100 000 rikki! – Nettovarallisuuslaskelma toukokuussa 2021

Toukokuussa ostin asunnon, ja samaan syssyyn nettovarallisuuteni rikkoi 100 000 euron rajan. Huikea kuukausi taloudellisessa mielessä!

Toukokuun puolivälin tienoilla nettovarallisuuteni oli jakautunut seuraavasti.

Varat:
Asunto 193 156 e
Sijoitukset 37 803 e
Käteinen 19 454 e

Velat:
Asuntolaina 146 156 e

Nettovarallisuus (varat – velat):
104 257 e

Kesäkuussa maksetaan taloyhtiön laina pois, jolloin velkaa tulee vielä n. 50 000 euroa lisää, ja asunnon arvo ”nousee” saman verran. En siis vielä ole merkannut laskelmiini koko asunnon arvoa, koska en tiedä tarkalleen yhtiölainan määrää tällä hetkellä.

Käteistä on eri tileillä aika paljon, mutta pidän nyt tarkoituksella isoa puskuria asunnon remontoimista sekä yllättäviä menoja varten. Lisää käteistä kilahti tilille, kun ASP-tili käytettiin asunnonostoon ja sain 4 prosentin lisäkoron itselleni. Korkoa kertyi yli 5 000 euroa! Yritin kovasti kiriä 100 000 nettovarallisuuteen omin avuin ennen lisäkoron saamista, mutta maaginen raja jäi muutaman satasen päähän. Satatonnia olisi joka tapauksessa ylittynyt toukokuun aikana viimeistään palkkapäivänä, vaikka asuntokaupat eivät olisikaan osuneet vielä kohdalle, joten lisäkorko lähinnä joudutti kehitystä.

Ja mitäs nyt sitten? Varallisuuden kasvattaminen jatkuu. Alan maksella hiljakseen (tai ehkä aluksi vähän aggressiivisemminkin) asuntolainaa pois, ja jatkan osake- ja rahastosijoitusten tekemistä. Kuukausittain jemmaan jäävän rahan osuus kasvaa hieman nyt, kun vuokra vaihtuu asuntolainaan, ainakin niin kauan kuin korot pysyvät alhaalla. Aikeenani on myös lisätä hieman mukavuuksia elämään, kuitenkin niin, että menot pysyvät edelleen maltillisina. Seuraava tavoite on kiriä osake- ja rahastosalkkua suuremmaksi, mutta enpä tiedä, yllänkö tavoittelemaani 50 000 euron salkkuun vielä tämän vuoden aikana. Pyrin kuitenkin siihen, että sijoituksia olisi vähintään yhtä paljon kuin asuntovarallisuutta.

Nyt tuntuu, että varallisuuden kasvu vain kiihtyy kiihtymistään. Toki osakemarkkinat ovat olleet viimeisen vuoden ajan historiallisen suotuisat, ja tilannehan voi muuttua nopeasti. Seuraava iso etappi onkin sitten 200 000 euron nettovarallisuus, tai miksei vaikka neljännesmiljoonan. Siinä vaiheessa taloudellinen riippumattomuus, jos sitä tavoittelisi, olisi ainakin nykyisellä elintasolla jo kutakuinkin saavutettu.

Ostin asunnon!

Toukokuun aikana on käynyt kaksi isoa tavoitetta toteen.

Ensimmäinen uutinen: ostin asunnon! Toisen uutisen paljastan ensi kerralla.

Ostin ensiasunnon Helsingin kantakaupungista. Neljän kuukauden uuvuttava asuntoprojekti kantoi vihdoin hedelmää, kun maltoin hieman höllätä reunaehtoja. Tämä kohde oli lopulta kolmas, josta tein tarjouksen. Tällä kertaa en joutunut älyttömään tarjouskilpailuun, vaan pyyntihinnan alittanut tarjoukseni hyväksyttiin sellaisenaan. Asunto oli ollut tovin markkinalla, ja myyjällä taisi olla jo vähän kiire.

Asunto on yksiö, jossa ei alkuperäisestä toiveestani huolimatta ole erillistä makuuhuonetta. Makuualkovin saa kuitenkin eristettyä riittävästi muusta tilasta. Sijainti on juuri sopiva ja tilaa on tarpeeksi kahdelle, kunhan vähän karsitaan kalusteita. Hiukan remonttia täytyy tehdä, mutta isommat jutut, kuten linjasaneeraus, on tehty viime vuosina. Tykkään siitä, että talo on rakennettu 1900-luvun alkupuolella ja että alkuperäisiä yksityiskohtia on tallella. Taloyhtiökin vaikuttaa asialliselta.

