Ompeleva minimalisti

Nuorempana minuun iski hurja käsityöinnostus. Pääsin kokeilemaan taitojani ensin koulun käsityötunneilla, mutta pian halusin toteuttaa itseäni myös kotona. Äidiltä sain neulepuikkoja ja koukkuja käyttööni. Itse sijoitin paitsi ompelukoneeseen, myös saumuriin, kasaan kankaita ja tietenkin niihin sopiviin lankoihin, unohtamatta kaikkea ompeluun liittyvää tilpehööriä, mittanauhaa, saksia, nuppineuloja, ratkojaa ynnä muuta.

Käsityöharrastus ei tosiaan ole ajanviettotapojen minimalistisimmasta päästä. Olen pohtinut, sopiiko se nykyiseen elämäntapaani lainkaan. Onneksi minulla oli jo muutama vuosi sitten sen verran järkeä päässä, etten sentään tyhjentänyt käsityöliikettä, vaan ostin lähinnä sellaisia välineitä, joita oikeasti käytän aina ommellessani. Saumuri on tosin ollut niin vähällä käytöllä, että päätin myydä sen pois. Ainoastaan ompelukone tuntuu nykyään tarpeelliselta. Innostuksen iskiessä vaatteiden ompelu onnistuu silläkin, vaikka tulos ei olekaan sisäpuolelta yhtä ammattimaisen näköinen kuin saumurilla tehtäessä.

Nykyään avaan käsityölaatikkoni valitettavan harvoin. Nautin toki käsillä tekemisestä edelleen. Silloin tällöin aloitan uusia projekteja, mutta aikaa ja energiaa on rajallisesti. Harvoin priorisoin käsityöt muiden hommien edelle, vaan neulon ja ompelen silloin harvoin, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Minulla on sitä paitsi jostain syystä vaikeuksia saada käsitöitä loppuun asti valmiiksi, ja keskeneräisten pino on kasvanut jo aika suureksi. Moni haalimistani kankaistakin on jäänyt odottamaan inspiraatiota ikuisesti. Toisaalta välillä sormet ihan syyhyävät tekemistä, ja varsinkin neulominen on tavattoman rentouttavaa.

Koska en halua luopua rakkaasta ompelu- ja neuleharrastuksestani edes minimalismin nimissä, minun täytynee muokata lähestymistapaani paremmin minimalisti-minälleni sopivaksi. Olen jo laittanut eteenpäin kangaspaloja, jotka tuskin minun käsissäni muuntuvat muuksi. Jatkossa aion rajoittaa keskeneräisten töiden määrää yksinkertaisesti: niiden on mahduttava yhteen kenkälaatikkoon. En aloita uusia projekteja, ennen kuin vanhat on saatettu loppuun. Tämä tarkoittaa tiukkaa kieltoa myös ennakoiville materiaalihankinnoille, vaikka alelaarissa olisi miten kivoja kuoseja. Ostan kankaita ja lankoja vain tarpeeseen.

Ehkä tärkein muutos olisi, että inspiraation huumassakin miettisin tarkkaan, millaisen projektin aloitan. Onko se mieluisa, ja saatanko sen todennäköisesti onnistuneesti loppuun? Onko tuotos tarpeellinen vai kenties tupla- tai triplakappale jostain, jonka jo omistan? Olisiko työ niin vaativa ja erikoisvälineitä edellyttävä, että se olisi järkevämpi hankkia kaupasta? Löytyisikö se helposti käytettynä? Ehkä näiden kysymysten pohtiminen auttaa minua valitsemaan parhaat projektit ja välttämään turhat kokeilut. Minimalistista, eikö?

Onko sinulla jokin ei-minimalistinen harrastus? Miten sovitat sen elämäntapaasi?

Mainokset

6 thoughts on “Ompeleva minimalisti

  1. Jossain vaiheessa ymmärsin viimein, ettei kärsivällisyyteni riitä ompelemaan kuin tyynyliinoja tai verhoja. Annoin enemmän ompelevalle ystävälle kassillisen kankaita ja luovuin ompelukirjoista. Samalla lähti myös kasa neule- ja virkkauskirjoja. Lainaan tarvittaessa kirjastosta, en omista enää käsityökirjoja. Tällä hetkellä säilössä on kolme kangasta, joista yhdestä olisi tarpeen ommella verho olohuoneeseen. Olohuoneessa on kaksi ikkunaa. Kolme verhoa on paikoillaan, mutta yksi on puuttunut jo pitkään. Se olisi tarkoitus saada pian valmiiksi vetoa estämään. Kaksi muuta kangasta ovat tarpeen myöhemmin. Toisesta aion tehdä päällisen sohvatyynyyn, toisella päällystän jossain vaiheessa keittiön ruokapöydän tuolit.

