Tavoitteena (lähes) muoviton vaatekaappi

En tykkää muovista. Varsinkaan vaatteissa. Öljypohjaisia kuituja vaatteissa ovat mm. polyesteri, polyamidi, akryyli, lycra/elastaani ja nylon. Nämä kuidut ovat kirjaimellisesti muovia: melkein kuin jätesäkkiin pukeutuisi! Muovikuidut hiostavat, sitovat itseensä hajuja ja kuluvat käytössä rumasti. Ajatus siitä, että mikromuovihippusia joutuu pyykinpesuveden mukana luonnon vesistöihin, ei myöskään innosta.

Olen jo pitkään pyrkinyt kohti sellaista tavoitetta, jonka tiedän jo valmiiksi käytännössä mahdottomaksi – muovitonta vaatekaappia. Vaikka tiedostan, että nykypäivänä täysin muoviton garderoobi on paitsi hankala saavuttaa myös joiltain osin epäkäytännöllinen, mikään ei estä minua pyrkimästä sitä kohti niin pitkälle kuin on mahdollista. Täydellisyyden tavoittelu on yleensä turhaa, mutta pienet parannukset kumuloituvat lopulta isoiksi muutoksiksi.

Porttikiellon vaatekaappiini ovat saaneet jo kauan sitten vaatteet, joissa on akryyliä. Akryyliä on usein halvemmissa ja joskus kalliimmissakin neuleissa. Älkää ikinä ostako mitään, missä on akryyliä! Se on todella huonolaatuinen kuitu, joka nukkaantuu ja veltostuu. Vaikka akryyliä olisi vain vähän villan ohessa, se pilaa vaatteen. Muitakin muovikuituja olen vältellyt, mutta niitä on edelleen vaatekaapissani yllättävänkin paljon. Osa vanhoista vaatteistani on esim. puuvilla-polyesterisekoitetta. Pyrin käyttämään ne vähitellen loppuun. Lisäksi esimerkiksi vasta viime vuonna ostamissani farkuissa on ihan pieni määrä polyesteriä tuomassa kai kulutuskestävyyttä. No, enpä osta enää ikinä housuja, joissa on prosenttiakaan polyesteriä (hämärästi muistelen, että olen joskus ennenkin vannonut näin…). Ne ovat nimittäin hirveän sähköiset ja keräävät kaikki mahdolliset hiukset, langanpätkät ja pienet roskat itseensä. Todella rasittavaa.

Muovinvälttelijälle hankalimpia vaateryhmiä ovat alusvaatteet, sukat sekä urheilu- ja ulkoiluvaatteet. Varta vasten liikuntaan tarkoitetut vaatteet ovat yleensä 100% keinokuituja. En ole ihan ymmärtänyt tätä logiikkaa, nimittäin omaan nenääni hikoilulle altistuvat keinokuituvaatteet alkavat nopeasti haista hirveältä, eikä haju kerran pintyttyään lähde enää pesussa pois. Sukissa taas on yleensä kulutuskestävyyttä lisäämässä polyamidia, jota saatetaan ympätä myös villapaitoihin ja -takkeihin. Polyamidin lisääminen sukkalankaan on perusteltua, mutta kunnollisessa neuleessa ei mielestäni tarvitsisi olla keinokuitua ollenkaan. Alusvaatteissa puolestaan on lähes aina mukana elastaania oletettavasti parantamassa käyttömukavuutta mutta samalla lyhentämässä käyttöikää. En tykkää kyseisestä kuidusta, koska se alkaa aina jossain vaiheessa purkautua rumasti, ja vaatteesta alkaa tursuta elastaanikuidunpätkiä kuin pieniä matoja. Harmi kyllä on tosi vaikea löytää alushousuja ilman elastaania!

