Huhtikuun hankintoja ja poistoja

Basilikat itävät jo.

Huhtikuussa kotiin päätyi neljä uutta tavaraa. Kadunvarresta dyykkasimme kaksi metallilankakoria sekä emalipadan, jotka sai kevyellä puhdistuksella siisteiksi. Jonkinlaisia koreja olin kaivannut kylpyhuoneeseen ja keittiöön puteleiden ja purnukoiden säilytykseen. Emalipata taas osui kohdalle juuri sopivasti, kun halusimme istuttaa ikkunalaudalle basilikaa. Lisäksi ostin 15 eurolla ihonhoitoon tarkoitetut kuivakuppauskupit (luen ne yhdeksi esineeksi, vaikka niitä onkin sarjassa 2 kpl. Nämä olivatkin vuoden ensimmäiset tavarahankinnat.

Tiskipöytä on helpompi siivota, kun pullot saa yhdellä nostolla pois tieltä.

Vaatehankintoja ei ollut. Sen sijaan muutama vaatekappale poistui käytöstä. Heitin roskiin puhkikuluneet villasukat sekä pitkään palvelleet ja jo ihan risaiset farkut. Arvioin, että näistä kumpaakaan ei kannattanut enää korjata. Lisäksi unohdin ikäväkseni bussiin vasta vähän aikaa käytössä olleen itse neulomani villapannan. Yritin selvittää, päätyikö se löytötavaroihin, mutta panta näyttää kadonneen kuin tuhka tuuleen. Ehkäpä joku toinen kylmäkorva tarvitsi sitä minua enemmän.

Rahaa kului huhtikuun aikana tavallista enemmän ruokaan, palveluihin ja kosmetiikkaan. Huomaan, että alan olla entistä hövelimpi rahankäyttäjä! Vähän tekisi mieli kiristää kukkaronnyörejä taas, mutta toisaalta eihän minun tarvitse. Nyt on ihan hyvä tasapaino: käytän rahaa tärkeisiin, hyödyllisiin ja/tai kivoihin asioihin, mutta palkasta jää silti joka kuukausi sievoinen summa säästöön.

Tavarahankinnat vuoden alusta:

HankintaHinta
Metallilankakorit x200,00
Emalipata istutukseen00,00
Kuivakuppauskupit15,00
Yhteensä15,00

Tavoitteena (lähes) muoviton vaatekaappi

En tykkää muovista. Varsinkaan vaatteissa. Öljypohjaisia kuituja vaatteissa ovat mm. polyesteri, polyamidi, akryyli, lycra/elastaani ja nylon. Nämä kuidut ovat kirjaimellisesti muovia: melkein kuin jätesäkkiin pukeutuisi! Muovikuidut hiostavat, sitovat itseensä hajuja ja kuluvat käytössä rumasti. Ajatus siitä, että mikromuovihippusia joutuu pyykinpesuveden mukana luonnon vesistöihin, ei myöskään innosta.

Olen jo pitkään pyrkinyt kohti sellaista tavoitetta, jonka tiedän jo valmiiksi käytännössä mahdottomaksi – muovitonta vaatekaappia. Vaikka tiedostan, että nykypäivänä täysin muoviton garderoobi on paitsi hankala saavuttaa myös joiltain osin epäkäytännöllinen, mikään ei estä minua pyrkimästä sitä kohti niin pitkälle kuin on mahdollista. Täydellisyyden tavoittelu on yleensä turhaa, mutta pienet parannukset kumuloituvat lopulta isoiksi muutoksiksi.

Porttikiellon vaatekaappiini ovat saaneet jo kauan sitten vaatteet, joissa on akryyliä. Akryyliä on usein halvemmissa ja joskus kalliimmissakin neuleissa. Älkää ikinä ostako mitään, missä on akryyliä! Se on todella huonolaatuinen kuitu, joka nukkaantuu ja veltostuu. Vaikka akryyliä olisi vain vähän villan ohessa, se pilaa vaatteen. Muitakin muovikuituja olen vältellyt, mutta niitä on edelleen vaatekaapissani yllättävänkin paljon. Osa vanhoista vaatteistani on esim. puuvilla-polyesterisekoitetta. Pyrin käyttämään ne vähitellen loppuun. Lisäksi esimerkiksi vasta viime vuonna ostamissani farkuissa on ihan pieni määrä polyesteriä tuomassa kai kulutuskestävyyttä. No, enpä osta enää ikinä housuja, joissa on prosenttiakaan polyesteriä (hämärästi muistelen, että olen joskus ennenkin vannonut näin…). Ne ovat nimittäin hirveän sähköiset ja keräävät kaikki mahdolliset hiukset, langanpätkät ja pienet roskat itseensä. Todella rasittavaa.

