Jätteetön vuosi

Minulla ei ole koskaan ollut mitään ihmeellisiä riittejä uuteen vuoteen siirtyessä. Ei lupauksia, ei analyysejä. Nyt lomalla on kuitenkin ollut tavallista enemmän aikaa pohtia, mitä haluan elämässäni ja elämälläni tehdä. Jonkinlaista uusien haasteiden kaipuuta on, ja erityisesti ympäristöasiat ovat viime aikoina vaivanneet päätäni.

Haluan yhä palavammin minimoida oman materiaalisen jalanjälkeni maailmassa. Olen tavattoman huolissani maapallon köyhtyvistä luonnonvaroista ja öljykoneiston kiihtyvästä ja näennäisen pysäyttämättömästä lonksutuksesta. Zero waste -elämäntapa vetää minua voimakkaasti puoleensa. Olen jo nuoresta asti ollut ekohenkinen ja muutenkin aika tarkka kuluttaja, mutta viimeistään muovittoman syyskuun aikana tajusin, miten paljon kehitettävää omassa kulutus- ja jätekäyttäytymisessäni vielä on.

Olen tutustunut muutamaan inspiroivaan blogiin, jotka saavat oman elämäntapani näyttämään suorastaan holtittomalta. Amerikkalais-ranskalainen Zero waste home -blogi näyttää ihailtavaa esimerkkiä siitä, miten länsimaissakin on mahdollista elää lähes jätteetöntä elämää. Viime aikoina olen ahminut Trash Backwards -sivustolta ideoita, miten erinäisiä asioita voi pelastaa välittömältä roskiskuolemalta. Dyykkaamista olen itsekin pienimuotoisesti harrastanut, mutta mainio Onnen tongintaa -blogi sukeltaa vielä syvemmälle. Dyykkaaminenhan vie zero waste -ajattelun ihan uudelle tasolle, nimittäin muiden poisheitettyjä jätteitä pelastamalla oma jätesaldo menee miinukselle. Siihen pyrin ajan myötä.

Ensimmäinen tavoitteeni on, että vain minimaalinen määrä jätettä päätyy jätteenpolttolaitokselle. Luonnonsuojeluliitto on koonnut kattavan selvityksen jätteenpolton huonoista puolista. Polttaminen ei todellakaan ole yksi kierrätysmuodoista, vaikka moni niin ajatteleekin – siinähän materiaalia ei käytetä uudestaan vaan hävitetään kokonaan! Oman polttoroskapussini sisältö koostuu lähes pelkästään muovista ja biojätteestä, koska kaikki muu on täällä päin kierrätettävissä (paitsi toki vähäiset kaatopaikalle päätyvät lääkeliuskat ja astianpalaset). Biojätteelle haluan tehdä jotain, sillä polttaessa kaikki sen sisältämät ravinteet menevät hukkaan. Tänä vuonna aion selvittää, miten onnistuu kompostoiminen parvekkeettomassa kerrostaloasunnossa.

Jäljelle jää pahamaineinen muovi. Kertakäyttöisen muovin polttaminen on kauhean lyhytnäköistä: kovalla vaivalla uusiutumattomasta aineesta jalostettu materiaali katoaa tuhkana tuuleen. Polttolaitokselta saatava lämpöenergia tuskin riittää kompensoimaan muovikääreen lyhyttä ja epäekologista elinkaarta. Muovi on kierrätyskelpoinen materiaali, mutta jostain syystä sitä ei vieläkään kerätä tehokkaasti. (Melkein tuntuu siltä, että kaatopaikalle vieminen olisi kierrätyksestä seuraavaksi järkevin, väliaikainen hävittämistapa, sillä silloin materiaali olisi edelleen olemassa, ja kun tulevaisuudessa öljy loppuu, voitaisiin kaatopaikoilta tonkia niille heivatut miljoonat muovitonnit!) Tällä hetkellä ainoa oikeasti ekologinen vaihtoehto lienee vain jättää muovi ostamatta, mikä on tehty länsimaissa hyvin hankalaksi. Aion kuitenkin tehdä parhaani.

