi paha jos tilanne menee sellaseks että toinen täytyy tehdä; joko ottaa lainaa tai mennä töihin. Opiskelujahan en todellakaan haluu jättää kesken…
Kiitos kommentista ja oman näkökulmasi jakamisesta! Tuleva tilanteesi kuulostaa tosi vaikealta, ja oma valitukseni alkaa kuulostaa aika vähäpätöiseltä. Minun kuitenkin tarvitsee huolehtia vain itsestäni, ja pärjäilen suhteellisen hyvin.
Minulla isoin osa tuloistani menee vuokraan, ja siksi olen opiskelujen edetessä ja säästöjen huvetessa muuttanut aina vain pienempään ja halvempaan asuntoon, mikä on helpottanut omaa tilannettani tosi paljon. Olisiko sinun mahdollista hakea halvempaa asuntoa? En tiedä, missä päin Suomea ja millaisessa asunnossa asut, mutta tietääkseni useimmilla opiskelupaikkakunnilla on tarjolla opiskelija-asuntoja, jotka ovat huomattavasti markkinahintoja halvempia.
Siinäpä dilemma, ottaako lainaa, josta tulevaisuudessa saattaa olla paljon taakkaa (varsinkin, jos valmistumisen jälkeisestä työllistymisestä ei voi olla varma), vai mennäkö opiskelun ohella töihin ja uhrata arvokasta aikaa lapsen kanssa yhdessäolosta… Toimeentulotukikaan ei ole vaihtoehto, jos lainaa ei ensin nosta. Ehkä se laina olisi kuitenkin pienempi paha, kun lisärahaa esim. niitä terveydenhoitokuluja varten tarvitsee? Lisätyö tuo vain lisää stressiä ja syö energiaa, ja lapsi tosiaan tarvitsee vanhemman läsnäoloakin. Ruoan saaminen pöytään on kaikkein tärkein asia ainakin minun mielestäni, kaikesta muusta voi sitten tinkiä esim. ostamalla kaiken tarvittavan käytettynä.
Iso miinus opintotuessa on juuri se, että kaikkien opiskelijoiden oletetaan mahtuvan samaan muottiin, eikä tarveharkintaista lisää ole mahdollista anoa, kuten toimeentulotuessa. Jos et pärjää, elä velaksi tai unohda opinnot. Ikään kuin opiskelijat olisivat jotenkin huonompia ihmisiä, joita täytyy rankaista ja oikein kyykyttää, kun eivät he muuten saisi mitään aikaiseksi.
Meillä on 41 neliöinen kaksio, joka on opiskelija-asunto
Hinta tämän kohalla nousee koska on ihan kouluni sekä lapsen päiväkodin lähellä eli melko keskustassa.
No onpa harmi juttu, ja tosi hankala tilanne.
Paljon voimia sinulle! Kunpa saisi päättäjät lukemaan tämänkaltaisia ihmisten tosielämän tarinoita, niin he alkaisivat vähän ymmärtää tekojensa seurauksia.
On kyllä kauheaa, että kaikkein köyhimpien eli opiskelijoiden tuloihin kajotaan. Mikään yllätys itselleni ei kyllä ole nämä oikeistolaisten toimenpiteet, sen verran olen politiikkaa seurannut jo vuosien ajan. Mutta siis oikeasti ihan käsittämätöntä, että oikeasti kaikista köyhimpien tuloja leikataan. 500 €/kk tulot, ja ei saa nousta, vaan vähän vielä pienennetään. Järkyttävää.
(Onneksi itse en ole enää köyhä opiskelija, vaan pienituloinen osa-aikatyötön ja mua kai odottaa korkeintaan indeksileikkaukset, jos nekään, koska en ole koskaan saanutkaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa, vaan kelan peruspäivärahaa (+jokin velvoitepatistelu töihin mahdollisesti voi olla tulossa, jos porvarit saa tahtonsa läpi ;).)
(Toki esim. maailman köyhimpien ja luonnonsuojelun varoista leikkaaminen ja terveydenhuollosta tinkiminen kirpaisee mieltä, vaikkei ehkä juurikaan omiin varoihin vaikutakaan. Hallitus olisi mm. voinut jättää perintöveroa, palkkaveroa ja autoveroa keventämättä…)
Itse en olisi uskaltanut ottaa opiskeluaikoinani lainaa, jos olisin lisää rahaa tarvinnut. Onneksi ei tarvinnut pohtiakaan asiaa. Kun kiva sitä lainaa sitten olisi työttömyyskorvauksista maksella takaisin…
Kiitos kommentista ja kokemuksistasi! Minäkään en ole varsinaisesti yllättynyt, vaikka leikkausten suuruus ja häikäilemättömyys järkyttikin. Toivoin, että keskusta ja persut osaisivat vähän toppuutella kokoomusta, mutta toisin kävi, paatuneita porvareita koko kopla.
