Mitä tiede sanoo karppaamisesta?

Sain hiljattain erittäin mielenkiintoisen kommentin kirjoitukseeni Rajaton annoskoko. Kommentti tuli nimimerkiltä ”PT ja ravitsemusterapeutti”. Sanon nyt suoraan, että epäilen kovasti ainakin tämän jälkimmäisen nimikkeen aitoutta, ja tulette kohta huomaamaan, miksi. Luottamusta ei myöskään vahvistanut se, että henkilö ilmoitti kommentoidessaan valesähköpostiosoitteen. Ravitsemusterapeuttina esiintyminen ilman asianmukaista yliopistotutkintoa ja Valviran lupaa on muuten laitonta – aivan kuten valelääkärinä toimiminenkin. Nimikettä ravintoterapeutti taas ei valvota, joten sellaisiksi itseään kutsuviin kannattaa myös suhtautua kriittisesti.

Tämä aihe on joka tapauksessa erittäin kiinnostava ja ajankohtainen, ja käytin vastauksen laatimiseen aika paljon aikaani, joten haluan jakaa keskustelumme teidän kaikkien kanssa. Tässä siis saamani kommentti:


”Kannattaa ihan oikeasti tutustua ihmisen ravitsemukseen, Suomessa toitotetaan yhtä totuutta mutta maailmalta löytyy kyllä laadukasta informaatiota pilvin pimein.

Vatsalaukun EI tarvitse venyä että kylläisyyden tunne aktivoituisi. Hormonitoiminta määrittelee näitä asioita niin paljon että kylläisyyden voi saavuttaa vaikka syömällä 20gr tummaa suklaata (esimerkki omasta elämästä juuri nyt, aamupalaa en ole vielä kello kymmeneltä syönyt mutta lounasta odotellessa poistin näläntunteen 90% suklaalla).

VHH nimenomaan edistää jaksamista (tämän voi jokainen testata itse tai sitten uskoa niitä tutkimuksia mitä maailmalta tulee koko ajan lisää). Runsashiilihydraattinen ruoka on se mikä aiheuttaa väsymystä ruokailun jälkeen, ei rasvainen ruoka. Insuliinilla on tässä iso rooli. Aivot ja lihakset EIVÄT tarvitse (juurikaan) sokeria, tämä on ihan perusjuttu. Todella paljon ja kovaa treenaava tarvitsee hiilaria palautumiseen mutta pari kertaa viikossa kevyesti jumppaileva toimistotyöntekijä pärjää vaikka syömällä 300gr hiilaria VIIKOSSA. Aivot eivät tarvitse hiilihydraatteja kuin pienen määrän jonka saa kyllä vaikka olisi Atkinsin dieetillä, loput aivojen energiantarpeesta hoitaa ketoaineet.

Ymmärrän kyllä että olet omat mielipiteesi valinnut (lihan epäterveellisyys, hiilareiden tarve…) eikä niitä muuta edes faktat. Kannattaa kuitenkin varoa mitä kertoo totuutena blogissa, tätä voi lukea vaikkapa joku nuori joka ottaa tuon kaiken totuutena ja saa terveytensä huonoon kuntoon väärillä ohjeilla.

Terveisin,
Yli satakiloinen, paljon ja kovaa treenaava mies joka pärjää puolella kilolla hiilaria viikossa, jo vuodesta 2011 lähtien.”


Ja tässä vastaukseni. Tekstin seassa vilisevät numerot viittaavat alla olevaan lähdeluetteloon.


Kiitos kommentistasi, yli satakiloinen ”PT & ravitsemusterapeutti”.

