Hirveä hävikki – ajatuksia dyykkaamisesta

Suomalaiset ruokakaupat heittävät ruokaa pois 65-75 miljoonaa kiloa vuodessa. Suurin osa näistä elintarvikkeista on vielä syömäkelpoista mutta ei täytä joko lain säätämiä laatuvaatimuksia tai kaupan itse määrittelemiä kriteerejä. Jälkimmäiset perustuvat siihen, miten kuluttajat kaupassa toimivat (valitsevat parhaat päältä). Kauppojen laaduntarkkailu menee kuitenkin usein jo liiallisuuksiin. Monissa myymälöissä heitetään esimerkiksi banaanit roskikseen heti, kun niihin alkaa ilmestyä ruskeita pilkkuja.

Myymälät eivät halua menettää euroakaan potentiaalisista tuloistaan, joten työntekijät eivät saa hävikkiruokia itselleen. Jos vahingossakaan haukkaa palasen aamulla paistetusta, illalla jätesäkkiin viskattavasta croissantista, saa potkut ilman varoitusta. Vartijat tekevät yllätystarkastuksia myyjien laukkuihin varmistaakseen, etteivät työntekijät varasta ylijäämäruokia. Päiväysvanhat tuotteet on lukittava visusti jykevään jätekatokseen, jotta kukaan ei vain pääse pelastamaan edelleen syömäkelpoista ravintoa roskiskuolemalta.

Kaupat selittelevät nihkeää asennettaan dyykkaajia kohtaan milloin mitenkin. Välillä ollaan huolissaan dyykkaajien terveydestä, välillä kaupan maineesta ja tuotosta, joskus jopa koko yhteiskunnasta (eihän se toimi, jos kaikki dyykkaavat!). Kaupat vetoavat myös siihen, että ruokaahan voidaan lahjoittaa hyväntekeväisyyteen jäteastian kidan sijaan. Totta, mutta valitettavan harva kauppa tekee niin, vaikka ruuanjakelusäännöksiä on höllennetty (Libero 2/2014, s.32-33) Kukaan ei tohdi myöntää, että syömäkelpoisen ruuan pois heittäminen on vahva länsimaisen yltäkylläisyyden symboli ja samalla pyllistys nälänhätää kärsivien suuntaan.

Ruuan holtiton haaskaaminen on lopetettava. En usko, että kaupat juurikaan menettävät asiakkaita sallimalla dyykkauksen. Jos jotain, ne säästävät jätekuluissa. Valtaosa ihmisistä haluaa kuitenkin ostaa ruokansa, ja useimmilla on siihen Suomessa varaakin. Joillekin jopa alennuslappu maitopurkin kyljessä on kauhistus, joten tuskin ainakaan he menisivät penkomaan roskiksiakaan. Niille, jotka jäteastioilla kehtaavat/uskaltavat/haluavat käydä, dyykkaussaalis luo usein lisätarpeita. On harvinaista löytää kokonaisen aterian ainekset kerralla, joten kauppareissuja täytyy dyykkaajankin tehdä.

Olen näiden pohdintojen tuloksena vakuuttunut siitä, että dyykkaus on oikein ja järkevää. Siispä olen itsekin alkanut käydä niiden harvojen kauppojen takapihoilla, joiden tiedän sallivan roskiksiinsa kurkkaamisen. Dyykatessa saa samanlaisia onnistumisen kokemuksia ja löytämisen riemua kuin vaikkapa sienestäessä. Lisäksi tunne siitä, että vähennän maapallon jätekuormaa, on mahtava. Samalla saan tavallista monipuolisempaa ruokaa lautaselle. Rahaa säästyy hiukan, mutta kuten todettu, kaupassakin pitää edelleen käydä.

Dyykkaus ei tietenkään ole pysyvä ratkaisu ruokahävikin ongelmaan. Ihannetilannehan olisi, jos ei kerta kaikkiaan olisi mitään, mitä dyykata. Myymälöihin tilattaisiin kuormaa vain juuri tarvittava määrä, eikä päivän mittaan tyhjentyviä hyllyjä kammoksuttaisi. Ihmiset kelpuuttaisivat ostoskoriinsa myös osuman saaneita hedelmiä, joista kaupat antaisivat ilomielin alennusta. Hävikki olisi minimaalinen, ja sen ansiosta ruoka kenties nykyistä halvempaa.

Mitä mieltä sinä olet ruokahävikistä ja dyykkaamisesta?

Mainokset

17 thoughts on “Hirveä hävikki – ajatuksia dyykkaamisesta

  1. Tutkimukset tietääkseni aika yksiselitteisesti toteavat, että jos työntekijöiden sallitaan ottavan hävikkiin menevää ruokaa omaan käyttöön, hävikin määrä työntekijöiden toiminnan seurauksena kasvaa merkittävästi. Ei mielestäni mitenkään hyvä ratkaisu.

