Elän yli varojeni

Vasta kolmen kuukauden ajan olen seurannut tarkkaan menojani. Olen aiemmin uskonut olevani järkevä ja säästeliäs rahankäyttäjä. Siksi en ole ennen tehnyt kuin suurpiirteisen ikuisuusbudjetin, enkä ole tarkistanut, miten olen siinä pysynyt. Järkytys on ollut melkoinen kaikkien menojen listaamisen aloitettuani.

Kuukausittaiset perusmenoni ovat mielestäni varsin kohtuulliset, eivätkä ne juurikaan heittele kuukaudesta toiseen. Vuokraan menee 320 euroa ja ruokaostoksiin reilu satanen. Opintotuki kattaa nämä menot aika tarkkaan. Muita säännöllisiä tuloja minulla ei ole, vaan kaikki ylimääräinen menee muun muassa kesätyörahojen kartuttamista säästöistäni.

Valitettavasti tarvitsen elääkseni muutakin kuin ruokaa ja asunnon. Vaikka en mielestäni ostele turhia asioita, rahaa valuu yllättävän paljon milloin mihinkin. Välillä täytyy käydä lääkärissä ja apteekissa, ladata bussikorttia tai hankkia jotain kodista puuttuvaa. Ostaa kosmetiikkaa, huollattaa pyörää, korjauttaa soitinta. Silloin tällöin on kiva ihan vain huvitella, käydä konsertissa, hieronnassa tai uimassa.

Minulla ei ole ollut aiemmin hajuakaan, miten paljon tällaisiin ylimääräisiin menoihin käytän kuukaudessa rahaa. Jotenkin olen ajatellut, että yli menee joka tapauksessa, joten ei ole niin väliä, miten paljon. Nyt se on selvinnyt: sadasta muutamaan sataan euroon kuukaudessa. Hups. Ei ihme, että säästötilini hupenee kovaa vauhtia. Onneksi vanhemmat sponsoroivat välillä, mutta silti.

Pohdin aiemmin käteisrahan hyötyjä mutta olen ilmeisesti unohtanut ne. Olen nimittäin hiljattain maksanut suurimman osan menoistani kortilla. Jossain vaiheessa lakkasin käyttämästä käteistä, koska en aina muistanut käydä automaatilla ja koska joka tapauksessa tein joitain maksuja verkkopankissa tai kortilla. Pitänee palata tiettyyn summaan käteistä, jonka on riitetävä koko kuukaudeksi, ja budjetoida kuukauden alussa myös odotettavissa olevat sähköiset maksut.

Järkeistääkseni rahankäyttöäni haastan itseni elämään kuukauden opintotuella, joka on verojen jälkeen 431,61 euroa (nostan tällä hetkellä toisen asteen tukea, joka on noin 50 euroa pienempi kuin kolmannen asteen – vastineeksi saan ilmaisen lounaan jokaisena koulupäivänä). Vuokraan en voi vaikuttaa, mutta pyrin pitämään ruokakulut maksimissaan sadassa eurossa. Ylimääräisiin menoihin jää näin hulppeat 11,61 euroa. Onneksi tässä kuussa ei ole tiedossa mitään isoja hankintoja tai rahaa vieviä menoja. Tarkkana täytyy silti olla.

Seuraatko sinä tulojasi ja menojasi? Ovatko ne tasapainossa?

Mainokset

19 thoughts on “Elän yli varojeni

  1. Olen myös opiskelija ja aloin tarkkailla menojani viime elokuussa ottamalla käyttöön budjetointisovelluksen puhelimessani. Opintotuki kattaa myös mulla vuokran ja ruokakulut, jotka maksan taloustililtä, joten näitä menoja en viitsi kirjata budjettiani rasittamaan. Kaiken muun sitten kirjaan, tulot ja menot, ja vaikutus on ollut ihan huikea! Aloitin samaan aikaan vaate- ja tavaraostolakon, ja silti kuusi ekaa kuukautta meni reilusti yli budjetin (yllättävän paljon opiskelu-, liikunta-, ravintola- ja puhelinmaksuja ym) 😀 Pikkuhiljaa sitä vasta alkoi oppia ja nyt pari kuukautta olen onnistunut alittamaan kuukausirajani. Idea tuossa käyttämässäni sovelluksessa on, että jos menee yli, tulee käyttäneeksi seuraavan kuukauden rahoja. Ja jos säästää, niin ne rahat on käytettävissä ensi kuussa. Kaikki menot tägätään kuvaavilla sanoilla, esim. ”vaatteet”, ”pikaruoka” jne. Sitten voi seurata hienoja tilastoja siitä, kuinka paljon tietyssä ajassa on käyttänyt rahaa esim. bensaan tai baariin, ja tietysti oppia vähentämään kulutusta niissä asioissa, joissa se vain on liikaa 🙂

