Huhtikuun hankintoja ja poistoja

Basilikat itävät jo.

Huhtikuussa kotiin päätyi neljä uutta tavaraa. Kadunvarresta dyykkasimme kaksi metallilankakoria sekä emalipadan, jotka sai kevyellä puhdistuksella siisteiksi. Jonkinlaisia koreja olin kaivannut kylpyhuoneeseen ja keittiöön puteleiden ja purnukoiden säilytykseen. Emalipata taas osui kohdalle juuri sopivasti, kun halusimme istuttaa ikkunalaudalle basilikaa. Lisäksi ostin 15 eurolla ihonhoitoon tarkoitetut kuivakuppauskupit (luen ne yhdeksi esineeksi, vaikka niitä onkin sarjassa 2 kpl. Nämä olivatkin vuoden ensimmäiset tavarahankinnat.

Tiskipöytä on helpompi siivota, kun pullot saa yhdellä nostolla pois tieltä.

Vaatehankintoja ei ollut. Sen sijaan muutama vaatekappale poistui käytöstä. Heitin roskiin puhkikuluneet villasukat sekä pitkään palvelleet ja jo ihan risaiset farkut. Arvioin, että näistä kumpaakaan ei kannattanut enää korjata. Lisäksi unohdin ikäväkseni bussiin vasta vähän aikaa käytössä olleen itse neulomani villapannan. Yritin selvittää, päätyikö se löytötavaroihin, mutta panta näyttää kadonneen kuin tuhka tuuleen. Ehkäpä joku toinen kylmäkorva tarvitsi sitä minua enemmän.

Rahaa kului huhtikuun aikana tavallista enemmän ruokaan, palveluihin ja kosmetiikkaan. Huomaan, että alan olla entistä hövelimpi rahankäyttäjä! Vähän tekisi mieli kiristää kukkaronnyörejä taas, mutta toisaalta eihän minun tarvitse. Nyt on ihan hyvä tasapaino: käytän rahaa tärkeisiin, hyödyllisiin ja/tai kivoihin asioihin, mutta palkasta jää silti joka kuukausi sievoinen summa säästöön.

Tavarahankinnat vuoden alusta:

HankintaHinta
Metallilankakorit x200,00
Emalipata istutukseen00,00
Kuivakuppauskupit15,00
Yhteensä15,00

Tavoitteena (lähes) muoviton vaatekaappi

En tykkää muovista. Varsinkaan vaatteissa. Öljypohjaisia kuituja vaatteissa ovat mm. polyesteri, polyamidi, akryyli, lycra/elastaani ja nylon. Nämä kuidut ovat kirjaimellisesti muovia: melkein kuin jätesäkkiin pukeutuisi! Muovikuidut hiostavat, sitovat itseensä hajuja ja kuluvat käytössä rumasti. Ajatus siitä, että mikromuovihippusia joutuu pyykinpesuveden mukana luonnon vesistöihin, ei myöskään innosta.

Olen jo pitkään pyrkinyt kohti sellaista tavoitetta, jonka tiedän jo valmiiksi käytännössä mahdottomaksi – muovitonta vaatekaappia. Vaikka tiedostan, että nykypäivänä täysin muoviton garderoobi on paitsi hankala saavuttaa myös joiltain osin epäkäytännöllinen, mikään ei estä minua pyrkimästä sitä kohti niin pitkälle kuin on mahdollista. Täydellisyyden tavoittelu on yleensä turhaa, mutta pienet parannukset kumuloituvat lopulta isoiksi muutoksiksi.

