Askeettisuuden huippu

img_1112

Tämän minimalistisemmaksi ei voi mennä. No joku voi ja meneekin, mutta tämä on ehdottomasti oma minimini, jonka jälkeen elämänlaatu alkaisi heiketä.

Muutin siis syyskuun alussa uuteen kaupunkiin kauas kotiseudustani. Asuntoni on kahden hengen solu. Koska asun uudella paikkakunnalla vain yhdeksän kuukautta ennen takaisinmuuttoa, päätin, että en ota lainkaan huonekaluja mukaan. Pakkasin muuttokuormaan ainoastaan tärkeimmät irtotavarat  (tärkeimmiksi osoittautuivat lähes kaikki tavarani: jätin vain kaksi pahvilaatikollista odottamaan – niistäkin toisessa oli enimmäkseen kesävaatteita), jotka vanhempani ystävällisesti toivat autolla tänne. Mukaan mahtui käyttötavaroiden lisäksi verhot, iso matto sekä yksi huonekasvi tuomaan kodikkuutta muuten kolkkoon asuntoon.

Huoneessa on kaksiovinen iso vaatekaappi. Ihan kaikkea tavaraani en saanut mahtumaan sen sisään, koska päiväksi kaappiin rullaamani patja vie niin paljon tilaa. Jouduin valtaamaan lisää säilytystilaa yhteisistä tiloista: siivoustarvikkeita pidän kylpyhuoneen kaapissa ja pyykkejä säilytän eteisen kaapissa. Keittiössä on onneksi reilusti kaappitilaa, joten sinne mahtuivat astioiden ja kattiloiden kaveriksi ompelukone tarvikkeineen. Ompelukoneen paikka keittiössä on looginen, koska keittiön pöydän ääressä on ainoa paikka, jossa saa järkevän työasennon.

Pieni huoneeni tuntuu todella isolta, kun sitä ei ole ahdettu täyteen kalusteita ja tavaraa. Tutut esineet ja eritysesti tekstiilit tekevät siitä kuitenkin viihtyisän ja kodikkaan. Harmi kyllä ilman kalusteita huoneessa kaikuu jonkin verran, joten harkitsen vielä parin verhon ripustamista tyhjille seinille, joissa on taululistat kiinnityksiä varten. Akustiikkalevyt helpottaisivat tilannetta vielä tehokkaammin, mutta en aio hankkia sellaisia näin lyhytaikaista asumista varten.

Huonettani käytän lähinnä nukkumiseen, vapaa-ajan hengailuun ja voimisteluun. Näihin tarkoituksiin esteetön sisustus on oikein passeli. Lattialla istuskeleminen on ihan mukavaa, kunhan sitä ei tee tuntikausia kerrallaan. Kun haluan istua tuolilla pöydän ääressä, siirryn keittiöön. Valtaosa valveillaoloajasta kuluu joka tapauksessa koululla treenaamassa ja oppimassa, joten kodin ei edes tarvitse olla ihan viimeisen päälle varusteltu.

Onko joku muu kokeillut (lähes) kalusteetonta elämää?

Mainokset

6 thoughts on “Askeettisuuden huippu

  1. Kalusteeton elämä houkuttelisi kyllä! Valitettavasti selkävaivaisten on pakko käyttää ainakin sänkyä. 🙂

    Kauniilta näyttää tuo huoneesi – kerrassaan viehättävä.

    • Kiitos kommentista!

      Tämä on hauska kokeilu, ja itsekin olen ihan yllättynyt, kuinka viihtyisäksi huoneen voi saada ilman kalusteita. Tekstiilit tekevät paljon! Myönnän kuitenkin, ettei täysi kalusteettomuus ole pidemmän päälle kestävä ja optimaalinen ratkaisu. Onneksi keittiössämme on vuokranantajan puolesta pöytä ja tuolit, niin on mukavampi tehdä kirjallisia töitä kuin lattialla kyyristellessä.

      Minä muuten luovuin sängystä juuri selkävaivojen takia! Entinen runkopatjani oli aivan liian pehmeä, ja selkäni alkoi tulla nukkumisesta kipeäksi. Vaivat loppuivat, kun vedin (paksuhkon) petauspatjan sängyltä lattialle ja nukuin pelkästään sen päällä. Sängystä luovuin siis ilolla jo kauan ennen tätä muuttoa. 🙂

  2. En ole kokeillut, mutta tuo lähes kaluusteeton elämä kyllä houkuttelisi. En tarkoita, että voisin ehkä elää kokonaan ilman tavaraa. Olisi vaan kaikki pakollinen. No sitten kun varmaan lähden opiskelemaan niin voisin kokeilla tuota ideaa 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s