    • Kiitos kommentista!

      Minkä nimistä sovellusta käytät? Kuulostaa kannustavalta systeemiltä. Minä olen vielä vanhanaikainen ja kirjoitan ihan paperille menojani, mutta minua kiinnostaisi kokeilla tuollaista sovellusta. Toisaalta tykkään laskeskella itse ja piirrellä taulukoita, mutta säästäisihän tuo vaivaa.

  2. Kyllä, elän yli varojeni ja ainakin tällä hetkellä se ahdistaa, kun tiedossa on todennäköisesti työtön kesä ja vuokra maksettavana. Ja kun tuntuu, että ylimääräisistä menoista suurin osa on aivan turhia, mutta jostain syystä vain ilmestyvät sinne verkkopankkiin jotakin kautta. Hups. Olenkin päättänyt, että nyt nämä kaksi kevätkuukautta ovat skarppauskuukausia mulle, karsin kaiken turhan rahan käytön pois.

    Käytän menojen seuraamiseen Toshl-nimistä appia, joka on ollut itselläni aktiivisessa käytössä tammikuusta saakka ja olen ollut sen toimintoihin tyytyväinen vaikka se näyttääkin välillä aika hurjia lukuja.

    • Kiitos kommentista ja sovellusvinkistä. Minulla on nyt sama tilanne, eli ei ole tiedossa kesätyötä, jota tarvitsisin paitsi kesän vuokriin, myös ensi talven elämiseen. Sen sijaan koen, että kaikki ”ylimääräiset” menonikin ovat tarpeellisia, mikä vaikeuttaa niiden vähentämistä. Joka tapauksessa säästökuuri tekee nyt hyvää ja toivottavasti auttaa menojen priorisoimisessa.

  3. Minulla on tämän viikon paastoteemana säästäväisyys, ja olen jo huomannut miten tiedostamatta rahaa käyttää. Ostokset ovat yksittäin pieniä, mutta ne tulee tehtyä ilman ajatuksen häivääkään. Yleensä kyse ei ole mistään tärkeästä, vaan ilmankin pärjäisi mainiosti. Olen myös huomannut, että myös rahankäytössä ennakointi vaikuttaa paljon. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta pieni pysähdys ja harkinta esim. sen suhteen, mistä jokin tavara kannattaa hankkia, tekee säästöä. Yhdenlaista tiedostamista tämäkin.

    • Kiitos kommentista! Totta, että ennakoimisella säästää paljon. Vasta nyt olen hoksannut, että sen lisäksi, että lasken menoni kuun lopussa, minun kannattaisi tehdä joka kuukaudelle myös menoarvio. Se voisi vähentää niitä hetken mielijohteesta tehtyjä turhia pikkuostoksia. Yllätyksille täytyy toki aina jättää hiukan pelivaraa.

  4. Minäkin olen tosiaan seuraillut menojani jo reilun vuoden ajan ja nyt jonkin aikaa pitänyt blogissani köyhäilypäiväkirjaa. Opintotuella eläminen (ja kesätyösäästöjen säästyminen) mullakin on ollut koko ajan tavoitteena, ja helmikuussa viimein saavutin sen! Maaliskuussa taisin taas mennä yli 😀

    Avaimena onnistumiseen mulla on jäätävän halpa solukämpän vuokra, 181 euroa. Siihen reilu satanen ruokakuluja niin muihin menoihin riittää edelleen yli sata euroa, eli on mahdollista myös ladata matkakorttia, käydä kahvilla jne. Sulla on kyllä todellinen haaste tuolla vuokralla, jään mielenkiinnolla odottelemaan miten käy! 🙂

