Irti sokerikoukusta – pysyvästi?

Kirjoitin sokeririippuvuudesta kaksi vuotta sitten (täällä ja täällä). Tuolloin harmittelin jo elämää haittaavaksi paisuneesta sokerinhimostani ja päädyin pitämään muutaman viikon mittaisen sokerilakon. Lakon tulokset olivat inspiroivia mutteivät suinkaan pysyviä. Herkkuhimo on yllättänyt minut pikku lakkoni jälkeen toistuvasti. Ei yhtä usein ja voimakkaasti kuin taannoin, mutta silti. Silloin tällöin keho on huutanut makeaa niin, etten ole pystynyt sitä vastustamaan. Suklaata, jäätelöä, leivonnaisia, kiitos!

Miksi ihmeessä keho vaatii äkkimakeaa, vaikka tiedän, että se on epäterveellistä? Vaikka olen jo totuttanut kropan irti säännöllisistä suurista sakkaroosisatseista? Onko sokeri todellakin addiktoivaa kuin huume? Olenko ikuisesti altis repsahduksille, niin että ainoa tapa välttyä riskeiltä on absolutismi sokerin suhteen?

Olen tullut siihen tulokseen, että kehoni yrittää viestiä minulle jotain mieliteoillaan. Viesti on vahva ja yksiselitteinen: tarvitsen sokeria! En tietenkään sokeria sen jalostetussa, puhdistetussa muodossa vaan sokeria luonnollisena yhdisteenä, jota esiintyy kaikissa kasvikunnan tuotteissa (ja joissain eläinkunnan). Sokerit ja laajemmin hiilihydraatit ovat ihmisen tärkeintä ja parasta polttoainetta: aivot toimivat glukoosin voimalla, ja niin toimivat lihaksetkin. Ihmisellä on mieltymys makeaan hyvästä syystä.

Tällä hetkellä on käynnissä mieletön proteiinibuumi ja hiilarikammo. Fitnesslehdet tuputtavat dieettejä, joissa rajoitetaan paitsi hiilihydraatteja, myös kokonaisenergiansaantia. Käytännössä meille syötetään ajatusta, että laihduttaminen tai jopa sopivassa painossa pysyminen onnistuu vain näännyttämällä kehoa. Ei ihme, että kehomme reagoivat vaatimalla nopeaa, tiivistä energiaa eli roskaruokaa. Ja mitä teemme? Ahmittuamme valkoisella sokerilla kuorrutettuja rasvaan dipattuja herkkuja yritämme rajoittaa hiilihydraatteja lisää, kunnes taas tulee vastustamaton sokerinhimo.

Lukiessani vanhoja sokerikirjoituksiani silmään pisti kenties tärkein huomio, jonka tuolloin tein:

Tein mielenkiintoisia havaintoja sokerittomuuteni aikana. Ensinnäkin minulla oli jatkuvasti nälkä. Kun herkut eivät enää olleet pääasiallinen energianlähteeni, käännyin oikean ruuan puoleen ja söin PALJON.”

Ikävä kyllä en heti tuolloin tajunnut, kuinka merkittävä tämä yksinkertainen havainto oli. Vaikka sain korvattua lähes kaiken rasva-sokeri-seoksen ruokavaliostani ”kunnon ruualla”, taisin silti ajan myötä palata tahattomaan alisyömiseen. Olen huomannut, että alisyöminen johtaa aina mielitekoihin ja lopulta ylensyömiseen, mikä on ihan loogista. Kun keho ei saa tarpeeksi hiilihydraatteja ja/tai energiaa, se alkaa nääntyä. Tällöin alkaa tehdä mieli roskaruokaa, jossa tunnetusti on paljon pikaista energiaa, jolla nääntymistila saadaan helposti ja nopeasti (mutta epäterveellisesti) korjattua.