Totta, ettei mahalaukun venyminen ole ainoa kylläisyyttä säätelevä tekijä mutta tärkeä yhtä kaikki. Meillä on näköjään ihan erilaiset lähtökohdat ruokavalion suhteen. Ensimmäiseksi haluaisin korostaa, että ruokavalioni ei tosiaankaan perustu vain mielipiteeseen tai aatteeseen vaan näyttöön. Olen perehtynyt aika paljon ihmisen ravitsemukseen, kiitos vain. En opiskele alaa, mutta tieto on onneksi kaikkien saatavilla (tiedeartikkelien hakuun voi käyttää esim. Google Scholaria). Lisäksi yliopisto-opinnot, vaikkakin eri alan, ovat antaneet minulle valmiudet lukea ja ymmärtää tieteellistä tekstiä sekä suhtautua lähteisiin, metodeihin ja kaupallisiin yhteyksiin kriittisesti.

Sanot, että karppaamista tukee laadukas kansainvälinen ”informaatio”, mutta et tarjoa esimerkkejä tällaisista lähteistä. Itse en ole törmännyt vielä yhteenkään sellaiseen tutkimukseen, joka kannustaa nauttimaan runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, eläinproteiinia ja kolesterolia ja joka ei olisi lihateollisuuden sponsoroima tai selvästi alan pönkittämistä varten tehty tutkimus tai jonka metodiikka olisi hiottu kritiikin kestäväksi (esim. ruokavalion vaikutusta kolesteroliin mitattaessa ei pitäisi käyttää poikittaistutkimusmallia (1), vaan satunnaistettuja vertailukokeita tai kliinisiä tutkimuksia, jotta ihmisten lähtökohtaiset erot kolesterolin määrässä saadaan kontrolloitua). Jos jonkun yksittäisen tutkimuksen löytääkin, se on juuri sitä: yksittäinen tutkimus. Tällaiset pisarat meressä eivät kerro maailmasta tuon taivaallista, sillä tulokset voivat vaihdella tutkimuksesta toiseen, kuten lehtien tiedeuutisoinnistakin huomaa.

Parhaan kuvan olemassaolevasta tiedosta saa kirjallisuuskatsauksista (review, meta analysis), joissa kootaan yhteen viime vuosien tutkimusten tuloksia. Myös väestötutkimukset antavat tärkeää tietoa ruokavalion kansanterveydellisistä vaikutuksista. Näissä laajoissa analyyseissä on tultu siihen tulokseen, että eläinkunnan tuotteiden käyttö lisää riskiä sairastua lähes kaikkiin länsimaalaisiin kansantauteihin: mm. syöpään (2, 3, 4), sydän- ja verisuonitauteihin (5, 6, 7), 2-tyypin diabetekseen (6,8, 9) jne, kun taas runsas hedelmien ja kasvisten syöminen vähentää riskejä (10, 11). Mainitsitkin kommentissasi diabeteksen kannalta olennaisen hormonin, insuliinin, jonka yhdistit runsashiilihydraattiseen ruokavalioon. Tiesitkö, että rasva (ei sokeri) lisää insuliiniresistenssiä (12,13), joka altistaa 2-tyypin diabetekselle? Insuliiniresistenssiltä ja diabetekselta taas suojaa runsaskuituinen ruoka (esim. 14, 15). Kuitua ei saa mistään muusta kuin kasveista, ja se kulkeekin kauniisti käsi kädessä muiden hiilihydraattien kanssa.

Aivojen ensisijainen energianlähde on glukoosi, jota saadaan siis hiilihydraateista. Ketoosi taas on käsittääkseni ihmiskehon suojamekanismi paastonaikaiseen energianpuutteeseen. Kehoon rasvana varastoitu energia joudutaan ottamaan käyttöön, ja keho alkaa tuottaa ketoaineita vaihtoehtoiseksi polttoaineeksi, kun glukoosia ei enää saada riittävästi. Maksa pystyy tiettyyn pisteeseen asti muodostamaan rasvasta ja aminohapoista elämälle välttämättömän minimimäärän glukoosia. Samalla nälän tunne heikkenee ja mielihyvähormonien taso nousee, jotta nälkiintyminen ei tuntuisi niin epämiellyttävältä. Ketoosin voi käynnistää myös rajoittamalla hiilihydraattien saantia rajusti, kuten sinä kannustat tekemään. Sinusta ketoaineet riittävät aivojen ja lihastoiminnan täysipainoiseen pyörittämiseen (pakko kysyä: Juotko myös runsaasti kahvia jaksaaksesi arjessa ja stimuloidaksesi aivojasi?). Koska glukoosi on kuitenkin biologisesti aivojen ja solujen pääasiallinen ja ensisijainen energianlähde,  en näe mitään syytä luopua siitä, jos ei ole pakko (=nälänhätä).

