Simppeli siivous

Siivous on minulle vastenmielistä puuhaa, joten venytän siivousväliä aina niin pitkään kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa siivoamisen välttelyä, kunnes luokseni on tulossa vieraita tai silmäni ja jalanpohjani eivät enää kestä sitä pöly- ja roskamäärää, mikä lattialle päivien viikkojen saatossa kertyy.

Minimalismi auttaa tässäkin. Jotta suostuisin koskaan siivoamaan, teen sen itselleni mahdollisimman helpoksi seuraavin keinoin:

Lattia vain jalkoja varten. Irtotavaran paikka ei ole lattialla. Jalallisia huonekalujakin kannattaa olla mahdollisimman vähän. Yksiössäni niitä on seuraavasti: sänky, ruokapöytä ja kolme tuolia, nojatuoli, nuottiteline, jalkalamppu sekä keittiön porrasjakkara. Jalkasääntöä rikkoo sängyn vieressä oleva lehtikori, jonka ansiosta keskeneräiset lehdet ja kirjat sekä laturit pysyvät aisoissa. Tämä kalustemäärä on minulle sopiva tämän kokoisessa asunnossa. Toki vähempi helpottaisi siivousta entisestään.

Ei imuria. Miten kodin voi pitää pölyttömänä ilman pölynimuria? Helposti. Tarvitaan vain mikrokuitumoppi, jota voi käyttää kuivana tai kosteana. Imurin huuto saa kylmät väreet kiirimään selkäpiitäni pitkin. Moppia heiluttamalla säästyn meluhaitoilta, johdon sotkeutumiselta sekä ylimääräiseltä sähkönkulutukselta. Lisäksi moppi on halvempi, todennäköisesti kestävämpi, ja se mahtuu erittäin pieneen tilaan. Mikrokuiturievun voi pestä pesukoneessa, eikä oikeankokoisia kertakäyttöisiä pölypusseja tarvitse etsiä.

Ei mattoja. Mattojen rullaaminen ja ulos kuljettaminen on työlästä, ja koska en omista imuria, pudistelu on ainut tapa saada ne pölyttömiksi. Todellisuudessa minulla on kaksi pientä mattoa. Eteisessä vanha nätti räsymatto toimittaa kuramaton virkaa. Se on tärkeä, koska se pitää eteisen puhtaana pidempään ja estää lian etenemisen ulko-ovea sisemmälle. Kylpyhuoneessa viluvarpaitani lohduttaa pirteän pinkki pikkumatto. Sen sijaan olo-/makuuhuoneessa ei ole mattoja keräämässä pölyä. Keittiössä en voisi edes pitää mattoa, koska kokatessani rapa roiskuu, ja matto olisi ruokottoman näköinen kahdessa päivässä.

Ei koriste-esineitä tai muuta irtotavaraa. Sisustan kotini tekstiileillä, väreillä sekä huonekasveilla. Pölyjen pyyhintä on vaivatonta, kun täytyy vain sipaista tasot mikrokuituliinalla. Kaikki irtonaiset pikkutavarani mahtuvat kaappiin piiloon, joten en tarvitsisi hyllyä. Kämpän nurkassa on kuitenkin kiinteä pikkuhyllykkö, johon olen sijoitellut kauniita käyttöesineitä. Joillekin kirjahylly on tärkeä sisustuselementti, mutta itse en kuulu tähän kastiin.

Näillä keinoilla teen siivouksesta edes siedettävää. Ei turhaa raivaustyötä, pikkutavaran putsaamista eikä kovaa meteliä. Voin siivota vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Nykyään saan joskus yllättäviä siivousinspiraation puuskia, jolloin kauhealla vauhdilla siivoan pikku kotini joka nurkan ja ehkä jopa pikkuisen nautin siitä.

Onko minimalismi helpottanut sinun siivousurakkaasi?

Mainokset

8 thoughts on “Simppeli siivous

  1. Minä tykkään siivoamisesta, mutta koska tässä taloudessa sotkua riittää, urakka on loputon. Syntini onkin siivota liikaa ja ihan koko ajan, aion pyrkiä siitä tavasta eroon.

    Tällä hetkellä kotini on mielestäni kaukana minimalistisesta, mutta esimerkiksi kaappeja ei tarvitse erikseen alkaa siivoamaan. Hyllyillä on tavaraa sen verran vähän, että ne on helppo pyyhkäistä kun tarve on ja kaikilla tavaroilla alkaa olla myös oma looginen paikkansa jolloin kaikki löytyy vaivatta. Edessä olevalta muutolta odotan paljon, silloin toivon edelleen meillä majailevan ylimääräisen roinan löytävän uuden kodin ja armahduksen saaneiden tavaroiden löytävän parhaan mahdollisen, väljän paikkansa.

    • Kiitos kommentista!

      Siivouksessakaan työ ei varmaankaan tekemällä lopu ikinä. Päättelen kirjoittamastasi, että vaikka tykkäätkin siivouksesta, osan siihen käyttämästäsi ajasta haluat varmaan käyttää johonkin muuhunkin. Kenties tietoisen siivoamattomuuspäätöksen lisäksi tavaran vähentyessä tavaksi jatkuva siivoaminen vähenee myös, kun ei ole tarvettakaan siivota niin paljon? Ja niinpä, muuttamisen aikana on todella kätevää tehdä karsintapäätöksiä ja hankkiuta turhasta eroon, kun kaiken kerran käy läpi.