Luulisi jo maalaisjärjen sanovan, että köyhimpien ostovoiman nostaminen vaikuttaa talouteenkin positiivisesti, kun taas rikkaiden rikastuminen ei lisää heidän kulutustaan merkittävästi, he kun jo elävät yltäkylläisyydessä. Mutta ei, köyhät saavat kai kuolla pois kun he eivät ole mitenkään tuottavia kansalaisia.
Jaan niin nämä tuntemukset. Olen vastavalmistunut maisteri, enkä kovasta yrityksestä huolimatta ole löytänyt töitä. Nyt kiitän itseäni siitä, ettei ole opintolainaa, koska se olisi yksi huolenaihe lisää. Opintojen aikana tein hanttihommia ja elin tosi pihistellen. Viime vuodet olen elänyt avoliitossa, mikä jakaa taloudellista taakkaa vähän. Tulot eivät juuri nousseet työttömäksi jäämisen myötä, perustyömarkkinatuki on verojen jälkeen ilman lisiä noin 525 euroa neljältä viikolta. Ja kaikki opiskelijaetuudet toki on pois, eli ei halpaa ruokailua eikä YTHS:n edullisia palveluita tai halvempia matkalippuja… Tulevaisuus ei näytä valoisemmalta, koska oman alan töitä ei vain ole ja valmistumisen myötä minusta tuli ylikoulutettu opiskeluaikana tekemiini hanttihommiin.
Yhteiskuntatieteilijänä sitä on liiankin tuskallisen tietoinen nykypolitiikasta ja sen suunnasta. Tieto todella lisää tuskaa, ja jotenkin otan nuo poliitikkojen näkemykset vielä itseeni vaikkei ehkä pitäisi. Olen stressannut ensin mm. pidentyneestä opintoajastani ja nyt sitten siitä, että olen kolmekymppinen, työtön ja lapseton. En sovi yhteiskunnan muottiin. Ei pitäisi välittää, ja varmaan mediapaasto tekisi tässä tilanteessa ihan hyvää…
Kiitos kommentista!
Hyvä huomio, että opiskelijoita muistetaan sentään monilla alennuksilla, jotka auttavat köyhyysrajalla elelemisessä. Työttömille ei ole vastaavaa systeemiä, mikä on tosi harmi, koska ei niilläkään tuloilla herroiksi eletä. Työtön on onneksi oikeutettu hakemaan lisätukia, jos perustuki ei riitä elämiseen. Mitenköhän siihen suhtauduttaisiin, jos työttömällekin tarjottaisiin lainaa ”lisätuloksi” kuten opiskelijalle?
Hei, pitäisikö sinun ryhtyä poliitikoksi? 😀 Minusta on nimittäin tosi sääli, että politiikkaa tekevät usein sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka asiat oikeasti, siis ihan tieteellisen tutkimuksen valossa, kannattaisi hoitaa. Monet yhteiskuntatieteitä tuntevat taas pysyttelevät mieluummin erossa puoluepolitiikasta, vaikka minusta juuri heidän kannattaisi olla joko päättämässä tai edes antamassa asiantuntijalausuntoja, joista myös otettaisiin opiksi. On aikamoista arpapeliä tehdä miljoonia ihmisiä koskevia päätöksiä ilman vankkaa tietopohjaa ja näyttöä, pelkästään mutu-tuntumalla ja kun mä nyt vaan oon tätä mieltä.
Sinäpä sen sanoit: älä välitä, vaikket sovi muottiin. Yhä harvempi sopii, kun niistä muoteista tehdään koko ajan vain ahtaampia ja suoraviivaisempia. Suunta muuttuu kyllä ennen pitkää, tai muuten systeemi kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Tsemppiä sinulle vaikeisiin aikoihin.
Opiskelijoiden aseman kiristyksestä olen samaa mieltä. Nyt kannattaakin kelata hieman taaksepäin siis ja miettiä hetki kenelle tuli ääni annettua (?!) Ihmiset vain valittavat nyt hallitustuloksista, seassaan valtavan paljon äänestäjiä jotka ovat itse kuvion koonneet.