    • Kiitos kommentista! Olenkin seuraillut ”köyhäilyäsi” kiinnostuneena. Halpa vuokra auttaisi kyllä tosi paljon. Tai itse asiassa vuokrani on superhalpa asunnon sijaintiin, kuntoon ja kokoon nähden. Halvemmalla opiskelukaupungissani pääsisi vain kimppa-asumisella, mutta se ei ole tällä hetkellä vaihtoehto. Jos koskaan. Arvostan omaa rauhaa enkä aina siedä muita ihmisiä. 😀

  5. Minäkin olen valtion ”elätti” ja kotona useamman lapsen kanssa. Miehelläni on onneksi verrattain hyvä palkka, mutta kyllä hän sen eteen tekeekin hommia. Taidamme elää miinuksella isovanhemmuuteen asti, sen verran lainaa on tullut hankittua. Ahdistun helposti raha-asioista, olin nuorempana hyvin pihi ja nyttemmin höllentänyt tahtia reippaalla otteella.. Joskin edelleen hankinnat ovat melko harkittuja ruokaa lukuun ottamatta; se jos jokin vie suuressa perheessä ison siivun kuukausituloista.

    Nuorempana opiskelijana ja varusmiehenä sain mukavan summan siirrettyä säästöön, säästöistä on apua vielä tänäkin päivänä. Asuin ainoastaan vuoden kaupungissa, jolloin olisin toki voinut viettää huoletonta opiskelijaelämää, mutta en tainnut siinä ajassa tottua kaikkiin niihin mahdollisuuksiin mitä kaupunki tarjosi, elin kuten täällä kotikonnuillakin. Taisinkin olla aika minimalisti; pelkästään kauniiden kaupungin talojen ihastelu riitti ja se oli vielä ilmaista 😉

    • Kiitos näkökulmasta. Ruoka on varmaan monissa talouksissa suurin menoerä asumisen ohella, varsinkin isoissa perheissä. Minusta ruokaostoksista on sitä paitsi vaikea tinkiä! Syömättä kun ei oikein voi jättää, eikä kovin yksipuolisella ruokavaliollakaan pitkälle pötkitä.

      Toivoisin, että minunkin säästöistäni riittäisi vielä opiskeluaikojen jälkeenkin taloudenturvaajaksi. Siksi tuntuu pahalta, että ne hiipuvat koko ajan. Totta muuten, että kaupungista löytyy aina jotain katsottavaa, eikä koko ajan tarvitse ostaa. 🙂

  6. Tsemppiä! Mulla on ollut onni asua aina halvassa kämpässä, mikä on ollut säästämisen kannalta todella olennaista. Asuin siis solussa, enkä voinut ymmärtää niitä, jotka hankkivat itsensä rahallisiin vaikeuksiin vain voidakseen asua yksiössä. Toki nykyään ymmärrän paremmin, koska kyllä kolmantena soluvuonna viimeistään alkoi nyppiä, ettei seuraansa aina voinut valita eikä tietynlaista omaa rauhaa ollut. Vuokra oli keskimäärin puolet tuosta sun vuokrasta, vesi ja sähkö sisältyivät hintaan. En tunne opiskelija-asuntojen systeemejä tarkkaan, mutta tuntuu, että vuokrafirman on täytynyt saada jotain valtion tukea, ei noin halvalla muuten vuokrata. Vuokra kyllä nousikin sitten tasaisen hitaasti joka vuosi. Miehen kanssa asuessakin on halvaksi tullut, kun vuokran on voinut puolittaa, mutta kalliimmaksi yhteiselo kuitenkin on tullut kuin jos olisin asunut solussa opintojeni loppuun ja sen jälkeen kärppänä vahdannut halpaa kämppää ja sellaisen löytänyt. Noh, jossitella aina voi…

    • Niin ja minusta on ok käyttää edellisen kesän rahoja opintojen aikana. Ainakin itse tein niin. Säästöjä aloin kerryttää sitten, kun olin kunnolla työelämässä. Eli kesätyörahat siksi, että voisi elää velattomasti opiskelujen ajan. Kesätyöt kyllä aina oli vaivan takana löytää… Toivottavasti saat töitä!

