Hyvästi, kynsilakat – hyvästi, ulkonäköodotukset!

Kirjoitin taannoin siitä, miten kyseenalaistan itsestäänselvyyksiä ja ajattelen ah-niin-kypsästi-ja-itsenäisesti, mitä asioita juuri minä elämässäni todella tarvitsen. Etten omista mitään vain siksi, että niin on tapana. Nyt tunnustan, että vielä tuon kirjoituksen aikaan kaapissani oli paljonkin sellaista, mitä omistin vain siksi, että se on sovinnaista ja niin kuuluu olla. Nimittäin kosmetiikkaa. Ja ihan vain siksi, että olen nainen ja naisen kuuluu omistaa litkuja ja lötkyjä, jotka saavat hänet näyttämään ja tuoksumaan hyvältä.

Käytän säännöllisesti vain välttämättömiksi kokemiani kosmeettisia tuotteita pitääkseni itseni puhtaana ja raikkaana. Arkisin kaunistan kasvojani hyvin simppelisti: sipaisen iholle mineraalipuuteria ja huiskin pari vetoa ripsivärillä. Juhlaa varten ehostaudun vähän enemmän, mutta silti vähemmän kuin monet päivittäin. Kauneudenhoidon suhteen olen aika laiska ja kärsimätön. En viitsi viettää joka aamu puolta tuntia peilin ääressä luomassa itsestäni ihanneilluusiota, joka kuitenkin valuu illalla viemäristä alas.

Kosmetiikkainventaariota tehdessäni hämmästyin. Miksi kaapissani oli viisi kynsilakkaa, vaikka lakkaan kynnet ehkä kerran vuodessa ja silloinkin onnistun vain sotkemaan sormenpäät? Miksi minulla oli hajuvesiä, joita en ikinä käytä, koska voimakkaat tuoksut saavat pääni särkemään? Entä miten useat luomivärisetit oikeuttivat paikkansa meikkipussissani, kun maalaan silmät pelkästään erityistilanteissa ja silloinkin käytän vain yhtä tiettyä väriä?

Meikkivarastoni ei ollut hälyttävän suuri; kaikki mahtui yhteen pussukkaan. Tuotteita oli kuitenkin sen verran, että en ikinä tulisi käyttämään niitä loppuun. Päätin luopua ylimääräisistä ja samalla odotuksista siitä, miltä minun muka pitäisi naisena näyttää. Hyvät ja tuoreet tuotteet lahjoitin kavereille, vanhentuneet heitin pois. Oi, miten vapauttavaa oli luopua toteutumattomista ulkonäkövelvoitteista!

Vastaavatko sinun kosmetiikkavarantosi käyttötarpeitasi? Koetko ehostautumispaineita?

Mainokset

17 thoughts on “Hyvästi, kynsilakat – hyvästi, ulkonäköodotukset!

  1. En koskaan meikkaa. Ammatillisista syistä meikkejä löytyy, mutta ei niitä tule käytettyä. Ammatilliset syyt on siis nyt todettu huonoksi ostoperusteeksi. Kukaan ei ainakaan koskaan ole valittanut töiden hoitamisesta meikkamattomalla naamalla. 🙂

    Toistaiseksi haudon meikkejä vielä hetken kaapissani. Pikkusiskolta lahjaksi saatuja kynsilakkoja en varmaan raaski vielä antaa pois.

    Koen meikkauspaineita silloin, jos tunnen, että kasvojeni arkisuus voisi hienoista vaateistani huolimatta pilata muilta tunnelman vaikka juhlissa, ja silloin mieluummin näyttäisin muiden silmissä juhlavalta kuin itseltäni.

    Pääsyy meikkaamattomuuteen on laiskuus ja ajansäästö. Ei jaksa meikata eikä myöskään jaksa opetella meikkaamista. Nykyisin iso syy on myös välinpitämättömyys.

    Meikkausajatuksia häiritsee se, etten oikeasti halua laittaa kemikaaleja iholleni. Eli jos haluaisinkin varalta pitää meikkivarastoja, pitäisi kaikki uusia ekologisiin…

    • Kiitos kommentista!

      Totta, että harva jaksaa välittää arkisesta meikkaamattomuudesta. Siistin ja huolitellun näköinen voi olla vaikka meikki naamalta puuttuisi. En tiedä, mitä teet työksesi, mutta käsitykseni mukaan harvassa työssä pitää olla niin erityisen edustavan näköinen, että pakkelit ovat pakollisia.

      Minä en oikeasti edes osaa meikata enkä myöskään viitsi opetella, joten jätän suosiolla kajaalit ja kynsilakat taiteellisemmille ihmisille.

  2. Itse meikkaan lähinnä ulkonäköpaineiden vuoksi, sillä vaikka olen saman ikäinen kuin sinä, käyn vasta toisen asteen koulua. Ja tiedäthän näiden juuri peruskoulusta päässeiden kitkerät kommentit toisilleen… On kamalaa, että otan paineita siitä, etten voi lähteä ulos ilman meikkiä. Jos en olisi koulussa, tuskin meikkaisin, kaupungilla käymiseen pitäisi totutella ilman meikkivoidekerrosta.

    Meikkaan kuitenkin hyvin vähän, meikkivoide, peitevoide, puuteri ja ripsari. Ripsarin saatan jättää pois laiskuudesta tai kun ripset alkavat olla niin vaaleat, ettei se enää sovi. Tiedän näyttäväni paremmalta peittäessäni ihoni virheet ja korostaessani silmiä hyvin maltillisesti. Miksi en siis tekisi niin? Toisaalta, kenen vuoksi muka haluan näyttää paremmalta? Kuka oikeasti siitä välittää?