Porttikiellon vaatekaappiini ovat saaneet jo kauan sitten vaatteet, joissa on akryyliä. Akryyliä on usein halvemmissa ja joskus kalliimmissakin neuleissa. Älkää ikinä ostako mitään, missä on akryyliä! Se on todella huonolaatuinen kuitu, joka nukkaantuu ja veltostuu. Vaikka akryyliä olisi vain vähän villan ohessa, se pilaa vaatteen. Muitakin muovikuituja olen vältellyt, mutta niitä on edelleen vaatekaapissani yllättävänkin paljon. Osa vanhoista vaatteistani on esim. puuvilla-polyesterisekoitetta. Pyrin käyttämään ne vähitellen loppuun. Lisäksi esimerkiksi vasta viime vuonna ostamissani farkuissa on ihan pieni määrä polyesteriä tuomassa kai kulutuskestävyyttä. No, enpä osta enää ikinä housuja, joissa on prosenttiakaan polyesteriä (hämärästi muistelen, että olen joskus ennenkin vannonut näin…). Ne ovat nimittäin hirveän sähköiset ja keräävät kaikki mahdolliset hiukset, langanpätkät ja pienet roskat itseensä. Todella rasittavaa.

Muovinvälttelijälle hankalimpia vaateryhmiä ovat alusvaatteet, sukat sekä urheilu- ja ulkoiluvaatteet. Varta vasten liikuntaan tarkoitetut vaatteet ovat yleensä 100% keinokuituja. En ole ihan ymmärtänyt tätä logiikkaa, nimittäin omaan nenääni hikoilulle altistuvat keinokuituvaatteet alkavat nopeasti haista hirveältä, eikä haju kerran pintyttyään lähde enää pesussa pois. Sukissa taas on yleensä kulutuskestävyyttä lisäämässä polyamidia, jota saatetaan ympätä myös villapaitoihin ja -takkeihin. Polyamidin lisääminen sukkalankaan on perusteltua, mutta kunnollisessa neuleessa ei mielestäni tarvitsisi olla keinokuitua ollenkaan. Alusvaatteissa puolestaan on lähes aina mukana elastaania oletettavasti parantamassa käyttömukavuutta mutta samalla lyhentämässä käyttöikää. En tykkää kyseisestä kuidusta, koska se alkaa aina jossain vaiheessa purkautua rumasti, ja vaatteesta alkaa tursuta elastaanikuidunpätkiä kuin pieniä matoja. Harmi kyllä on tosi vaikea löytää alushousuja ilman elastaania!

Olen varautunut maksamaan muovittomista vaatteista enemmän kuin polyesterirytkyistä. Toisaalta kalliskaan hinta ei takaa muovittomuutta, vaikka kyse olisi kuinka ylellisestä silkkiluomuksesta (usein vuorikangas on vanhaa kunnon polyesteriä). Muovittomia paitoja ja puseroita on helppo löytää käytettynäkin, mutta muissa vaatteissa valinnanvaraa onkin sitten paljon vähemmän. Kuten alussa totesin, en odota, että vaatekaappini olisi koskaan täysin muoviton. Muovittomuus on ideaali, jota kohti pyrin parhaani mukaan. Mitään olemassaolevaa en heitä roskiin vain siksi, että sekoitteessa on ”pahoja” kuituja. Uusissa hankinnoissa puolestaan olen entistäkin tarkempi ja nirsompi. Totean: Ei kiitos, muovi. Et ole tervetullut vaatekaappiini.

Vältteletkö sinä muovikuituja vaatteissa?

Maaliskuussa kenkäostoksia ja yksi iso hankinta

Maaliskuussa ostin kahdet uudet kengät: kevyet mokkasiinit kesäksi ja nahkaiset nauhakengät vähän siistimpää pukeutumista vaativiin mutta kuitenkin rentoihin tilaisuuksiin. Ostokset olivat tarveperustaisia. Molemmat kengät ovat paljasjalkamallia.

Mokkasiinit tilasin netistä suoraan valmistajan verkkokaupasta hiukan riskillä kokotaulukon perusteella, ja odottelen niitä vielä saapuviksi. Olisin sovittanut kyseisiä kenkiä jälleenmyyjän kivijalkaliikkeessä ja mielelläni myös ostanut sieltä, mutta omaa kokoani ei ollut saatavilla eikä enää tilattavissa. Mallailtuani liian isoa jämäkokoa jalkaani totesin, että kengät ovat ihanat, koko vain on väärä. Nyt onkin jännät paikat, saanko sopivat kengät vai pitääkö lähteä palautusrumbaan.

