Talvipyöräilyn alkeet

Minusta polkupyörä on kaupunkiliikenteessä ykkösmenopeli. Se on meluton, saasteeton ja vähän tilaa vievä ajoneuvo, joka aktivoi käyttäjänsä. Ilahduttavan moni pyöräilee lämpiminä vuodenaikoina, mutta pyöräilykauden ei suinkaan tarvitse päättyä ensipakkasiin. Oikealla varustuksella, ajotavalla ja asenteella vuoden lähes jokaisena päivänä voi nauttia hyvästä – tai edes kelvollisesta – pyöräilykelistä.

1. Vaihda renkaat

Et varmaan lähtisi luikkaille teille autoilemaan ilman asianmukaisia renkaita (no, onhan se laitontakin). Onneksi myös polkupyörille on tarjolla nastarenkaita. Vaikka ne eivät olekaan lakisääteiset, suosittelen kaikkia talvipyöräilijöitä käyttämään nastarenkaita. Ne lisäävät ajoturvallisuutta ja -mukavuutta huomattavasti. Nastarenkaiden ansiosta liukkailla keleillä mieluummin pyöräilen kuin kävelen. Jalan liukastun, pyörän selässä en.

2. Varmista, että näyt

En ihmettele, jos autoilijalla pomppaa sydän kurkkuun, kun tyhjästä eteen ilmestyy mustiin pukeutunut kävelijä tai valotta ajava pyöräilijä. Syksyllä ja talvella on niin pimeää koko ajan, että oman turvallisuuden takia kannattaa koristella itsensä valoin ja heijastimin kuin joulukuusen. Pyörän etuvalo on lain mukaan pakollinen, mutta takavalokaan ei ole pahitteeksi, jos ja kun joutuu välillä ajamaan autojen seassa.

3. Aja hiljaa

Ajonopeutta on syytä laskea pakkasilla. Varsinkin liikkeellelähtöihin, pysähtymisiin ja käännöksiin kannattaa kiinnittää huomiota ja olla erityisen varovainen. Kaikenlaisia äkkiliikkeitä kannattaa välttää, jos mielii pysyä pystyssä. Edes nastarenkaat eivät pelasta, jos suin päin kurvaa risteykseen. Suorilla pätkillä vauhtia voi nostaa, kunhan pysähtyminen onnistuu rauhallisesti.

4. Suojaa ajokki kosteudelta

Ihanteellista on, jos käytössäsi on sisävarasto, jossa pyörä pääsee sulamaan ja, mikä tärkeintä, kuivumaan. Vaihteiden pahin vihollinen on nollan celsiusasteen molemmin puolin vaihteleva lämpötila. Jos vaijereihin pääsee ensin kosteutta, joka sitten jäätyy, ovat vaihteet jumissa. Jos varastoa ei ole, kannattaa pyörä suojata sateilta vaikka pressulla.

5. Älä aja jalkakäytävällä

– ikinä. Ei talvella eikä kesällä. 12 vuotta täyttäneen polkupyöräilijän paikka ei ole koskaan jalkakäytävällä, vaan aina joko pyörälle osoitetulla väylällä (pyörätie, pyöräkaista, yhdistetty kevyen liikenteen väylä) tai ajoradalla eli autotiellä, jos pyörätietä ei ole tai se on vaikkapa lumikinosten tukkima. Kyllä vain, toisinaan polkupyörällä pitää ajaa autojen seassa. Tällöin kannattaa pyrkiä ajamaan mahdollisimman suorassa linjassa ilman turhia koukkailuja ja pitää aukeavan autonoven levyinen turvaväli pysäköityihin autoihin. Osaathan väistämissäännöt (katso esim. täältä)? Muista myös näyttää kädellä, mihin suuntaan käännyt, sekä auto- että pyörätiellä ajaessasi!

6. Pukeudu sopivasti

Kylmää vastaan pitää pukeutua asianmukaisesti, mutta toppavaatteet päällä pyöräillessä tulee helposti hiki, jos vauhti vähänkään kohoaa. Kokeilemalla selviää, mikä on sopiva määrä vaatetusta. Todennäköisesti pyöräilijä tarvitsee lämpimämmät vaatteet kuin autoilija mutta kevyemmät kuin kävelijä. Itselläni kriittiset, helposti kylmettyvät kehonosat ovat kädet, korvat ja kaula, joten ne suojaan erityisen hyvin viimalta.

