Kaksi henkeä ja 21 neliötä

Kesä on loppumaisillaan, mutta minun lomani jatkuu vielä pari viikkoa. Odotan jo innolla muuttoa uuteen kaupunkiin, mutta nautin vielä omasta asunnostani, jonka rauhasta joudun luopumaan, kun muutan opiskelijasoluun.

Aivan omassa rauhassa en ole saanut olla muutamaan kuukauteen, koska koko kesän ajan Kulta on asunut luonani. Olemme jakaneet 21 neliön yksiöni kahdestaan. Koska olemme molemmat muusikkoja, tavanomaisten tavaroiden lisäksi mukaan on pitänyt mahduttaa myös aika paljon soittokamoja. Lopputuloksena asunto on muuttunut minimalistisesta tyyssijasta melko täyteen ahdetuksi boksiksi.

Tein kaikkeni, jotta välttyisimme tavarakaaokselta ja jotta Kulta tuntisi olonsa kotoisaksi. Raivasin hänelle yhden puulaatikon säilytyspaikaksi irtotavaroille, ja vaatekaapista tyhjensin yhden pahvisen vetolaatikon omista vaatteistani. Vaatekaapin rekissä oli onneksi jo valmiiksi sen verran väljää, että Kullan muutamat mukaansaottamat paidat mahtuivat sinne joten kuten. Ihan kaikelle ei löytynyt kätevää paikkaa, mutta yllättävän hyvin saatiin kaikki tavarat mahdutettua pieniin neliöihin. Aloin ihan ihmetellä, kuinka epätehokkaasti olen käyttänyt säilytystiloja tähän mennessä, kun kerran tiivistettävää löytyi näinkin kivuttomasti. Kullan muuttaessa taas syyskuussa opiskelukaupunkiinsa jäljelle jäisi nautittavaksi auvoinen avaruus, ellen pakkaisi samalla omia kimpsujani ja muuttaisi täältä pois.

Kahden hengen minitaloudessa siivoaminen poikkeaa merkittävästi minimalistisen sinkkukodin siistinä pitämisestä. Mopatessa aivan ensimmäiseksi täytyy tehdä esivaihe, josta luulin jo päässeeni ikuisiksi ajoiksi eroon: tavarat pitää siirtää pois lattialta. Seinää vasten nojailee monta soitinta, ja eteisen lattialla on toistakymmentä kenkäparia, jotka eivät millään mahdu yhden hengen kengille mitoitettuun hyllyyn. Siirrämme tavarat tieltämme käytävään moppaamisen ajaksi. Olen tehnyt selväksi, että tavaroiden siirtely on mielestäni turha ja ikävä välivaihe, jonka haluan minimoida, ja Kulta on samaa mieltä. Olemmekin sopineet, että sitten kun muutamme oikeasti yhteen, yhteiseen asuntoon, järjestämme musakamoille säilytystilan, jossa tavarat eivät ole lattialla vaan jotenkin siististi esim. hyllyissä niin, että niiden alta pystyy siivoamaan vaivattomasti.

Siinä missä yksin asuessani voin pitää vaikka kuukauden päivät taukoa siivouspäivien välillä (ilman, että asumismukavuus siitä kärsii), kaksin pölyä ja roskaa ehtii kertyä sietämätön määrä jo reilussa viikossa. Myös WC menee nopeammin iljettävään kuntoon. On siis siivottava ainakin kahta useammin. Toisaalta kahdestaan siivoaminen käy käden käänteessä, kun toinen moppaa toisen kuuratessa kylpyhuonetta. Ylipäätään se, että on joku, jonka kanssa askareet voi puolittaa, on mahtavaa. Tiskit, kauppareissut ja pyykkäys eivät pääse kasaantumaan vaikka välillä laiskottaa tai on kiire.