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla voidaan saavuttaa lyhyellä aikavälillä positiivisia terveysvaikutuksia (jotka todennäköisesti johtuvat pitkälti siitä, että ihminen laihtuu), mutta lukuisten tutkimusten perusteella on huomattu, että pitkällä aikavälillä vähähiilihydraattinen, runsaasti eläinkunnan tuotteita sisältävä ruokavalio nostaa  merkittävästi ennenaikaisen kuoleman riskiä eikä suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta (16). Itse tykkään ajatella pitkälle tulevaisuuteen ja valita elämäntavan, jonka avulla voin elää mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään. Kasvipohjainen ruokavalio vastaa tähän tarpeeseen. Jos välttämättä haluaa vältellä hiilihydraatteja, kannattaa vähähiilihydraattinen ruokavalio toteuttaa kasvipohjaisena, mikä ei nosta kuolemanriskiä kuten eläinpohjainen ravinto vaan jopa laskee sitä (17).

Terveysseikkojen korostamisen lisäksi katson ruokavalioasioissa myös omaa napaani pidemmälle. Vähähiilihydraattinen, runsaasti eläinkunnan tuotteita sisältävä ruokavalio ei ole ekologisesti eikä moraalisesti kestävä ruokavalio, eikä se mahdollista ruuan riittävyyttä kaikille maailman ihmisille. Karjan ruokkimiseen tarvitaan tolkuttomat määrät viljelysalaa, joka pystyttäisiin hyödyntämään moninkertaisesti tehokkaammin, jos kasvit viljeltäisiin suoraan ihmisen ravinnoksi eikä eläinten rehuksi. Karjatalous on myös merkittävä kuivuutta aiheuttava tekijä riskialueilla. Tuotantoläinten uloste taas on vielä pahempi ongelmajäte kuin ihmisuloste, ja sitä syntyy eläinteollisuudessa paljon (puhumattakaan metaanipäästöistä…).

”Kannattaa kuitenkin varoa mitä kertoo totuutena blogissa, tätä voi lukea vaikkapa joku nuori joka ottaa tuon kaiken totuutena ja saa terveytensä huonoon kuntoon väärillä ohjeilla.”

Tämän kommentin voisin sanoa sinulle takaisin. Erityisen huolestuttavaa on, että ravitsemusterapeutin nimikkeen suojista jaellaan ihmisille epäterveellisiä, annoskoon rajoittamisen kautta syömishäiriöihin kannustavia ja pahimmillaan hengenvaarallisia ravitsemusohjeita. Kenenkään henki tuskin on vaarassa, kun kannustan heitä syömään enemmän kasviksia, marjoja, hedelmiä ja palkokasveja ja vähemmän eläinkunnan tuotteita, päin vastoin – näillä muutoksilla pystytään ehkäisemään, hidastamaan ja parhaimmillaan jopa parantamaan kroonisia ja eteneviä sairauksia (18, 19, 20).

