Jätteettömän vuoden loppukatsaus

Viime tammikuussa asetin itselleni tavoitteeksi vähentää vuoden aikana tuottamani jätteen määrää minimiin. Täytyy tunnustaa, että en onnistunut tavoitteessani kovin hyvin. Bea Johnsonin esimerkki on inspiroiva mutta ei minun kohdallani realistinen. Huomasin, että jätteettömyys Suomessa on hankalaa, mikä ei sinänsä ole mikään pätevä tekosyy roskata. Mutta se on myös kallista, mikä mutkistaakin asioita. Kirjoitin keväällä ensimmäisiä huomioita jätteettömyydestä, ja sama teksti pätee edelleen. Kokoan tähän vielä muutamia lisähavaintoja.

Pahin dilemma oli seuraava: valitako edullisempi muoviin pakattu tuote vai kalliimpi irtotuote? Koska tuloni ovat minimaaliset, joudun oikeasti miettimään kauppalaskun kokonaissummaa, ja kymppi kuussa sinne tai tänne merkkaa paljon. Siispä valitsen useimmiten kahdesta vaihtoehdosta (pakattu vai pakkaamaton) sen, joka on kukkarolle kevyempi. Esimerkiksi torilta saa usein eurolla yli kilon verran valmiiksi pussitettuja hedelmiä, jotka voivat irtona maksaa tuplasti tai jopa enemmän. Jos taas hinta on suurinpiirtein sama, otan mieluummin irtotuotetta.

Dyykkaaminen vähentyi vuoden aikana huomattavasti, koska muutin ruokavaliotani. Aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että ruokani on oikeasti terveellistä ja mahdollisimman vähän prosessoitua.  Lopetin myös maitotuotteiden ja kananmunien syömisen ja lisäsin tuntuvasti hedelmien määrää ruokavaliossani. Pienten kauppojen lukottomien roskisten sisältö vastaa heikosti nykyisiä vaatimuksiani. Ruokavaliomuutoksen ansiosta tuottamani kartonkijätteen määrä väheni huomattavasti, mutta toisaalta aloin tuottaa paljon entistä enemmän biojätettä (hedelmien kuoret). Kokeilin kesällä matokompostointia mutta jouduin lopettamaan kokeilun erinäisten takaiskujen takia. En saanut kompostia toimimaan, kuten olisi pitänyt, mikä oli todella harmi. Onneksi asuinkunnassani aloitetaan vihdoinkin biojätteen keräys tänä vuonna.

Aloin viime vuoden aikana ostaa paljon kuluvia ruoka-aineita isoissa tukkupakkauksissa: puurohiutaleita ostan säännöllisesti kymmenen kilon säkillisen, papuja löysin viiden kilon pakkauksessa ja taateleita 5–8 kilon laatikoissa. Tukkusatsit tulevat yleensä pieniä pakkauksia halvemmaksi (jos eivät tule, en osta niitä, sillä niiden kuljetus vaatii oman ponnistuksensa), ja niissä pakkausjätteen määrä on pienempi suhteessa sisältöön. Säännöllisesti käytössä olevia, etenkin kuivia tuotteita voi huoletta ostaa jättisatseina, koska ne eivät pilaannu herkästi ja tulevat varmasti ennen pitkää käytetyksi.

Vuoden aikana korjailin vaatteita ennätyspaljon (jep, vaatteeni alkavat olla jo vanhoja ja raihnaisia). Paikkaaminen on erittäin tehokas tapa lisätä vaatteen elinikää. Viime vuonna olisi lentänyt roskikseen ainakin seitsemät farkut (mukaanlukien niin omani kuin kullankin housut, joita korjailen myös), ellen olisi surauttanut niitä ompelukoneella ehjiksi. Alan sitä paitsi olla jo aika hyvä paikkaamaan vaatteita. Jotkut paikat ja parsinnat onnistun tekemään niin siististi, että niitä ei huomaa ollenkaan, ellei varta vasten tule lähelle tutkimaan. Vaatteeni eivät siis ole iästään huolimatta nuhjuisen ja repaleisen näköisiä vaan edelleen edustuskelpoisia, kiitos korjailun.