    Sen sijaan parasta olisi myydä hävikkiuhan alaiset tuotteet reilulla alella, esim. 50% – 70% ja mielellään jossain omassa kokoomahyllyssään vaikka kassojen lähistöllä. Sieltä voisivat ostaa niin asiakkaat kuin työntekijätkin näitä muuten hukkaan meneviä tuotteita kohtuuhintaan.

    • Kiitos kommentista!

      Tahtoisin tietää, mitä nuo mainitsemasi tutkimukset ovat, ja miten niissä on asiaa tutkittu. Oma maalaisjärkeni nimittäin sotii ajatusta vastaan. Onhan joissain paikoissa nykyisinkin käytäntö, että työntekijät saavat viedä jämät kotiin, esimerkiksi monissa leipomoissa. Niiden liiketoiminta tuskin vahingoittuu siitä, että työntekijät vievät ylimääräiset leipomukset kotiinsa ja läheisilleen. Itse asiassa eräs ystäväni oli leipomossa töissä, ja alkuinnostuksen jälkeen häntä alkoi pian harmittaa se, että pakastin täyttyi pullista, eikä niitä ehtinyt syödä sitä tahtia kuin niitä töistä aina tuli. Siksi en usko, että kauppojenkaan työntekijät väen väkisin loisivat lisähävikkiä vain omaa hyötyään ajatellen – koska pidemmän päälle se osoittautuu pikemminkin haitaksi.

      Nyt kun pohdin tarkemmin, niin mistä tuo lisähävikki edes syntyisi? Rivityöntekijä ei ole vastuussa kuormien tilaamisesta, joten ei ole mahdollista tilata ylimääräistä lavallista vaikkapa jugurttia omiin tarkoituksiin. Työntekijät voivat oikeastaan vaikuttaa ainoastaan siihen, miten paljon paistotuotteita on tiskissä (niissä kaupoissa, joissa on paistopiste), ja siihenkin kauppa voi asettaa selkeät ohjeet: ei paisteta tiettyä määrää enempää tietyn kellonajan jälkeen. Toinen työntekijän käsissä oleva asia on hajonneet pakkaukset, mutta eiköhän kaupalla ole hyvä syy irtisanoa työntekijä, joka tahallaan viiltelee jauhopusseja auki ja pudottelee hillopurkkeja lattialle. Sellainen ilkivalta huomattaisiin nopeasti kirjattuja saldoja tarkastellessa ja valvontakameranauhoja kelaillessa. 🙂

      Olen kuitenkin ihan samaa mieltä, että ensisijaisesti potentiaaliset hävikkituotteet pitäisi saada myytyä pois, se olisi niin kaupan kuin asiakkaidenkin etu.

    • Olen täysin eri mieltä. Olen itse työskennellyt kahdessa keskisuuressa ruokaan painottavassa kauppaketjussa, ja meillä poistot on tehty kun a)ruoka on vanhentunut, b)vaurioitunut kuljetuksessa tai esim. pudonnut hyllystä ja rikkoontunut tai c)pilaantunut (esim. hillopurkki homeessa avaamatta).

      Ainoat jotka ovat käyttäneet poistoja hyödyksi ovat olleet esimiehet. Siinä missä muut poistavat homeisia hilloja ja varastosta väärän täyttöjärjestyksen vuoksi löytyviä kaksi kuukautta vanhoja myslejä, esimiehet ovat löytäneet kummasti juuri omiin tarpeisiinsa sopivia kalliita maitotuotteita, lihoja yms. Eritoten sen jälkeen, kun vastuu (ja oikeus moiseen) hävikin merkkaamisesta siirrettiin toisessa ketjussa pelkästään esimiehille..

      • Törkeää mutta todellista. Linkkaamassani Lidlin tapauksessa esimiehet söivät paistotuotteita yhtä lailla kuin alemmatkin toimihenkilöt. Potkut annettiin vain jälkimmäisille. Jännä, miten esimiehet voivat asemansa turvin toimia yhteisten ohjeiden vastaisesti, eikä heitä edes rankaista siitä mitenkään.

  2. Olen kanssasi pääosin samaa mieltä, mutta ongelman ratkaiseminen sillä että totutaan päivän mittaan tyhjentyviin hyllyihin ei mielestäni ole kestävä ratkaisu. Lähikauppani harjoittaa juuri tätä politiikkaa, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että kun töiden jälkeen kauppaan vihdoin pääsee ei jäljellä ole juuri koskaan sitä mitä sinne menee ostamaan. Sen verran ärsyttävää se on, että käyn iltaisin usein mielummin kaupassa, josta haluamani jutut myös löytyvät. Ja koska kauppaan usein ehdin vain tiettyyn aikaan, meinaa tuo sitten loppupeleissä sitä, että usein matka kulkee kohti samaa kauppaa. Kerrannaisesti tämä taas tarkoittaa sitä, että kauppa joka yrittää hävikkiä pienentää loppupeleissä menettää asiakkaita ja myyntituloja, mikä usein ei ole kauppojen intresseissä.

