Terveellinen ruoka on halpaa

Moni ajattelee, että terveellisesti syöminen on kallista. On ihmeellistä, miten sitkeästi tämä ajatus pysyttelee pinnalla huolimatta siitä, kuinka kaukana totuudesta se on. Terveellinen ruoka on halpaa ruokaa. Täytyy vain tietää, mitä kannattaa ostaa – ja mistä.

Kun seuraavan kerran menet kauppaan, katsopa huviksesi suklaalevyn kilohintaa. Karkkipussin, sipsien. Lihan, juuston ja eineksien. Paina luvut suurin piirtein mieleesi tai kirjoita lapulle. Siirry sitten heviosastolle ja tutki läpi juurekset, kauden kasvikset ja hedelmät. Kurkkaa kuivahyllystä hiutaleiden ja papujen kilohinnat. Vertaa tuloksia. Mitkä tuotteista ovat halvimpia? Entä mitkä ovat terveellisimpiä? Vastaus molempiin kysymyksiin on kasvikunnan tuotteet.

Terveellinen, kasvipohjainen ruokavalio ei edellytä niin kutsutuilla superfoodeilla eikä kalliilla eläinperäisiä tuotteita imitoivilla vegaaniversioilla hifistelyä. Ne ovatkin kalliita. Oma päivittäinen ruokavalioni koostuu pääosin ruoka-aineista, joiden kilohinta on jotain yhden ja kahden euron väliltä. Joitain tuotteita saa alle eurolla (kuten perunaa), välillä taas törsään johonkin kalliimpaan. Väitän, että kaikki elämisen kannalta olennaiset tuotteet voi saada alle kahden euron kilohinnalla*. Kalliimmat tuotteet ovat ekstraa, joita ilman kyllä pärjää mutta jotka tuovat kivaa vaihtelua tai muuten rikastuttavat ruokavaliota (esimerkiksi mausteet, pähkinät, taatelit).

Ruokaostoksia ei kannata keskittää vain yhteen kauppaan, vaan eri myyjien hintoja kannattaa vertailla. Suurten ruokakauppaketjujen lisäksi kannattaa – jos mahdollista – tutustua esimerkiksi torin, kauppahallin, pienten etnisten markettien ja ruokapiirien tarjontaan. Itse ostan tavallisesta ruokakaupasta kotimaiset perustuotteet, kuten viljat ja juurekset. Mausteet ja ulkomaiset palkokasvit ostan pienestä etnisestä puodista murto-osalla ison ketjun tarjoamasta hinnasta. Hedelmät ja etenkin kesäkauden kasvikset taas ostan yleensä torilta, mutta seuraan myös ruokakauppojen tarjouksia.

Vaikka kaupasta voi saada melkein mitä tahansa hedelmää ympäri vuoden, ei kaikkea kannata ostaa, vaikka tarjolla onkin. Ruokaostokset on hyvä suunnitella sesongin mukaan. Kauden tuotteet tunnistaa yleensä siitä, että niitä myydään tavallista runsaammin ja edullisemmin (myös jonkinlaisesta satokausikalenterista voi olla apua ostosten suunnittelussa). Jos hedelmän kilohinta on alle kaksi euroa, on sen satokausi todennäköisesti käynnissä. Halpa kilohinta (suunnilleen 1 €/kg) viestii yleensä siitä, että satokausi on parhaimmillaan ja hedelmiä on tarjolla runsaasti. Tällöin niiden makukin on mehukkaimmillaan. Hedelmissä siis hinta ei ole suoraan verrannollinen laadun kanssa.

Viime viikkoina olen nautiskellut appelsiineja ja veriappelsiineja, joita on myyty torilla 0,80 €/kg. Tänään löysin torilta avokadoja euron kilohinnalla, ja perunat olivat ruokakaupassa tarjouksessa 0,59 €/kg. Olen hamstrannut itämaisesta ruokakaupasta linssejä hintaan 1,50 €/kg, ja sieltä kuivapapujakin saa kilon alle kahdella eurolla. Tammikuun aikana minulla meni ruokaan vähän päälle 70 euroa, helmikuussa menee todennäköisesti hiukan yli 80 euroa. Terveellinen ruoka ei siis todellakaan ole kallista. Kaikkein kalleintahan on syödä epäterveellisesti. Huono ruokavalio johtaa todennäköisesti sairauksiin, joista seuraa hoito- ja lääkekuluja sekä ansionmenetyksiä. Elinikäkin siinä lyhenee.

