Ostoksia, ostoksia!

Tänä keväänä kotini tavaramäärä on lisääntynyt huomattavasti. Olen ostellut erinäisiä elämästäni puuttuneita asioita, minkä näkee paitsi miinuksella olevasta budjetista, myös siitä, että kodin sotkuisuus on lisääntynyt. Hankkimani esineet eivät ole onneksi olleet mitään hetken mielijohteita, vaan ne ovat olleet harkinta- tai hankintalistalla jo pitkään, ja olen vain sattunut hankkimaan ne lyhyellä aikavälillä. Oloni on silti ristiriitainen: voiko minimalisti ostaa näin paljon?

Eniten rahaa on mennyt musiikkiasioihin. Olen ostanut (taas) uuden instrumentin ja siihen liittyviä tilpehöörejä. Lisäksi hankin laukun ja telineen toiseen vanhoista soittimistani. Minua kutkuttaisi hankkia vielä yksi instrumentti sekä jonkin verran teknologiaa, mutta näitä varten täytyy vähän säästää rahaa ja tutkia pidemmällä aikavälillä, mitä on tarjolla. Hankintalistalla on myös hillitty määrä perkussiosoittimia. Koska valmistun tänä keväänä muusikoksi, koen, että nämä hankinnat lisäävät ammatillisia valmiuksiani ja tuovat toki iloa myös henkilökohtaiseen elämääni. Ongelmaksi saattaa muodostua kaiken tämän säilytys, nimittäin valmistumisen myötä menetän mahdollisuuden säilyttää soittokamoja ja nuottikasoja koululla.

Ehkä tärkein viimeaikainen hankintani on musiikkisoitin, jollaista minulla ei ole ollut käytössäni pariin vuoteen, mikä on ehkä hiukan noloa muusikolle. Muusikon nimittäin odotetaan paitsi soittavan, myös kuuntelevan ja tuntevan musiikkia. Ilokseni löysin laadukkaan kaiutinsysteemin edulliseen hintaan käytettynä, ja tyytyväisyyteni elämään nousi kertaheitolla: olin ihan unohtanut, kuinka ihanaa musiikin kuuntelu kotona hääräillessä onkaan. Aiemmin olen voinut kuunnella vain tietokoneen tai kännykän kaiuttimesta, joista kummankaan äänenlaatua ei voi juuri kehua, ja siksi kuuntelu jäi pitkäksi aikaa hyvin vähäiseksi. Uuden laitteen miinuspuolena ovat johtokasa ja jälleen kerran sijoitteluongelmat.

Musiikkikamojen lisäksi olen hankkinut vaatetusta. Ostin puuttuvat kengät esiintymis- ja juhlatarkoitukseen. Ainoat aiemmin omistamani siistit kengät olivat korkokengät, joilla en pystynyt soittamaan seisaaltaan. Tai edes kävelemään. Nuo korkkarit lähtivät uuden omistajan matkaan, ja tilalle pääsivät sievät ja mukavat herrainkengät. Alan pikku hiljaa päästä jyvälle, millainen tyyli on minulle mukavin ja sopivin, ja päivittelen vaatekaappia verkkaiseen tahtiin. Viimeksi hankin paikallisesta Facebook-vaihtoringistä kauniin harmaan ja erittäin miellyttävän puuvillaneuleen. Ostoslistalla on myös rento paitapusero, ja tilauksessa eräs sievä olkihattu, jollaista etsin kuumeisesti viime kesänä. Toivon hartaasti, että se näyttää oikeassa elämässä yhtä hyvältä kuin kuvassa.

Kukin tavara tuo lisäarvoa elämääni, joten pidän ostoksia fiksuina. Juuri tällaisia pitkän tähtäimen hankintoja varten säästän tienestejäni jättämällä turhat asiat ostamatta. Harjoituksen vuoksi voisin kuitenkin tarkastella vanhaa omaisuuttani entistä tarkemmalla silmällä ja pohtia, voisiko jostain vastaavasti luopua, jotta kodin seesteisyys ja siisteys säilyvät.