Vinkkini makeannälän selättämiseen? Syö enemmän luonnollisia hiilihydraatteja! Hedelmiä, vihanneksia, juureksia, täysjyväviljoja. Olennaista on myös syödä tarpeeksi. Jos ruuan jälkeen ei ole kylläinen, pitää syödä enemmän edellä mainittuja ruokia, jotta keho ja mieli saavat tarpeeksi energiaa ja suojaravintoaineita (myös vitamiinien tai mineraalien vajeesta voi seurata mielitekoja!). Siirryttyäni tämän kesän aikana noudattelemaan kasvipohjaista korkeahiilihydraattista ruokavaliota* herkkuhimoni katosi kuin savuna ilmaan. Nyt nautin hedelmien makeudesta juuri niin paljon kuin tekee mieli, hyvällä omallatunnolla!

*Suosittelen kurkkaamaan Hiilarihamsterin blogiin, jos kiinnostaa tietää, miltä tämäntyylinen ruokavalio voi esimerkiksi näyttää. Kirjoittaja käyttää ruokavaliosta termiä harppaus, joka on minusta aika osuva. Enemmän tietoa on saatavilla englanniksi hakusanalla HCLF (varsinkin Youtubessa on paljon harppaajia).

Mainokset

7 thoughts on “Irti sokerikoukusta – pysyvästi?

  1. Olin juurikin aikeissa mainita, että sokerin himo tarkoittaa vaan sinun tarvitsevan jotain muuta oikeasti teveellistä ruokaa, mutta vartalosi haluaa nopeita tuloksia ja siksi epäterveellisten himo on se joka tulee 🙂 Täytyisin vaan muistaa aina että _koskaan_ ei saisi kauppaan mennä nälkäisenä, jotta mieliteot ei yllätä. Helpompi ostaa terveellistä täydellä vatsalla 🙂

    • Kiitos kommentista!
      On niin täydellisen loogista, että herkkuhimo johtuu nälästä tai terveellisen ruuan vajeesta, että sitä on vaikea uskoa! Hyvä vinkki, ettei kauppaan mene nälkäisenä.

      Perehdyttyäni tänä kesänä ruokavalioasioihin olen vihdoin todella sisäistänyt, että rasvaiset, sokeriset ja suolaiset ”herkut” eivät ole terveellisiä. Että ne suorastaan vahingoittavat minua, pienissäkin määrissä. Tämän tiedon syvällinen ymmärtäminen on myös omiaan herkkuhimon taltuttamiseksi.

  2. Hei,

    aloitin itse herkkulakon kolmisen viikkoa sitten. Olen aina tykännyt herkuista ja syönyt makeaa, mutta nyt kun ikää on tullut, niin makean syömisen huonot puolet maksimoituu. Olin kesän herkuttelun jälkeen todella väsynyt ja naamakin näytti väsähtäneeltä, turvonneesta vyötärönympäryksestä puhumattakaan. Huomasin myös saman kuin sinä, että nälkä on kasvanut. Samalla huomasin senkin, että koska joudun nyt miettimään syömisiäni tarkemmin, niin esim. vatsa toimii paremmin.

    En sano, etteikö olisi ottanut koville, mutta kun tein sen päätöksen, niin se pitää. Minulle eivät sovi herkkupäivät tms. koska se homma kuitenkin levähtää käsiin. Näillä mennään nyt sitten ainakin jonkin aikaa (ajatuksissa on, että seuraavat herkut olisivat joulun aikaan tortut).

    Tsemppiä kohtalotoverille 🙂

    terveisin, Johanna

    • Hei, kiitos kommentistasi!

      Herkkupäivä eivät sovi minullekaan, totesin sen kauan sitten. Siitä tuli kamala psykologinen kierre, aloin suunnitella jo reilusti etukäteen, mitä kaikkea ihanaa saankaan syödä sitten, kun on herkkupäivän aika, ja siihen asti yritin olla ”kiltisti” eli rajoitin syömistä, jotta maksimoisin herkkupäivän nautinnon ilman huonoa omaatuntoa. Jep, vedin homman aika överiksi.

      Yleensä päädyin kuitenkin syömään himoitsemiani herkkuja nälkääni jo ennen ”sallittua” päivää, ja hyvä mieli oli kaukana silloisista olotiloista.