Toivon, että osaltani pystyn vähentämään median lietsomaa hiilihydraattikammoa, joka saa syntyjään makeannälkäiset ihmiset luulemaan, että heissä on jotain vikaa, kun makeanhimo saa heistä vallan. Annoskoon ja erityisesti hiilihydraattien rajoittaminen saa monet ahmimaan illan tullen tai viikonloppuna epäterveellisiä ja ravintoköyhiä ruokia, jotta keho saisi energiavajeensa kurottua umpeen. Itsekin olen ollut tässä noidankehässä nuorempana, ennen kuin tajusin, että oikeaa, terveellistä ruokaa ei tarvitse pelätä. Huomasitko muuten, että minä kehuin tekstissäni, kuinka paljon voin syödä hyvällä omallatunnolla, kun taas sinä kehaisit, ettet edes syönyt aamupalaa vaan korvasit sen 20 grammalla suklaata? Minusta on ihanaa, että voin syödä hyvää, elimistöni kannalta optimaalista ja terveyttä edistävää ruokaa, nauttia siitä, ja samalla aivoni ja kehoni saavat kaiken tarvitsemansa energian ja suojaravintoaineet.


Millaiseen informaatioon ravitsemuksesta sinä luotat? Vai voiko mihinkään enää luottaa?


LÄHTEET

1. Jacobs, Anderson & Blackburn (1979). Diet and serum cholesterol: do zero correlations negate the relationship? American Journal of Epidemiology, 110, 77–87.
2. Zhu ym. (2014). Meat Consumption Is Associated with Esophageal Cancer Risk in a Meat- and Cancer-Histological-Type Dependent Manner. Digestive Diseases and Sciences, 59, 664–673.
3. Carr, Walter, Brenner & Hoffmeister (2016). Meat subtypes and their association with colorectal cancer: Systematic review and meta-analysis International Journal of Cancer, 138, 293–302.
4. Qin ym. (2004). Milk Consumption Is a Risk Factor for Prostate Cancer: Meta-Analysis of Case-Control Studies. Nutrition and Cancer, 48, 22–27.
5. Zen, Lv, Pan & Liu. (2013). Red and processed meat consumption and risk of stroke: a meta-analysis of prospective cohort studies. European Journal of Clinical Nutrition, 67, 91–95.
6. Micha, Michas & Mozaffarian (2012). Unprocessed Red and Processed Meats and Risk of Coronary Artery Disease and Type 2 Diabetes – An Updated Review of the Evidence. Current Atherosclerosis Reports, 14, 515-524.
7. Levy, Maor, Presser & Aviram (1996). Consumption of eggs with meals increases the susceptibility of human plasma and low-density lipoprotein to lipid peroxidation. Annals of Nutrition and Metabolism, 40, 243–251.
8. Barnard, Levine & Trapp (2014). Meat consumption as a risk factor for type 2 diabetes. Nutrients, 6, 897-910
9. Bendinelli ym. (2013). Association between dietary meat consumption and incident type 2 diabetes: the EPIC-InterAct study. Diabetology, 56, 47–59.
10: Block, G., Patterson, B. & Subar, A. (1992). Fruit, vegetables, and cancer prevention: A review of the epidemiological evidence. Nutrition and Cancer, 8, 1–29.
11. Foroughi ym. (2013) Stroke and Nutrition: A Review of Studies. International Journal of Preventive Medicine, 2, 165–179.
12. Himsworth (1935). The dietetic factor determining the glucose tolerance and sensitivity to insulin in healthy men. Clinical Science, 2, 67–94.
13. Roden ym. (1996). Mechanism of free fatty acid-induced insulin resistance in humans. The Journal of clinical investigation, 97: 2859–2865.
14. Liese ym. (2005). Dietary Glycemic Index and Glycemic Load, Carbohydrate and Fiber Intake, and Measures of Insulin Sensitivity, Secretion, and Adiposity in the Insulin Resistance Atherosclerosis Study. Diabetes Care, 28, 2832-2838.
15. Anderson, Gustafson, Bryant & Tietyen-Clark (1987). Dietary fiber and diabetes: a comprehensive review and practical application.Journal of the American Dietetic Association, 87, 1189–1197.
16. Noto, Goto, Tsujimoto & Goda (2013). Low-carbohydrate Diets and All-Cause Mortality: A Systematic Review and Meta-Analysis of Observational Studies . Plos One.
17. Fung ym. (2010) Low-carbohydrate diets and all-cause and cause-specific mortality: two cohort studies. Annals of Internal Medicine, 153, 289–298.
18. Hu (2003). Plant-based foods and prevention of cardiovascular disease: an overview. The American Journal of Clinical Nutrition, 78, 544S-551S
19. Barnard ym. (2005). The effects of a low-fat, plant-base dietary intervention on body weight, metabolism, and insulin sensitivity. The American Journal of Medicine, 118, 991–997.
20. Tuso, Ismail, Ha & Bartolotto (2013). Nutritional Update for Physicians: Plant-Based Diets. Permanent Journal, 17, 61–66.