    Tällä hetkellä on työn alla tumppuja koululaiselle. Itselle ja kumppanille on tullut neulotuksi jo kaikki mitä vähään aikaan tarvitsemme. Neulominen on rentouttavaa, joten on mukavaa, että saan neuloa tumppuja pikkupojan tarpeisiin. Lankoja on muutama täysi kerä odottamassa tarvetta neuloa jotakin. Jos meillä ei olisi kahden kissan tuottamaa karvaongelmaa, niin neuloisin itselleni pitkät villasukat kotikäyttöön. Nilkkamittaisia villasukkia tulee kotona käytettyä jatkuvasti, melkein kesälläkin. Niitä saa aina välillä neuloa uusia.

    Olen siis sovittanut käsityöharrastuksen osaksi elämäntapaa niin, että käytän taitojani kun niitä tarvitsen. Vain huvin vuoksi en käsitöitä tee kuten joskus aiemmin. Niiden aikojen jälkeen sain viedä kierrätykseen kasan ylimääräisiä huiveja, pipoja, sukkia ja tumppuja. En aio täyttää kaappeja enää turhalla, käsitöilläkään vaikka niitä mukava tehdä onkin.

    • Huvikseen käsitöiden tekemisen ansaan on helppo langeta. Pieniä neuletöitä on helppo aloittaa ja saada nopeasti valmiiksi, mutta kun on kutonut kymmenet lapaset, alkaa mietityttää, milloin niitä kaikkia ehtii käyttää. Jotkut ratkaisevat tämän ongelman antamalla neuleita joululahjaksi kaikille mahdollisille ihmisille, mutta en ole varma, onko sekään ihan tarkoituksenmukaista. Ehkä heilläkin on jo tarpeeksi villavaatteita.

      Parasta on, kun voi tehdä oikeaan tarpeeseen, itselle tai toiselle, kuten sinä teet. Minulla on tosin aika korkea kynnys tehdä muille mitään, jos he eivät tykkääkään lopputuloksesta tai jos se ei muuten vain sovi.

      Minäkin olen villasukkien suurkuluttaja (parkettilattia on kesälläkin viileä viluvarpailleni), mutta en kyllä ole saanut vielä yhtään kulumaan loppuun. Minulla on aktiivikäytössä muutama eriväinen joululahjaksi saatu pari. Sukkia en ole koskaan vielä neulonut. Kiinnostaisi kyllä, mutta tarvetta ei ole.

      Vaikuttaa siltä, että olet tosiaan onnistunut hienosti sovittamaan käsityöt minimalismiin. Pari keskeneräistä projektia ja muutama jonossa oleva tarkasti määritelty suunnitelma kuulostavat varsin kohtuulliselta. Tuollaiseen tilanteeseen minäkin pyrin. Ettei olisi monta kesken jäänyttä työtä ja epämääräisiä, syyllisiäkin ”Mitä minä tuostakin tekisin, ja milloin?” -tunteita.

  2. Minulla on tällä hetkellä ompeluprojektit jäissä, koska käytän aikani tilapäisesti toisin. Saumuri on hankittu aikoinaan, kun laitoin uudet päälliset tuoleihin ja tyynyihin ja tein sängynpäädyn. Huonekaluompelijan palvelut olivat varsin kalliita ja saumuri on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin. Saumuri on nyt aika vähällä käytöllä, koska en sisusta. Rakastan pitkien saumojen ompelua sillä, töistä tulee tosi nopeaan valmiita. Minulle isot projektit ovat olleet aina helpoimpia. Verhot, tuolinpäällystämiset ym. Vaatteiden tekemisen jätän mielelläni muille.

    Poika välillä ompelee ompelukoneella eläinhahmoja. Ompelu on hyvää taitojen harjoittelua. Minä olen tehnyt tasan yhden juhlamekon tytölle, enempään ei ollut tarvetta. Pieniä paloja kankaita on varastossa ja niitä poika käyttää projekteihinsa. Sopivana hetkenä keväällä teen mahdollisesti polvipituisen kesähameen itselleni ja tytölle. Kesäkankaan hankin vasta, kun projektille on aikaa.

    Tein pojan kanssa virkaten pannulapun, joka oli minullekin uusi kokemus. Minulle on luontevampaa neuloa. Nyt kudon pojalle uutta kauluria. Projekti vie vielä muutaman tunnin. Sen jälkeen teen villaliivin pojalle varastossa olevista langoista. Pikkuhiljaa jalkojen kasvaessa kudon tarpeellisia villasukkia varastossa olevista 3 kerästä. Sukkia kuluu vuodessa paljon ja päiväkoti ottaa pienet sukat varasukiksi. Näiden projektien jälkeen ostan harmaata lankaa ja teen itselleni uuden pipon.

    En ole koko vuonna ostanut mitään käsityötarvikkeita. Jokainen aloitettu projekti on päätetty nopeasti. Olen oikeasti ylpeä saavutuksesta. Muutama projekti odottaa tekijäänsä ja aloitan uuden projektin vasta vanhan päätyttyä. Käsityöt voivat olla järkeviä ja ainakin niiden tekeminen on itselle tärkeää näin pimeänä aikana.

