Vähän kiitollisuutta

Alkuvuoden aikana olen opetellut uuden iltarutiinin: kiitollisuusharjoituksen. Sain idean Paikka kaikelle -blogin Ilanalta, joka hehkuttaa kiitollisuusharjoituksia osana lapsiperheen iltatoimia. Ilana esittelee tekstissään myös tutkimustietoa kiitollisuusharjoitusten onnellisuutta lisäävästä vaikutuksesta – kannattaa lukaista!

Kiitollisuutta voi harjoittaa yksin esimerkiksi päiväkirjaan kirjoittaen tai yhdessä läheisen ihmisen kanssa jutellen. Varovasti kysyin Kullalta, kiinnostaisiko häntä alkaa miettiä viimeiseksi illalla, mistä hän on kiitollinen. Pelkäsin, että harjoitus tuntuu hänestä hölmöltä, mutta ilokseni hän suostui kokeilemaan. Sovimme, että jatkossa joka ilta kumpikin kertoo vuorotellen vähintään kolme asiaa, josta on tänään kiitollinen.

Kiitollisuudenaiheiden miettiminen tuntui aluksi oudolta ja ehkä väkinäiseltäkin. Siihen tottui kuitenkin nopeasti, ja nyt kiitolisuushetkestä on tullut yhteinen rutiinimme ennen nukkumaanmenoa. Asumme eri kaupungeissa, joten kerromme kiitollisuudenaiheemme yleensä puhelimen välityksellä. On mukava puhua Kullan kanssa kivoista asioista viimeiseksi illalla. Tietysti puhumme usein myös ikävistä jutuista, mutta päätämme päivän kiitollisuudentunteeseen. Siitä jää hyvä mieli.

Kiitollisuudenaiheiksi kelpaavat kaikki elämän pienet ja suuret ilot. Söin hyvää ruokaa. Pääsin tentistä läpi. Pidin hauskaa kavereiden kanssa. Voin olla kiitollinen myös vaikkapa vesijohtoverkosta, lisääntyvästä valosta tai toisen ihmisen olemassaolosta. Joinain päivinä harmittaa kaikki mahdollinen ja tuntuu siltä, ettei maailmassa ole mitään hyvää. On ollut mahtavaa huomata, että huonoinakin päivinä löydän edes ne kolme ilon pilkahdusta. Jos ei muuta, voin olla kiitollinen siitä, että tämä päivä on ohi ja saan vihdoinkin mennä peiton alle ja sulkea silmät. Useimpina päivinä kiitollisuudenaiheiden keksiminen on kuitenkin helppoa, ja kerron usein enemmän kuin kolme asiaa.

Aiemmin olen ollut todella epäileväinen kaikenlaisia onnellisuusopastuksia kohtaan. Ne vaikuttavat kannustavan ihmisiä passiivisuuten ja virran vietäväksi alistumiseen. Minusta epäkohdilta ei tule milloinkaan sulkea silmiään. Päin vastoin: pahat asiat tulee tiedostaa, jotta niiden muuttamiseksi voi tehdä jotain. Olosuhteiden hyväksyminen, osaansa tyytyminen ja sokeassa onnellisuuspilvessä eläminen ei auta muuttamaan oman elämän eikä maailman vääryyksiä. Mutta kiitollisuusharjoituksessa tarkoitus ei olekaan sulkea mielestä pois asioita, jotka ovat pielessä. Sen tarkoitus on vain pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä on kaikesta huolimatta hyvin juuri nyt.

En tiedä, onko jokailtainen kiitollisuushetki tehnyt minusta onnellisemman. Voi olla, että näen elämässä nyt enemmän hyviä asioita kuin ennen, että osaan arvostaa enemmän sitä, mitä minulla on, tai että suhtaudun vastoinkäymisiin aiempaa suopeammin. Tiedä häntä. Mutta ainakin kiitollisuudesta tulee hetkeksi hyvä, rauhallinen ja optimistinen olo. Se on hyvä mielentila juuri ennen nukkumaanmenoa.

Mietitkö sinä koskaan, mistä olet kiitollinen?

Mainokset

4 thoughts on “Vähän kiitollisuutta

  1. Mä ainakin olen kiitollinen tästä sun blogista! 🙂 oot todella hyvä kirjoittamaan ja olen kiitollinen kun olet tuonut paljon hyvää tutkimustietoa ymmärrettävään muotoon. olen kiitollinen, että perustelet väitteesi todella hyvin, etkä yleiseen internet-tyyliin käske itse googlettamaan 🙂 olen kiitollinen, että olen saanut sinulta paljon ajattelemisen aiheita. kiitos!

    • 🙂 Tosi kiva kuulla! Pakko paljastaa, että nämä sun kommentit olivat yksi iso syy, miksi päätin alkaa taas kirjoittaa. Siispä kiitos niistä! On mahtavaa saada lukijoilta palautetta, herättää keskustelua ja saada kontakti samanmielisiin ihmisiin!

      • Vau, kiitos 🙂 sanovat, ettei netissä pitäisi koskaan lukea eikä kirjoittaa kommentteja, mut nyt ainakin välillisesti olen siis tehnyt maailmasta paremman paikan! 😀 Tietysti samanmielisillä foorumeilla keskustelu on helpompaa.

        On muuten tosi harmi, että monet sun blogiin kommentoineista (minimalismi?)bloggaajista ovat poistaneet blogejansa tai laittaneet yksityisiksi. Toisaalta, monia myös löytyy edelleen ja mulla onkin vain 42 tämän ja yhden toisen blogin kautta löytynyttä kirjanmerkkiä selaimessa odottamassa vuoroaan… Perhana, tämä sotii ideologiaa vastaan.

        • Jep, paljon riippuu foorumista.

          Minustakin on kurjaa, että minimalismiblogeja ei ole paljon ja monet hyvät lopettavat vähin äänin.

          Myös mulla on tapana innostua yhtäkkiä joistain asioista tosi paljon ja viettää ehkä vähän turhankin paljon aikaa niistä lukien tai Youtube-videoita katsellen. Mutta toisaalta, onhan niitä turhempiakin aiheita. 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s