Onneksi monien peruselintarvikkeiden pakkaukset ovat kierrätettäviä. Kierrättäminenkään ei tietenkään tee autuaaksi, koska jätteen kerääminen ja uudelleen prosessoiminen kuluttaa paljon energiaa ja monissa tapauksissa myös vettä. Siksi kierrätyskelpoisetkin materiaalit olisi hyvä käyttää uudestaan mahdollisimman monesti ennen varsinaista kierrättämistä. Esimerkiksi tetrapakkaukset voisi pestä ja niissä voisi säilyttää ruokaa sen sijaan, että haalisi muoviastiota samaan tarkoitukseen. Englannin kielessä käytetään alkusointulitaniaa, joka muistuttaa aina ajankohtaisesta jätehierarkiasta: reduce, reuse, recyle – vähennä, käytä uudelleen ja vasta sitten kierrätä.

Tiesittekö muuten, että Suomen laki velvoittaa yksityiskohtaisin ohjein yrityksiä minimoimaan tuotantoprosessissa ja tuotteen käytössä syntyvän jätteen. Valmistajan on muun muassa huolehdittava, että raaka-aineet ovat mahdollisuuksien mukaan kierrätettyjä, tuotetta ei saa pakata tarpeettomasti ja tuotteen tulee olla kestävä, korjattava ja uudelleenkäytettävä. Noita pykäliä lukiessa tulee sellainen olo, että aika monesta yrityksestä voisi tehdä rikosilmoituksen. Vaikka yrityksillä on suuri vastuu maapallon resurssien säästeliäästä käytöstä, viime kädessä kuluttajalla on vapaus ja vastuu vaatia entistä ekologisempia tuotteita ja tuotepakkauksia – kysyntähän luo talouden perusperiaatteiden mukaan tarjontaa.

Tämän vuoden aikana Sopivasti-blogi keskittyy siis minimalismin lisäksi ekologisempaan ja jätteettömämpään elämäntapaan. Luvassa on keittiökokeiluja, toimiviksi todettuja ekovinkkejä ja maailmantuskaa sopivassa suhteessa, tavarapohdintoja, nuukailua ja hyvinvoinnin tavoittelua unohtamatta. Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja vähäroskaista alkanutta vuotta ja toivon, että viihdytte blogissa jatkossakin!

Mainokset

18 thoughts on “Jätteetön vuosi

  1. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä oivalluksia tiellesi tulee. Itsekin olen miettinyt samaisia asioita, mutta tällä hetkellä voimat eivät riitä mihinkään noin suureen mitä olet itse tekemässä. Siksi onkin mukava kuulla vinkki jos toinenkin siitä miten sinä asian teet, niin niitä voi sitten matkia ja tehdä itse myös parempia valintoja.

    • Kiva, että aihe kiinnostaa! Tarkoitukseni onkin edetä pikku hiljaa, etteivät voimat lopu kesken liian suuria harppauksia hyppiessä. Valmiiksi testatut ideat ovat kieltämättä inspiroivia ja niihin on helpompi tarttua, kun koko ajatustyötä ei tarvitse tehdä itse. Onneksi on internet ja blogeja! 🙂

    • Hauska kuulla, että matokompostia oikeasti käytetään! Olen lukenut siitä ja suunnitellut sen perustamista jo vaikka kuinka, mutta ensimmäinen ongelma on, ettei minulla ole sopivaa astiaa. Millaisia systeemejä tuttusi käyttävät? Toinen ongelma on vuodenaika. Pitänee odottaa kesään, että pääsen tonkimaan vanhempieni kompostista lieroja.

