Ajatuksia työnteosta

Olen ollut (lähes) kokopäivätyössä nyt 9 kuukauden ajan. Ajanjakso on herättänyt monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joista osaa en osannut odottaakaan. Tässä sekalainen kooste työpohdinnoistani.

Töiden tekeminen on itse asiassa aika kivaa
Tämä oli suurin yllätys. Olen pitänyt itseäni työtä vieroksuvana ihmisenä, koska en ole nauttinut aiemmista palkkatöistäni. Nyt olen onnistunut löytämään työnkuvan, jossa on enemmän innostavia kuin ikäviä puolia. Toki niitä ikäviäkin on. Parasta työssäni on se, että koen olevani oikeasti hyödyksi. Päivilläni on konkreettinen merkitys, ja pääsen tekemään asioita muitakin kuin vain itseäni varten.

Rahan tienaaminen vasta kivaa onkin
Työn merkityksellisyys on tärkeää, mutta en minä töitä ilmaiseksi tekisi. Enkä huonolla palkallakaan. No, ”hyvä” palkka on kovin suhteellista, mutta olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen tulotasooni näin urani alkuvaiheessa. Kuukausipalkan kilahdus tilille saa hyvälle mielelle, ja pääomani karttuu nyt ennätysvauhtia. Ironista kyllä, teen nyt paljon töitä, jotta voin säästää paljon rahaa, jotta myöhemmin voisin tehdä vähemmän töitä.

Pitkä työmatka rasittaa
Käytän päivässä melkein 2,5 tuntia työmatkaan. Se on todella paljon, ja vaikka siihen on tottunut, se kyllä rasittaa. Osan matkasta taitan pyörällä, ja sen lasken päivän liikunnaksi. Bussissa istumista jää kutakuinkin 1,5 tuntia, joka sekin on paljon enemmän kuin ihannetilanteessa. Tulevaisuudessa haluan työpaikan, jonne pystyn pyöräilemään alle puolessa tunnissa.

Liika istuminen pilaa terveyden
Olen kärsinyt satunnaisista selkäkivuista jo muutaman vuoden, mutta viime kuukausina kipu näyttää pahasti alkaneen kroonistua. Tämä on iso hälytysmerkki, ja yritän nyt parhaani mukaan keksiä ratkaisuja tähän ongelmaan. Taukojumpat ja käytäväkävelyt eivät vain tunnu auttavan, kun työni on käytännössä melkein pelkkää istumista – ja bussimatkat ja kotisohvalöhöilyt vielä siihen päälle. Paha juttu!

Vapaa-aika ei riitä kaikkeen, mitä haluaisi tai pitäisi tehdä
Arkisin en edes yritä pitkän työpäivän jälkeen saada mitään aikaiseksi muiden tavoitteideni eteen. Iltakävelyn ja -ruokailun jälkeen aikaa ei kummemmin jääkään, mikäli mielii ajoissa nukkumaan, ja nyt pimeään vuodenaikaan ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä muuta. Viikonloppuisinkin joudun priorisoimaan ajankäyttöäni, ja työläimmät projektit jäävät herkästi paitsioon, kun tavoite on ensisijaisesti palautua sekä ylläpitää kroppaa, kotia ja ihmissuhteita. Taiteelliset pyrkimykseni nyt ainakin ovat määrittelemättömän pituisella tauolla, mikä on aika harmi.

Riittämättömyyden tunteista ei pääse eroon
Huijarisyndrooma on tullut tutuksi. Enhän minä mikään asiantuntija näissä asioissa ole! Paitsi että olen, ja siksi minut on tänne palkattu. Sanotaanhan sitä, että työssä oppii – odotan vain, milloin alkaa tuntua siltä, että osaan. Riittämättömyyden tunne on nyt onneksi helpommin hallinnassa ja tarkemmin rajattu kuin opiskellessa. Työt päättyvät klo 16.15, ja sen jälkeen voin miettiä ihan muita juttuja. Ei tarvitse suunnitella ryhmätöiden palautuksia eikä lukea koko iltaa tulevaan tenttiin. Kotona saa vihdoinkin olla rauhassa!

Pohdintojeni lopputulema on, että tulevaisuudessa haluan minimoida työmatkaan kuluvan ajan, toivon työnantajalta mahdollisuutta korkeussäädettävään työpöytään, ja mielellään tekisin selvästi lyhyempää työpäivää tai -viikkoa. En pidä nykytilannettani pitkällä aikavälillä kestävänä, mutta juuri nyt tuntuu oikealta hetkeltä elää työn ehdoilla, kun on nuori ja ilman sen kummempia sitoumuksia. Niin, ja onneksi niitä töitä on, koska sekään ei ole itsestäänselvyys.

2 Comments

  1. JV sanoo:

    Itse jäin työuupumuksen takia töistä. Yksinkertaisesti ei pää kestä sitä, että töihin meno aiheuttaa yli tunnin matkaa aamulla julkisilla ja yli tunnin iltapäivllä julkisilla. Kaikkiaan kaksi tuntia pelkästään työmatkoihin, ei lasketa työajaksi. Lopullista vapaa-aikaa maks. 6h.
    Masentaa, että ei voi tehdä mitään, eikä toisaalta jaksakaan.
    Aamukuudelta herääminen aamutoimiin että voi töihin lähtöön valmisautua sekin on raskasta. En ole aamuihmisiä. Viime kesän helteet meni konttorilla, ei hirveästi ole kerrottavaa mummolle, että hei olen tehnyt tätä ja tätä ja tätä. Koska se oli työtä, työtä, työtä.
    Rahaa töistä kyllä saa, mutta siinä ne plussat onkin. Oon rikki.
    Nyt elelen kortistossa, ja loppuvuoden olen sapatilla säästöilläni. Sit pakko hakea työkkäriin.
    Että voisi hakea 20h vko 40h vko sijasta.
    Työ ei nappaa, ei vaikka saisin miljoonan tunnille. Mä en jaksa sitä suoriutumista.
    Ja aikaisin heräämistä.

    1. iituv sanoo:

      Onpa ikävä kuulla, että työ uuvutti sinut loppuun. Tauko on nyt varmasti paikallaan. Hyvä, että pystyt elämään säästöillä jonkin aikaa ja suunnittelemaan tulevaa – jotain hyötyä niistä kovalla työllä kerätyistä euroista. Toivon, että onnistut saamaan osa-aikatyön, kun sen aika on. En oikeasti usko, että ihmisen kuuluu tehdä töitä 40 tuntia viikossa työuran alusta loppuun asti. Tsemppiä ja parempaa vointia, toivottavasti pystyt nauttimaan tästä kesästä enemmän kuin viime vuonna!

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s