Tarjosin asunnosta 247 000 euroa. Osa tästä on yhtiölainaa, joka maksetaan pois heti, kun se on mahdollista. Omaa ASP-tilille säästettyä rahaa käytin n. 47 000 ja loput pankki rahoittaa. ASP-tili osoittautui kohdallani varsin hyödylliseksi. Reilun viiden vuoden säästöt kerryttivät lisäkorkoa yli 5000 euroa! Asuntolaina mitoitettiin 25 vuodelle 0,41 prosentin marginaalilla, joten kuukausieräkin jää maltilliseksi ainakin näillä koroilla.

Nyt mielessä pyörivät remonttiin liittyvät asiat, jotka tuntuvat kuormittavan vielä moninkertaisesti asunnon etsintään verrattuna. Asioita pitää saada nopeaan tahtiin aikaiseksi. Järjestelyhommaa riittää. Aikeenani on ulkoistaa lähes kaikki, koska en tiedä remontoinnista melkein mitään ja osaan käytännössä vielä vähemmän. Maksan mielelläni siitä, että joku tekee työt hyvin. Mutta kuinka saadaan aikataulut sopimaan niin, ettei remontti venähdä liian pitkäksi ja pääsemme pian jo muuttamaan sisään? Ehkäpä raportoin tännekin projektin etenemisestä.

Huhtikuun hankintoja ja poistoja

Basilikat itävät jo.

Huhtikuussa kotiin päätyi neljä uutta tavaraa. Kadunvarresta dyykkasimme kaksi metallilankakoria sekä emalipadan, jotka sai kevyellä puhdistuksella siisteiksi. Jonkinlaisia koreja olin kaivannut kylpyhuoneeseen ja keittiöön puteleiden ja purnukoiden säilytykseen. Emalipata taas osui kohdalle juuri sopivasti, kun halusimme istuttaa ikkunalaudalle basilikaa. Lisäksi ostin 15 eurolla ihonhoitoon tarkoitetut kuivakuppauskupit (luen ne yhdeksi esineeksi, vaikka niitä onkin sarjassa 2 kpl. Nämä olivatkin vuoden ensimmäiset tavarahankinnat.

Tiskipöytä on helpompi siivota, kun pullot saa yhdellä nostolla pois tieltä.

Vaatehankintoja ei ollut. Sen sijaan muutama vaatekappale poistui käytöstä. Heitin roskiin puhkikuluneet villasukat sekä pitkään palvelleet ja jo ihan risaiset farkut. Arvioin, että näistä kumpaakaan ei kannattanut enää korjata. Lisäksi unohdin ikäväkseni bussiin vasta vähän aikaa käytössä olleen itse neulomani villapannan. Yritin selvittää, päätyikö se löytötavaroihin, mutta panta näyttää kadonneen kuin tuhka tuuleen. Ehkäpä joku toinen kylmäkorva tarvitsi sitä minua enemmän.

Rahaa kului huhtikuun aikana tavallista enemmän ruokaan, palveluihin ja kosmetiikkaan. Huomaan, että alan olla entistä hövelimpi rahankäyttäjä! Vähän tekisi mieli kiristää kukkaronnyörejä taas, mutta toisaalta eihän minun tarvitse. Nyt on ihan hyvä tasapaino: käytän rahaa tärkeisiin, hyödyllisiin ja/tai kivoihin asioihin, mutta palkasta jää silti joka kuukausi sievoinen summa säästöön.

Tavarahankinnat vuoden alusta:

HankintaHinta
Metallilankakorit x200,00
Emalipata istutukseen00,00
Kuivakuppauskupit15,00
Yhteensä15,00

Tavoitteena (lähes) muoviton vaatekaappi

En tykkää muovista. Varsinkaan vaatteissa. Öljypohjaisia kuituja vaatteissa ovat mm. polyesteri, polyamidi, akryyli, lycra/elastaani ja nylon. Nämä kuidut ovat kirjaimellisesti muovia: melkein kuin jätesäkkiin pukeutuisi! Muovikuidut hiostavat, sitovat itseensä hajuja ja kuluvat käytössä rumasti. Ajatus siitä, että mikromuovihippusia joutuu pyykinpesuveden mukana luonnon vesistöihin, ei myöskään innosta.