HankintaHinta
Kuukautisalushousut 3 kpl72,00
Mustat nahkakengät109,00
Ruskeat mokkasiinit111,00
Vaatebudjettia jäljellä708,00

Karsin kaapista kahdet liian pienet kengät pois uusien tieltä, joten tavaramäärän suhteen tulos on plus-miinus-nolla. Toiset poistamani kengät olivat tekonahkaiset, aika kuluneet loaferit, jotka heitin suoraan roskikseen. Ostin ne vuosia sitten käytettynä muutamalla eurolla, ja ne olivat jo silloin vähän elähtäneet. En onnistunut kerryttämään niille lopulta kovinkaan paljon käyttöä. Toiset kengät, nätit nahkaiset herrainkengät, annoin pois. Ne olivat ostaessa hyvät, mutta koska jalkani on kasvanut viime vuosina, ne ovat alkaneet puristaa todella epämiellyttävästi. Uudet mustat kengät korvaavat nämä.

Maaliskuussa en tehnyt muita tavarahankintoja. Aineettomana hankintana toteutin pitkäaikaisen haaveen ja ostin fysioterapeutin personal training
-palvelun itselleni puolen vuoden ajaksi. Maksoin koko valmennuksen kerralla, joten siihen meni pari tonnia säästöistä. Hankinta jarrutti hieman vaurastumissuunnitelmaani mutta oli toisaalta tärkeä terveyden kannalta. Tavoitteeni valmennukselle ovat kivuton selkä ja vahvempi kroppa. Odotukseni ovat korkealla. Todella toivon saavani rahoilleni vastinetta!

Montako vaatetta, montako käyttökertaa?

Innostuin vapaapäivän aamuna ottamaan kuvan jokaisesta vaatteestani ja laatia niistä Excel-taulukon. Idean kirvoitti tämä HS:n juttu ”herra käyttökertakustannuksesta” (maksumuurin takana).

Minäkin haluan tietää, paljonko käytän vaatteitani. Suurin osa vaatteistani on aika vanhoja. Haluaisin uskoa, että useimpia niistä on käytetty jo satoja kertoja. Mutta onkohan oikeasti?

Menneisyydestä en tilastoa enää saa, mutta maaliskuun alusta lähtien olen päättänyt merkata taulukkoon kaikki uudet ostokset tai saadut vaatteet ja seuraan päivittäin, montako käyttökertaa kullekin vaatteelle ehtii kertyä ennen puhki kulumista tai muusta syystä luopumista. Käyttökustannuksiakin on helppo seurata taulukon avulla, vaikka se ei olekaan päällimmäinen kiinnostuksenkohteeni.

Käyttökertojen lisäksi vaatteiden määrä mietityttää. Laskin vaatteita, kenkiä ja laukkuja olevan yhteensä 127 kappaletta. Lukumäärä ei sisällä pikkuhousuja eikä sukkia (mutta villasukat ja muut alusvaatteet ovat mukana). Luku on varmaankin ihan kohtuullinen, mutta listoja selatessa tuntuu, että vain pieni osa garderoobista on aktiivikäytössä, ja varsinkin t-paitoja ja toppeja on ihan liikaa. Luonnollisen poistuman myötä tämä kasa toivon mukaan vähitellen madaltuu. Nytpähän tiedän, mitä minun ei ainakaan tarvitse hankkia lähiaikoina lisää.

Vaateryhmäkpl
T-paidat ja topit24
Asusteet22
Housut16
Neuleet, hupparit ja jakut14
Alusvaatteet13
Puserot11
Kengät11
Ulkotakit7
Laukut5
Mekot4
yhteensä 127 kpl

Jännä nähdä, millaisia lukemia vaatteille kertyy ja mihin suuntaan vaatekaappini tästä kehittyy. Vai lopahtaako taulukointi-intoni alkuunsa (toivottavasti ei, koska kuvaamiseen ja taulukon laatimiseen vierähti tunti jos toinenkin). Raportoin tuloksia, kun niitä alkaa tulla.

