Minimalisti vs. muut ihmiset

Koska kaikki eivät ole minimalisteja, joudun joskus pettymään muiden ihmisten suhtautumiseen tavaroihin. Pahimmassa tapauksessa minun tavaroihini. Kas tässä traaginen tarina kynästä.

Minulla ei ole kauhean monta kynää. Penaalissani kulkee yksi lyijykynä ja yksi kuulakärkikynä. Lisäksi kotona on kaksi kuulakärkeä, ja soitinlaukussa yksi lyijäri. Moni pitää vähäkynäisyyttäni huvittavana. Itse olen erittäin tyytyväinen kynätilanteeseeni – kunnes tapahtuu jotain odottamatonta.

Erehdyin lainaamaan kynääni opiskelukaverilleni. Kyseessä oli tuo penaalini ainoa lyijykynä, jota olisin tarvinnut samana päivänä tentissä. Saatatte jo arvata, että en saanut kynääni takaisin ennen tenttiä. Kaveri oli ottanut sen mukaansa kotona kipaistessaan ja unohtanut sen sinne vaihtaessaan laukkua. Sain häneltä vastalainaksi tentin ajaksi toisen kynän, ja hän lupasi tuoda omani heti seuraavana päivänä takaisin.

Taas se unohtui. Ja taas. Kun vihdoin usean muistutuksen (ja ”sulla pitäisi olla enemmän kyniä” -kommentin) jälkeen sain kynäni takaisin, siitä puuttui osa. Sellainen pieni metalliklipsu, jolla kynän saa kiinni vihonreunaan ja joka estää sitä kierimästä pöydältä lattialle. Pieni mutta erittäin tärkeä osa kynän käyttömukavuutta ajatellen.

Kysyin, löytäisikö kaveri puuttuvan osasen laukustaan tai kotoaan. Vastaukseksi sain huvittuneen, ehkä jopa hitusen ivaavan huudahduksen: ”Haluatko, että ostan sulle uuden kynän?” Ei kiitos, en halua. Minulla on jo kynä. Siitä vain puuttuu palanen. Metalliklipsua ei koskaan löytynyt. En usko kaverin edes etsineen sitä. En taida lainata hänelle enää tavaroitani.

Ylireagoinko? Kynähän on kohtalaisen halpa (tosin tämä oli seitsemän euron kynä) ja ehkä siksi jonkun mielestä toisarvoinen esine. Ehkä kaveri kohtelisi kalliimpia esineitä kunnioittavammin. Toisaalta, kallis tai ei, minusta toisen omaisuuteen pitäisi suhtautua sen verran kunnioittavasti, että palauttaa lainaamansa esineet viipymättä ja ennen kaikkea samassa kunnossa kuin ne olivat ennen lainausta.

Oletko sinä havainnut välinpitämättömyyttä tavaroiden suhteen ei-minimalistituttavissasi? Uskallatko lainata vähiä esineitäsi muille?

Mainokset

22 thoughts on “Minimalisti vs. muut ihmiset

  1. Olen joskus itse ollut tuossa muun ihmisen roolissa. On kurjaa (mutta opettavaista) huomata, ettei ole osannut arvostaa toisen omaa.

    • Vahinkoja voi sattua itse kullekin, mutta mielestäni pitää osata vastata teoistaan ja pyytää sitten vaikka vilpittömästi anteeksi, että toisen omaisuutta on tuhonnut. Onneksi virheistä voi tosiaan oppia.

  2. Pikkusieluisena henkilönä myös minua nyppisi suunnattomasti tuollainen käytös. Siis, että ei palauta tavaroita ja jos palauttaa, niin joku osa puuttuu/on hajalla. Juuri tuon takia en lainaa kenelläkään mitään (paitsi aivan lähimmät perheenjäsenet) ja en lainaa keneltäkään mitään.

    Kynien kanssa olen kyllä huomannut, että niitä on hyvä olla vähän joka taskussa. Monesti sitä kynää on juuri silloin tarvinnut, kun sitä ei ole ollut mukana. Sen takia olenkin laittanut jokaisen repun/laukun ja monien takkien taskuun kynän tai kaksi ja vielä vähän jotain paperinpalastakin, että saa raapustella siihen tarvittaessa.