      • Mikäli ei halua odottaa kesään, tunkiolieroja voi myös ostaa osista kierrätyskeskuksista sekä esimerkiksi tilata kotiin Kiteen mato ja multa -nimiseltä firmalta. Itse aloitin matokompostorini viime syksynä ilmojen jo kylmettyä, joten päädyin ostomatoihin. Samalla sai sitten varmasti oikeaa lajia, sillä en täysin luottanut kykyyni erottaa tunkiolieroa kastemadosta. Meillä matokompostorin virkaa toimittaa vanha 60-litrainen akvaario ja se on ainakin toistaiseksi pelittänyt käytössä ihan hyvin.

        • Kiitos vinkistä! Kiteen mato ja multa näköjään toimittaa matoja myös postitse. Harmi kyllä madot ovat heiltä tällä hetkellä tilapäisesti loppuneet, mutta ehkä niitä tulee lähiaikoina lisää. Alunperin ajattelin odottaa kesää, mutta nyt kun keskustelu käynnistyi, niin olenkin jo ihan innoissani aloittamassa.

          Nykyisessä kämpässäni on tosi vähän ylimääräistä tilaa, joten kompostiastia ei voi olla ollenkaan iso. Paras olisi kapea mutta korkeahko, niin se mahtuisi yhteen tyhjään keittiön alakaappiin. Ehkä rei’itettyjä muovirasioita pinottuna? Madot voisivat sitten luikerrella ruuan perässä purkista toiseen ylöspäin, ja alimpia astioita voisi tyhjentää sitä mukaa ilman, että matoja tarvitsisi edes häiritä. Akvaario olisi hieno!

  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Itse tutkailen tänä vuonna kaikkea tekemistäni yhä tarkemmin ekologisuuden kannalta, joten odotan mielenkiinnolla kirjoituksiasi jätteettömyyteen liittyen. Varsinkin kun aihe aiheuttaa minulle lievää epätoivoa, lähes kaikki pakataan nykyään muoviin ja pakkauksilta on vaikea välttyä. Monet muovipakkaukset saa täällä Kuopiossa muovinkeräykseen, mutta monet jäävät myös sen ulkopuolelle. Jätteenpolttolaitos on näille kulmille vasta rakenteilla, mutta kuten kirjoitit, ei sekään mikään autuaaksi tekevä asia ole, että jätteet poltetaan energiaksi.

    • Ei kestä, ja kiitos, että kommentoit! 🙂 Hyvä, että meitä entistä ekologisempaa elämää tavoittelevia on monta, niin voidaan samalla antaa toisillemme vertaistukea.

      On kyllä kumma, miten huonosti jätehuolto hoidetaan vielä 2010-luvulla. Ja miten tavallista ylenmääräinen muovipaketointi on, vaikka kaikki tietävät, että se on paitsi tarpeetonta myös tuhoisaa. Mielenkiintoista on myös, että eri kunnissa jätteenkeräys järjestetään ihan eri tavoin. Onneksi joitain ruokia saa ostettua irtona, mutta silloin kilohinta on jostain syystä monesti korkeampi. Tuotteisiin pitäisi lisätä jonkinlainen pakkausvero, jotta hintakin ohjaisi kuluttajaa tekemään fiksuja valintoja.

  3. Hyvä kirjoitus taas, kiitos! Muakin ahdistaa muovi, ja sitä tulee ostettua pakkausten muodossa ihan hirveästi, muovipussejakin. Skarppauksen paikka. Jään mielenkiinnolla seuraamaan projektiasi.

    Me kovasti harkitsimme matokompostia, kun vielä joitakin vuosia sitten asuimme paikassa, josta ei ollut kätevää pääsyä biojäteastian äärelle. Johonkin se tyssäsi, mutta edelleenkin kyllä kiehtoisi, ihan vaan siksi, että voisi seurata omien jätteiden metamorfoosia. Voisi olla havainnollista! Asiaa selvitellessäni (vuosia sitten) sain selville, että Kierrätyskeskuksesta saa kompostilieroja, mahtaako yhä olla niin?