Mainokset

10 thoughts on “Mitä tiede sanoo karppaamisesta?

  1. Luotan vertaisarvioituihin tutkimuksiin ensisijaisesti. On kuitenkin vaikea löytää luotettavia ”selkokielisiä” (en ole opiskellut yliopistossa, paitsi nyt avoimessa, joten taitoni lukea tieteellistä tekstiä ovat rajalliset, joskin harrastuneisuuden vuoksi luultavasti keskivertoa vain lukion käynyttä paremmat) tekstejä aiheesta ravitsemus. Lähes kaikissa tuntuu kirjoittajan oma ruokauskovaisuus – oli se sitten kiihkeä lihansyönti tai kiihkeä karppaus tai joku muu – syrjäyttävän kriittisyyden.

    Tutkimuksia on monenlaisia. Tuloksia on monenlaisia – ja moni tutkimus voi vaikuttaa hyvältä pintapuolisesti mutta tarkempi tutkiskelu voi osoittaa, että tutkimuksen takana ei olekaan objektiivinen porukka vaan miljardiyrityksen ostamat tutkijat! Lisäksi pitäisi ymmärtää korrelaation ja kausaliteetin ero; monet korrelaation osoittaneet tutkimukset uutisoidaan kuin olisivat todistaneet kausaalisuuden. Minusta tutkimustenlukutaidon tulisi kuulua peruskoulun opetussuunnitelmaan. Tutkimuksilla kuitenkin perustellaan paljon kaikenlaista, ja ihmisten pitäisi nuoresta pitäen oppia lukemaan ja kyseenalaistamaan tutkimuksia.

    Minua hämmentää aina, kun joku jaksaa vängätä lihansyönnin puolesta. Vertaisarvioidut tutkimukset tuntuvat puoltavan mahdollisimman kasvipohjaista ruokavaliota – lihaa saisi syödä 500 grammaa viikossa MAKSIMISSAAN. Kuinka moni syö tuon annoksen jo parissa päivässä (osa jopa päivässä)?

    • Kiitos kommentista! Hyvä, että mainitsit vertaisarvioinnin. Vertaisarviointi (peer review) on aika pitkälti edellytys sille, että tutkija saa artikkelinsa julkaistuksi missään varteenotettavassa tiedejulkaisussa. Vertaisarvioinnissa sekä lehden toimitus että toimituksen valitsemat ulkopuoliset asiantuntijat käyvät artikkelin läpi ja varmistavat, että se noudattaa hyvän tieteen käytäntöjä.

      Valitettavasti vertaisarviointia voidaan luonteensa vuoksi myös käyttää väärin. Jos tiedejulkaisun taustalla on erityinen agenda (esim. lihan kulutuksen lisääminen), refereiksi voidaan valita sellaisia tahoja, jotka ovat valmiita allekirjoittamaan lähes mitä vain kenties pientä rahallista kompensaatiota vastaan. Paitsi yksittäisiin artikkeleihin, myös niitä julkaiseviin lehtiin on siis syytä suhtautua kriittisesti (kullakin alalla on omat arvostetuimmat tiedejulkaisunsa, mutta niitä ei tavallinen tallaaja välttämättä aina tunne).

