Ilman internetiä

En ole maksanut käyttämästäni internetistä puoleentoista vuoteen. Päätin omilleni muuttaessani, että en tarvitse nettiä kotiini. Jos pitää päästä verkkoon, menen kirjastoon. Päätöksen taustalla oli huoleni siitä, että vietän aivan liikaa aikaa bittiavaruudessa. Siihen tulisi muutos.

Kävi kuitenkin ilmi, että tietyssä kohtaa ensimmäistä asuntoani sain silloin tällöin kaapattua kaupungin langattoman verkkoyhteyden käyttööni. Tuo yhteys oli hiukan arvaamaton. Välillä se toimi kuin nopein laajakaista, toisinaan se oli hidas ja katkeili toistuvasti. Se toimi kuitenkin riittävän hyvin, ja ilmaisen nettiyhteyden takia jumiuduin sittenkin tarpeettoman usein tarpeettoman pitkäksi ajaksi koneelle.

Siksi päätin pitää viime vuonna läppärilakon, joka onnistui yllättävän hyvin. Totuttelin lähtemään kirjastoon, jos oli asiaa nettiin. Tuolloin huomasin, miten paljon ylimääräistä aikaa jäi, kun en viettänytkään sitä tietokoneen ääressä. Lakon loputtua en onneksi palannut suin päin takaisin vanhoihin tottumuksiin, mutta myönnän, että netti houkutteli edelleen ja usein annoin houkutukselle periksi.

Vuodenvaihteen muuton yhteydessä tilanne muuttui kertaheitolla. Kaupungin verkko ei yllä 50 metriä kauempana keskustasta sijaitsevaan uuteen asuntooni. Aluksi ajatus hirvitti. Nyt olisin todella eristyksissä ulkomaailmasta pikkukämpässäni ilman televisiota, radiota tai internetiä. Harkitsin jo nettiyhteyden ostamista, mutta päätin sittenkin kokeilla, miten netittömyys toimisi pidemmän päälle. Sehän oli alkuperäinen haaveenikin.

Kuukauden netittömyyden jälkeen voin todeta pärjääväni mainiosti. En tietenkään kykene elämään täysin ilman nettiä – kuka tässä yhteiskunnassa enää pystyy? Verkkoon pääsen koulussa ja kirjastossa. Tarkistan päivittäin sähköpostin ja kasvokirjan, ja jos on jotain isompaa hoidettavaa, menen kirjastoon tai lainaan kullan älykännykästä yhteyden tietokoneeseeni. Niputan internetasioinnit niin, että voin kerralla hoitaa monta asiaa. Turhanpäiväinen maleksiminen jää vähemmälle.

Kotini on nyt nettivapaata aluetta, ja sellaisena sen tahdon pitääkin. Netissä roikkuminen on helppo ajanviettotapa, mutta se ei tuo lisäarvoa elämääni. Joudun hiukan haastamaan itseäni keksiäkseni jotain muuta, mielekkäämpää tekemistä: kirjojen ja lehtien lukemista, blogiartikkelien kirjoittamista, virkkaamista ja ukulelen rämpyttämistä. Vastineeksi saan hyvän mielen oikeasti kivoista ja kehittävistä pikku harrastuksista sekä tunteen elämänhallinnasta ja järkevästä ajankäytöstä.

Jatkuvasti saatavilla oleva netti helpottaisi tietysti elämää hitusen, varsinkin tilanteissa, joissa pitäisi nopeasti käydä netissä tarkistamassa jotain näennäisesti kiireellistä. Mielestäni tuo pieni helpotus ei ole sen arvoista, sillä samalla se söisi elämänlaatuani. Tiedän olevani onnellisempi ilman internetiä, mutta unohdan sen helposti, jos netti on liian helposti käytettävissä. Itsekuria on helpompi ylläpitää, kun houkutus ei ole jatkuvasti läsnä.

Elätkö sinä ilman internetiä, älypuhelinta tai muuta nykyajan itsestäänselvyyttä? Miten selviydyt jäämättä ulkopuolelle?

 

Mainokset

5 thoughts on “Ilman internetiä

  1. Minä elän ainakin ilman älypuhelinta ja mainitsemaasi verkkosivustoa. Kotona on kyllä nettiyhteys, mutta olen vähentänyt sellaista päämäärätöntä surffailua. Mielestäni kaikkialla ei tarvitse päästä nettiin! Aikanaan ehdin asua yksin muutaman vuoden ennen kuin laitoin nettiyhteyden. Kirjastossa ja koulussa katsoin sähköpostit ja laskut maksoin vanhanaikaisesti maksuautomaatilla. Elämä oli varsin hyvää ja helppoa silloin. Harmi, että puolisoni on uhannut jättävänsä eropaperit, jos katkaisisin nettiliittymän. En taida riskeerata 🙂

    • Haha, ehkä ei kuitenkaan kannata luopua netistä, jos puoliso lähtee samalla! 😀

      Facebook on minulle vähän sellainen pakollinen paha. Arvostan, että pystyt välttämään sen. Minä olen sentään kohtuullistanut käyttöäni. En viitsi enää lukea uutisnauhaa, jossa huomionhakuiset ihmiset kertovat epäkiinnostavia asioita elämästään. Sen sijaan olen aktiivinen monissa ryhmissä, joissa sovimme bänditreeneistä, järjestämme kaveriporukoiden kanssa tapaamisia tai puramme opiskeluun liittyviä asioita. Tällaiseen kanssakäymiseen facebook on hyvä, ilmainen kanava. Ainoa laatuaan ehkäpä.

      Ihan totta, ettei kaikkialla tarvitse päästä nettiin. Välillä tuntuu että pitäisi, koska niin monet roikkuvat jatkuvasti älypuhelimissaan ja olettavat, että kaikki muutkin tekevät niin. Aikanaan minäkin varmaan ostan älypuhelimen, mutta pärjään vielä kapulallani.

    • Kiitos haasteesta! Uusi postaukseni sivuaa kymppikysymystäsi. Toivottavasti et pahastu siitä, etten sen kummemmin vastaa haasteeseen. 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s