    Siinä mielessä en ole ihan minimalisti, kun yleensä pyrin siihen, että tärkeitä tavaroita minulla olisi saatavilla vähintään kaksi kappaletta. Sillä tavalla koitan torjua mainitsemasi kaltaisia tilanteita, joissa joutuu ns. ”kuseen”, jos jokin pettää.

    • Minä taas tykkään lainaamisesta ajatuksena: kaikkea ei tarvitse itse omistaa, kun jotain voi lainata kaveriltakin. Systeemi ei vain toimi, jos joku on huolimaton tai välinpitämätön.

      Kaksoiskappaleita on kieltämättä joissain tilanteissa fiksua olla, jotta hermot säästyvät. Minulla penaali kulkee oikeastaan aina mukana ja arkena käytän pääasiassa yhtä reppua, joten siksi en ole ripotellut niitä enempää ympäriinsä. Kotona kaksi kynää sijaitsevat eri puolilla kämppää. Jos olisi isompi asunto, kaipaisin ehkä useampaa kynää.

  3. Mielestäni todella inhottavaa toimintaa kaveriltasi. Vaikka itse ei omista kynistään (tai muista tavaroistaan) niin tarkka olisikaan, pitäisi kuitenkin toisen omaisuutta kunnioittaa. Etenkin, kun vielä on tietoinen toisen ”vähäkynäisyydestä”. Höh :/

    • Kiitos myötätunnosta! Olen samaa mieltä kanssasi. Jotkut eivät ilmeisesti vain osaa suhtautua tavaroihin kunnioittavasti.

  4. Tavallaan ymmärrän teitä molempia. Kentien olisi ollut tarpeen painottaa kaverille, että tämä on ainoa kynäsi, joten sitä ei saa hukata, tai muuten olet ilman. Ymmärrän myös, että on harmittavaa että joku turmelee omaa omaisuutta noin huolettomasti. Toisaalta ymmärrän kaveriasi, sillä on erittäin harvinaista, että joku kyselee kadonneiden kynien perään, elleivät ne ole jotenkin todella erikoisia tai arvokkaita. Hän ei varmaan ole oikein tajunnut ideologiaasi, ja ihmettelee vain miksi et totta tosiaan hankkisi muutamia varakyniä.

    • Kaveri oli tosiaankin tietoinen siitä, että kynä oli ainoani. Hän naureskeli sitä lainaamishetkellä. Kieltämättä valtaosalla ihmisistä on niin paljon kyniä, että heidän on varmaan vaikea ymmärtää, miksi jollekin yksi kynä voi olla ”korvaamaton” työkalu. Kyllähän noita kyniä saa ilmaiseksikin joka tuutista, ja olisin voinut hakea vanhempieni nurkista saman tien vaikka kymmenen ylimääräistä kynää. En kuitenkaan halua korvata laadukasta käteensopivaa kynääni millään mainoskynällä. Kiva että toit tätä näkökulmaa esille, yritän ymmärtää toistakin osapuolta.

  5. 7 euroa kynästä on paljon ja oletan, että tuolla hinnalla se oli/on hyvä laatuinen, eli en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät kykene palauttamaan ajallaan lainatavaroita tai saati sitten alkuperäisessä kunnossa.
    Itse en uskalla lainailla tavaroitani kuin lähimmille ystävilleni. Syksyllä menin lainaamaan ei niin läheisellä kaverille ainoita ballerinojani, kun hän ei jaksanut enää kävellä koroilla kotiin. No, en ole saanut kenkiäni vieläkään takaisin.

    • Jep! Kynän hinta ei välttämättä näy päälle, mutta jotain siitä on selvästi maksettu, kun sen kylkeä ei korista laivayhtiön logo.