Onko täällä muita, joita kiinnostaa vaatteiden käyttökertojen dokumentointi?

Kannattaako kotivaatteisiin panostaa?

Minulle opetettiin pienenä, että kotona hilluessa käytetään eri vaatteita kuin ihmisten ilmoille lähtiessä. Syy oli käytännöllinen: meillä oli lemmikkejä, joten hyviä, siistejä vaatteita ei kannattanut pilata karvoilla. Kotivaatteiksi sopivat mitkä tahansa rennot lökäpöksyt ja huppari tai t-paita. Monesti käytin veljieni pieneksi jääneitä vaatteita kotiasuina.

Törmäsin ajatukseen erikseen kotioloihin hankituista vaatteista vasta aikuisiällä. Konsepti tuntui pitkään vieraalta, suorastaan järjettömältä. Miksi ihmeessä ostaa hieno (ja ehkä kallis) asu pelkästään kotona istumista varten? Puurotahroja siihen tulee kuitenkin. Eikö kaikilla ole vaatekaapissa sellaisia vaatteita, joita ei julkisesti viitsi pitää mutta jotka menisivät kotona ihan hyvin, oloasuna tai yöpukuna?

Ja juuri tässä kohtaa ajatteluni menee ilmeisesti vikaan. Itseään arvostava ihminen nimittäin ei pukeudu huonommin yksin ollessaan kuin muiden seurassa, ainakin mikäli joitain pukeutumis- ja etikettiasiantuntijoita on uskominen. Itseä ja saman talouden muita jäseniä kohtaan osoitetaan kunnioitusta pukeutumalla siististi ja edustavasti. Kotivaatteet saavat olla mukavat mutta eivät sotkuiset, rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten rumat.

Huoliteltujen kotiasujen puolestapuhujat näyttävät vetoavan pääosassa siistin pukeutumisen herättämään tunteeseen, joka oletettavasti muuttaa koko elämän. Kun on aina hyvin pukeutunut – myös silloin kun on yksin ja laiskottelee – itsetunto nousee kohisten. Positiivinen minäkuva säteilee pian elämän muillekin osa-alueille. Koko elämästä tulee pikkuisen elegantimpaa ja kaiken kaikkiaan parempaa.

Olen tätä ajatusta yrittänyt sulatella, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut. Periaatteessa ajatus kauniista kotiasusta viehättää, mutta toisaalta se tuntuu jollain tapaa turhalta ja koreilevalta sekä suoraan sanottuna tuhlailevalta. Oman filosofiani mukaan itselle hankitut vaatteet pyritään ensisijaisesti itse käyttämään loppuun asti. Kuinka tämä onnistuu ihmiseltä, jolla ei ole käyttöä kakkosluokan vaatteille, kun kotivaatteidenkin kuuluu olla priimaa? Eikö näillä aina-parhaisiin-pukeutujilla ole ollenkaan sellaisia vaatteita? Heivataanko vähän nuhjaantuneet pukimet lahjoituskonttiin muiden päänvaivaksi vai kenties suoraan roskiksen syövereihin, kun ne eivät enää täytä siistin pukeutumisen standardia?

Jään pohtimaan, kannattaisiko kotiasuihin todella panostaa. Tällä hetkellä menen mukavuus edellä, mikä toteutuu helposti vanhojen tuttujen, vähän jo virttyneiden vaatteiden kohdalla. Mutta että pukeutuisin kauniisti kotona? Se edellyttäisi uusia hankintoja, joille ei ole välttämätöntä tarvetta, ja tehän tiedätte, kuinka suhtaudun sellaiseen.

Oletko kotiasuhifistelijä tai oletko törmännyt sellaiseen? Pitäisikö sinusta kotipukeutumiseen panostaa?