7. Pidä takamus lämpimänä

Kylmä satula ei tunnu kivalta, ja se voi altistaa virtsatietulehdukselle. Jonkinlainen kangas on siis hyvä laittaa pyllyn ja pakkasessa seisseen penkin väliin. Ennen kuin sain ommelluksi itselleni villakankaasta satulasuojan, sidoin vain lyhyen kaulahuivin satulan ympärille. Olen myös nähnyt hienoja virkattuja satulasuojia. Kaupoissakin varmaan myydään jonkinlaisia pepunlämmikkeitä, jos sellaista ei viitsi väkertää itse.

8. Kypärä päähän

Lopuksi vielä muistutan, että pyörällä kulkiessa on aina syytä käyttää kypärää. Liikenneonnettomuuksia ja liukastumisia kypärä ei tietenkään estä, mutta tosipaikan tullen se voi pelastaa vakavalta aivovauriolta ja esimerkiksi afasialta. Koska tieliikennelakiin on kirjattu kypäränkäyttösuositus, saattaa kypärättömyys vaikuttaa esimerkiksi vakuutuskorvausten saamiseen onnettomuuden sattuessa.

Näillä ohjeilla olen itse päässyt talvipyöräilyyn kiinni. Pyörä on tosi kätevä kulkupeli myös talvella, voittaa bussipysäkillä hytisemisen ja kylmän auton lämmittämisen mennen tullen.

Pyöräiletkö sinä tai voisitko harkita pyöräileväsi myös talvella?

Mainokset

19 thoughts on “Talvipyöräilyn alkeet

  1. Yritin pari kk sitten vihdoin hankkia itselleni pyöräilykypärän, mutta kappas, kaikki urheiluliikkeet olivat jo vaihtaneet pyöräilykypärät laskettelukypäriin. Turvallista talvipyöräilyä vaan…

    • Voi harmi! Syksyllä kypäräkauppa ei varmaan käy tarpeeksi kiivaasti, että niille kannattaisi uhrata arvokasta hyllytilaa… Nettikaupoissa on kypäriä tarjolla varmaan talvellakin, oletko tutkinut niistä? Huono puoli on tietysti se, ettei pääse sovittelemaan ennen ostamista, vaikka palautusoikeus onkin.

      • En ookaan katsonut, juuri tuon sovittamisen takia. Toki voisi useampaa kokoa tilata ja sitten palauttaa, pitääpä miettiä.

  2. Kiitos tästä tekstistä! Meillä on käyty keskustelua aiheesta, luen tämän kumppanilleni rohkaisuksi. Itse suosin kävelemistä, sen hitaus sopii minulle paremmin. Näin vilkasliikenteisellä kaupunkialueella asuvana näkisin mielelläni edes yhden päivän, jolloin suurin osa ihmisistä olisi liikkeellä jollain muulla kuin omalla autolla. Olisi aika tavalla hiljaisempaa, ilmanlaadun paranemisesta puhumattakaan.

    • Ei kestä! Kiva kuulla, että teksti tuli tarpeeseen. 🙂 Talvella ja keväällä on usein niin kuiva ilma, että kaupungissa ilmanlaatu voi olla todella huono. Autoilun väheneminen auttaisi ongelmaan huomattavasti. Ja melukin on saastetta. Minä tykkään myös kävellä, mutta juuri sen hitauden takia valitsen useimmiten pyörän. 😀

  3. Pyöräilen myös talvella! 🙂 Nyt on alkamassa 3. vuosi nastarenkailla, ennen en juurikaan uskaltanut/viitsinyt talvipyöräillä, (paitsi lapsena/nuorena, kun oli pakko). Kovalla pakkasella, lumimyräkässä ja röpelöjääaikana valitsen kyllä useimmiten bussin. Tänä (ja tulevina) talvena minulla on käytössä ”kesäpyörä” ja ”talvipyörä”, joten kelin ja sään mukaan voin valita kevyen ja siten nopean ja helpon, mutta kapearenkaisen, kulkupelin, tai sitten raskaamman ja hitaamman, mutta turvallisen nastarengaspyörän.

    • Hyvä valinta! 🙂 Minulla on yhtä monta nastarengastalvea takana kuin sinullakin. Viime talvet ovat olleet aika leutoja, ja vain parina päivänä jouduin jättämään pyörän kotiin siksi, että oli tullut todella paljon lunta eikä teitä ollut vielä ehditty aurata. Paksussa kinoksessa on aika vaikea polkea.