      Vasta, kun olen alkanut syödä tarpeeksi, on hallitsematon herkkuhimo laantunut. Näläntunnetta ei pidä väheksyä vaan sitä tulee ruokkia terveellisellä ruualla! Mikä itsestäänselvä asia, mutta silti suuri oivallus. Sitä paitsi oikea ruoka se vasta herkkua onkin. 🙂

      Tsemppiä myös sinulle!

  3. Hei! Mä olen päässyt sokerikoukusta tosi hyvin. Nykyisin herkkuhimo iskee noin kerran kuussa – pms-aikaan. Silloin, ja myös menkkojen aikana, jos siltä tuntuu, sallin itselleni jokusen vaatimattoman annoksen käytännössä ihan mitä tahansa herkkua, mitä mieleni halajaakin. Tosin uusimpana sovellutuksena pyrin ostamaan jotakin, minkä saa omaan pakkaukseen.

    Minun syyni irroittautua on ollut, että no – sokerin säännöllinen syönti johtaa sokerin säännölliseen syöntiin. Olen käyttänyt myös kahvissani pääasiassa karppisokeria, jotten saisi valkoista sokeria edes joka päivä. Lisäksi huomasin laardin kertyneen lantiolleni siihen malliin, että nyt lopultakin oli aika tehdä jotakin asialle. Osa siitä on jo lähtenyt. Metodi ei oikeastaan ollut tämän kummempi, lähinnä vaan jatkuvan herkkujen mussuttamisen lopettaminen ja usko siihen, että sitten ei tee mielikään samalla tavalla – ja sehän toimi. Jossain vaiheessa minäkin söin (sun vinkistäsi) hiukan enemmän hedelmiä, nyt kesäkaudella on mennyt marjoja. Niihin pitää kyllä pakastaessa laittaa sokeria, jotta C-vitamiinit säilyy, mutta määrä on jälleen minimaalinen verrattuna vaikkapa karkkeihin.

    • Kiitos kokemusten jakamisesta!
      Hienoa, että olet löytänyt sinulle sopivan tavan syödä terveellisemmin. Laardin (:D) kertyminen johtuu todennäköisesti rasvasta eikä niinkään sokerista, mutta valtaosa makeista herkuista onkin melkoisen rasvaisia (leivonnaiset, jäätelö, suklaa esimerkiksi). Jos on tuollaisten herkkujen perään (kuten minä olin), sokerin välttäminen vähentää tuntuvasti myös rasvan nauttimista.

      Rasva-sokeriyhdistelmä (myös rasva-suola-) on oikeasti koukuttava, ja minullakin pikkuisen syöminen johti aina pikkuisen enemmän syömiseen. Painoni ei jostain syystä hevillä heilahda, mutta muut fyysiset ja psyykkiset oireet tyhjän energian lappaamisesta ovat niin ikäviä, että tällä hetkellä ajattelen eläväni mieluummin ilman ennen himoitsemiani herkkuja vaikka koko loppuelämäni.

      Kiva kuulla, että olet lisännyt hedelmien syöntiä. Kotimaisia marjoja ja kasviksia kannattaa tietenkin hyödyntää niin paljon kuin ehtii, mutta tuontihedelmät ovat ihan hyvä varasuunnitelma. Perunaa saa onneksi ympäri vuoden, se on yllättävän monipuolinen energian ja suojaravintoaineiden lähde ja vieläpä halpa!

      • No, sä oletkin vasta parikymppinen ;P katotaan kymmenen vuoden päästä. Ei siis välttämättä tule vaikutuksia silloinkaan, mutta.

        Ei rasva minua lihota, olen karppihenkisen syömisen myötä vetänyt voita ja kermaa huoletta vuosikaudet, myös nyt, kun olen laihtunut – niillä ei ole vaikutusta. Suklaa ja jäätelö eivät kuulu herkkuihini. Sipsit sen sijaan kyllä – niissähän on myös koukuttava hiilari+rasva -yhdistelmä. Näin joskus tuosta loistavan dokkarin. Parastahan on, että pullaa en saa helpolla, kun on keliakia 😀

        Mut kun syö puhdasta ruokaa, ei tee kauheasti mitään skeidaa edes mieli. Just tajusin kaupassa, että sipsipussit ei kyllä kiinnosta yhtään, olen ikään kuin ”unohtanut” ne.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s