    • Kiitos! Muovipusseista on helppo aloittaa, varsinkin maksullisista kasseista. Ainoa haaste muovipussien haalimisen lopettamisessa on oikeastaan se, että muistaa ottaa omia pusseja ja kasseja kauppaan mukaan.

      Ihan totta, matokompostissahan luonnon ihmeellinen kiertokulku toteutuu minikoossa! Kierrätyskeskuksesta kuulemma saa matoja ”ajoittain”. En kylläkään ole käymässä pääkaupungissa lähiaikoina, mutta ehkä saisin nakitettua madonhakureissun jollekulle…

  4. Luin tässä kuukausi sitten tuon mainitsemasi Zero Waste -blogin läpi ja jäin miettimään, olisiko kuluttajan Suomessa käytännössä mahdollista vähentää kaikki pakkausjäte yms. samaan tyyliin mitä blogin pitäjä Bea on onnistunut perheessään tekemään. Hedelmiä ja vihanneksia saa ilman pakkauksia, mutta muuten lähes kaikki muu on pakattua. En tiedä, miten kaupassa suhtauduttaisiin, jos menisin sinne lasipurkin kanssa ja pyytäisin tiskiltä purkkiin 300g jauhelihaa… Bean blogin lukemisen jälkeen kokeilin kyllä ostaa espressopapuja lasipurkiin kahvilasta normaalin pussin sijaan ja se onnistui ihan hyvin. Maailman roskamäärässä ei jollain kahvipussilla ole tietenkään mitään väliä, mutta itselleni teolla oli se merkitys, että on minun mahdollista tehdä erilaisia valintoja eikä tyytyä siihen, miten yleensä asiat ’kuuluu’ tehdä.

    • Kiitos kommentista!
      Täysin ilman pakkausjätteitä en edes yritä elää, mutta muovista haluan päästä eroon niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi isot jauhomäärät ostan mieluummin paperipussissa kuin irtomyynnistä, koska niiden kilohinta on pakattuna huomattavasti halvempi. Pähkinät taas ovat irtona edullisempia! Torilta saa kaikenlaista ilman pakkausmateriaaleja ja usein jopa edullisemmin kuin marketista. Voisi kuvitella, että lihatiskiltä saisi ostaa omaan rasiaan, jos kauniisti pyytäisi. Itse en syö lihaa, mutta muita lukijoita saattaa kiinnostaa, joten kerro ihmeessä tulokset, jos kokeilet tätä!

      Ruuan lisäksi on kuitenkin vielä niin paljon muutakin, mitä elämiseen tarvitsee, ja lähes kaikessa on muovia! Hammasharja, kosmetiikkaputelit, wc-paperin kääre… Vaatteissakin on, jos ei pakettia, ainakin muovinen hintalapun kiinnitystikku ja usein materiaalinakin muovikuituja! Ainoa vaihtoehto on vähentää ostaminen minimiin ja ostaa mieluummin isompi kuin pienempi pakkaus, jos sisältö tulee joka tapauksessa käytettyä (tällöin pakkausmateriaalia on vähemmän suhteessa tuotteeseen).

      Minusta kannattaa unohtaa ajatus, että omilla yksittäisillä teoilla ei ole merkitystä, koska kyllä niillä on. Jos yksi ihminen tekee muutoksen, kohta tekee toinenkin. Ja jos kaupoilta jatkuvasti kysellään pakkausmateriaalittomia tuotteita, ne alkavat kyllä ennen pitkää tilata niitä. Onpa muuten hieno oivallus, että yhdelläkin ostamatta jääneellä kahvipussilla voi olla noin suuri symbolinen arvo!