  2. Kyllä, siivous on todellakin helpottunut tavaran vähentämisen myötä. Olohuoneen lattialta sain viimeiset irtotavarat pois kuitenkin vasta tällä viikolla. Cd-laatikon paikka oli kaapin alla lattialla, ja kun sain toisenlaisen laatikon tyhjennettyä, siirsin levyt siihen ja laatikon kaappiin. Kissankarvojen imurointi helpottui, kun ei tarvitse kiertää tai siirrellä enää tuota yhtäkään laatikkoa. Huonekaluja on aivan riittävästi kierreltäväksi.

    Meillä on vain eteisessä matto (reilunkokoinen sisalmatto, paras eteismattoni ikinä!), joka kerää enimmät kissanhiekat ja suojaa lattiaa kurakengiltä. Yhtään enempää mattoja en kaipaa. Sitten joskus tulevaisuudessa kun kissoista aika jättää, saa jättää imuroinninkin vähemmälle. Välillä imuroidessa kyllä mietin pöllyttääkö imuri kissankarvoja vain entistä monipuolisemmin kaikkialle. Kaikkein ärsyttävintä on kun kissankarvat sähköistyvät kiinni imurin letkuun. Ajatus mikrokuitumopin ja lakaisinkuivaimen käytöstä houkuttelee välillä kovasti. Pitäsiköhän vaan rohkeasti kokeilla jonkin aikaa.

    Ei irtotavaraa -sääntö toivottavasti joskus realisoituu meilläkin. Irtotavara ja kissankarvat ovat todella huono yhdistelmä. Paperipinot ovat pahimpia. Ja eteisessä pois viemistä odottavat ylimääräiset tavarat. Pitänee polkaista vielä pari kierrosta lisää tehoa kevätsiivoukseen/raivaukseen, jos jonakin keväänä ei sitten olisi enää mitään pois raivattavaa.

    • Minullakin odottaa eteisessä kasa lahjoitettavaa ja pois vietävää. Ne muistuttavat siinä koko ajan tekemättömistä töistä, tästä motivoituneena vienkin heti huomenna kaikki asianmukaisiin paikkoihinsa! Miten sitä raivattavaa oikeasti voikin löytyä vielä usean vuoden jälkeen ihan riittävän paljon?

    • Voi, miten voinkaan samaistua noihin kissankarvaongelmiin! Olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni kodissa, jossa on ollut vähintään kaksi lemmikkieläintä kerrallaan. Sitä loputonta karvojen (ja kuolan…) määrää joka puolella! Siksi nautin suunnattomasti nykyisestä karvattomasta kodistani. 🙂

      Jos lattialla on jotain ylimääräistä, mitä pitää siivouksen tieltä siirtää pois, siivoaminen vaikeutuu heti huomattavasti – ja helpottuu, kun tavaran saa pois lattialta. Edellisessä asunnossani ei ollut valmiiksi taulukoukkuja tai ruuveja seinissä, joten en saanut aikaiseksi ripustaa tauluani seinälle. Niinpä se nojasi lattialla seinää vasten ja oli aina mopatessa tiellä. Nykyisessä kämpässä seinät ovat moneen kertaan rei’itetyt, joten taulu löysi heti oman paikkansa. Kiukku siivoamisen aikana on vähentynyt huomattavasti!

      Minullakin on eteisen hattuhyllyllä laatikko, johon kokoan pienet asunnosta poistuvat tavarat, jotka ovat joko muiden omaisuutta tai joiden toivon olevan kohta jonkun toisen omaisuutta. Yritän muistaa kurkata laatikkoon ja ottaa siitä jotain mukaan, kun olen menossa paikkaan, jonne tavarat kuuluvat. Isommat poistumista odottavat esineet ovat kaapeissa.

      Imurointi arveluttaa minuakin muun muassa mainitsemastasi syystä. Suosittelen ainakin kokeilemaan moppausta, ja jos se ei teillä toimi, niin ainahan voi palata imurointiin.

  3. Huh, tavaran karsiminen hurjalla kädellä on todellakin helpottanut siivoamista. Olen laiska palauttamaan tavaroita paikoilleen, mutta tavaramäärän olessa paljon pienempi, kuin mitä se oli lähtöpisteessä muutama vuosi sitten on tavaroita niin vähän, että vähät tavarat on todella nopeaa sujautella siivotessa takaisin paikalleen.

    Ja kiitos hyvästä ideasta! Mikrokuitumoppi imurin tilalla on mahtava – ja pienessä tilassa siististi säilytettävä idea! Ihanaa! Tähän tosiaan tartun kun syksyllä muuttellen. Varsinkin kun hamstraaja-äidillä niitä on monta, aivan varmasti saan yhden itselleni.

    • Kiitos, että kommentoit! Vähemmän tavaraa todellakin tarkoittaa vähemmän aikaa niiden takaisin palauttamiseen. Outoa on, miten ne erittäin harvoin käytettävät tavaratkin ovat aina riipin raapin…

      Kiva kuulla, että sinäkin innostuit mopista. Se on todella helppo sujauttaa vaikka mihin rakoon säilöön, ja viime aikoina olen huomannut mopinvarren toimivan erinomaisena jumppakeppinä, kun vetreyttelen jumiutuneita hartioitani. Yritäpä samaa imurilla! 😀

  4. Päivitysilmoitus: Elämä ilman imuria? | Minimalismin Ilo

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s