      Kengät ovat niin harvinainen lainatavara, että ne luulisi jokaisen muistavan palauttaa. Harva haluaa luopua usein käyttämistään kengistä, ja vielä kun kyseessä olivat ainoat balleriinasi, niin on kyllä tosi kökköä kaverilta olla palauttamatta niitä. Ei kai hän sentään ominut niitä käyttöönsä, se vasta olisi törkeää! Ehkä sinun pitää laittaa hänelle viestiä, että tulet viikonloppuna hakemaan kenkäsi hänen luotaan. 🙂

  6. Kirjoittamasi kuvaa hyvin sitä, miksen halua lainata tavaroitani kenellekään. En myöskään mielelläni lainaa muiden tavaroita. Kun olen jotakin lainannut, sen perään on saanut kysellä tai tavara on palautettu eri kunnossa kuin se lainaushetkellä oli.

    Olen huomannut, että monet ihmiset kohtelevat tavaroitaan huonosti. Tämän vuoksi harmittaa ostaa tavaroita käytettynä. Olen tarkka tavaroiden kunnossapidon, käytön ja säilyttämisen kanssa. Jo vuosia on herättänyt ihmetystä joidenkin ihmisten kestorutina siitä, miten erään ruotsalaisketjun kalusteet eivät kestä. Kumma juttu, että ne meillä kestävät aivan mainiosti normaalia käyttöä, samoin muuttamista. Toki siinäkin kaupassa asioidessa pätee sama kuin muuallakin, aivan mitä tahansa ei kannata ostaa. Tavaroiden käyttöikä riippuu kuitenkin paljon käyttäjästä.

    • Henkilökohtaisia esineitä, tai miten sen nyt ilmaisisi, sellaisia esineitä, joita käytän päivittäin ja joita minulla ei ole ylimääräisiä (latureita, kyniä, hammasharjaa jne), en minäkään lainaa enää mielelläni. Harvemmin käytettävien asioiden kohdalla taas olisi mielestäni mahtavaa, jos lainaaminen (ja palauttaminen) toimisi jouhevasti. Vasarat, pyöränpumput ja ikkunalastat voisivat kiertää kaverilta ja naapurilta toiselle. Harva tarvitsee tuollaisia esineitä päivittäin. Tämä olisi minimalistista, taloudellista ja ekologistakin.

      Minulla on itse asiassa todella negatiivinen kuva ruotsalaisista halpaliikkeistä, niin huonekalu-, kenkä- kuin vaatekaupoistakin. Siispä en käy niissä. Totta kai ikeastakin voi tehdä laadukkaita täyspuisia ja metallisia löytöjä. Lastulevyä tai heppoista muovia taas ei kannata ostaa mistään kaupasta millään hinnalla. Huolellisella käytöllä esineiden käyttöikää saa tietysti pidennettyä, mutta jos materiaalit ja mekaniikat ovat huonoja, varovaisuuskaan ei pelasta lyhytikäiseksi luotua esinettä kaatopaikkakuolemalta. Usein esineet kuitenkin hajoavat ihan vain käyttäjän huolimattomuuden (tai kömpelyyden – liian usein tavarat vain solahtavat sormieni läpi!) vuoksi, mikä on suunnaton sääli.

  7. Hauska sattuma: kirjoitin äskettäin itsekin blogiini kynän lainaamisesta oman tarinani :).

    Minusta on ihan itsestään selvää, että lainattu tavara palautetaan pyytämättä ja samassa kunnossa kuin se oli lainattaessa. On todella epäkohteliasta palauttaa tavara rikkinäisenä ilman tarjousta korvata hajonnut esine. Olkoonkin että kyse on ”vain” kynästä, joka monelle on tosiaan täysin toisarvoinen väline.

    Minä annan lainaan vain tavaroita, jotka olen valmis menettämään siinä tapauksessa, että lainaaja onkin huolimaton. En esimerkiksi halua antaa ystävälleni lainaan tiettyjä kirjojani, sillä tiedän että ne palautuisivat selät murrettuina ja sivut hiirenkorvilla. Mitään täysin korvaamatonta minulla tuskin on, mutta usein esineen tärkeys määrittyykin sen käyttö- ja tunnearvon mukaan. Kuksaani ja puukkoani en lainaa kenellekään.

