Mitä on kohtuus?

”Kohtuus kaikessa”, ”kultainen keskitie”, mitä näitä nyt on. Kohtuutta julistavat sanonnat ovat suomalaisten ikisuosikkeja. Jotkut pitävät ”kaikkea kohtuudella” tärkeimpänä elämänohjeenaan ja muistuttavat mielellään muitakin ihmisiä, ettei kannata heittäytyä ääripäihin. Kohtuudessa pysyvä ihminen ei turhia stressaa eikä suututa ketään. Kaiken salliminen kohtuudella osoittaa tietynlaista lempeyttä ja suvaitsevaisuutta, ja se kannustaa elämästä nauttimiseen hyvällä omallatunnolla.

Kohtuuden merkitys on muuttunut aikojen saatossa, ja eri kulttuureissa kohtuuden rajat ovat erilaiset. Uskoisin, että ennen vanhaan kohtuullisuus tarkoitti lähinnä nöyrää vaatimattomuutta ja tietynlaista pidättyväisyyttä ylenpalttisuudesta ja koreudesta. Kohtuus lienee tarkoittanut ”ei liikaa”. Nyttemmin kohtuullisuuden käsite on kääntynyt päälaelleen ja tuntuu tarkoittavan pikemminkin ”ei liian vähän”. Absolutismi minkään asian suhteen ei ole nykysuomalaisen mielestä kohtuullista; kokonaan kieltäytyminen etenkin jostain  normaaliksi  tai  perinteiseksi  koetusta  asiasta  sotii  ”kohtuus kaikessa” -ajatusta vastaan. Esimerkiksi minimalistinen elämäntapa on monen mielestä askeettinen, tylsä, hankala tai muuten luotaantyöntävä. Ajatus siitä, että luopuisi isosta osasta tavaroitaan ja lakkaisi ostamasta huvikseen uusia tilalle, voi tuntua rajoittavalta, kun on tottunut siihen, että elämä pyörii tavaroiden ympärillä ja ympäröimänä.

Olen huomannut, että useimmiten ”kohtuus kaikessa” -sanontaa käytetään tekosyynä omiin huonoihin tapoihin ja valintoihin. Vetoamalla kohtuuteen saadaan kätevästi omatunto puhdistetuksi, jos tapaa vaikkapa herkutella, ryypiskellä tai tupakoida. Painotetaan, että mistään ei tarvitse kokonaan kieltäytyä eikä elämästä tarvitse tehdä ankeaa. Kaiken voi saada, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa! Mutta mitä lopulta on kohtuus? Mistä tietää, mikä on kohtuullista, mikä liian vähän ja mikä liikaa? Paljon mielipiteitä herättää esimerkiksi lihan kohtuullinen määrä ruokavaliossa. Jotkut haluaisivat syödä jokaisen päivän jokaisella aterialla lihaa, toiset kieltäytyvät siitä kokonaan. Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan syömään lihaa korkeintaan 500 grammaa viikossa. Tämä ei siis ole suositusten mukaan kohtuullinen määrä vaan maksimimäärä. Mutta kuinka monen mielestä puoli kiloa viikossa on liian vähän lihaa? Jotkuthan syövät sen verran joka ikinen päivä.

Entäs nautintoaineet eli päihteet? Suomalaiset ovat tunnetusti kahvikansaa, ja suodatinkahvia kuluukin kohtuullisen paljon. Harva edes kyseenalaistaa kahvin roolia päivän rytmittäjänä, kun kofeiinin määrä pysyy enemmän tai vähemmän kohtuullisena. Useimmat suomalaiset ovat myös alkoholin kohtuukäyttäjiä. Mielipiteet kohtuullisesta alkoholin määrästä kuitenkin vaihtelevat. Yhdelle on kohtuullista nauttia viinilasillinen perjantaina töiden jälkeen. Toisen mielestä jokaviikkoinen humalatila on aivan kohtuullista. Kolmannen kohtuuteen mahtuu jokapäiväinen rohkaisuryyppy ja mahdollisesti pari rentouttavaa ennen nukkumaanmenoa. Jos kerran mietoja päihteitä voi käyttää kohtuudella, miten on kovien huumeiden laita? ”Kohtuus kaikessa” -periaatteen mukaan niidenkin kohtuukäytön pitäisi olla ihan okei, eikö?

Kohtuullisuutta korostavilta usein unohtuu, että ”kohtuus kaikessa” tarkoittaa nimenomaan kohtuutta kaikessa, ja sitähän saa mitä tilaa. Terveyden kohtuullinen laiminlyöminen johtaa kohtuulliseen riskiin sairastua ja kuolla ennenaikaisesti. Kohtuullinen ylipaino on kohtuullinen riskitekijä muun muassa 2. tyypin diabetekselle ja monelle muulle elintasosairaudelle. Kohtuullinen tupakointi johtaa kohtuulliseen riskiin sairastua hengityselimistön syöpiin ja muihin sairauksiin. Kohtuullinen määrä prosessoituja herkkuja ja eläinkunnan tuotteita taas tarkoittaa sydänsairauksien tai aivohalvauksen kohtuullisesti kohonnutta riskiä. Kirjaimellisesti kaikkea kohtuudella! En tiedä teistä, mutta minä ainakin haluan minimoida tämäntyyppiset riskit.