Onko terveellisesti syöminen mielestäsi kallista? Paljonko sinulla menee ruokaan rahaa kuukausittain?

*****

*Hintaesimerkit edustavat asuinpaikkakuntani tarjontaa. Tiedostan, että eri paikkakunnilla ruoan hinta vaihtelee. Voi olla, että esimerkiksi hedelmiä ei myydä joka puolella Suomea yhtä edullisesti kuin täällä.

Mainokset

4 thoughts on “Terveellinen ruoka on halpaa

  1. Minusta terveellinen syöminen on kallista edelleen, ymmärrän kyllä pointtisi! Mutta kasvissyöjänä koen että esim proteiinitarvetta eli väh. 1g per painokilo on vaikea halvalla täyttää jos ei halua syödä kovin paljon soijaa. Esim. kuivia linssejä menisi minulla normaalipainoisena naisena melkein puoli kiloa päivässä eikä se niin halvaksi tule vaikka linssi-papudieettiin pystyisikin.

    Hiilareitahan saa hyvin halvalla se on totta ja kyllä niillä hengissä pysyy.

    • Hei, kiitos kommentistasi! Ah, proteiini. Siitä liikkuukin paljon huhuja. Maailman terveysjärjestö (WHO 2007, s. 125–126) suosittelee aikuisväestölle 0,83 grammaa proteiinia painokiloa kohden. 60-kiloisen ihmisen olisi siis hyvä saada n. 50 grammaa proteiineja päivässä. Minä en ole ollenkaan huolissani proteiininsaannistani edes vegaanina, sillä kaikissa kasveissa on proteiinia. Soijaakaan en muuten käytä melkein ollenkaan.

      En tiedä, miten laskit tuon linssiyhtälön, mutta Finelin mukaan sadassa grammassa kuivattuja vihreitä linssejä on 24,4 grammaa proteiineja eli puolet 60-kiloisen henkilön päivän saantisuosituksesta. 200 grammassa saisi proteiinisuosituksen täyteen, mutta energiansaanti jäisi auttamattoman vajaaksi – ja kukapa eläisi pelkästään linsseillä? Proteiinia on runsaasti myös esimerkiksi viljoissa, ja jopa hedelmistä saa proteiinia.

      Alla on esimerkki vaikkapa yksinkertaistetusta aamupalasta sekä lounaasta (tiedot Finelistä). Päivän proteiinit voi saada täyteen jo kahdella aterialla, ja jos oletetaan, että energiantarve on 60-kiloiselle vähintään 2000 kcal (ilman liikuntaa), jää vielä illaksi vähintään 800 kilokalorin edestä syötävää, minkä myötä myös proteiininsaanti kasvaa. 1 g / painokilo on siis sekin aivan realistinen tavoite.

      100 g kaurahiutaleita: energiaa 382 kcal; proteiinia 13,6 g
      200 g banaania: 174 kcal; proteiinia 2,2 g
      500 g keitettyjä perunoita: 275 kcal; proteiinia 8 g
      100 g kuivattuja vihreitä linssejä: 312 kcal; proteiinia 24,4 g
      200 g porkkanaa: 66 kcal; proteiinia 1,2 g
      Yhteensä: 1209 kcal; proteiinia; 49,4 g

      Hiilihydraatit ja proteiinit kulkevat käsi kädessä: ”hiilarinlähteissä” on aina myös proteiinia (poissulkien prosessoidut konsentraatit, kuten pöytäsokeri, jossa on tietysti pelkkää hiilihydraattia). Proteiinia on kasveissa vähemmän kuin hiilihydraattia, mutta niin pitääkin olla, sillä kehomme tarvitsee hiilihydraatteja huomattavasti enemmän kuin proteiineja (tai rasvoja). On käytännössä mahdotonta saada liian vähän proteiinia, jos ruuasta saa ylipäätään riittävästi energiaa (kunhan ei siis syö pelkästään sokeria ja öljyä ym. pitkälle prosessoitua).