Kuitenkin, Sipilällä on viisaat sanat suussaan liittyen suurituloisiin. Mitä heiltä siis pitäisi lisää leikata?? He pelkästään tuottavat tässä yhteiskunnassa ilman valtion maksamia sosiaalietuuksia (lapsilisät toki joutavat parempaan tarpeeseen). Oletteko tosissanne että henkilöt jotka nyt jo saattavat maksaa noin 60% omasta tulostaan valtiolle, saisivat vielä jakaa lisää pusseistaan kaiken maailman sosiaalitapauksille?? Tämä ei käy oikeustajuuni missään asemassa, olin sitten aikaisempi opiskelija tai myöhemmin eläkkeensaaja. Käsittämätöntä ruikutusta tämä suurituloisten kadehtiminen. Haluatteko ehkä että hekin muuttavat vielä ulkomaille verojansa pakoon (yleinen kannanotto, ei bloggaajalle henkilökohtaisesti).
Seuraavissa vaaleissa lisää äänihajontaa suuremmilta kolmikolta pienemmille puolueille. Ainakin Vihreät tukevat opiskelijoiden asemaa keskivertoa enemmän.
Kiitos kommentista ja omasta näkökulmastasi.
Olen samaa mieltä, että omaa äänestämiskäyttäytymistä on syytä tutkailla kriittisesti. Hallituspomot edustavat juuri niitä puolueita, joita suurin osa suomalaisista on vaaleissa äänestänyt. Suomen vaalijärjestelmässähän äänestetään nimenomaan puoluetta, ei henkilöä, ja kyseisten puolueiden linjaukset näkyvät näissä suunnitelmissakin.
Vero- eli tulonsiirtoasia on arvokysymys ja samalla talouspoliittinen kysymys. Onko oikein, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät? Progressiivisen verotuksen ja sosiaaliturvan tarkoitus on hidastaa tätä kehitystä siirtämällä tuloja niiltä, joilla on jo enemmän kuin tarpeeksi, niille, joiden tulot eivät riitä peruselinkustannuksiin. Näin taataan, että myös elämän kolhimilla yhteiskunnan vähempiosaisilla (=kaiken maailman sosiaalitapauksilla?) on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Niillä, jotka maksavat maksimiveroja (56,3%), on yli 80 000 euron kuukausituloillaan reilusti varaa maksaa vaikka enemmänkin niin, että elämänlaatu ja elintaso eivät heikkene (https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Palkansaajan-veroprosentit/). Toisaalta harva rikastuu työnteolla, vaan suurimmat rahavirrat liikkuvat pääomatuloissa, joita verotetaan huomattavan kevyellä tasaverolla ja joista on mahdollista saada myös verovapaita osinkotuloja. Tämä käytäntö hyödyttää lähinnä rikkaita. Rikkaita palvelee myös regressiivinen arvonlisävero, joka on suhteessa kalliimpi köyhälle kuin rikkaalle (veroprosentti suhteessa tuotteen hintaan, ei tuloihin). Ansioveroprosentit ovat viime vuosien aikana nousseet kaikissa tuloluokissa, mutta pienituloisilla suhteessa eniten. Köyhien ostovoiman lisääminen olisi kuitenkin kansantaloudenkin kannalta paljon tuottavampaa kuin rikkaiden varallisuuden kasvattaminen.
En koe epäoikeudenmukaisiin ja tutkimustiedosta viis veisaaviin poliittisiin siirtoihin reagoimista ruikuttamiseksi vaan tärkeäksi yhteiskunnalliseksi osallistumiseksi ja vaikuttamiseksi. En myöskään kadehdi rikkaita (tosiaankaan; blogiani lukevat tietävät, että elän vapaaehtoisesti yksinkertaista elämää, kuten moni lukija itsekin). Yleisempi ja minusta vaarallisempi ilmiö taitaa olla rikkaiden ihailu ja varallisuudelle kumartaminen, koska se on ”kovalla työllä ansaittu”. Hiljainen hyväksyminen, epätietoisuus omista vaikutusmahdollisuuksista ja ”ruikuttamisen” lopettaminen taas ovat demokratian turmio.
vau. sä olet todella fiksu tyyppi 🙂 innolla kahlaan tätä blogiasi alusta lähtien, nyt olen päässyt tähän asti enkä malta olla lukematta jatkuvasti lisää!
Mahtavaa kuulla tällaista palautetta 🙂 tervetuloa vakilukijaksi sitten vain!