      Tieteen pitäisi olla helposti kaikkien ihmisten saatavilla, koska meitä ihmisiä vartenhan tietoa tuotetaan. Tieteen kieleksi on vakiintunut englanti, joka on lingua franca lähes kaikkialla maailmassa. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä riittävän hyvin englantia (varsinkaan tiede-englantia), joten on tärkeää saada välitettyä tietoa myös jokaisen äidinkielellä. Medialla olisi tässä tärkeä rooli, mutta klikkejä saalistetaan varsinaisen tieteen sijasta sensaatio-otsikoilla, rajuilla yksinkertaistuksilla ja yleistyksillä. On aika huolestuttavaa, että yhä useampi ihminen ajattelee, että koska tiedettä on niin monenlaista ja tulokset ovat niin ristiriitaisia, jokainen voi itse päättää, mihin tutkimuksiin haluaa uskoa ja elää sitten niiden mukaan. Eihän se niin mene. Tiede ei ole uskonto.

      ”– moni tutkimus voi vaikuttaa hyvältä pintapuolisesti mutta tarkempi tutkiskelu voi osoittaa, että tutkimuksen takana ei olekaan objektiivinen porukka vaan miljardiyrityksen ostamat tutkijat!”

      Tämä on todella tärkeä huomio. Pelkästään ylläolevaa tekstiä varten lähteitä etsiessäni törmäsin useampaankin tutkimukseen, joissa lopputulema oli, että eläinkunnan tuotteet eivät lisää riskiä sairastua kansantauteihin. Systemaattisesti näissä tutkimuksissa tutkijoina oli liha-, kananmuna- tai maitofirmojen edustajia tai tutkimukset olivat saaneet rahoitusta tällaisilta yrityksiltä. Onneksi nämä tiedot on yleensä mainittu jossain kohtaa artikkelia, ne pitää vain osata etsiä.

      ”Minusta tutkimustenlukutaidon tulisi kuulua peruskoulun opetussuunnitelmaan. Tutkimuksilla kuitenkin perustellaan paljon kaikenlaista, ja ihmisten pitäisi nuoresta pitäen oppia lukemaan ja kyseenalaistamaan tutkimuksia.”

      Kyllä! Suunta vaikuttaa ikävä kyllä vain olevan päinvastainen. Peruskoulussa esitelmien lähteiksi riittävät (toki opettajasta riippuen) Wikipedia-artikkelit, eikä missään vaiheessa ainakaan omaa koulu-uraani (edes lukiossa) kannustettu etsimään ja lukemaan tieteellisiä artikkeleita. Koulutusleikkausten, opiskelijoiden oikeuksien heikentämisen ja yleisen akateemisen osaamisen arvostuksen vähenemisen myötä yhä harvempi hakeutuu tai pääsee opiskelemaan yliopistoon, jossa tieteenlukutaitoa voisi vihdoin oppia. Kansan tietämättömyydestä ja kritiikittömyydestä hyötyvät isoja voittoja käärivät yritykset, jotka voivat rahoillaan tuottaa lisää pseudotiedettä ja pikku hiljaa näivettää oikean, riippumattoman tutkimuksen. Mediakriittisyyden ohella tieteellinen lukutaito on nykymaailmassa elintärkeä kansalaistaito, joka jokaisen olisi syytä omaksua koulutustasosta riippumatta.

  2. Itse asiassa, ravintoterapeuttina saa kyllä esiintyä kuka tahansa, virallinen ja suojattu nimike jonka yliopistotutkinnon suoritettuaan on (laillistettu) RAVITSEMUSterapeutti. Olisi hienoa jos voisit korjata tämän faktan tekstiin, sillä monella menee nämä termit sekaisin. Ohjenuorana kaikille: jos haluat tieteelliseen tutkimukseen pohjaavaa konsultaatiota syömiseesi, valitse ravitsemusterapeutti. Ravintoterapeutti-nimikettä voi käyttää kuka tahansa, vaikka käytyään yksittäisen superfood-firman tarjoaman lyhytkurssin. Eli siinä mielessä tuo kommentoija ei välttämättä huijannut omaa titteliään toitotellessaan.

