Mahdoton mekko

Olen jo pari vuotta etsinyt ”joka naisen perusvaatetta”, pikkumustaa. Siis ihan yksinkertaista mustaa mekkoa, joka käy kaikkiin tilanteisiin. Ikävä kyllä tällaista peruspukinetta on näköjään äärimmäisen vaikea ellei mahdoton löytää. Taas kerran ihmetyttää: miten voi olla mahdollista, että kaupat pullistelevat vaatteista, enkä silti löydä etsimääni? Ehkäpä vaatimukseni ovat kohtuuttomat.

Ensinnäkin koltun pitäisi olla kokonaan luonnonmateriaalia. En halua enää prosenttiakaan polyesteriä tai muutakaan muovikuitua iholleni, koska kokemuksesta tiedän, että keinokuidut alkavat haista pahalta aika nopeasti, ja haju pinttyy niihin kummallisesti niin, että pesun jälkeen vaate tuoksuu puhtaalta mutta heti sen päästyä ihokosketukseen pistävä hienhaju leviää ympäristöön. Lisäksi mikromuovi tuhoaa vesistömme.

Toiseksi mekossa ei saisi olla mitään ylimääräistä. Ei koristetimantteja kaula-aukon ympärillä, jotta voin valita kulloinkin haluamani asusteen mekkoa koristamaan. Ei röyhelöitä, jotka vaikeuttavat kerrospukeutumista, ei paljasta selkää eikä missään nimessä läpikuultavia kaistaleita, jotka herättävät mielikuvia itsensä hinnoittelusta. Ei turhia vetoketjuja eikä kummallisia leikkauksia ja taitoksia, joiden tarkoitus on epäselvä (näistä olen valmis joustamaan, jos mekko on muuten hyvä).

Kolmanneksi leningin mallin pitäisi olla sopiva juuri minun keholleni. Tämä on kenites vaikein vaatimus täyttää. Trendeistä viis, kaipaan ajatonta ja aina sopivaa. En halua trendikästä maksipötköä enkä liioin hädin tuskin pakarat peittävää makkarankuorta. Mekon tulee olla siisti ja asiallinen, sellainen, joka yllään voi mennä niin keikalle kuin hautajaisiinkin.

Neljänneksi mekon tulisi olla laadukas. Sen tulisi kestää käyttöä ja pesua vuosikausia. Eettinen ja ekologinen tuotanto olisivat valtava plussa, mutta niistä suostun joustamaan, jos muut kriteerit täyttyvät. Mekon pitkä elinikä hyvittäköön moraaliset rikkeet.

Vaikuttaa siltä, että vaatimukseni ovat liian suuret monikansallisten vaatejättien täyttää. Pienemmät tekstiiliyrittäjätkään eivät vielä ole onnistuneet tarjoamaan muodoilleni (ja kukkarolleni) sopivaa mekkoa. Edes kirpputorien kätköistä en ole löytänyt hyvää, valtaosa niissä myytävistä vaatteista kun on juuri niitä polyesteriunelmia.

Ainoiksi vaihtoehdoiksi jää joko teettäminen tai itse tekeminen. Kustannussyistä valitsen todennäköisesti jälkimmäisen. Seuraavaksi alkaa siis sopivan kaavan, ihanan kankaan ja ompeluinspiraation etsiminen. En olekaan pitkään aikaan ommellut vaatteen vaatetta. Saapa nähdä kuinka käy!

Teetkö tai teetätkö sinä vaatteita saadaksesi haluamasi?

Mainokset

23 thoughts on “Mahdoton mekko

  1. Tekisin itse, mikäli omaisin välineet ja taitoja. Tarvetta olisi mm. rukkasille/hansikkaille, jotka kestäisivät kovempaa käyttöä ja eivätkä hajoaisi heti ensimmäisessä käteenvedossa… Siis kun niitä töppösormia ujuttaa hansikkaiden sisään.

  2. Niin allekirjoitan tämän ja jaan tuskasi. Kun on päässä aivan selkeä kuva maailman simppelimmästä perusvaatteesta, ja vartalonmallikin kovin tyypillinen suomalainen kuitenkin normaalilla koolla, ei etsimänsä löytäminen pitäisi kovin vaikeaa olla. Mutta se on todella vaikeaa. Itselläni jo ihan istuvan perustrikoopaidan löytäminen on melkein mahdotonta, hyvin kuvailit nykymuotia. Vaatteet kun tehdään täyttämään vaan vallalla olevan ”trendin” puitteet. Olen alkanut myös harkitsemaan itse tekemistä tai teettämistä, mutta pelkään että tuleeko niistä kuitenkaan pitkäikäisiä ja istuvia.. Pitäisi rohkeasti vaan kokeilla. Tsemppiä projektiin!

