Ensimmäinen ostotarjous

Virstanpylväs tämäkin. Tammikuun lopussa tein ensimmäistä kertaa elämässäni ostotarjouksen asunnosta. Hui! Valvoin melkein koko tarjousta seuranneen yön, koska jännitin lopputulosta niin paljon. Tarjosin himpun verran yli pyyntihinnan, mutta joku tarjosi vielä enemmän. Tarinassa ei valitettavasti ole sen kummempaa loppuhuipennusta.

Asuntolainaneuvotteluja on siis käyty ja lainalupauksia saatu. Paljastettakoon nyt, että minulle on luvattu lainaa pyöreät 280 000 euroa maksavaan asuntoon noin 40 000 euron omarahoitusosuudella. En haluaisi koko luvattua lainaa nostaa, mutta harmi kyllä Helsingissä on sen verran kovat hinnat, että edes tuo 280 000 euron budjetti ei tunnu riittävän oikein mihinkään.

Kilpailu pienistä asunnoista Helsingissä on uskomattoman kovaa. Näytöissä käy porukkaa kuin silakkamarkkinoilla, ensimmäiset ostotarjoukset on tehty jo ennen ensinäyttöä, ja myyntihinnat kipuavat lopulta jo valmiiksi kovien pyyntihintojen yli. Pakkaa sekoittavat asuntosijoittajat, jotka kuorivat parhaat päältä. Ensiasunnon ostajille ei tunnu jäävän kuin luut kaluttavaksi. Ymmärrän kyllä hyvin sijoittajiakin enkä sinänsä paheksu heidän pyrkimyksiään – onhan itsellänikin tavoitteena myöhemmin saada vuokratuloa ensiasunnoksi hankkimastani kämpästä.

Yritän pysyä kärsivällisenä, vaikka nyt tuntuu, etten ikinä löydä sopivaa asuntoa, joka mahtuisi budjettiini. Muistuttelen kuitenkin itselleni, että tavoitteeni on tehdä asuntokaupat tämän vuoden aikana, ja vuosihan on vasta alussa. Eikä sekään maailmanloppu ole, vaikka projekti jatkuisi vielä seuraavankin vuoden puolelle, kunhan hinnat eivät kerkeä karata ulottumattomiini (ja kunhan en uuvu näytöissä ravaamiseen). Elelemme onneksi varsin mukavasti ja verrattain edullisesti nykyisessä opiskelijakaksiossamme, joten siltä osin ei ole mitään kiirettä.

Tammikuun -21 ostokset

Tammikuussa toteutin pitkään harkitsemani hankinnan, nimittäin ostin kuukautispikkareita. Niitä on kehuttu käteviksi ja suorastaan mullistavaksi keksinnöksi. Hinta on aiemmin tuntunut turhan kovalta, mutta nyt reilun vaatebudjetin turvin uskalsin törsätä. Jännä nähdä, miten tuote toimii ja tekeekö mieli hankkia vielä lisää. Kertokaahan kommenteissa, kiinnostaako lukea arvioni näistä.

Muita tavarahankintoja en tehnyt.

HankintaHinta
Kuukautisalushousut 3 kpl72,00
Vaatebudjettia jäljellä928,00

Miksi säästän niin paljon?

Kun tuhlailu on tavallista, säästäväisyys herättää helposti ihmetystä ja vastareaktioita. Käärinliinoissa ei ole taskuja, sanotaan. Kohtuullista säästäväisyyttä kai edelleen pidetään jossain määrin hyveenä, mutta jos joku säästääkin muiden mielestä liikaa, leimautuu hän herkästi pihiksi, ahneeksi ja kaikin puolin ikäväksi ihmiseksi. Varsinkin naisten rahanhimoa ja omaisuuden kerryttämistä tunnutaan paheksuttavan. Miksi sitten säästän yli 50 prosenttia tuloistani?

Säästäminen on minulle ennen kaikkea luonnollista. Se ei vaadi minulta ponnistelua, vaan säästäväisyys lienee synnynnäinen ominaisuuteni. Totta kai osansa on myös kotikasvatuksella ja ympäristön vaikutuksella. Samassa kodissa kasvaneet sisarukseni toisaalta suhtautuvat rahaan hyvin eri tavalla kuin minä. Moni joutuu opettelemaan säästämistä, kun taas minä joudun opettelemaan rahan käyttämistä hyvällä omallatunnolla.

Säästäväinen elämäntapa sopii hyvin muihin arvoihini: on helppoa elää ekologisesti ja tehdä eettisempiä kulutuspäätöksiä, kun ei käytä rahaa turhaan kulutukseen. Itse asiassa säästäväisyys on jossain määrin edellytys sille, että voin elää arvojeni mukaista elämää. Vaikka kuinka ostaisi tavanaomaista ekologisempia ja eettisempiä tuotteita, olennaisinta lopulta on se, että ei kuluta yli oman tarpeensa. Minusta lähes jokaisen länsimaalaisen ihmisen tulisi vähentää kulutustaan, jotta maapallon resurssit riittäisivät. Rahan säästäminen toimii tässä parhaimmillaan innostavana lisämotivaattorina.