Olen jo pitkään pyrkinyt kohti sellaista tavoitetta, jonka tiedän jo valmiiksi käytännössä mahdottomaksi – muovitonta vaatekaappia. Vaikka tiedostan, että nykypäivänä täysin muoviton garderoobi on paitsi hankala saavuttaa myös joiltain osin epäkäytännöllinen, mikään ei estä minua pyrkimästä sitä kohti niin pitkälle kuin on mahdollista. Täydellisyyden tavoittelu on yleensä turhaa, mutta pienet parannukset kumuloituvat lopulta isoiksi muutoksiksi.

Porttikiellon vaatekaappiini ovat saaneet jo kauan sitten vaatteet, joissa on akryyliä. Akryyliä on usein halvemmissa ja joskus kalliimmissakin neuleissa. Älkää ikinä ostako mitään, missä on akryyliä! Se on todella huonolaatuinen kuitu, joka nukkaantuu ja veltostuu. Vaikka akryyliä olisi vain vähän villan ohessa, se pilaa vaatteen. Muitakin muovikuituja olen vältellyt, mutta niitä on edelleen vaatekaapissani yllättävänkin paljon. Osa vanhoista vaatteistani on esim. puuvilla-polyesterisekoitetta. Pyrin käyttämään ne vähitellen loppuun. Lisäksi esimerkiksi vasta viime vuonna ostamissani farkuissa on ihan pieni määrä polyesteriä tuomassa kai kulutuskestävyyttä. No, enpä osta enää ikinä housuja, joissa on prosenttiakaan polyesteriä (hämärästi muistelen, että olen joskus ennenkin vannonut näin…). Ne ovat nimittäin hirveän sähköiset ja keräävät kaikki mahdolliset hiukset, langanpätkät ja pienet roskat itseensä. Todella rasittavaa.

Muovinvälttelijälle hankalimpia vaateryhmiä ovat alusvaatteet, sukat sekä urheilu- ja ulkoiluvaatteet. Varta vasten liikuntaan tarkoitetut vaatteet ovat yleensä 100% keinokuituja. En ole ihan ymmärtänyt tätä logiikkaa, nimittäin omaan nenääni hikoilulle altistuvat keinokuituvaatteet alkavat nopeasti haista hirveältä, eikä haju kerran pintyttyään lähde enää pesussa pois. Sukissa taas on yleensä kulutuskestävyyttä lisäämässä polyamidia, jota saatetaan ympätä myös villapaitoihin ja -takkeihin. Polyamidin lisääminen sukkalankaan on perusteltua, mutta kunnollisessa neuleessa ei mielestäni tarvitsisi olla keinokuitua ollenkaan. Alusvaatteissa puolestaan on lähes aina mukana elastaania oletettavasti parantamassa käyttömukavuutta mutta samalla lyhentämässä käyttöikää. En tykkää kyseisestä kuidusta, koska se alkaa aina jossain vaiheessa purkautua rumasti, ja vaatteesta alkaa tursuta elastaanikuidunpätkiä kuin pieniä matoja. Harmi kyllä on tosi vaikea löytää alushousuja ilman elastaania!

Olen varautunut maksamaan muovittomista vaatteista enemmän kuin polyesterirytkyistä. Toisaalta kalliskaan hinta ei takaa muovittomuutta, vaikka kyse olisi kuinka ylellisestä silkkiluomuksesta (usein vuorikangas on vanhaa kunnon polyesteriä). Muovittomia paitoja ja puseroita on helppo löytää käytettynäkin, mutta muissa vaatteissa valinnanvaraa onkin sitten paljon vähemmän. Kuten alussa totesin, en odota, että vaatekaappini olisi koskaan täysin muoviton. Muovittomuus on ideaali, jota kohti pyrin parhaani mukaan. Mitään olemassaolevaa en heitä roskiin vain siksi, että sekoitteessa on ”pahoja” kuituja. Uusissa hankinnoissa puolestaan olen entistäkin tarkempi ja nirsompi. Totean: Ei kiitos, muovi. Et ole tervetullut vaatekaappiini.

Vältteletkö sinä muovikuituja vaatteissa?

Yhden käyttäjän kokemus kuukautisalushousuista

Kuten varmasti osasitte jo otsikon perusteella päätellä, tämä teksti käsittelee kuukautisia, kuukautissuojia ja kuukautisverta. Tässä kohtaa voi hyvin lopettaa lukemisen, jos ei tykkää aiheesta.