    • Kiitos sympatiasta ja kannustuksesta! Ihmettelen, kenen vartalolle kaikki maailman vaatteet on tehty, kun tämä tuntuu olevan niin yleinen ongelma. Varmaan niille malleille ja mallinukeille, jotka vaatteita esittelevät. Tosin niidenkin ylle vaatteet on usein kurottu hakaneuloilla kiinni…

      Minäkin pelkään, että itse tekemällä en välttämättä saa yhtään massatuotettua laadukkaampaa, jos vahingossa hutiloinkin jossain työvaiheessa tai jos ostamani kangas ei olekaan laadukasta. Ammattilaisen tekemään mittatilaustyön laatuun luottaisin mielelläni, jos vain opintotuki olisi vähän suurempi. Itse asiassa en tiedä, millä tasolla mittatilausmekon hinta todellisuudessa huitelisi, mutta veikkaisin paria sataa euroa. Tuollaisella hinnalla alkaakin jännittää: mitä jos en tykkääkään siitä, vai voiko niin edes käydä?

  3. Tunnistan ongelman!

    Sitten kun ottaa vielä huomioon ns. mallinuken mitoista eroavat vartalon mittasuhteet, kuten selän tai käsien pituus, niin istuvan mekon löytäminen on täyttä tuskaa. Joko mekon vyötärö huitelee jossain muualla kuin oma, polvimittaiseksi tarkoitettu helma ei millään mittapuilla osu lähellekään polvea tms…

    Vaatteitaan arvostaa aina enemmän kuin muistaa kuinka vaikea hyviä on löytää.

    Kannatan itsensä likoon laittamista! Varsinkin jos vaate on tulossa kovaan käyttöön, niin kynnys sen paikkaamiselle / parsimiselle / pikkumuokkauksille on sen verran matalammalla, että siihen myös tarttuu.

    Ja sitten tietysti… Kirpputoreiltakin tekee joskus löytöjä, mutta ne ovat harvemmin sellaisenaan sopivia. Silloin ei auta kuin tarttua saksiin, neulaan ja lankaan… Kuten blogissani usein teen 🙂

    Mikään ei ole surullisempaa kuin hieno vaate jolle ei uskalla tehdä mitään!

    • Kiitos kommentista!

      Ostin joskus kirpputoreilta vaatteita sillä mielellä, että tästä saa hyvän, kun kaventaa tuosta ja lisää tuohon kuminauhaa. Ne vaatteet jäivät kuitenkin ikuisiksi ajoiksi korjausta odottamaan, ja lopulta laitoin ne taas eteen päin ja päätin, että jatkossa ostan nimenomaan vain sellaisenaan sopivia vaatteita. Silloin tosin olin ahkera kirppisshoppailija, joten ei ollut ainakaan pulaa päällepantavasta.

      Olisi kyllä ihan mahtavaa oppia muokkaamaan vaatteita omalle keholle sopivammiksi, se helpottaisi hiukan vaatteiden löytämistä nyt, kun en viitsi enää kierrellä kauppoja tuntitolkulla. Eikä jo olemassa olevan vaatteen muokkaaminen ole varmaankaan yhtään työläämpää kuin alusta asti uuden tekeminen, päin vastoin, materiaali, leikkaukset ja perusmalli ovat jo valmiina!

      • Tässä kohtaa on kyllä pakko sanoa, että olemassa olevan vaatteen muokkaaminen on kyllä isompi juttu kuin kokonaan uuden ompeleminen, mikäli pitää tehdä muuta kuin ottaa sisään vyötäröltä. Jos esim. hartia/olkapääalueelle pitää tehdä muutoksia, joutuu käytännössä liki koko vaatteen purkamaan ( ja sitten kokoamaan taas uudelleen), mikäli muutoksista haluaa istuvat.

        Sen vuoksi suosittelisin joko itse ompelemista tai teettämistä. Olen käsittänyt, että asut isossa kaupungissa, joten oletko selvittänyt, olisiko teettäminen nuorten työpajassa mahdollista. Täällä meillä päin sellainen on ainakin mahdollista ja melko paljon edullisempaa kuin muualla.