      Tuo kahden pyörän taktiikka kuulostaa kätevältä! Minulla on vain yksi pyörä käytössä, mutta jos käyttäisin kahta, pitäisin varmaan talvikäytössä vaihteetonta pyörää, jota pakkanen ei niin herkästi saa rikottua.

  4. Pakko kommentoida, ensimmäistä kertaa! Tieliikennelaissa suojakypärän käyttöä suositellaan, mutta se ei ole velvoite. Kypärän käyttäminen pyöräillessä ei ole siis pakollista.

      • Ei sakoteta kypärättömyydestä! Kypärän käyttö pyöräillessä ei ole pakollista. Noihin vakuutushommeleihin se toki voi vaikuttaa. Vaikka itse käytän kypärää 99 %:lla polkemistani matkoista, en kannata kypärän pakolliseksi säätämistä.
        Valojen käyttö pimeällä taas on pakollista (ja todella hyvä niin!), ja eteenpäin suunnattu valo tulee olla vaaleaa, (takana taas joko heijastin tai punainen valo.) Itseäni ärsyttää kovasti vastaantulevat pyörät, joissa on vilkkuva valo. Se on usein parempi, kuin ei valoa ollenkaan, mutta silti kovin epätoivottava.

        • Olen samaa mieltä, että kypärän käytön ei tulisi olla pakollista, koska jos jotain niin se vähentää pyöräilyn suosiota. Tutkitusti tehokkain tapa lisätä pyöräilyn turvallisuutta eli vähentää onnettomuuksia on tehdä pyöräilystä yleisempää ja näkyvämpää. Kypärä ei tee pyöräilystä ylipäätään turvallisempaa (jotkut jopa väittävät, että autoilijat ajavat holtittomammin kypärää käyttävien kuin kypärättömien pyöräilijöiden läheisyydessä), mutta se tosiaankin lieventää pään vaurioita, jos onnettomuus sattuu. Siksi minä käytän kypärää aina.

    • Hyvä huomio, mansikka! Tieliikennelaissa sanotaan pyöräilykypärästä näin: ”Polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää”. Laki on tarkoitettu suositukseksi (”yleensä”), mutta monet tulkitsevat sen velvoitteeksi (”on käytettävä”).

      Korjaan tekstiin täsmällisemmän sanamuodon. Vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen pakko, esimerkiksi vakuutusyhtiöt tosiaankin tulkitsevat lakia niin, että jättävät usein korvaukset maksamatta, jos kypärätön pyöräilijä joutuu onnettomuuteen.

  5. Tykkään pyöräillä enkä omista autoa, joten pyörä on kätevin kulkupeli esim. ruokakauppaan. En kumminkaan ole koskaan pyöräillyt talvella. Liukkaus pelottaa ja kylmä viima kauhistuttaa. Joka vuosi mietin että NYT hommaan ne nastarenkaat, kommandopipon ja tuulenpitävän takin. Olen kuitenkin osoittautunut liian laiskaksi kerta toisensa jälkeen. Jalkapatikassa siis talvisin….

    • Kiitos kommentista. Vaikka kävelyssä ei olekaan mitään vikaa, suosittelen ehdottomasti talvipyöräilyyn ryhtymistä! Minun kokemukseni ovat olleet positiivisia, ja pyörä helpottaa kulkemista varsinkin silloin, kun on hiukan pidempi matka tai kantamuksia mukana. Liukkaus tuntuu minusta kävellen paljon vaarallisemmalta kuin nastoilla pyöräillessä. Minulla ei ole mitään erityisiä vaatteita talvipyöräilyä varten, vaan käytän samoja vaatteita kuin muutenkin kulkiessani (tai pukeudun jopa vähän kevyemmin kuin kävellessä, koska polkiessa tulee helposti lämmin). Pikkupakkasilla riittää villakangastakki (jos viluttaa, puen päälle ylimääräisen välikerroksen), kovilla pakkasilla lämpimämpi parka. Kasvojen suojaaminen on hyvä idea, koska pyöräillessä viima on kovempi kuin kävellessä ja paljas iho kylmettyy herkästi.

  6. Kiitos tekstistä! Jäi vain hämäämään, että eikö se ole aika urbaani legendaa, että kylmässä istuminen aiheuttaisi virtsatietulehduksen…?