Millaisiin tavaroihin sinä käytät eniten rahaa? Tunnetko huonoa omatuntoa ostoksista?

Mainokset

10 thoughts on “Ostoksia, ostoksia!

  1. Olen viime aikoina ostanut huonekaluja. Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme neljä vuotta ja edelliseen (tai sitä edelliseen) asuntoon ostetut ikealaiset ovat tulleet tiensä päähän. Olen korvannut huonekalun kerrallaan laadukkaalla ja hintavalla hankinnalla, jonka toivon kestävän käytössä kymmeniä vuosia.

    Hankinnat ovat olleet harkittuja, olen pohtinut jokaista valehtelematta vähintään kaksi vuotta, olen tehnyt vertailuja ja miettinyt vaihtoehtoja. Olen säästänyt, ja ostanut kaiken käteisellä. Silti isot ostokset hirvittävät, kun samaan aikaan pyrin karsimaan. Se tuntuu jotenkin ristiriitaiselta toisaalta tulla kamalan tyytyväiseksi jostain tarpeellisesta, käytännöllisestä ja kauniista, kun toisaalta haluaa vähentää. Vaikka se onkin loogista: turha ja toimimaton tavara ahdistaa, tarpeellinen ja käyttökelpoinen tuottaa mielihyvää. Tavaraa molemmat, mutta eri tunne.

    • Kiitos kommentista! Hyvä huomio turhien tavaroiden ja tarpeellisten tavaroiden välisestä tunne-erosta. Olisi tosi hyvä välillä pystyä luopumaan karsimismentaliteetista ja antamaan itsellensä lupa nauttia harkituista, hyvin valikoiduista, laadukkaista ja toimivista esineistä. Ihannetilanteessahan omistaisi vain sellaisia esineitä eikä lainkaan niitä, joita tarvitsee karsia.

    • Mukavaa, että olet kiinnostunut, mutta olen päättänyt, etten täällä paljasta instrumenttiani. Pelkään, että sitä kautta henkilöllisyyteni saataisiin liian helposti urkittua. Minä kun olen niin huolissani yksityisyydestäni! 😉 Voin kuitenkin paljastaa, että olen puhaltaja.

  2. Ymmärrän, että minimalistina lisätavaroiden hankkiminen ahdistaa. Toisaalta, jos kyseessä on ammatissa tarvittavat välineet, niin sellaiset hankinnat tuntuvat erittäin tärkeiltä. Tärkeämpää olisi karsia kaikki, mille ei joko koskaan ole tarvetta tai sitten jota tarvitaan harvoin ja jonka voi myös lainata muualta.

    En ole itse missään nimessä minimalisti, vaikka kaiken hiemankin ylimääräisen karsiminen kiinnostaa ja on mielestäni pragmaattista. Harrastan itse tietynlaisten esineiden keräilyä, mistä saan suurta iloa, vaikka keräilyesineet eivät ole itsessään tärkeitä muun kuin keräilyn kannalta. En tiedä, olisiko keräilyharrastus ahdistava tai mahdoton minimalistille. Mitä mieltä olet, voiko minimalisti olla keräilijä?

    • Kiitos kommentista. Ammattitavarat voisi melkeinpä sulkea minimalismiajattelun ulkopuolelle, mutta toisaalta niidenkin hankintaa on syytä harkita tarkasti: kannattaako minun sijoittaa nelinumeroinen summa soittimeen, jolle minulla on todennäköisesti vain vähän tarvetta tai käyttöä ja joka tuskin edes maksaa itseään takaisin, vaikka lisääkin monipuolisuuttani? Toisaalta harrastusmielessä soitin toisi paljon iloa elämään, mikä itsessään oikeuttaisi sen hankinnan. Tilaongelma pistää toistaiseksi vastaan, mutta ehkä jonain päivänä…