    Ja ne kirjat voi lainata kirjastosta ja kirjasto otti käsityökirjoja ilolla vastaan. Muutama ahkerassa käytössä oleva kirja on käytössä.

    • Vau, tehokasta varastoitujen materiaalien käyttämistä!

      Minä jotenkin hassusti ahdistuin saumurista. Sen käyttäminen tuntui työläämmältä ja vaikeammalta kuin ompelukoneen (jos surautankin vinoon, työ on pilalla, eikä ratkominen auta!), mutta ajattelin, että nyt kun sellainen on, sitä on pakko käyttää. Pitkään en sitten ommellut mitään, kun välttelin vain saumurin käyttöä. En oikein ymmärrä, miksi saumurisuhteeni kieroutui noin kummaksi. Oli valtavan vapautunut olo, kun uusi omistaja haki koneen pois kaapistani.

      Isoin käsityöprojektini on ollut vanhojentanssipuku. Tuon urakan jälkeen olen kaivannut vain pieniä nopeita töitä. Nyt yritän ottaa yhden keskeneräisen työn kerrallaan käsiini ja tehdä ne yksitellen loppuun. Eipä tarvitse vähään aikaan miettiä uusia projekteja.

      Minä en ole tottunut lukemaan käsityökirjoja, mutta -lehtiä kylläkin. En kyllä voisi tilata vuosikertoja kotiin, koska en ikinä pysyisi jatkuvasti uusien ihanien mallien ja ideoiden perässä. Toisinaan on kiva käydä kirjastossa selaamassa lehtiä ja lainaamassa hyviä kaavoja kotiin.

  3. Oma ompelukoneeni on kaverilla pitkässä lainassa. Voisin melkein luopua koneesta, sillä ompelen nykyään kaiken käsin. Rakastan käsin ompelua! Se on meditatiivista ja sopivan hidasta. Ei ainakaan ole pelkoa siitä, että valmistuisi liian nopeasti paljon tavaroita nurkkiin pyöriskelemään ;).

    Käsityöharrastus ei tosiaan välttämättä ole kaikista minimalistisin. Tunnustan, että minulle kertyy materiaaleja kaappeihin. En oikeastaan osta uusia juttuja, mutta otan vastaan kun ilmaiseksi saan esimerkiksi kaverilta vanhat farkut tai töistä omituisia jätteitä, joille voi joskus olla käyttöä. Askarteluni ovat pitkälti materiaalilähtöisiä, tyyliin ”jahas, sain sitten käsiini hienoja puukeppejä, mitäs näistä voisi tehdä”. Teen tekemisen ilosta, mutta joskus myös tarpeeseen.

    Mutta harrastuksen pitääkin olla sellainen, että sitä tehdään vain tekemisen ilosta! Ja vain siksi, että itse nauttii siitä. Ei harrastuksesta tarvitse aina olla varsinaista hyötyä itselle tai muille. On kivaa jos siitä on, mutta se ei saa olla harrastamisen esteenä ettei tekemisellä ole muuta tarkoitusta kuin itsen huvittaminen.

    Jos saa kiksi villasukkien neulomisesta, niin siitä vaan. Neulokoon kukin niin paljon kuin sielu sietää! Voihan niitä sukkia sitten vaikka lahjoittaa sairaalaan keskosille tai hyväntekeväisyysjärjestön kautta kodittomille.

    Harrastan käsitöiden lisäksi valokuvaamista. Se on mielestäni aika minimalistinen harrastus. Jos siis ei lähde hifistelemään niin kuin mieheni.

    • Vau, käsin ompeleminen harjoittaa varmaan tehokkaasti kärsivällisyyttä. Itse en ompele käsin juuri muuta kuin haalarimerkkejä. 😀 Tuollainen materiaalilähtöinen työskentely on toki hienoa, saadaanhan siten muuten ehkä jätelavalle päätyvät raaka-aineet uusiokäyttöön.

      Hyvä pointti, että harrastuksen tulee olla ensisijaisesti ilon, ei hyödyn lähde. Eniten iloa minulle kuitenkin tuottavat käsityöt, joiden tiedän päätyvän käyttöön, ja siksi haluan panostaa niihin ”hyödyllisiin” töihin. Pelkään joskus tekeväni turhaa työtä, jos jostakin vaatteesta ei tulekaan niin kivaa kuin olisin toivonut enkä voikaan käyttää sitä julkisesti.

      Kaikessa voi ja välillä saakin hifistellä, mutta onneksi melkein mitä vain voi harrastaa, vaikkei varusteisiin niin törsäisikään. Työvälineisiin panostava harrastaminenkin voi olla minimalistista, jos muistaa keskittyä olennaiseen.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s