Muovinvälttelijälle hankalimpia vaateryhmiä ovat alusvaatteet, sukat sekä urheilu- ja ulkoiluvaatteet. Varta vasten liikuntaan tarkoitetut vaatteet ovat yleensä 100% keinokuituja. En ole ihan ymmärtänyt tätä logiikkaa, nimittäin omaan nenääni hikoilulle altistuvat keinokuituvaatteet alkavat nopeasti haista hirveältä, eikä haju kerran pintyttyään lähde enää pesussa pois. Sukissa taas on yleensä kulutuskestävyyttä lisäämässä polyamidia, jota saatetaan ympätä myös villapaitoihin ja -takkeihin. Polyamidin lisääminen sukkalankaan on perusteltua, mutta kunnollisessa neuleessa ei mielestäni tarvitsisi olla keinokuitua ollenkaan. Alusvaatteissa puolestaan on lähes aina mukana elastaania oletettavasti parantamassa käyttömukavuutta mutta samalla lyhentämässä käyttöikää. En tykkää kyseisestä kuidusta, koska se alkaa aina jossain vaiheessa purkautua rumasti, ja vaatteesta alkaa tursuta elastaanikuidunpätkiä kuin pieniä matoja. Harmi kyllä on tosi vaikea löytää alushousuja ilman elastaania!

Olen varautunut maksamaan muovittomista vaatteista enemmän kuin polyesterirytkyistä. Toisaalta kalliskaan hinta ei takaa muovittomuutta, vaikka kyse olisi kuinka ylellisestä silkkiluomuksesta (usein vuorikangas on vanhaa kunnon polyesteriä). Muovittomia paitoja ja puseroita on helppo löytää käytettynäkin, mutta muissa vaatteissa valinnanvaraa onkin sitten paljon vähemmän. Kuten alussa totesin, en odota, että vaatekaappini olisi koskaan täysin muoviton. Muovittomuus on ideaali, jota kohti pyrin parhaani mukaan. Mitään olemassaolevaa en heitä roskiin vain siksi, että sekoitteessa on ”pahoja” kuituja. Uusissa hankinnoissa puolestaan olen entistäkin tarkempi ja nirsompi. Totean: Ei kiitos, muovi. Et ole tervetullut vaatekaappiini.

Vältteletkö sinä muovikuituja vaatteissa?

Yhden käyttäjän kokemus kuukautisalushousuista

Kuten varmasti osasitte jo otsikon perusteella päätellä, tämä teksti käsittelee kuukautisia, kuukautissuojia ja kuukautisverta. Tässä kohtaa voi hyvin lopettaa lukemisen, jos ei tykkää aiheesta.

Ostin tammikuussa kuukautispikkarit. Odotukseni olivat korkealla, koska olen kuullut/lukenut niitä kehuttavan niin paljon. Pykälää helpommat ja siistimmät kuukautiset ilman jätevuorta? Kyllä, kiitos! Kalliin hankintahinnan (3 kpl yht. 72 e) takia toivoin todella, etten joutuisi pettymään.

Kolmen kierron perusteella voin nyt jakaa kokemuksiani. Jos joku lukija on miettinyt kuukautispöksyjen hankkimista, toivon, että kirjoituksestani on apua. Kerrottakoon, että ostin Modibodi-merkkisiä pikkareita, yhdet imukyvyltään ”light-moderate” ja kahdet ”heavy-overnight”. Valitsin tämän tuotemerkin siksi, että heidän pöksynsä eivät ole 100% polyesteriä, vaan ihoa vasten on bambuviskoosia ja merinovillaa. Ohuempia pöksyjä olen käyttänyt runsaan vuodon päivinä kuukupin kanssa ja kevyen vuodon päivinä ilman. Paksuja pöksyjä olen käyttänyt pääasiassa yösuojina ilman kuppia.