Yhteisasuminen on ollut mukavaa, vaikka pienessä asunnossa ei ollakaan vältytty konflikteilta. Tulevaisuuden yhteisessä asunnossamme pitää olla ainakin yksi suljettava ovi kylpyhuoneen oven lisäksi, jotta omia hommia voi tehdä rauhassa silloinkin, kun molemmat ovat kotona. Korvatulpat ovat olleet elinehto, kun toinen on halunnut soittaa tai kuunnella musiikkia silloin, kun toinen on halunnut tehdä jotain muuta. Kullalle hankalaa on ollut se, että hän ei ole varma, mistä mikäkin esine löytyy. Minulle hankalaa on ollut se, että silmissäni on enemmän tavaroita kuin haluaisin, ja monesti tavaraa lojuu siellä sun täällä, missä sitä ei edes pitäisi olla. Parasta on ollut yhdessäolo ja se, että joka yö saa nukkua toisen kyljessä kiinni.

Muutaman kuukauden kokeilun perusteella voin sanoa, että 21 neliötä riittää väliaikaisesti kahden ihmisen ja heidän tavaroidensa majoittamiseen (joskaan Kulta ei onneksi muuttanut ihan kaikkia tavaroitaan luokseni). Pidemmän päälle asuinkumppanusten hermojen säästämiseksi isompi asunto on kuitenkin paikallaan. Nyt, kun olemme asuneet näin ahtaasti, jo muutama lisäneliö toisi huomattavaa helpotusta, ja luulen, että esimerkiksi pieni n. 35 neliön kaksio voisi tuntua meistä jopa hulppealta.

Mikä on sinusta kahden hengen asunnon pienin kohtuullinen pinta-ala?

Mainokset

12 thoughts on “Kaksi henkeä ja 21 neliötä

  1. Olen kanssasi samoilla linjoilla.

    Meillä on nyt 59-neliöinen kaksio, ja vaikka PÄRJÄISIMME yksiössä, ei se välttämättä olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Suljettava ovi on tärkeä. Meillä on tällä hetkellä tietokoneet kaksion makuuhuoneessa ja sänky, telkkari ym. olohuoneessa – järjestys sopii meille paljon paremmin kuin nukkumiselle pyhitetty makuuhuone.

    35 – 40 -neliöinen kaksio olisi oivallinen meillekin.

    • Pärjätä voi väliaikaisesti vaikka missä, mutta pidemmän päälle pitää miettiä vähän mukavuuttakin. 59 neliötä kuulostaa minun korviini suorastaan hulppealta! 😀

  2. Meille 41neliöinen kaksio oli oikein loistava, mutta asuinkin kaksistaan vuoden ikäisen lapseni kanssa, joten tilaa tarttettiin. Lapselle oma huone ja itse nukuin keittiö/olohuone asiassa. 😀 Nyt tosin meilläkin on muutto, koska poikaystäväni muuttaa saman katon alle ja neliöitä tulee olemaan 54. Ehkä se on kolmelle hengelle tarpeeksi?

    • Lapsen kanssa varmaan tarvitseekin vähän enemmän tilaa, kun ei nukuta samassa sängyssä tai huoneessa. Yllättävän vähän neliöitä ihmisten asuttamiseen tarvitaan, eniten tilaahan vievät tavarat. Minimalismi auttaa tässäkin. 🙂

  3. Pohjaratkaisu meinaa paljon. Meillä on 60m2 kolmio neljälle ja on sovittu tähän oikein hyvin. Sanoisin siis, että kaksin joku reilu 30m2 voisi olla ihan käypänen, jos pohjaratkaisu on toimiva, eikä tavaraa ole ylenpalttisesti.

    • Totta. Oma vaatimukseni pohjaratkaisulle kahden tai useamman hengen asunnossa on, että keittiö ei saa olla komeromallinen, vaan sinne pitää mahtua kaksi ihmistä yhtä aikaa puuhastelemaan. Eli pitää olla joko tupakeittiö tai sitten erillinen, hyvän kokoinen keittiö. Ja allekirjoitan tietysti myös tuon, että tavaraa ei pitäisi olla liikaa.