      Hyvä kysymys, voiko minimalisti olla keräilijä. Minusta minimalismi ja keräily eivät sulje toisiaan pois, vaikka ensiajatus onkin, että ne sotivat toisiaan vastaan. Minimalistihan pyrkii poistamaan elämästään epäkäytännölliset asiat, mutta osa tavaroista saattaa oikeuttaa paikkansa pelkästään sillä, että ne tuovat iloa, vaikka niistä ei olisi käytännöllistä hyötyä. Keräilevän minimalistin erottanee varsinaisesta keräilijästä se, että minimalisti pyrkii todennäköisesti rajoittamaan kokoelmaansa valitsemalla siihen vain parhaat yksilöt ja luopumalla niistä, jotka tuovat vähiten iloa. Keräilijän tavoite taas on kartuttaa kokoelmaa niin paljon kuin tila antaa myöten, vaikka joukossa olisikin ei-niin-tärkeitä keräilykohteita. Tämä on tietysti kärjistys, varmasti monet keräilijät keskittyvät lukumäärän sijasta sisältöön.

      Kyllä siis minimalistikin voi keräillä, jos kokoelman ylläpito tuo hänelle iloa ja sisältöä elämään. Itselleni ei keräily tuota iloa, vaan saan iloa nimenomaan hyvin toimivien tavaroiden käyttämisestä. Tyhjänpanttina seisova koriste-esinekokoelma ahdistaisi, koska niistä pitäisi jatkuvasti pyyhkiä pölyjä ja varoa, etteivät ne mene rikki. Liian suureksi paisunut käyttöesinekokoelma taas harmittaisi siksi, että hyvät tavarat eivät pääsisi toteuttamaan alkuperäistä tarkoitustaan, kun en ehtisi käyttää niitä kaikkia.

  3. En ole shoppailuihminen ja yritän yleensä miettiä tarkkaan, mitä tarvitsen. Välttämättömiin vaatteisii yleensä kulutan. Joskus on heräteostoksia tullut tehtyä, mutta pääasiassa kirpputoreilla.

    • Kiitos kommentista! Kuulostaa siltä, että kulutuskäyttäytymisesi on oikein järkevää. Kirpputori on onneksi ”hyvä” paikka tehdä heräteostoksia, kun siellä ei saa kulumaan tolkuttomasti rahaa, eikä tuotteen elinkaaresta tarvitse olla samalla tavalla huolissaan kuin uutta ostaessa. Vikaostokset eivät ehkä sitten harmita niin paljon, ja ne on tarvittaessa helppo laittaa eteenpäin.

  4. Mielestäni minimalismin ei pitäisi rajoittaa tarpeellisten asioiden ostamista, mutta ostoksia ja tarpeita varmasti puntaroi tarkemmin. Tuntuuhan se isolta määrältä, jos pienen ajan sisään hankkii yhtä ja toista, eikä ole sellaiseen tottunut. 🙂 Olen jossakin hämärissä mielikuvissani ajatellut sinun soittavan selloa, enkä todellakaan tiedä miksi olen niin kuvitellut. 😀

    • Kiitos kommentistasi! Jostain syystä minulla menee ostaminen tällä lailla sykleittäin, välillä ostan paljon uutta ja sitten olen taas monta kuukautta niin, että rahaa kuluu vain elämiseen. Ehdin tottua ostamattomuuteen, ja sitten ostaminen tuntuu tosi oudolta.

      Hehe, eikö olekin kivaa, kun bloggaaja ei paljasta itsestään ihan kaikkea. Sitten hänet voi kuvitella mielessään epämääräisten tiedon rippeiden perusteella, ihan kuin jonkun kirjan hahmon. Mutta sitten tulee näitä traagisia tilanteita, kun kuvitelma onkin mennyt mönkään ja täytyy luonnostella uusi mielikuva. 😀

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s