    • Kiitos kokemusten jakamisesta!

      Useimpien kauppojen ongelma on se, että ne tilaavat liikaa tavaraa tyhjien hyllyjen pelossa. Sinun lähikaupassasi tilanne on päinvastainen, mikä ei tietenkään ole hyvä. Jos hyllyt ammottavat tyhjillään viiden aikoihin, kun päivän suurin asiakaspiikki käy, kauppa on tilannut liian vähän tavaraa menekkiin nähden.

      Sen sijaan täpötäysillä hyllyillä hemmoteltujen asiakkaiden tulisi minusta totutella siihen, että 1-2 tuntia ennen sulkemisaikaa tarjonta ei ole enää sama kuin aampäivällä, kun pullat on vasta paistettu ja kuormat juuri purettu. Kaupat pystyvät nykytekniikalla arvioimaan tuotteiden menekit ja siten tilaamaan juuri oikeat määrät kutakin.

      Lisäksi pienempien määrien tilaaminen useammin on järkevämpää kuin isojen satsien harvoin, koska tällöin päiväykset kiertävät nopeammin, ja harvempi tuote ehtii mennä vanhaksi. Tällä tavoin hyllyjenkään ei tarvitse tyhjentyä kokonaan.

      Monet kauppiaat kuvittelevat, että hävikin minimoiminen tarkoittaa juuri tulojen menettämistä (ei ole myytävää, jos ei ole hävikkiä), mutta fiksusti toteutettuna minimihävikki on kaikkien etu.

  3. Tästä tuli mieleen, että eräässä toisessa Pohjoismaassa marketissa vähän jo huonontuneet kasvikset ja hedelmät oli pussitettu ja niitä myytiin alehinnalla. Tällaista en ole ikinä nähnyt Suomessa, mutta olisi ehkä hyvä vaihtoehto sen sijaan, että niitä yritettäisiin myydä täydellä hinnalla (useinhan näitä näkee ja silloin ihmiset jättävät ne valitsematta) tai heitetään suoraan roskiin.

    • Kiitos kommentista. Olen ihan samaa mieltä! Voisin ostaa lommoutuneen omenan, mutta en täydellä hinnalla, jos vieressä on priimaakin. Hyvällä alennuksella tuotteen ei tarvitse olla täydellinen, varsinkaan jos se syödään pian pois.

  4. Muistaisin jostain hävikkikeskustelusta tai -jutusta lukeneeni että kauppojen välillä on suuria eroja viimeisen päivän alennusten käytössä. Ja oliko peräti niin että kahden suuren kauppaketjun välillä oli havaittu eroja? Toisessa lähikaupassani on käytössä juurikin tuo aletuotteet kassojen lähellä-käytäntö. Toisesta, eri ketjun, kaupasta, niitä saa saalistaa pitkin ja poikin myymälää. Käyn muutenkin mieluummin aletuotteet kootusti-kaupassa ja aika usein alevalikoimasta tulee kotiutettua jotain, mitä ei vaikkapa normihinnalla raaski ostaa. Ja loppusummasta saa vielä plussaa 😉

    • Totta, niin kauppaketjujen välillä kuin niiden sisälläkin käytännöt vaihtelevat suuresti. Parasta ennen- päivämäärien tulkintakin vaihtelee. Yhdessä kaupassa huomenna vanhaksi menevät leivät heitetään tänään roskiin ilman alennusta, toisessa taas leivätkin onneksi koristellaan aletarroilla, Missään en ole vielä nähnyt ”alehyllyä”, se olisikin hyvä konsepti kaikissa kaupoissa.

  5. Mun mielestä se -30%, jolla juuri vanhaksi meneviä tuotteita myydään, on suht naurettava ale. jos jokin maksais muuten kaksi euroa ja alessa maksaakin _vain_ 1,40, eipä siitä nyt vielä tule sellainen olo, että KYLLÄPÄ säästin.

    Itse dyykkaan yli puolet ruoistani. Dyykkaus on elämäntapa ja voin valehtelematta sanoa, että olen ”vetänyt välistä” varmaankin vähintään satoja kiloja ruokajätettä.

    Ärsyttää, kun mediat kouhkaavat siitä, miten paljon kotitaloudet synnyttävät ruokajätettä – kuulemma enemmän, kun ravintolat ja kaupat. Toki olen sitä mieltä, ettei ylimääräistä (ruokaakaan) kotiin pitäisi hamstrata, mutta kauppojen roskisruokia tutkineena… no, en ole varma, miten tämä suhde on laskettu, ja haisee siltä, kun kuluttajaa yritettäisiin taas kerran syyllistää jostakin, koska kuluttajaan on helpompi vaikuttaa kuin markkinoiden/systeemin rakenteeseen. (Vähän niin kuin sähkön kulutuksen suhteen.)