Olen kokeillut kolmea eri mallia, joista yhteen olen tykästynyt muita enemmän. Pöksyt ovat ihan mukavat päällä, vaikka aavistus vaippafiilistä paksummista malleista tuleekin. Mittataulukon perusteella valitsemani koko on aika napakka, joten jos joskus tilaan lisää, valitsen mieluummin pykälää isommat pöksyt. Voin joka tapauksessa ilokseni todeta, etten ole joutunut pettymään. Pikkarit todellakin tekevät sen, minkä lupaavat: imevät kuukautisveren itseensä niin, että olo pysyy kuivana ja vaatteet ja lakanat säilyvät puhtaina.

Käytön jälkeen pikkarit kuuluu huuhdella heti kylmällä vedellä, jotta veret lähtevät irti. Runsaimpina päivinä pikkareita saa huljutella hanan alla aika pitkään, kunnes vesi ei enää värjäydy punaiseksi. Pikkarit voi pestä huuhtelun jälkeen koneessa, mutta koska pesen pyykkiä niin harvoin, olen pessyt näitä iltaisin käsin sappisaippualla. Kolmet pöksyt riittävät tällä tavoin hyvin: päivän aikana päällä olleet pökät pääsevät heti pesuun ja ehtivät kuivua seuraavaksi aamuksi. Yöpikkarit odottavat systeemissäni pidempään pesua, joten niitä tarvitaan kahdet. Paksummat pikkarit sitä paitsi tarvitsevat enemmän kuivumisaikaa, mutta nekin ehtivät kuivua ennen seuraavaa iltaa. Vasta kuukautisten päätyttyä olen pessyt housut koneessa. Valmistaja suosittelee kylmää pesulämpötilaa, mutta olen heittänyt pikkarit 40 asteeseen muun vaatepyykin sekaan enkä ole ainakaan vielä havainnut ongelmia.

Vaikka kuukautisalushousujen konsepti on sinänsä helppo ja kätevä, pöksyjen huuhtelemisesta ja käsinpesemisestä tulee kieltämättä hieman ylimääräistä vaivaa, ja kuivattelu edellyttää sopivaa tilaa. Vaivan saisi minimoitua, jos alushousuja hankkisi useamman parin. En ehkä ihan niin paljon kuitenkaan laittaisi rahaa kuukautissuojiin ainakaan tässä kohtaa, joten tällä mennään. Olen edelleen vannoutunut kuukupin käyttäjä, mutta kuukautispikkarit ovat kätevä varasuoja ohivuotoja varten ja toimivat kyllä hyvin myös sellaisenaan. Erityisen vaikuttunut olen siitä, miten hyvin yökäyttöön tarkoitetut housut on suunniteltu. Voin nukkua rauhassa ilman huolta tahroista lakanoissa – kuin kuukautisia ei olisikaan!

Kaiken kaikkiaan siis kuukautispikkarit olivat minulle hyvä ostos, ja voin suositella niitä muillekin. Aika näyttää, kuinka hyvin pöksyt kestävät käyttöä ja maksavatko ne itsensä takaisin verrattuna vaikkapa kertakäyttösiteisiin. Mahtavaa, että kuukautissuojavalikoima laajenee ja että meillä naisilla on entistä enemmän myös tällaisia ekologisempia vaihtoehtoja valittavaksi.

Maaliskuussa kenkäostoksia ja yksi iso hankinta

Maaliskuussa ostin kahdet uudet kengät: kevyet mokkasiinit kesäksi ja nahkaiset nauhakengät vähän siistimpää pukeutumista vaativiin mutta kuitenkin rentoihin tilaisuuksiin. Ostokset olivat tarveperustaisia. Molemmat kengät ovat paljasjalkamallia.

Mokkasiinit tilasin netistä suoraan valmistajan verkkokaupasta hiukan riskillä kokotaulukon perusteella, ja odottelen niitä vielä saapuviksi. Olisin sovittanut kyseisiä kenkiä jälleenmyyjän kivijalkaliikkeessä ja mielelläni myös ostanut sieltä, mutta omaa kokoani ei ollut saatavilla eikä enää tilattavissa. Mallailtuani liian isoa jämäkokoa jalkaani totesin, että kengät ovat ihanat, koko vain on väärä. Nyt onkin jännät paikat, saanko sopivat kengät vai pitääkö lähteä palautusrumbaan.