    Lainaan mielelläni, siis olen mieluusti sekä ottamassa että antamassa lainaan, mutta systeemi edellyttää mielestäni sitä että tavaroista huolehditaan vähintään yhtä hyvin kuin omista (mieluusti jopa paremmin).

    • Sattuipa sopivasti! Sinullapa olikin hauska tarina.

      Kaveri sentään ”tarjoutui” hankkimaan uuden kynän, mutta voin vain kuvitella miten hän olisi reagoinut, jos olisinkin sanonut että kyllä kiitos, osta uusi. 😀 Hyvä periaate tuo että lainaesineistä huolehditaan vähintään yhtä hyvin kuin omistaan!

  8. Tämä lainaamisasia ja ihmisten suhtautuminen toisten tavaroihin on kyllä mielenkiintoista. Itse olen vuosien varrella todennut että melkein mitä vaan voin lainata tai antaa lainaan, mutta se tosiaan riippuu toisesta ihmisestä.

    Esimerkiksi itse rakastan kirjoja mutta olen niiden kanssa hieman ns. huoleton, eli kirjani selät ovat murtuneet ja sivut täynnä hiirenkorvia (kuten Hehkuvainen kirjoitti :D). Tämän takia en halua kirjoja lainata heiltä, joita tiedän tämän haittaavan. En osaa käyttää muuta kirjanmerkkiä kuin hiirenkorvaa, joten vaikka tiedostan toisen ihmisen katsovan sen omaisuutensa tuhoamiseksi, vahinko tapahtuu helposti… Näin jos on käynyt pahoittelen asiaa toki!

    Itse taas en lainaa yhdelle ystävälle enää mitään tavaroita, koska hänellä on mielestäni erittäin välinpitämätön suhtautuminen niihin. Olen häneltä muutamankin dvd:n saanut takaisin aika huonossa kunnossa, yhdestä oli jopa hävinnyt kannet! Oli hän varakotelon levylle löytänyt mutta kuitenkin tämä oli itselleni liikaa. Tällä ystävälläni tosin on samanlainen suhtautuminen omiinkin tavaroihinsa, joten ymmärrän kyllä häntä eikä hän varmasti pahaa tarkoita. Tosin tämäkin taas saa miettimään sitä, kuinka kiinni itse onkaan tavarassa vaikka on luullut jo päässensä eroon pahimmasta vaiheesta….

    • Kiitos ajatuksista!

      Minusta on tosi hyvä että tiedostat itse sen, että joku voi närkästyä taitetuista sivunkulmista, vaikka ne sinulla kuuluvat ikään kuin lukukokemukseen. Aikamoinen mestari tuo ystäväsi, jos onnistuu dvd-kannet kadottamaan! 😀

      ”Tosin tämäkin taas saa miettimään sitä, kuinka kiinni itse onkaan tavarassa vaikka on luullut jo päässensä eroon pahimmasta vaiheesta….”
      Vau, niinpä. Toisaalta ehkä on helpompi olla huoleton tavaroidensa kanssa, kun niitä on ylimääräisiä tai kun kynnys ostaa uutta on matala. Minulla on aika monta tavaraa, joiden katoaminen tai hajoaminen sekoittaisi arkeni ihan täysin. Kauheaa olla niin riippuvainen esineistä, mutta toisaalta olen niiden kohdalla tavallistakin huolellisempi, joten todennäköisemmin ne myös pysyvät ehjinä ja tallessa.

  9. Mielenkiintoinen aihe. Itsellä suurin osa lainakokemuksista on kertynyt kirjoista, ja samansuuntaista leväperäisyyttä kyllä niidenkin kohdalla on. Ajatuksen tasolla juuri kirjojen lainaaminen olisi ideaalia: kirjat eivät kulu (paljoa, ainakaan varovassa käytössä), eikä omistaviaan kirjoja kuitenkaan lue kuin korkeintaan kerran vuodessa.

    Mutta silti.
    Kokonaiskokemus jää negatiivisen puolelle.