        • Koko vaatteen purkaminen ei tosiaan kuulosta houkuttelevalta. Muotolaskosten ompeleminen ja esimerkiksi helman lyhentäminen onnistunevat, mutta mainitsemasi projekteihin eivät rahkeeni taida riittää.

          Kiitos työpajaneuvosta. Pitääpä selvittää, millaiset mahdollisuudet asuinkaupungissani on!

  4. Kannatan ompeluttamista, jos on yhtään mahdollisuutta, etenkin kun on kyse noin klassisesta vaatteesta. Kannattaa kysellä hintoja, kokemukseni mukaan vaihtelevat aika tavalla! Tai sitten jos löytyisi jostakin vintageliikkeestä hyvä mutta esim. kooltaan epäsopiva, sen voisi ompelijalla modata sopivaksi aika edullisesti. Tietty simppelin mallisen mekon tekee kätevä ihminen itsekin.

    • Kiitos kommentista! Minulla on jonkin verran kokemusta vaateompelusta, ja uskon pystyväni ompelemaan hyvän mekon itsekin. Ammattilaisen työ on toki luotettavampaa. Jos en olekaan vaikka seuraavan vuoden sisällä saanut mekkoa ommelluksi tai onnistunut muuta kautta sitä löytämään, on varmaankin perusteltua kääntyä ompelijan puoleen. Onpa hyvä tietää, että hinnat eivät ole vakiot kaikilla ompelijoilla, etten ota ensimmäistä tarjousta vastaan!

  5. Mulla on juuri työn alla pikkumusta. Tai oikeastaan pikkusininen, musta kun on kalpeille piirteilleni vähän turhan kova. Itse tekemällä tosiaan voi saada juuri sitä mitä haluaa, mutta silloin maltti on valttia. Valmisvaatteiden tapaan valmiskaavatkin nimittäin on tehty niille taulukon mukaisille vartaloille, joita juuri kellään ei oikeasti ole. Mutta onneksi jo ihan yksinkertaisilla muutoksilla pääsee jo pitkälle, ja voi saada omalle vartalolle sopivan vaatteen.

    Onnea ompeluprojektiin tai mekon metsästykseen, toivottavasti onnistuu!

    • Kiitos! Minäkin haluaisin vaaleana mieluiten jonkin muun kuin kovan mustan, esimerkiksi pikkuviininpunaisen, mutta muusikon pukukoodi on ikävä kyllä yleensä musta. Minulla on yksi tummansininen mekko, jota olen käyttänyt paremman puutteessa, mutta se on kuitenkin keikkatilanteisiin aika epäsopiva.

      Hyvä huomio, että valmiskaavakaan ei välttämättä sovi! Kaavoja en oikeastaan osaa sen enempää muokata (tai en ole ainakaan kokeillut), eli pitää silmämääräisesti osata arvioida, mikä malli ylleni sopisi. Ainakin tähän mennessä ompelemani vaatteet ovat istuneet ihan hyvin. Ihan kotelomekkoa en haluakaan, joten hulmuava helma antanee aika paljon anteeksi, kunhan vyötärö on oikeassa kohdassa.

  6. Sun metsästyksestä tekee tosiaan melko mahdottoman tuo luonnonmateriaalivaatimus: yleensä vähintään vuori on liukasta tekokuitua. Ja koltun laskeutumisen kannalta se on jopa perusteltua. Oletko miettinyt, mistä tekisit vaatteen? Pellavasta? Ohutta, täyttä villaa voi olla vaikea – tai mahdoton – löytää, sekoitteita helpompi. Ja entä se vuori? Esim. puuvillainen vuori voi takertua sukkiksiin niin, ettei mekko laskeudu – tarvitaan siis vähintäänkin alushame. (Nimim. eri pituiset alushameet – aarteeni!)

    Kaavan ja muuntamisohjeet löydät ainakin Joka tyypin kaavakirja II – teoksesta (piti vähän googlailla, mutta leningit on kakkosessa. Ykkösestä löytyy hameita ja paitoja.

    • Kiitos kaavavinkistä! Enpä olekaan tullut ajatelleeksi, että tekokuitujen käyttöön olisi jokin perusteltu syy, siis kustannusten minimoimisen lisäksi. Onko tosiaan niin, että puuvillahelma ei laskeudu nätisti? Laskeutuuko pellava paremmin? Villa on ehkä liian lämmin materiaali juhla-/esiintymismekkoon. Silkki olisi ylellinen (kallis)! Tai sitten tosiaan joku alushame. Tärkeintä on, ettei kainaloalueella ole tekokuitua. Kiitos, että sait minut pohtimaan tätä materiaaliasiaa tarkemmin!