    • Ei kestä! 🙂
      En tiedä, onko kylmällä istumisen vaikutuksesta virtsatietulehduksiin tehty tieteellistä tutkimusta, mutta oman kokemukseni mukaan yhteys on selvä. Kylmä satula. Kylmä puistonpenkki. Kylmä kauppakassi sylissä. Jo muutaman tunnin kuluttua kylmäaltistuksesta voi alkaa tuntua pistelyä ja kirvelyä. Uskon, että moni muukin tulehduksille altis pystyy samaistumaan tähän ilmiöön. Ehkä sinä olet onnekas etkä useinkaan kärsi virtsatietulehduksista? Jos riski on alkujaankin pieni, kylmettyminen (tai mikään muukaan altistava tekijä, kuten hankaus tai liian vähäinen juominen) ei ehkä laukaise bakteeritulehdusta.

      Kylmällä istumisen vaikutus on varmaan sama kuin vilustumisella/palelemisella ylipäätään. Kylmettyminenhän ei aiheuta nuhaa, yskää ja kuumetta, mutta se heikentää kehon vastustuskykyä, jolloin bakteerit ja virukset voivat päästä niin sanotusti niskan päälle. Toisaalta eivät kaikki aina paleltuaan sairastu.

  7. Itse harrastan nykyään aktiivisesti talvipyöräilyä. Etelä-Suomessa se on toisaalta ollut leutojen talvien takia helppoa. Tämä teksti on hyvä muistutus siitä, että pyöräily on mahdollista talvisinkin.

    Ymmärrän toisaalta, miksi monet eivät uskalla pyöräillä talvisin: autojen seassa on pelottavaa kulkea. Ainakin auton alle kaatuminen on pyöräillessä oma suurin pelkoni. Tähän liittyy pitkälti kaupunkisuunnittelu. Autoilijoille annetaan eniten omaa tilaa, sitten kävelijöille ja lopuksi pyöräilijöille. Tämä on lähes kaikissa Suomen kaupungeissa ongelmana. Pyöräilijöille enemmän tilaa (mieluiten autoilijoiden kustannuksella), niin on helpompi, turvallisempi ja mukavampi pyöräillä ympäri vuoden.

    Pieni aasinsilta:
    Muutenkin autojen dominanssi liikenteessä on aika keinotekoisesti luotu. Tästä on viihdyttävällä tavalla kerrottu Adam Ruins Everything -dokumenttisarjassa jaksossa Adam Ruins Cars. Youtubessa on ainakin palasia tuosta jaksosta. Ne saavat ajattelemaan liikenneinfrastruktuuriamme uudestaan.

    Hyviä talvipyöräilyjä!

    • Kiitos kommentista ja dokumenttivinkistä.

      Kaupunki-infrastruktuuri tosiaan suosii autoja, vaikka monet asiantuntijat ja tutkijat toteavat, että kun kevyelle liikenteelle annetaan enemmän tilaa, kaupunki elävöityy ja asukkaat voivat paremmin. Minusta ensisijaisesti pitäisi antaa lisää tilaa kävelijöille, koska jalkakäytävät ovat usein ihan naurettavan kapeita ottaen huomioon, että kävely on paitsi liikennettä myös sosiaalista toimintaa ja tapahtuu usein kaksi tai useampi henkilö vierekkäin. Autoille on annettu ruhtinaallisesti tilaa niin ajoradoilla kuin parkkipaikoillakin. Niistä voisi hyvin leikata siivun sekä kävelijöiden että pyöräilijöiden käyttöön.

      Autojen seassa pyöräily ei ole aiemmin huolestuttanut minua, mutta tänä vuonna on ollut uutisissa niin monta onnettomuutta, joissa autoilijat ovat jopa tahallaan ajaneet pyöräilijöiden päälle ja tappaneet, että kyllä on vähän alkanut pelottaa. Vaikka itse noudattaisi liikennesääntöjä, jotkut autoilijat ovat ihan pihalla väistämissäännöistä tai kuvittelevat, että ajorata kuuluu vain heille. Minusta on sääli, että on syntynyt tällainen vihamielinen vastakkainasettelu, autoilijat vs. pyöräilijät. Todennäköisesti valtaosa ihmisistä kuitenkin käyttää monipuolisesti eri liikennemuotoja. Pelisäännöt pitää joka tapauksessa hallita, kulki sitten jalan tai pyörillä.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s