    Kaltoin kohdeltujen kirjojen lisäksi suurin osa kirjoista jää sille tielleen. Ties kuinka monta yksittäistä kirjaa on ”unohtunut” jonkun kaverin hyllyyn kunnes niitä ei enää mistään löydykään. Joitain vuosia sitten lainasin viisiosaisen kirjasarjan kaverilleni, joka lainasi sen luvallani siskolleen ja jota en sitten, yllätys yllätys, koskaan saanut takaisin. Kaikenlaisen karsimisen seurauksena hankkiuduin vihdoin eroon tuon sarjan seuraavasta viisiosaisesta sarjasta, sillä loppuviisikon näkeminen ainoastaan harmitti ja muistutti, ettei ihmisiin voi luottaa.

    Lainaaminen ja lainaan antaminen on kaunis ajatus unelmayhteisöstä – muttei se käytännössä toimi.

    • Olipas kurja kokemus sinulla, kiitos jakamisesta. Kokonaan palauttamatta jättäminen muistuttelun jälkeen on kyllä jo törkeää. Toisaalta uskon edelleen lainaamiseen – toimivathan kirjastotkin. Yksityisellä henkilöllä, joka ei lähettele karhukirjeitä ja korvauslaskuja, ei vain ole yhtä paljon auktoriteettia. 😀

      Joihinkin ihmisiin voi onneksi luottaa. Lainatessaan tavaroitaan pitää ehkä vain tuntea toinen tarpeeksi hyvin, jotta tietää, voiko hänen hoteisiinsa antaa omaisuuttaan vai ei. Puolituttuihin en lainaamisasiassa luottaisi, koska heillä ei ole minuun mitään tunnesidettä, joka ehkä kannustaisi kohtelemaan tavaroitani hyvin ja palauttamaan ne.

      Tulipa mieleen, että jos kerran kirjat jäävät helposti niille teilleen, niin surutta voinee antaa ”lainaksi” sellaisia opuksia, jotka on valmis karsimaan. Pitää sitten ne tärkeimmät visusti omassa hyllyssä. 😀

  10. Kun jokin asia ei ole itselle tärkeä, siitä ei huolehdi eikä tule mieleen, että se voisi olla jollekulle muulle tärkeä – tähän johtopäätökseen olen tullut mm. tavaroiden lainaamisesta. Valitsen nykyisin varsin tarkkaan, kenelle lainaan ja mitä, koska huonoja(kin) kokemuksia löytyy.

    Hulluin esimerkki ”lainaamisesta” on varmasti eräs kurssi, jolloin tauon aikana (ennestään tuntematon) kurssikaverini halusi käydä ulkona tupakalla, satoi vettä ja hän oli huomannut, että minulla on iso sateenvarjo mukanani. Kysymättä lupaa (en ollut siis paikalla) hän lainasi varjoa ja tullessaan vastaan portaikossa, sateenvarjoni kanssa, sanoi iloisesti lainanneensa sitä. Olin niin häkeltynyt, etten osannut sanoa oikein mitään vastaukseksi. Kotiin lähtiessäni poimin vielä kostean varjon mukaani ja huomasin sitä taitellessani, että se oli rikki: itse osasin varoa puurunkoisen sateenvarjoni rakennetta sitä avatessani ja sulkiessani, ”lainaaja” taas ei. Ei myöskään riittänyt rohkeutta kertoa, että oli rikkonut koko hökötyksen luvatta lainatessaan… kyllä otti päähän ja paljon.

    Näin pitkän intron jälkeen: ymmärrän hyvin ärtymyksesi kynän rikkoutumisesta, etkä ole mielestäni yhtään nipottaja kun haluat tavarasi takaisin viipymättä ja samassa kunnossa kuin lainatessasi.

    • Kivaa että kommentoit! Aika epäkohteliasta vain napata lainaan kysymättä, silloin ei toinen edes saa mahdollisuutta kieltäytyä. Minäkään en varmaan olisi tuollaisessa tilanteessa kehdannut mennä sanomaan että hei rikoitpa muuten tämän lainatessasi sitä luvatta… Helpottavaa kuulla, että muitakin harmittaa toisten suhtautuminen lainatavaroihin, vaikka toisaalta on kurjaa, että tällaista tapahtuu näin paljon.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s