Olen varautunut maksamaan muovittomista vaatteista enemmän kuin polyesterirytkyistä. Toisaalta kalliskaan hinta ei takaa muovittomuutta, vaikka kyse olisi kuinka ylellisestä silkkiluomuksesta (usein vuorikangas on vanhaa kunnon polyesteriä). Muovittomia paitoja ja puseroita on helppo löytää käytettynäkin, mutta muissa vaatteissa valinnanvaraa onkin sitten paljon vähemmän. Kuten alussa totesin, en odota, että vaatekaappini olisi koskaan täysin muoviton. Muovittomuus on ideaali, jota kohti pyrin parhaani mukaan. Mitään olemassaolevaa en heitä roskiin vain siksi, että sekoitteessa on ”pahoja” kuituja. Uusissa hankinnoissa puolestaan olen entistäkin tarkempi ja nirsompi. Totean: Ei kiitos, muovi. Et ole tervetullut vaatekaappiini.

Vältteletkö sinä muovikuituja vaatteissa?

Kannattaako kotivaatteisiin panostaa?

Minulle opetettiin pienenä, että kotona hilluessa käytetään eri vaatteita kuin ihmisten ilmoille lähtiessä. Syy oli käytännöllinen: meillä oli lemmikkejä, joten hyviä, siistejä vaatteita ei kannattanut pilata karvoilla. Kotivaatteiksi sopivat mitkä tahansa rennot lökäpöksyt ja huppari tai t-paita. Monesti käytin veljieni pieneksi jääneitä vaatteita kotiasuina.

Törmäsin ajatukseen erikseen kotioloihin hankituista vaatteista vasta aikuisiällä. Konsepti tuntui pitkään vieraalta, suorastaan järjettömältä. Miksi ihmeessä ostaa hieno (ja ehkä kallis) asu pelkästään kotona istumista varten? Puurotahroja siihen tulee kuitenkin. Eikö kaikilla ole vaatekaapissa sellaisia vaatteita, joita ei julkisesti viitsi pitää mutta jotka menisivät kotona ihan hyvin, oloasuna tai yöpukuna?

Ja juuri tässä kohtaa ajatteluni menee ilmeisesti vikaan. Itseään arvostava ihminen nimittäin ei pukeudu huonommin yksin ollessaan kuin muiden seurassa, ainakin mikäli joitain pukeutumis- ja etikettiasiantuntijoita on uskominen. Itseä ja saman talouden muita jäseniä kohtaan osoitetaan kunnioitusta pukeutumalla siististi ja edustavasti. Kotivaatteet saavat olla mukavat mutta eivät sotkuiset, rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten rumat.

Huoliteltujen kotiasujen puolestapuhujat näyttävät vetoavan pääosassa siistin pukeutumisen herättämään tunteeseen, joka oletettavasti muuttaa koko elämän. Kun on aina hyvin pukeutunut – myös silloin kun on yksin ja laiskottelee – itsetunto nousee kohisten. Positiivinen minäkuva säteilee pian elämän muillekin osa-alueille. Koko elämästä tulee pikkuisen elegantimpaa ja kaiken kaikkiaan parempaa.

Olen tätä ajatusta yrittänyt sulatella, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut. Periaatteessa ajatus kauniista kotiasusta viehättää, mutta toisaalta se tuntuu jollain tapaa turhalta ja koreilevalta sekä suoraan sanottuna tuhlailevalta. Oman filosofiani mukaan itselle hankitut vaatteet pyritään ensisijaisesti itse käyttämään loppuun asti. Kuinka tämä onnistuu ihmiseltä, jolla ei ole käyttöä kakkosluokan vaatteille, kun kotivaatteidenkin kuuluu olla priimaa? Eikö näillä aina-parhaisiin-pukeutujilla ole ollenkaan sellaisia vaatteita? Heivataanko vähän nuhjaantuneet pukimet lahjoituskonttiin muiden päänvaivaksi vai kenties suoraan roskiksen syövereihin, kun ne eivät enää täytä siistin pukeutumisen standardia?

Jään pohtimaan, kannattaisiko kotiasuihin todella panostaa. Tällä hetkellä menen mukavuus edellä, mikä toteutuu helposti vanhojen tuttujen, vähän jo virttyneiden vaatteiden kohdalla. Mutta että pukeutuisin kauniisti kotona? Se edellyttäisi uusia hankintoja, joille ei ole välttämätöntä tarvetta, ja tehän tiedätte, kuinka suhtaudun sellaiseen.

Oletko kotiasuhifistelijä tai oletko törmännyt sellaiseen? Pitäisikö sinusta kotipukeutumiseen panostaa?