  5. Bea Johnson on lisännyt Zero Waste -rmpsuun vielä alkuun sanan Refuse ja loppuun Rot. Refuse, kieltäydy, on melkein tärkeimmästä päästä Zero Wastessa, ja siksi se on ensimmäinen. Pointti on, ettei kotiin kanneta mitään (mitään, MITÄÄN) ylimäärästä. Ei mainoskyniä, ei muita ilmaisshittiä. Mä olen jätekuorman harmista alkanut välttää mm. maistiaisten ottamista, ja kertakäyttökuppejakin vältän parhaani mukaan. Ilmaiset asiat ovat vaikeimpia – taannoin väittelin parin kaverin kanssa tilanteessa, jossa tarjolla oli posliiniset ja pahvikupit – joivat pahvista, koska ne olivat isompia. Nyyh. On välillä hankalaa oll jätteettömyyden airut, jätteentuotto on niin valtava normi.

    Luin Bean kirjaa tässä joulun tienoilla, se loju mulla kuukauden, kun oli muutakin lukemista, ja/mutta just kun aloin lukea, jouduin erottautumaan, kun joku (sinä!? 😀 ) oli varannut sen. Kirjan alkutahdit tarjosivat pienen synninpäästön: ylläri, ylläri, Beallakin meni aluksi homman kanssa överiksi – niinhän asiat usein menee, kun lähtee tekemään tosissaan. Hän mm. tajusi, että toisaalta ei voi ihan kaikissa tapauksissa ajaa satoja kilsoja pakkaamattoman vaihtoehdon takia jne. – että Zero Waste on kutenkin enemmän periaate, joka täytyy sopeuttaa omaa elämänpiiriä vastaavaksi, kuin absoluutti, jonka takia tehdä elämänsä vaikeaksi. Mm. Suomessa maito on melkeinpä pakko ostaa kartongissa, jos sitä haluaa käyttää. Tai ainakin minun, jonka masu ei vaikkapa tilalta haettua raakamaitoa kestä.

    Oon muuten hitusen kade sulle, kun olet löytänyt minimalismin noin nuorena – yli kymmenen vuotta sitten, kun mä olin 20, ei moisesta ei ollut puhettakaan, ja niinpä mäkin olen saanut kartuttaa varastojani rauhassa suorastaan viime vuoteen asti (tosin uusia vaatteita olen ollut ostamatta ainakin vuodet 2011 ja 2012). Toisaalta järjestelykursseile hakeutuu paljon nousukauden nuoria ja sodan jälkeen syntyneitä, joilla vasta talot notkuukin rojua, ja ajattelu on vielä sukupolven verran erilaista – joten siinä mielessä itsekin voin olla nuoruudesta ja joustavuudestani onnellinen – minkä nuorena oppii jne.

    • Kiva, että kommentoit!
      Kieltäytyminen on todellakin koko jutun pääpointti. Siitä huomaa, että sanoma on mennyt perille, kun kaikesta kertakäyttöisestä tulee heti kauhean huono omatunto! Toisaalta huono omatunto tulee myös siitä, jos kaverit loukkaantuvat, kun varomattomasti kritisoi roskaamista (vaikka sitä kommentoisi vain yleisesti, se otetaan helposti henkilökohtaisesti – ihan niin kuin kasvissyöjän läsnäolo on monelle sekasyöjälle tiukka paikka).

      Olen kieltämättä tyytyväinen, että löysin minimalismin ennen, kuin tavaramääräni kasvoi valtavaksi. Toisaalta hiukan kateellinen vahemmalle polvelle siitä, etten koskaan koe suurkarsinnan tuomaa vapautumisen tunnetta. Karsimiseni on alusta asti ollut vähän sellaista näpertelyä, ja kunnioitan suuresti sellaisia, jotka uskaltavat hyökätä useiden vuosien ja jopa vuosikymmenten rojujen kimppuun! Kaikkien täytyy kuitenkin käydä läpi iso päänsisäinen prosessi, riippumatta iästä. Ja loppujen lopuksi ainahan on hyvä hetki aloittaa yksinkertaistaminen.

      Hih, en se kylläkään ollut minä, joka kirjan varasi, mutta pidän peukkuja, että saat kirjan pian takaisin luettavaksi. 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s