    • Kiitos kommentista. Tämä on ihan totta ja tärkeä tieto. Lisään huomautuksen tekstiin. Kyseinen kommentoija kuitenkin käytti itsestään nimenomaan termiä RAVITSEMUSterapeutti.

  3. Vertaisarvioitua tietoa minäkin yritän etsiä. Ja ei, mihinkään ei voi luottaa, ainakin pitää muistaa seurata aikaansa ja tietojen ja tulkintojen kehittymistä. Nykyään syön surutta myös geenimuunneltuja (mikä termi liekään oikea) aineksia, esim. ulkomailla. Oikeastaan olen alkanut suosia sitä ja vältellä luomua sen ympäristökuormituksen vuoksi. Viimeisen vuoden aikana niin monet entiset käsitykseni ovat heittäneet häränpyllyä, että ainoa mistä olen varma, on entistä tiukemman lähdekritiikin jääminen pysyväksi osaksi elämääni. Ja niin, tietystikään punavihreä hippeyteni ei lähde kulumallakaan, arvomaailma on ja pysyy.

    Tutkimuksenlukutaitoon kuulunee myös sen ymmärtäminen, että teollisuuden rahalla tehdään paljon laadukasta tutkimusta. Sisältö ja toistettavuus ratkaisee.

    • Kiitos kommentista.

      Minäkin olen kuullut, että luomu olisi ainakin joissain tapauksissa ympäristöä kuormittavampi tuotantotapa. En ole kylläkään perehtynyt aiheeseen riittävästi ottaakseni kantaa. Toisinaan luomu kulkee käsi kädessä esim. reilun kaupan kanssa, ja usein valitsen mieluummin esimerkiksi reilun kaupan banaanit kuin brändibanskut, silloin kun valinnan varaa (tai rahatilanteen suhteen varaa) on. Luomua kannattaa ilmeisesti suosia myös esimerkiksi vaateostoksilla: luomupuuvilla on tavanomaista ekologisempaa ja eettisempää.

      GMO on myös mielenkiintoinen aihe! Yhdysvalloissa siitä kiistellään laajasti, mutta meillä aihe ei ole yhtä kuuma, koska Suomessa ei käytännössä juurikaan vielä myydä GMO-ruokia. TTIP-sopimuksen myötä asia saattaa muuttua.

      ”Tutkimuksenlukutaitoon kuulunee myös sen ymmärtäminen, että teollisuuden rahalla tehdään paljon laadukasta tutkimusta. Sisältö ja toistettavuus ratkaisee.”

      Tämä on ihan totta, eikä mielestäni yritysten tarjoama rahoitus olekaan itsessään mikään paha asia. Harmi kyllä tämä ilmiö on menossa niin pitkälle, että teollisuus sanelee sen, mitä voidaan tutkia ja millä tavalla. Aiheet, jotka eivät hyödytä teollisuutta, eivät saa rahoitusta. Käsittääkseni GMO-tutkimuksen ongelma on nimenomaan se, että sitä tehdään käytännössä pelkästään GMO-teollisuuden rahoituksella. Ilman Monsanton ja muiden geenitekniikkayritysten suostumusta tutkimusta ei edes saa tehdä, tai ainakaan tuloksia ei saa julkaista (tämä liittyy patenttiasioihin: http://www.scientificamerican.com/article/do-seed-companies-control-gm-crop-research/). Näiden yritysten rahoituksella tutkimusta tekevät tutkijat sitoutuvat noudattamaan yritysten sanelemia ehtoja. Jos tulokset eivät miellytä pomoja, ei tutkimusta julkaista. Kumma juttu, että on vaikea löytää negatiivisia tutkimustuloksia geenitekniikan luomuksista.