  4. Asumme miesystävän kanssa 32 m2 yksiössä, jossa keittiö oven takana sekä makuualkovi. Hyvin mahdutaan! Pääasiassa käytössä on keittiön pöytä ja alkovi sänkyineen, joten vähällä pärjää, mutta ilman työ-/olohuonetilaa voisi kyllä iskeä klaustrofobia. Tätä pienempää voisi olla vaikea kuvitella kahden asuttavaksi, mutta paljon riippuu pohjaratkaisusta.

    Olemme jo ”aikuisia” ihmisiä, +30 v., joten yksiössä asuminen vapaaehtoisesti on kummeksuttanut. Itse tykkään tästä pesämäisyydestä ja siitä, että imuroitavaa on niin vähän.

    • Vähän siivouspinta-alaa on hyvä juttu! Kunhan ei ole paljon tavaraa lattialla, kuten meillä tällä hetkellä…
      Ihmiset jaksavat kyllä ihmetellä vapaaehtoisesti vähemmällä pärjäämistä, siitä ei tarvitse olla moksiskaan.

  5. Asuimme miehen kanssa vuoden verran 26 neliön asunnossa. Kummasti se asuminen sujui. Kaikkea mahtui tekemään ja tavarat mahtuivat sisään. Joskin varastossa oli kaikki vähänkään ei niin tarpeellinen.

    Kaksion kautta asumme nyt kolmiossa ja välillä tuntuu ettei tämäkään riitä ja välillä taas tekee mieli yksinkertaistaa elämää paljon ja muuttaa takaisin yksiöön. Tälle idealle en tosin ole saanut kannatusta 🙂

    • Sanotaan, että tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä. Ehkä sitä huomaamattaan mukautuu aina tarjolla oleviin puitteisiin, oli kyse sitten pienemmästä tai isommasta asunnosta. Pienempään muuttaminen taitaa kuitenkin vaatia ylimääräistä ajatus- ja karsimistyötä, jotta kaiken tarpeellisen saa taas mahtumaan. Siinä mielessä ei ole ihme, ettei ideasi ole saanut kannatusta. 🙂

  6. Asuttiin puolison kanssa joskus alkuaikoina yhdessä huoneessa ja silloin se vielä onnistui. Nyt karmisi ajatellakin monen yhteisen vuoden jälkeen, kun tiedostaa toisistaan erilaiset tavat ja tottumukset (ja suhteen materiaan). Asutaan nyt 45-neliöisessä kämpässä, itse pärjäisin pienemmässäkin, mutta valitettavasti siippa ei oikein tajua minimalismiani, vaan hänessä on enemmän hamstraajan vikaa. Rassaa välillä todella pahasti, mutta toisaalta tämä on ehkä asia, jonka kanssa on vain elettävä, jos meinaa toisen kanssa asua ja olla. Itsekin kuitenkin koin minimalistisen ”herätyksen” vasta kun jo asuttiin yhdessä, joten kohtuuttomalta tuntuu vaatia toista mukautumaan samaan. Mutta kyllähän se nakertaa, kun itse on luopunut jo ennestään vähistä tavaroistaan, ja joku tila vapautuu niin toinen katsoo sen mahdollisuudeksi hankkia lisää tavaroita vain koska mahtuu… Toisaalta en usko isomman asunnon ratkaisevan, vaan lähinnä pahentavan ongelmaa. Tämänkokoisessa kaksiossa saa vielä olla varuillaan, ettei tavaraa kerry liikaa.

    • Ymmärrän hyvin harmituksen siitä, että tyhjentämäsi tilat täyttyvät toisen roinalla. Minun kumppanini ei ole minimalisti muttei onneksi hamstraajakaan. Jaamme ajatuksen, että turhaa ei osteta, mutta minä olen aktiivisempi karsija. Isompi asunto ei varmastikaan auta tuossa tilanteessa, jos kerran kumppanisi ajatus on, että kaikki liikenevä tila on käytettävä tavaran säilytykseen. Arvostan sitä, että hyväksyt kumppanisi erilaisen suhtautumisen tavaraan etkä yritä väkisin sitä muuttaa.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s