Ostin tammikuussa kuukautispikkarit. Odotukseni olivat korkealla, koska olen kuullut/lukenut niitä kehuttavan niin paljon. Pykälää helpommat ja siistimmät kuukautiset ilman jätevuorta? Kyllä, kiitos! Kalliin hankintahinnan (3 kpl yht. 72 e) takia toivoin todella, etten joutuisi pettymään.

Kolmen kierron perusteella voin nyt jakaa kokemuksiani. Jos joku lukija on miettinyt kuukautispöksyjen hankkimista, toivon, että kirjoituksestani on apua. Kerrottakoon, että ostin Modibodi-merkkisiä pikkareita, yhdet imukyvyltään ”light-moderate” ja kahdet ”heavy-overnight”. Valitsin tämän tuotemerkin siksi, että heidän pöksynsä eivät ole 100% polyesteriä, vaan ihoa vasten on bambuviskoosia ja merinovillaa. Ohuempia pöksyjä olen käyttänyt runsaan vuodon päivinä kuukupin kanssa ja kevyen vuodon päivinä ilman. Paksuja pöksyjä olen käyttänyt pääasiassa yösuojina ilman kuppia.

Olen kokeillut kolmea eri mallia, joista yhteen olen tykästynyt muita enemmän. Pöksyt ovat ihan mukavat päällä, vaikka aavistus vaippafiilistä paksummista malleista tuleekin. Mittataulukon perusteella valitsemani koko on aika napakka, joten jos joskus tilaan lisää, valitsen mieluummin pykälää isommat pöksyt. Voin joka tapauksessa ilokseni todeta, etten ole joutunut pettymään. Pikkarit todellakin tekevät sen, minkä lupaavat: imevät kuukautisveren itseensä niin, että olo pysyy kuivana ja vaatteet ja lakanat säilyvät puhtaina.

Käytön jälkeen pikkarit kuuluu huuhdella heti kylmällä vedellä, jotta veret lähtevät irti. Runsaimpina päivinä pikkareita saa huljutella hanan alla aika pitkään, kunnes vesi ei enää värjäydy punaiseksi. Pikkarit voi pestä huuhtelun jälkeen koneessa, mutta koska pesen pyykkiä niin harvoin, olen pessyt näitä iltaisin käsin sappisaippualla. Kolmet pöksyt riittävät tällä tavoin hyvin: päivän aikana päällä olleet pökät pääsevät heti pesuun ja ehtivät kuivua seuraavaksi aamuksi. Yöpikkarit odottavat systeemissäni pidempään pesua, joten niitä tarvitaan kahdet. Paksummat pikkarit sitä paitsi tarvitsevat enemmän kuivumisaikaa, mutta nekin ehtivät kuivua ennen seuraavaa iltaa. Vasta kuukautisten päätyttyä olen pessyt housut koneessa. Valmistaja suosittelee kylmää pesulämpötilaa, mutta olen heittänyt pikkarit 40 asteeseen muun vaatepyykin sekaan enkä ole ainakaan vielä havainnut ongelmia.

Vaikka kuukautisalushousujen konsepti on sinänsä helppo ja kätevä, pöksyjen huuhtelemisesta ja käsinpesemisestä tulee kieltämättä hieman ylimääräistä vaivaa, ja kuivattelu edellyttää sopivaa tilaa. Vaivan saisi minimoitua, jos alushousuja hankkisi useamman parin. En ehkä ihan niin paljon kuitenkaan laittaisi rahaa kuukautissuojiin ainakaan tässä kohtaa, joten tällä mennään. Olen edelleen vannoutunut kuukupin käyttäjä, mutta kuukautispikkarit ovat kätevä varasuoja ohivuotoja varten ja toimivat kyllä hyvin myös sellaisenaan. Erityisen vaikuttunut olen siitä, miten hyvin yökäyttöön tarkoitetut housut on suunniteltu. Voin nukkua rauhassa ilman huolta tahroista lakanoissa – kuin kuukautisia ei olisikaan!

Kaiken kaikkiaan siis kuukautispikkarit olivat minulle hyvä ostos, ja voin suositella niitä muillekin. Aika näyttää, kuinka hyvin pöksyt kestävät käyttöä ja maksavatko ne itsensä takaisin verrattuna vaikkapa kertakäyttösiteisiin. Mahtavaa, että kuukautissuojavalikoima laajenee ja että meillä naisilla on entistä enemmän myös tällaisia ekologisempia vaihtoehtoja valittavaksi.