      En ole lähtökohtaisesti ruuan ominaisuuksien optimointia vastaan. Tuskin mikään viljelykasveistamme on enää alkuperäisessä muodossaan, vaan kaikki syömämme ruoka on geneettisesti paranneltua vähintäänkin jalostuksen myötä. Geeniteknologia menee siinä mielessä vain askeleen pidemmälle. Mutta koska yritysten pääasiallinen tavoite on tuottaa voittoa, suhtaudun varauksella siihen, mitä ne tuotteistaan sanovat. En tiedä, onko geenimuunneltu ruoka turvallista, mutta sen tiedän, etten halua olla koekaniini. Jään siis mielenkiinnolla seuraamaan tutkimusta ja keskustelua aiheesta. 🙂

        • Niinpä, ei ole yritystoimintaa ilman voitontavoittelua.

          Kiitos linkeistä. Tuossa tekstissä oli mielenkiintoisia näkemyksiä puolin ja toisin.

          Kuten sanottu, en ole suoranaisesti geenimuuntelua vastaan, vaan suhtaudun varauksella siihen liittyviin sivuilmiöihin, jotka liittyvät vahvasti GMO:n suuryritysvetoisuuteen. Oletko muuten kuullut esim. Monsanton kohdalla runsaasta Roundup-torjunta-aineen pakkokäytöstä? Eikö GMO-viljelmien pitänytkään kasvaa ympäristöystävällisesti ilman ulkopuolisia myrkkyjä?

          Kultainen riisikin on minusta kaunis ajatus, mutta se tuntuu laastariratkaisulta: kehitysmaiden ihmisten ruokavalion varsinaiseen ongelmaan, yksipuolisuuteen, ei edes yritetä puuttua, vaan sen seurauksia yritetään korjata A-vitamiinirikastetulla riisillä. Ehkä ajatukseni ovat naiiveja, mutta minusta laadullinen nälänhätä on ratkaistavissa vain siten, että siitä kärsivät saavat syödäkseen monipuolisempaa ruokaa. A-vitamiiniahan voi saada riittämiin esim. porkkanasta tai vihreistä lehtivihanneksista.

          Ylipäätään GMO:n puolustaminen vedoten nälänhätään on minusta heikko argumentti. Maailmassa tuotetaan jo nyt riittävästi monipuolista ruokaa jokaiselle ihmiselle. Ruoka ei vain jakaudu tasaisesti, iso osa siitä heitetään hukkaan, ja itse asiassa valtaosa siitä syötetään liha- ja maitokarjalle. Olisiko GMO ratkaisu näihin ongelmiin? En haluaisi odotella, että futuristinen tekniikka ja teknologia (ehkä) ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat, kun kerran ongelmia pystyttäisiin käytössä olevilla menetelmillä ja resursseilla ratkaisemaan jo nyt, jos vain päättävillä, valtaa pitävillä ja markkinoita johtavilla tahoilla olisi siihen vähänkään aitoa kiinnostusta.

  4. Hei! Itse en noudata mitään erityisruokavaliota, vaan yritän syödä mahd. monipuolisesti. Neurologiaan erikoistunut lääkäri-äitini on kuitenkin jo pitkään korostanut sitä, miten tärkeitä hiilihydraatit ovat aivojen toiminnalle. Olen myös huomannut tämän käytännössä (esim. gradua kirjoittaessani).
    Tämä ihan vain pikakommenttina kirjoituksesi kiinnostavaan aiheeseen. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset ”pelkäävät” hiilihydraatteja. : )

    • Kiitos kommentista! Tätä samaa ihmettelen. Hiilihydraatit ovat kivoja, niistä saa energiaa ajatustoimintaan ja liikkumiseen! Hassuinta on, että ihmiset yhdistävät sanan hiilihydraatti monesti rasvaisiin ruokiin – suklaaseen, jäätelöön, kekseihin, donitseihin… Ovathan ne makeita, mutta suurin osa näiden herkkujen energiasta tulee rasvasta eikä suinkaan hiilihydraatista. Ei ihme, jos tällaiset ruuat eliminoimalla alkaa paino tippua.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s