Oodi valolle

Syysaamut ovat pimeitä, ja pimeässä herääminen on vaikeaa. Tässä ei ole mitään uutta. Mutta tänä vuonna olenkin varautunut. Minulla on ase pimeää vastaan!

Ja mikä olisikaan parempi keino suojautua pimeältä kuin valo?

Ostin nettikirpputorilta herätysvalon, jollaista harkitsin jo viime vuonna todetessani pimeällä heräämisen liki mahdottomaksi ponnistukseksi. Herätyslamppu alkaa kirkastua puoli tuntia ennen kuin kello soi, ja sen idea on simuloida auringonnousua. Vähän käytetty valo kustansi postikuluineen kolmekymmentä euroa, ja se oli paras tekemäni ostos pitkään aikaan.

IMG_6972

Aamuaurinkoni.

Valo on ihana. Minun tekee mieli halata sitä, kun se lempeästi herättelee minut säteillään. Ja halaankin. Vedän sen lähemmäs itseäni ja annan hehkuvan lampun lämmittää unenpöpperöisiä kasvojani. Ihanaa. Kevyt plimpotteleva herätysääni kutsuu aloittamaan uuden päivän ja sopivasti hämmentää korvaa kummallisella tahtilajillaan. Ah. Kirkkaat säteet läpäisevät silmäluometkin mutta eivät väkivaltaisesti vaan hellästi, ystävällisesti.

Valo ei ikävä kyllä toimi kuin taikaisku: se ei saa minua ponkaisemaan sängystä täynnä energiaa ja heti valmiina päivän koitoksiin. Herään edelleen hitaasti ja haluaisin mieluummin jäädä peiton alle lämpimään kuin kohdata kylmän maailman. Mutta ainakin herääminen on mukavampaa ja tuntuu luontevammalta kuin pimeässä havahtuminen. Aamuherätys ei ole enää järkyttävä kokemus, joka pahimmillaan itkettää julmuudellaan, vaan ihan siedettävä, parhaina aamuina jopa lähes nautinnollinen hetki elämässä.

Valo syttyy niin vaivihkaa, että silmäni ehtivät tottua pikkuhiljaa lisääntyviin lukseihin jo ennen kuin herään. Enää ei tarvitse siristellä ja peitellä silmiään, kun kylpyhuoneen loisteputki rävähtää päälle. Aamuni eivät enää ala sillä, että tunnen verkkokalvojeni repeytyvän.

Vähitellen kirkastuva lamppu tuskin on erityisen edistynyttä teknologiaa, mutta silti sen vaikutus elämänlaatuuni on huomattava. Jollekulle toiselle lamppu oli turhake, mutta minulle se on pelastus.

Miten sinä heräät pimeässä?

Mainokset

4 thoughts on “Oodi valolle

  1. Onhan valoon herääminen luontaisempaa kuin kaameaan herätyskelloon. Valoon herätään rauhassa pikku hiljaa. Herätyskellon soidessa ihminen repäistään unesta kovalla äänellä säikäyttäen, jolloin päivä alkaa heti annoksella stressihormoneja. Onkohan tehty tutkimuksia herätyskellon osuudesta stressiin?

    • Kiitos kommentista. Minulla ainakin tahtoo sydän pompata kurkkuun, kun keskellä pimeyttä pärähtää herätyshälytys päälle! Tutkimuksien olemassaolosta en tiedä, mutta ainakin oma empiirinen kokemukseni vahvistaa hypoteesisi.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s