Vaikka jätteettömyyshaaste ei toteutunut ihan niin kunniakkaasti kuin olisin toivonut, opin kuitenkin olemaan aiempaa tietoisempi jätekäyttäytymisestäni. Kokonaisuudessaan tuottamani jätteen määrä pysyi varmaan suunnilleen samana kuin ennen haastetta, mutta sen laatu muuttui (vähemmän muovia ja pahvia, enemmän biojätettä). En ole sentään punninnut roskiani, mutta arvioisin, että heitän roskikseen suunnilleen kahden tai kolmen leipäpussillisen verran roskaa kuukaudessa. Olen aika varma, että se on vähemmän kuin keskivertosuomalaisella.

Täksi vuodeksi en aseta sen kummempaa maailmanparannushaastetta. Valintojani ohjaa joka tapauksessa ekologinen maailmankatsomus, ja pyrin arjessani ekotekoihin ilman haasteitakin. Jatkan valitsemallani tiellä, pyrin minimoimaan oma osuuteni materiaalisesta kulutuksesta ja maapallon resurssien tuhlaamisesta.

Saavutitko sinä tavoitteitasi viime vuonna?

Mainokset

6 thoughts on “Jätteettömän vuoden loppukatsaus

  1. Jätteetön elämä on Suomessa kyllä ihan mahdotonta! Kateellisena seuraan monia saksalaisia ja australialaisia zero waste -bloggaajia tai -somettajia. Heillä oon paljon kauppoja, joista voi ostaa ruokaa omiin astioihin punnitsemalla. Meillä punnitse ja säästä -kaupasta saa lähinnä pähkinöitä. Olen myös iloinen tuosta biojätteen keräämisen aloittamisesta, meillä on vasta hankittu kompostiastia ihan täynnä, kun odotellaan, että pihalle tulisi biojäteastia, johon sen voisi tyhjentää. Itse en välttele pahvia, koska sen voi kierrättää, mutta kaikkea sekajätteeseen menevää kyllä. Valitsen siis mieluummin vähän kalliimman tuotteen, jos se on valmistettu esim. pahvista tai metallista muovin sijaan. Ruoassa about kaikki vaan on kääräisty muoviin.

    • Totta, että Suomessa on vaikea löytää esim. mausteita irtona. Ja kaikki mahdollinen tosiaan kääräistään muoviin. Kaikista hassuinta on, että jotkut kuivatuotteet on pakattu lupaavanoloisesti pahviin, mutta pakkauksen sisällä onkin vielä muovipussi!

  2. Pitäisi varmaan palkata sut paikkaamaan mun housuja, jotka aina jostain kumman syystä (ei ainakaan pulleista reisistä..) hajoaa haaruksista. 😀 Ennen laitoin äidin paikkaamaan housut, mutta eiväthän ne kovin kauaa pysy ehjinä ompeleista huolimatta. Rahaa menee siis housuihin ihan liikaa.

    Asiasta kolmanteen. Oon nyt lukenut sun blogin kaksi kertaa läpi ja sain inspiraation mm. juuri blogisi ansiosta perustaa oman blogin, joka myös käsittelee minimalismia. 🙂 Oot todella taitava kirjoittaja ja ihailen sun elämäntapaasi.

    • Suuri kiitos ihanasta kommentista! Mahtavaa kuulla, että tykkäät lukea blogia ja saat siitä inspiraatiota. Hehee olenkin miettinyt, pitäisikö perustaa housunkorjausyritys. Haarat hajoavat jostain syystä minullakin ensimmäiseksi… Mutta housut ovat kestäneet tosi hyvin paikkauksien jälkeen. Aina välillä ne hapertuvat paikattujen kohtien reunoista, mutta sitten vaan laajennan korjausta. Teen paikkaukset suunnilleen tähän tyyliin (http://pujparent.blogspot.fi/2010/03/holy-jeans.html) mutta ilman silitettäviä liimoja.

  3. Kiitos mielenkiintoisesta blogista! 🙂 Eksyin tänne googletettuani tietoa jätteettömästä elämästä ja zero waste elämäntyylistä. Haluaisin aloittaa tavoittelemaan jätteetöntä elämäntyyliä, tosin tuskin pääsen samalle tasolle kuin Bea Johnson. Mutta pienetkin teot ovat tärkeitä! Ja se, että pyytää kaupassa sapuskaa omaan lasipurkkiin on tärkeä teko, vaikka pieni teko onkin.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s