      • Kiva, että kommentoit! Minä taas ymmärrän hyvin, että ihmiset haluavat asua yksin, koska olen itse juuri sellainen. Minulla menee todella herkästi hermot muihin, jos joudun asumaan heidän kanssaan saman katon alla (myös ärsyttäviin naapureihin :D). Oma keittiö on minulle tärkein – en kertakaikkiaan halua katsella muiden sotkuja ja kokata niiden keskellä arvaillen, mikä laskutila voisi olla salmonellasta vapaa. Kärjistän, kyllähän niitä hyviäkin kämppiksiä voi saada.

        Allekirjoitan tuon, mitä sanoit kesätyöpalkoista! Olen tehnyt kesätöitä juuri sitä silmällä pitäen, että niillä tuloilla kustantaisin menot, joihin opintotuki ei riitä. Nyt tosiaan on se tilanne, että täksi kesäksi ei ole töitä, joten en saa tienattua kesän vuokria saati sitten ensi talven elämistä.

        Tietysti voi aina jossitella menneisyydessä käytettyjä rahoja, mutta eihän se mitään auta. Ehkä asuminen kumppanin kanssa on kuitenkin mielekkäämpää kuin satunnaisten kämppäkavereiden, kenties jopa hiukan isomman vuokran arvoista? 🙂

  7. Seuraan menoja ja tulojani ja olenkin muutaman blogikirjoituksen siitä touhusta kirjoittanut (viimeisin taisi olla helmikuun alussa). Seurantaan riittää hyvinkin yksinkertainen taulukkolaskentaohjelmalla tehty taulukko, ei tarvitse olla mitään hömpötyssovelluksia.

    Niin ja ne menot ja tulot eivät ole tasapainossa. Ne ovat hyvin epätasapainossa (jälkimmäisen hyväksi).

    • Kiitos kommentista.
      Tuloja ja menoja voi toki kirjata monella tavalla, itse suosin kynää ja paperia. 🙂 Taulukkolaskentaohjelmaankin voisin tutustua, hävettää myöntää, etten oikeastaan osaa käyttää Exceliä.

      Sinun rahatilanteesi onkin hyvällä mallilla, olisipa minullakin noin päin!

  8. Olen seurannut tulojani ja menojani jo vuosien ajan karkeasti, mutta tämän vuoden alussa innostuin asiasta niin paljon, että aloin pitämään siitä blogia. Tuloni ja menoni on välillä heitelleet paljonkin, mutta koska mulla on aina ollut säästöjä, eikä koskaan velkaa, ei ole haitannut, että joinakin kuukausina menot on ollut paljon isommat kuin tulot. Olen luontaisesti hyvin säästeliäs, joten en pidä kirjaa sen vuoksi, että hillitsisin sillä tavalla kulutustani, vaan olen vain niin kiinnostunut ja utelias, että haluan tietää mihin kulutan.
    Tsemppiä haasteeseesi! On se mahdollista, mutta ei kyllä helppoa, koska vuokrasi vie niin ison osan opintotuesta. Itse kulutin viime kuussa alle 400 €, mutta vuokraosuuteni (asun opiskelijakaksiossa puolison kanssa) on vain 270 €.

    • Vau, viime kuukauden saldosi on ihailtava! Löysinkin blogisi hiljattain, ja olen alkanut seurata sitä uteliaana. Kiva, että piipahdit kommentoimaan, ja kiitos tsemppauksesta.

      Minullakin on ehkä enemmän tuo mielenkiinto omaan rahankäyttöön motiivina menojen seuraamiseen. Rahaa kuluu enemmän kuin tarvitsisi, mutta useimmat menoistani ovat välttämättömyyksiä, jotka on joka tapauksessa tehtävä jossain vaiheessa. Satsaan niihin mieluummin jo tässä vaiheessa kuin että ostan nyt jotain halpaa menettelevää ja myöhemmin sitten parempaa. Toisaalta monet asiat hankin käytettynä, mikä kompensoi kalliita hankintoja. Minuakin onneksi auttavat säästöt ja velattomuus.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s