      Huomauttaisin vielä lopuksi, että proteiinin määrä ei kerro mitään ruokavalion terveellisyydestä. Paljon lihaa syövä saa kyllä paljon proteiinia mutta kaupanpäällisiksi runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja mojovasti kohonneen syöpäriskin (puhumattakaan muista elintapasairauksista). Terveellistä ruokavaliota suunnitellessa kannattaa kiinnittää enemmän huomiota suojaravintoaineisiin eli vitamiineihin, kivennäis- ja hivenaineisiin. Riittävästä energiansaannista huolehtimalla hoituu riittävä proteiininkin saanti.

  2. Terveellinen ruoka on halpaa, jos ei ole erityisruokavaliolla. Vegaaninen low FODMAP -syöminen ei ole niin halpaa kuin voisin toivoa, ja siihen kun ynnätään tekstuuriyliherkkyyteni ruuan suhteen, on ongelma valmis. Vegaanius on valinta, enkä siksi aio mainitakaan eläinperäisten proteiinien halpuudesta verrattuna kasviperäisten proteiinien hintoihin, mutta low FODMAP on pakko, enkä tekstuuriyliherkkyydelleni mitään voi. Low FODMAP aiheuttaa sen, että esim. papuja, linssejä, avokadoa, meloneita, sieniä, omenoita ja päärynöitä ei meillä käytetä (paitsi minä joskus ostan itselleni avokadoja tai omenoita). Kukkakaali, parsakaali ja sipulitkin aiheuttavat suurina määrinä ongelmia puolisolleni. Minä taas en voi syödä kypsennettyjä kasviksia, esim. aiemmassa blogauksessasi mainitsemaasi perunaa.

    Lisäksi asumme Paltamossa. Kajaanissa on, juu, Punnitse & säästä, mutta siellä hinnat ovat sen verran suolaiset, että sieltä harvemmin tulee ostettua muuta kuin ravintohiivaa tai tempeä. Mistään itämaisista ruokakaupoista on turha haaveillakaan! Prismassa käydään (koska Lidlistä ei saa juuri muuta kuin FODMAP-epäsopivia ruokia ja muutenkin, vegaaniseen ruokavalioon Lidl on aika huono, jos meinaa syödä muutakin kuin pelkkää ”rehua”). Silloin harvoin, kun kasviksia (esim. tomaatteja ja muuta puolisoni vatsalle sopivaa) on ostoslistalla niin paljon, että kannattaa käydä Lidlissä asti, käymme toki siellä: hakemassa ne kasvikset, joiden kilohinta on vähintään 20 snt Prisman kilohintoja halvempi. Foodie-palvelu on muuten käsittämättömän kätevä ruokahintojen laskeskeluun ja vertailuun! Sen avulla olemme saaneet varmaan satasia säästettyä pitkällä aikavälillä.

    Siltikin ruokaan menee meillä varmaan 400 e/kk. Osa siitä on toki ns. turhaa, mutta katsotaan, paljonko saan nipistettyä nyt, kun olen alkanut tehdä pakastimeen aina muutaman päivän ruoat kerrallaan. 🙂

    • Kiitos kommentista! On tosi mielenkiintoista kuulla lukijoiden näkökulmia. Allergiat, yliherkkyydet ja sairauteen liittyvät erityisruokavaliot ovat tietysti asia erikseen. Myös esim. keliaakikon ruokavalio on aika kallis, kun kaikki halvat kotimaiset viljat täytyy sulkea pois. FODMAP-ruokavalio vaikuttaa vielä rajoittavammalta. Tuota listaa kun katsoo, jää mietityttämään, että mitä sitten VOI syödä, etenkin jos on vegaani?! Ymmärrän, että asuinpaikka vaikuttaa paljon siihen, mistä ruokia voi hankkia ja mitä ne maksavat. Toisaalta asuminen taitaa olla pienillä paikkakunnilla halvempaa kuin suurissa kaupungeissa, joten ehkä tilanne on ikään kuin plus-miinus-nolla? 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s