Säästöt tuovat minulle turvallisuuden tunnetta. En haali rahaa vain rahan vuoksi, enkä siksi, että voisin pönkittää statustani muiden silmissä. Kerrytän pääomaa, koska se tukee mielenrauhaani. Pidän elämässä ennakoitavuudesta, tasaisuudesta ja huolettomuudesta. Muhkeat säästöt ovat puskurini epävarmaa maailmaa vasten. Raha tuo myös lohtua huonoina päivinä: tiedän, että voin halutessani esimerkiksi irtisanoutua töistä, jos en enää viihdykään. Mahdollisuus tällaiseen itsemääräämisoikeuteen voimaannuttaa, vaikka en sitä koskaan käyttäisikään.

Säästäminen on minulle myös väline muihin päämääriin. Taloudellisen riippumattomuuden käsite on pyörinyt viime vuosina monen bloggaajan näppäimistöllä, ja kieltämättä ajatus kutkuttaa minuakin. En pidä realistisena ajatusta, että jättäytyisin nelikymppisenä kokonaan pois työelämästä. Pidän siitä, kuinka työ rytmittää elämää ja tuo siihen merkityssisältöä. Sen sijaan arvostan kovasti mahdollisuutta jättäytyä reilusti osa-aikaiseksi ilman rahahuolia. Yksi rahatavoitteeni on, että saan kerrytettyä sijoituspääomaa niin paljon, että keskimääräiset vuosittaiset tuotot kattavat pakolliset menoni. Tuolloin motivaatio työhön lähtisi ennen kaikkea kiinnostuksesta, ei rahantarpeesta.

Miksi sinä säästät? Tai miksi et säästä?

Ajatuksia työnteosta

Olen ollut (lähes) kokopäivätyössä nyt 9 kuukauden ajan. Ajanjakso on herättänyt monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joista osaa en osannut odottaakaan. Tässä sekalainen kooste työpohdinnoistani.

Töiden tekeminen on itse asiassa aika kivaa
Tämä oli suurin yllätys. Olen pitänyt itseäni työtä vieroksuvana ihmisenä, koska en ole nauttinut aiemmista palkkatöistäni. Nyt olen onnistunut löytämään työnkuvan, jossa on enemmän innostavia kuin ikäviä puolia. Toki niitä ikäviäkin on. Parasta työssäni on se, että koen olevani oikeasti hyödyksi. Päivilläni on konkreettinen merkitys, ja pääsen tekemään asioita muitakin kuin vain itseäni varten.

Rahan tienaaminen vasta kivaa onkin
Työn merkityksellisyys on tärkeää, mutta en minä töitä ilmaiseksi tekisi. Enkä huonolla palkallakaan. No, ”hyvä” palkka on kovin suhteellista, mutta olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen tulotasooni näin urani alkuvaiheessa. Kuukausipalkan kilahdus tilille saa hyvälle mielelle, ja pääomani karttuu nyt ennätysvauhtia. Ironista kyllä, teen nyt paljon töitä, jotta voin säästää paljon rahaa, jotta myöhemmin voisin tehdä vähemmän töitä.

Pitkä työmatka rasittaa
Käytän päivässä melkein 2,5 tuntia työmatkaan. Se on todella paljon, ja vaikka siihen on tottunut, se kyllä rasittaa. Osan matkasta taitan pyörällä, ja sen lasken päivän liikunnaksi. Bussissa istumista jää kutakuinkin 1,5 tuntia, joka sekin on paljon enemmän kuin ihannetilanteessa. Tulevaisuudessa haluan työpaikan, jonne pystyn pyöräilemään alle puolessa tunnissa.

Liika istuminen pilaa terveyden
Olen kärsinyt satunnaisista selkäkivuista jo muutaman vuoden, mutta viime kuukausina kipu näyttää pahasti alkaneen kroonistua. Tämä on iso hälytysmerkki, ja yritän nyt parhaani mukaan keksiä ratkaisuja tähän ongelmaan. Taukojumpat ja käytäväkävelyt eivät vain tunnu auttavan, kun työni on käytännössä melkein pelkkää istumista – ja bussimatkat ja kotisohvalöhöilyt vielä siihen päälle. Paha juttu!