    • Kiitos kommentista. Onhan se tosiaan aika minimaalinen alennus. En osta mitään ylimääräistä 30 prosentin alennuksen houkuttelemana. Ilahdun, jos jotain tavallisesti ostamaani on alennuksessa (harvoin), mutta en tee ostopäätöstä sen perusteella. Sen sijaan esimerkiksi -50% voisi innostaa tekemään heräteostoksia ja valitsemaan hyllystä jotain, mitä en tavallisesti ostaisi.

      Ruokajätteen todellista määrää lienee hankala tutkia. Jutun alussa linkkaamassani artikkelissa sanotaan, että kotitauloudet tuottavat ruokahävikkiä 20-30 kiloa henkilöä kohti vuodessa, kun taas kauppojen hävikki jaettuna väkiluvulla on 12-14 kiloa. Uskon kotitalouksien kumulatiiviseen merkitykseen, onhan Suomessa ruokakuntia miljoonia, kun taas ruokakauppoja (tai vaikkapa ravintoloita) vain tuhansia. Vaikka yksittäisen yrityksen päivittäinen hävikki on valtava verrattuna yksittäisen kotitalouden hävikkiin, väkilukuun suhteutettuna se on pienempi.

      En koe yksityishenkilön kannustamista ekologisempaan elämään turhaksi juuri siksi, että miljoonien ja miljardien ihmisten mitättömiltä vaikuttavilla toimilla on valtava yhteisvaikutus. Yrityksillä on toisenlaista, keskittyneempää ja talouteen perustuvaa valtaa. Niillä on suuri vastuu maailmantilasta, ja se vastuu niiden tulee kantaa. Harmi kyllä harvassa ovat ne yritykset, jotka asettavat ekologiset ja eettiset arvot tienaamisen ja kasvun edelle. Ja koska yhteiskuntamme perustuu korporatokratiaan, suuryrityksiä ei painosteta, vaan niiden takamuksia nuoleskellaan, joten tilanne ei ihan helposti muutu paremmaksi.

  6. Oon niin samaa mieltä sun kanssas! mielestäni kaupat voisivat alkaa vaika laskelmoida tarkkaan jokaisen ruokatuotteen suhteen esim. Paljonko sitä menee päivässä, entä viikossa?
    Dyykkaaminen on luontoa ja esim. Joitenkin nuorten rahoja säästävä tapa. Kauppojen täytyisi sallia se!
    Itse en pysty vielä tuota kyseistä tapaa tekemään, kun asun vielä vanhempien luona.

    • Kiitti! Periaatteessa kaupoissa on jo aika kattavat seurantasysteemit, mutta jostain syystä niitä ei osata täydellisesti hyödyntää, ja ylimäärää tilataan käytännössä aina. On kaameaa tietää, miten paljon ruokaa täällä heitetään surutta roskiin, kun isolla osalla ihmisistä ei ruokaa ole tarpeeksi elämiseen. Ruokapulaan ehdotetaan ratkaisuksi geenimanipulaatiota, vaikka todellisuudessa ruokaa riittäisi ihan jokaiselle, jos se jaettaisiin tasaisemmin ja käytettäisiin tehokkaammin ravinnoksi. Ihan niin kuin rahallistakaan köyhyyttä ei olisi, josa maailman rahat jaettaisiin tasaisemmin.

      Suhtautuvatko vanhempasi negatiivisesti dyykkaamiseen? Itse koin myös, että voin toteuttaa tämäntyyppisiä elämäntapa-asioita vasta, kun muutan omilleni, mutta harmittaa etten tuolloin oikeasti kysynyt, mitä mieltä he ovat asiasta. Kun olen nyt kertonut dyykkaavani, he ovatkin suhtautuneet ihan neutraalisti, enkä oikeastaan usko, että heitä olisi silloinkaan haitannut, jos jääkaappiin olisi ilmestynyt (huolellisesti pestyjä) dyykkiruokia!

      • Kyllä he ovat sitä vastaan. Itseasiassa meillä varmaan kierrätettäisiinkin vähemmän, jos en olisi niin kiihkeästi asiasta aina toitottanut.
        Mutta kun muutan omalleni otan varmasti blogisi neuvoista vaariin!

        • Onpa harmillinen tilanne! Mutta hatunnosto sille, että olet saanut perheesi mukaan kierrättämään. Kuulostaa vähän samanlaiselta ”toitottamiselta”, jota minä kotona asuessani usein harrastin (ja välillä vieläkin vahempien luona käydessäni :D).

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s