HankintaHinta
Kuukautisalushousut 3 kpl72,00
Mustat nahkakengät109,00
Ruskeat mokkasiinit111,00
Vaatebudjettia jäljellä708,00

Karsin kaapista kahdet liian pienet kengät pois uusien tieltä, joten tavaramäärän suhteen tulos on plus-miinus-nolla. Toiset poistamani kengät olivat tekonahkaiset, aika kuluneet loaferit, jotka heitin suoraan roskikseen. Ostin ne vuosia sitten käytettynä muutamalla eurolla, ja ne olivat jo silloin vähän elähtäneet. En onnistunut kerryttämään niille lopulta kovinkaan paljon käyttöä. Toiset kengät, nätit nahkaiset herrainkengät, annoin pois. Ne olivat ostaessa hyvät, mutta koska jalkani on kasvanut viime vuosina, ne ovat alkaneet puristaa todella epämiellyttävästi. Uudet mustat kengät korvaavat nämä.

Maaliskuussa en tehnyt muita tavarahankintoja. Aineettomana hankintana toteutin pitkäaikaisen haaveen ja ostin fysioterapeutin personal training
-palvelun itselleni puolen vuoden ajaksi. Maksoin koko valmennuksen kerralla, joten siihen meni pari tonnia säästöistä. Hankinta jarrutti hieman vaurastumissuunnitelmaani mutta oli toisaalta tärkeä terveyden kannalta. Tavoitteeni valmennukselle ovat kivuton selkä ja vahvempi kroppa. Odotukseni ovat korkealla. Todella toivon saavani rahoilleni vastinetta!

Etukäteen maksettu on kuin lahjaksi saatu

Inhoan rahan käyttämistä. Vaikka rahaa käyttäisi kivoihinkin juttuihin, maksaminen tuntuu aina ikävältä. Jään pohtimaan, oliko tämä nyt sen ja sen summan arvoinen kokemus/tavara/ruoka/matka. Tällainen puntarointi vähentää varsinkin palveluista ja kokemuksista saatua iloa.

Tilanne muuttuu, kun maksan palvelusta etukäteen. Esimerkiksi kiipeilyharrastukseni: tuntuisi todella ikävältä maksaa jokaisesta kiipeilykerrasta 9 euroa. Todennäköisesti kävisin harvemmin kiipeämässä, jos joka kerta pitäisi kaivaa kuvetta. Kun kiipeilykortti on maksettu, sillä mennään niin kauan, kuin arvoa riittää. Rahaa ei tarvitse edes miettiä, kun käy kiipeämässä. Sen kuin menee vain!

Museokortti on vielä parempi esimerkki. Ilman korttia kävisin museoissa ehkä kahdesti vuodessa, ja silloinkin tarkkaan harkiten. Syy ei ole se, etten nauttisi taidemuseoissa kiertämisestä, vaan se, että lipuista maksaminen kirpaisisi liikaa ja miettisin mieluummin tilalle jotain ilmaista tekemistä. Maksettu museokortti taas innostaa kerryttämään kulttuurikokemuksia: jotta rahalleen saa vastinetta, kannattaa itse asiassa käydä mahdollisimman monessa näyttelyssä. Olisinko käynyt tuijottelemassa ryijyjä ilman museokorttia? En tosiaankaan. Mutta olen iloinen, että menin. Osa niistä oli tosi hienoja.

Etukäteen maksettu palvelu on kuin lahja menneisyyden itseltäni nykyminulle. Olen selvästi hieman hövelimpi maksamaan könttäsummia tärkeäksi kokemistani asioista etukäteen kuin niistä samoista asioista pikku hiljaa käytön mukaan. Ja kun palvelusta on jo maksettu, sitä ei tietenkään voi jättää käyttämättä! Täten en voi taloudellisiin syihin vedoten jättää liikuntakertoja välistä tai riistää itseltäni virkistäytymistä vaikkapa kulttuurin parissa.

Etukäteen maksaminen tarkoittaa omalla kohdallani yleensä harkittuja, perusteltuja ja arvojeni mukaisia kulutuspäätöksiä. Niistä en koe huonoa omatuntoa, eivätkä ne sotke kuukausibudjettiani. Ne tekevät minusta sosiaalisemman, menevämmän ja iloisemman, ja joskus ne myös helpottavat elämää. Kiitos lahjasta, menneisyyden minä!