Köyhyys ei ole minimalismia

Tuloeroista ja köyhyydestä puhuttaessa tulee usein esiin ajatus, että jotkut ihmiset yksinkertaisesti tyytyvät vähempään. Varsinaista köyhyyttä ei joidenkin mielestä ainakaan länsimaissa ole olemassakaan. Pienituloisuus on itse valittua, eivätkä kaikki halua tavoitella tarpeettoman korkeaa elintasoa.

Käsitys on osin oikea, tällaisia vapaaehtoisesti yksinkertaisesti eläviä ihmisiähän on olemassa – muun muassa monet minimalistit. Ajatukseen tuudittautuminen on kuitenkin petollista, koska silloin sivuutetaan se tosiseikka, että hyvinvoivassa Suomessakin on paljon ihan oikeasti köyhiä ihmisiä, jotka olosuhteiden pakosta ovat osaansa päätyneet. Köyhyys ei ole koskaan oma päätös vaan tilanne, jossa tulot eivät syystä tai toisesta riitä kattamaan pakollisia menoja eikä säästöjä pahan päivän varalle ole.

Koska köyhyys on suhteellinen ilmiö, Suomessa se näyttää erilaiselta kuin kehitysmaissa, eikä sitä välttämättä edes tunnista ulospäin. Köyhällä voi olla hienoa teknologiaa (tyypillisesti lahjaksi saatua tai käytettynä hankittua) ja siistit vaatteet mutta parin kuukauden vuokrat rästissä ja laskuja ulosotossa (HS 31.10.2013). Äärimmäisempääkin köyhyyttä esiintyy, esimerkkinä tuhannet asunnottomat suomalaiset.

Köyhyys ei ole minimalismia eikä minimalismi köyhyyttä. Minimalismi on itse valittu elämäntapa, jossa ihminen päättää kuluttaa vähemmän kuin mihin hänellä kenties olisi varaa. Minimalisti ostaa harkitusti vain tarpeeseen ja voi tällöin halutessaan ostaa kallistakin, koska pystyy säästämään tuloistaan. Taloudellinen joustavuus mahdollistaa tuotteiden vertailun ja rahoillaan äänestämisen. Köyhällä tätä mahdollisuutta ei juuri ole.

Pienituloinen voi toki hyötyä ja kenties jopa kohottaa elämänlaatuaan tutustumalla minimalismiin. Haluamalla vähemmän ei välttämättä koe jäävänsä niin paljosta paitsi (en tarkoita, että minimalistiksi ryhtyminen poistaisi köyhyyden, mutta se voisi lieventää vähävaraisuuden psykologisia vaikutuksia). Toisaalta rikkaallekin minimalismi voi tuoda lisäarvoa elämään.

Tuloerot eivät saa kasvaa sillä verukkeella, että köyhien oletetaan olevan tyytyväisiä osaansa, kun taas rikkaat ovat kunnianhimoisempia ja kovalla työllään ansainneet miljoonansa. Köyhyys ja siitä seuraava valintojen vähyys vangitsee. Vapaaehtoinen yksinkertaistaminen taas on vapauttavaa juuri siksi, että se on vapaaehtoista.

Mainokset

4 thoughts on “Köyhyys ei ole minimalismia

  1. Hyvä kirjoitus. Itse olen tienannut ennen +50000 tällöin käytimme lähes kaikki rahamme matkusteluun, kavereihin ja myös materialismiin, mutta suurimmaksi osaksi muistojen tekemiseen. Sitten löysimme minimalismin. Karsimme paljon turhaa ja voi, että sitä oli. Minua oli aina ahdistanut käydä isälläni tai äidilläni kun molemmilla paikat pursusivat tavaraa ja pursuavat vieläkin. Isälläni on vielä jonkin sortin masennus johtuen osittain läheisyyden puutteesta. Hän on erittäin hyvin toimeentuleva mies ja purkaa ahdistustaan ostelemalla koko ajan kaikkea uutta. Hänellä on esimerkiksi keittiössään noin 5 uutta kodinkonetta mitä ei ole ikinä käyttänyt.

    Aloitin tosiaan opiskelun noin kaksi vuotta sitten ja samalla lopetin työt. Myös naiseni opiskeli, joten vuositulot tippuivat kahden hengen opintotukiin. Ensimmäinen vuosi selvittiin kivasti, koska sukan varteenkin oli rahaa jäänyt. Naiseni valmistui ja sai töitä, mutta sai lopputilin joulukuussa. Opiskelin tampereella joten muuttokin tuli ja pääsimme viimein aivan liika isosta asunnosta pois. Muutimme 36 neliöiseen kaksioon ja voin sanoa, että kyllä on ihanaa elää minimalistina pienessä asunnossa. Kaveritkin ihmettelevät miten voi pysyä kämppä näin puhtaana (verrattuna edelliseen mikä ammotti tyhjyyttään jo). Meillä ei tosiaan ole enää lähes mitään ylimääräistä ja erittäin iso taakka on pois hartioilta.