Kohtuus on kovin epätarkka käsite, ja siksi sitä on helppo väärinkäyttää. Sen voi tulkita tarkoitushakuisesti aina sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta ja omaan elämäntyyliin sopivalta. Kohtuuden rajoja venytetään koko ajan ylöspäin ja katsotaan, miten paljon kohtuullisuuden sisään saadaankaan mahdutettua, ennen kuin ollaan liiallisuuden puolella. Vaikka reunaehto täyttyisi, ollaan jo aika kaukana varsinaisesta kohtuudesta. Raja kohtuullisuuden ja liiallisuuden välillä on häilyvä, ja sen ylittäminen voi tapahtua ihan huomaamatta, jos ei pysy tarkkana ja tarkastele omaa toimintaansa kriittisesti.

Olisiko siis jo aika lakata jankuttamasta kohtuudesta? Minusta parempi elämänohje voisi kuulua vaikkapa: ”kaikkea sen verran kuin tarvitsee”. Ei liikaa, ei liian vähän, ei edes kohtuudella, vaan juuri sopivasti.

Mikä sinusta on kohtuullista? Vannotko kohtuuden nimeen?

Mainokset

8 thoughts on “Mitä on kohtuus?

  1. Todella hyvä kirjoitus ja osuva näkökulma! Kohtuullisuutta tosiaan käytetään usein tekemään asioita hyväksyttäviksi, sillä pitäähän kaikkea saada ”kohtuullisesti” – mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

    Kaikkea sen verran kuin tarvitsee – kannatan. Ajatella jos omia tapojaan ei voisikaan selittää kohtuullisuudella, vaan ”tämän verran minä tarvitsen”, niin alkaisi se varmasti monen omissakin korvissa kuulostaa epäuskottavalta.

    • Kiitos kommentista! Kiva kuulla, että teksti resonoi sinussa. Olen viime aikoina törmännyt erityisen paljon ”kohtuus kaikessa” -tekosyihin. Tarvepohjainen ajattelu hyödyttäisi varmaan kaikkia.

  2. Blogisi on kiva uusi tuttavuus minulle ja kivasti kirjoitit tästä! ”Kohtuullisesti” nimenomaan merkityksessä ”sopivasti” on lempparisanojani. Jatkan tutustumista 🙂

  3. Hyvä kirjoitus, tämä aihe herätti ajatuksia! Kohtuus on todellakin varsin joustava käsite, mutta niin on monen kohdalla myös tarvitseminen. ”Kaikkea sen verran kuin tarvitsee” on oikein mainio ohjenuora, jos tarpeet ovat tasapainossa. Usein kuitenkin ajattelemme tarvitsevamme jotain, mutta oikeasti kyseessä on halu. Jos tarvitsemisen perustelu on luokkaa ”tarvitsen pari laukkua, koska tämän kokoisia mulla ei vielä ole näissä sävyissä”, ollaan mun mielestä ihan yhtä hukassa kuin kohtuuden kanssa. Joillekin mikään ei ole tarpeeksi.

    • Kiitos! Ihan totta, että tarpeen käsite on samalla tavalla venymässä. Suomenkielisten en ole toistaiseksi kuullut perustelevan kovin hölmöjä ostoksia tarpeella, mutta englanninkielisessä maailmassa törmää useinkin tuollaiseen ”I just NEED this bag!!!” -ajatteluun.

  4. Pääsit mielestäni lopussa asian ytimeen, sopivuuteen, mistä blogisikin on saanut nimensä. Ruotsin lagom, suomen sopiva on mielestäni vaikea kääntää muille kielille, eikä suomen kielestäkään löydy sille synonyymia. ’Sopivasti’ voi olla eri päivinä ja eri ihmisille eri määrä. Riippuu kontekstista.

    Esimerkiksi juhlissa äiti neuvoo lasta että ota sitten karkkia vain kohtuullisesti tarkoittaen, että jätä muillekin. Se määrä voi olla makeaa inhoavalle jo liikaa, karkkia rakastavalle liian vähän, mutta jonkin verran karkista tykkäävälle juuri sopivasti.

    • Tämä kommentti oli jostain syystä jäänyt huomaamatta. Myöhäinen kiitos ajatuksistasi kuitenkin. Olen samaa mieltä, ettei ”sopivaa” voi absoluuttisesti määrittää niin, että se sopii kaikille. Minusta on kuitenkin hyvä nähdä ero siinä, mitä haluaa ja mitä tarvitsee – näkökulman valinnasta riippuen saman ihmisenkin kohdalla ”sopivasti” voi vaihdella hurjasti.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s