      • Siis sekä puuvilla, että pellava laskeutuvat kyllä nätisti, mutta vaativat juuri esim. sukkisten ja hameen väliin kerroksen jotakin liukasta, eli vuorin, alusmekon, tai -hameen. Ne ovat molemmat niin kitkaisia, että voivat ilman liukuvaa kerrosta takertua esim. sukkahousuihin kävellessä ja mennä kivasti myttyyn. Liukasta saa parhaiten tekokuidusta. Siksi mekoissa on yleensä vuori, mutta kesämekoissa tai leveissä se voi olla puuvillaakin (laajempi helma ei takerru niin helposti, eikä myöskään ilman sukkiksia). Believe me I know, oon hameihminen, ja vaatealan ammattilainen vielä päälle.

        Pellavamekon puuvillavuorilla saatat jostain löytääkin, mutta se voi olla yo. syystä jotenkin kesäinen, esim. jotai rimpsuja tai jotain. Nykyään tehdään sesonkivaatteita, ei vuodesta toiseen ajattomina pysyviä.

        Helsingissä Remake esim. tekee kierrätysmateriaalista vaatteita tilauksesta, jos vaikka löytäisit jostain mekon tahi useamman, joista saisi tuunaamalla…

        • Vinkkinä; olen haalinut kirppiksiltä varastoon täyttä silkkiä olevia paitoja. Ne ovat yleensä suht telttamaisia, joten niistä saa materiaalia yllätävän suuriinkiin töihin. Vuorikankaaksi kaipaisit toki kiiltäväpintaista kangasta, mutta noin yleisesti materiaalin haalinta kannattaa ottaa pidemmäksi projektiksi 🙂

          • Kiitos vinkistä! Kankaita olen joskus haalinutkin, mutta koska minulle ei ollut niille silloin selkeää käyttötarkoitusta, ne jäivät kaappiin. Tarvelähtöinen hankkiminen epämääräisen ”tästä voisi tulla… jotain!” ostelun sijaan voisi tuottaa paremmin tulosta. Kun vielä tunnistaisin silkkivaatteet kaiken muun kirppisrojun keskeltä…

        • Pellavan ongelmana on kikaisuuden lisäksi sen rypistyminen käytössä eli jos joudut soitaessasi istumaan ja puku pääsee siinä ruttaantumaan, vekit eivät oikenekaan tuosta vaan. Tekokuiduista ne yleensä siliävät itsestään eli tuo rypyttömyys=siisteys efekti on myös yksi syy miksi tekokuitua suositaan.

          • Hyvä huomio! Pellava ei ehkä ole ihannemateriaali tähän monikäyttömekkoon. Olipa hyvä, että puhuin tästä aiheesta blogissa; yksin en olisi tajunnut ottaa näin paljon asioita huomioon.

        • Kiva saada ammattilaisen hyvinperusteltuja vinkkejä! Leveähkö helma on mielessä, joten ehkä pärjään ilman vuoria? Kesäisyys ei sinänsä haittaa, jos mekko on kokomusta eivätkä koristeet ole silmiinpistäviä tai vaikeuta asustamista. Helsingissä en valitettavasti asioi, mutta hyvä tietää tuollaisestakin toiminnasta, jos siellä päin joskus oleskelen.

  7. Olen ollut koululaisesta asti huono käsityöntekijä. Niin vaatteita ei ole kauheasti tullut tehtyä.
    Olisihan se kiva osata. Säästyy rahaa ja aikaa shoppailukierroksilta. 🙂

    • Rahan säästyminen ei ole taattua, koska hyvä kangas voi joissain tapauksissa maksaa uuden vaatteen verran, ja epäonnistumisen riski on aina olemassa! Jos ompelujälki on hyvää, laadukkaan vaatteen voi toki saada huomattavasti halvemalla. Aikaakin se kuitenkin vie… Mutta paljon palkitsevampaa on pukea itse tehty kuin kaupasta haettu vaate ylleen. Ja ompelu on jotenkin tosi rentouttavaa. Jos sinua kiinnostavat käsityöt, ei auta kuin alkaa tehdä niitä – sitenhän ne taidot kehittyvät. 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s