    Tämä vuosi onkin ollut mielenkiintoinen kun minä en saanut kesätöitä ja kaikki säästöt on käytetty ja naisenikin sai huono palkkaisen kesätyön (työttömyyskorvays oli samaa luokkaa). Opiskelijanahan en siis saa mitään tuloja kesälomalla jos ei töitä ole.

    Tämä vuosi on minun osaltani mennyt niin, että olen käyttänyt itseeni rahaa 0€. En ole ostanut ainuttakaan vaatetta, kenkiä, pesuaineita. Ainut on ollut ruoka ja yksi yhteinen vähän kalliimpi reissu naiseni kanssa (yhteensä noin 600€). Olemme joutuneet turvautumaan sossunkin palveluihin, että on rahat riittäneet siihen ruokaan näin kesäaikana.

    Pääpointtina on se, että en usko meidän selvinneen muuten kuin minimalismin avulla. Uskoisin että parisuhteemmekin olisi ollut vaakalaudalla ja henkinen hyvin vointi olisi voinut viedä syvälle unholaan. Jos kokisin tarvitsevani materiaa tällä hetkellä ei elämisestä tulisi luultavasti mitään. Nyt olemme nauttineet luonnosta, ilmaisista harrastuksistamme ja ystävistä. En silti todellakaan tahtoisi tällästä tilannetta, että pitää joka kerta kaupassa laskea, että riittävätkö rahat. Tunnen silti olevani tuloissa keskiverto ihmisen tasolla mikä tuntuu ainakin itsestäni todella oudolta.

    Uskon silti, että köyhä ei pääse yhtä lailla minimalismiin kiinni kuin sellainen henkilö jolla on joskus ollut varaa ostella enemmänkin tavaraa. Tietenkin poikkeuksiakin löytyy.

    Kiitos mukavasta blogista
    T: Kari

    • Kiitos kommentistasi ja henkilökohtaisista kokemuksistasi, Kari!

      Hassua on, että vaikka itsekin olen opiskelija ja tuloni ovat naurettavan pienet, en koe olevani köyhä. Osin varmaan siksi, että minulla on säästöjä, joten täysi rahattomuus ei ole suuri uhka, osin siksi, että en edes haluaisi kuluttaa paljonkaan enempää kuin nyt kulutan. Paitsi ruokaan käyttäisin enemmän rahaa. En ole onneksi vielä kertaakaan jäänyt kesätyöttömäksi, mutta empatiani ovat niiden puolella, joille töitä ei riitä. On suuri epäkohta tukijärjestelmässä, että opiskelija ei ole oikeutettu kesällä toimeentuloon, jos jää työttömäksi.

      Köyhän on todennäköisesti vaikeampi heittäytyä minimalismiin suin päin, kun kerran sitä taloudellista turvaa ei ole. Moni varmaan pelkää, että luopuukin jostain oleellisesta eikä pysty sitä tarpeen tullen korvaamaan. Siinä mielessä minimalismi voi tuntua elitistiseltä.

  2. Yhteiskunta on monipuolistumassa ja vaikka osa ihailee yhä enemmän ison rahan elämäntyyliä (http://waa.ai/4Crc) niin osalle se on muuttunut varsin yhdentekeväksi (http://waa.ai/4Cr9). Media provosoi luomalla kuvaa, että ”nuoret tuhlailevat” tai ”säästeliäisyys on in”, mutta todellisuudessa ne ovat vain kaksi puroa isosta virrasta.

    Tähän liittyen minimalismi on kiinnostava ilmiö sillä se leikkaa eri yhteiskuntakerroksia ja pystyy antamaan elämään jotain tärkeää riippumatta siitä kuinka paljon rahaa on, kuten Kari omassa kommentissaan varsin selkeästi kertoi. Muutenkin se, että pääsee nettiin on nykyään oleellisempaa kuin se, montako kertaa kuukaudessa käy ulkona syömässä tai mitä vaatteita pitää.

    The Spirit Level: Why More Equal Societies Almost Always Do Better (http://waa.ai/4Crl) on hyvää luettavaa tuloerojen vaikutuksista kiinnostuneille.

    • Kiitos kommentista ja linkeistä. Tuon tuhlailujutun olen lukenut aiemminkin, se pisti miettimään. Myös juttu asumisesta on kiintoisa. Minusta tuntuu, että yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on koko ajan kärjistymässä. Yhä useampi hyppää pois kulutuskelkasta, mutta toisaalta tuhlailu on yhä ihannoidumpaa ja tavallisempaa.

      Kiinnostavaa nähdä, leviääkö minimalismi lopulta koko kansaan. Ainakin jo nyt olen törmännyt lukuisissa aikakauslehdissä karsimisvinkkeihin ja -kannustukseen. Entä jos kulutusta vähennetään, vähenisivätkö lopulta tuloerotkin, kun omaa asemaa ei enää pönkitettäisi hienoja tavaroita hankkimalla?

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s