Vapaa-aika ei riitä kaikkeen, mitä haluaisi tai pitäisi tehdä
Arkisin en edes yritä pitkän työpäivän jälkeen saada mitään aikaiseksi muiden tavoitteideni eteen. Iltakävelyn ja -ruokailun jälkeen aikaa ei kummemmin jääkään, mikäli mielii ajoissa nukkumaan, ja nyt pimeään vuodenaikaan ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä muuta. Viikonloppuisinkin joudun priorisoimaan ajankäyttöäni, ja työläimmät projektit jäävät herkästi paitsioon, kun tavoite on ensisijaisesti palautua sekä ylläpitää kroppaa, kotia ja ihmissuhteita. Taiteelliset pyrkimykseni nyt ainakin ovat määrittelemättömän pituisella tauolla, mikä on aika harmi.

Riittämättömyyden tunteista ei pääse eroon
Huijarisyndrooma on tullut tutuksi. Enhän minä mikään asiantuntija näissä asioissa ole! Paitsi että olen, ja siksi minut on tänne palkattu. Sanotaanhan sitä, että työssä oppii – odotan vain, milloin alkaa tuntua siltä, että osaan. Riittämättömyyden tunne on nyt onneksi helpommin hallinnassa ja tarkemmin rajattu kuin opiskellessa. Työt päättyvät klo 16.15, ja sen jälkeen voin miettiä ihan muita juttuja. Ei tarvitse suunnitella ryhmätöiden palautuksia eikä lukea koko iltaa tulevaan tenttiin. Kotona saa vihdoinkin olla rauhassa!

Pohdintojeni lopputulema on, että tulevaisuudessa haluan minimoida työmatkaan kuluvan ajan, toivon työnantajalta mahdollisuutta korkeussäädettävään työpöytään, ja mielellään tekisin selvästi lyhyempää työpäivää tai -viikkoa. En pidä nykytilannettani pitkällä aikavälillä kestävänä, mutta juuri nyt tuntuu oikealta hetkeltä elää työn ehdoilla, kun on nuori ja ilman sen kummempia sitoumuksia. Niin, ja onneksi niitä töitä on, koska sekään ei ole itsestäänselvyys.

Vuoden 2020 parhaat hankinnat

Joulukuussa tein vain yhden hankinnan, silikonitulpat langattomiin kuulokkeisiin (7,50 e). Joulun pyhinä neuloin itselleni pannan niitä kelejä varten, kun korvat palelevat mutta pipo lämmittää liikaa. Langan sain ilmaiseksi. Lisäksi sain seuraavasti tavaraa:

  • Huivi lahjaksi asiakkaalta. Laitoin heti kiertoon, koska ei ollut makuuni.
  • Sohvatyynynpäälliset, jotka puolison äiti ompeli meille toiveesta. Vanhat olivat jo repeilleet.
  • Veitsi. Lahja työnantajalta, tuli käyttöön.

Vaatteita ostin vuoden aikana yhteensä 409,46 eurolla, mikäli hieman katkonaiseen kirjanpitooni voi luottaa. En yrittänyt varsinaisesti ostolakkoilla, eikä toisaalta ollut mitään kovin suuria tarpeitakaan. Summa pysyi siis kaikin puolin maltillisena, vaikkei sekään ollut erityisesti tavoitteena.

HintaOstos
23,182 viskoosipuseroa
6,20Lyhythihainen viskoosipusero
112,45Paljasjalkalenkkarit
25,00Polyesteri-viskoosihousut (kiertoon)
17,983 luomupuuvilla-alushousut
98,95Mustat farkut
20,90Sadekaapu
20,00Kumisaappaat
78,00Silkkivillapaita
6,80Vetoketju
0,00Huivi (kiertoon)
0,00Villapanta
Yhteensä 409,46

Olen pääosin tyytyväinen viime vuoden hankintoihin. Vaatteista eniten käyttöä ovat saaneet syksyllä ostamani silkkivillapaita, joka on lämmittänyt pyörämatkojani toistaiseksi jokaisena ostosta seuranneena työpäivänä, sekä alkuvuodesta hankkimani lyhythihainen kukallinen viskoosipusero. Niin, ja tietysti lenkkarit, joita käytän työkenkinä. Tavarahankinnoista parhaina pidän ehdottomasti langattomia nappikuulokkeita, joita käytän nyt melkein päivittäin. Myös pyörän valot ja akkuparistot ovat olleet hyvät ja luonnollisesti kovassa käytössä (onko hassua iloita tällaisista välttämättömistä hankinnoista?). Alkuvuoden tavarahankintoja en enää muista, sillä en merkannut niitä sen kummemmin ylös, mutta mitään kovin mieleenpainuvaa en nyt keksi (paitsi kukkaruukku ja pyörän satulan sadesuoja, molemmat hyviä hankintoja!).

Jatkan todennäköisesti tavarahankintakirjanpitoa tänäkin vuonna. On itselle aika kiinnostavaa seurata, mitä tavaraa tuleekaan hankittua, vaikka ajattelee, ettei juuri koskaan osta juuri mitään. Enpä tiedä, onko näistä listoista muille iloa. 🙂