    Oikeastaan juuri äsken siivosin vessan peilikaappini. Sieltä lähti neljä pullollista hiuslakkaa odottamaan tuomiotaan – ihminen joka ei laita hiuksiaan, ei sitä varmaankaan kyllä tarvitsisi. Silti kampaajan jälkeen tuntuu että muka tarvitsisi, vaikka koitan koko ajan vaihtaa hiustyylini niin rennoksi ja helpoksi, että ei tarvitse kampaajan puolella käydä. Järkytyin kyllä kaikista niistä ihorasvoista joita omistan. Olen äärimmäisen laiska rasvaamaan ihoani ja silti siellä oli jos minkälaista purkkia ja purnukkaa! Ehkä koitan lahjoittaa mm Nivean jättikokoisen peltipurkillisen rasvaa äidilleni, jonka iho kuivuu talvella enemmän kuin omani ja koittaa noita ’hienostuneempia’ rasvoja käyttää pois… Tässä kohtaa kun ei ihan omatunto anna ainakaan heittää niitä pois.

    Pitäisiköhän minimalistista elämäntapaa ajatellen käydä värjäyttämässä kulmat ja ripset vaiko värjätä niitä itse? Kumpi näistä on se ns oikea, kun kotivärjäyksessä tietysti omistan pienet värituubit. Toisaalta samalla hinnalla jos käyn värjäyttämässä, saan 10 kertaa noista tuubeista itse laitettua värit…

    Anteeksi hölötys, taisin hieman innostua!

    • Hei, tervetuloa blogiin, ja kiitos pitkästä kommentista!

      Lukiossa kaveriporukassani oli muutamia sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse meikanneet lainkaan, joten en onneksi kokenut paineita sen takia. Sen sijaan huonon ihoni halusin peittää oman itsetuntoni takia. Oli aika, jolloin en uskaltanut lähteä ulos kotiovesta ilman pakkelikerrosta. Kauppareissut naturellina eivät enää pelota, vaikka aknesta en olekaan vielä päässyt eroon. Abivuoden olin lähes kokonaan meikkaamatta, eikä kukaan ainakaan päin naamaa tullut sanomaan, että oletpa ruma, meikkaisit vähän.

      Vuosi sitten yliopistossa aloittaessani palasin omasta tahdosta puuteri+ripsiväri -yhdistelmään, vaikka opiskelukavereistanikaan kaikki eivät meikkaa. Pyrin kuitenkin pitämään vähintään yhden kokonaan meikittömän päivän viikossa, jotta iho pääsee hengittämään. Hyvä kysymys, kenen vuoksi haluamme näyttää paremmalta. Minä väittäisin, että ehostaudun ihan itseäni varten, koska olen kevyesti meikattuna itsevarmempi ja kuten sinä, tiedän näyttäväni paremmalta. Jos taas meikkaan runsaammin kuin tavallisesti, tulen itsetietoisemmaksi ja yllättäen epävarmemmaksi.

      Tuosta ripsien/kulmien värjäyksestä: kumman koet tärkeämmäksi, rahan vai vaivan säästön? Purtelit kylppärin kaapissa oikeuttanevat itsensä, jos varmasti käytät niitä säännöllisesti. Ammattilainen tekee värjäyksen (ainakin aluksi, kun vasta opettelet) siistimmin ja nopeammin, mutta kotivärjäys voi pidemmän päälle käydä kätevämmäksi. Kaikkein minimalistisinta olisi toki kokonaan värjäämättä jättäminen. 😀

  3. Meikkaan mielelläni jos aikaa on, mutta jos ei kerkiä niin voin kyllä liikkua ihan omalla naamallakin julkisesti (varsinkin kun keksin silmäripsien kestovärjäyttämisen, mikä kätevyys vaalearipsiselle!). Sanoisin että noin puolet ajasta olen meikattuna ja puolet ilman. Jotkut vaatteet vaativat meikkiä, esim. musta punakukallinen mekkoni ei näytä miltään ilman huulipunaa. Punaisen huulipunakerroksen siveleminen huulille on mielestäni erityisen hauskaa, tulee ah niin pariisilainen olo!

    Meikkituotteita tulee väistämättä aika monta vaikka en ole kosmetiikkaintoilija: naamaväri (BB-mikälie-väripohjustushommeli), poskipuna, tummien silmänalusten naamiointiväri, ripsiväri, huulipuna/huulikiilto ja juhlavammissa tapauksissa kajal ja vaalea luomiväri. Tosin juuri ripsivärjäyksen jälkeen olen pärjännyt usein pelkällä silmänalusvärillä ja huulipunalla.

    Kynsilakkoja oli hauska ostella, mutta lopulta oli pakko myöntää että en saa niitä ikinä käytettyä pois. Päätin että pidän yhtä väriä kerrallaan ja kätyän sen loppuun.

    • Kaikki mitä ei käytä on turhaa eli pois vain. Ulkoiset paineet eivät saa olla syy meikkaamiselle tai meikkaamattomuudelle. Kumpikin on hyväksyttävä vaihtoehto. Minä pidän maalaamisesta ja siihen käytän 5-10 minuuttia aamusta ja 30 sekuntia iltapäivästä. Tänään on meikkipohja, punainen huulipuna ja ripsari. Nykyään, kun värejä on aikaisempaa vähemmän saan kulutettua ostamani meikit loppuun. Yksi 15 ml kynsilakka tai huulipuna kestää käytössäni yli puoli vuotta. Huhtikuussa ostamani BB tulee loppumaan ennen joulua. Minä olen laittanut avauspäivämäärän kosmetiikkaan tussilla. Yli kolme vuotta vanhoja meikkejä en halua käyttää ja ripsareissa 6 kk on maksimi.

      • Sekä Rinnalle että 365:lle:

        Minusta on hauskaa, että joillekin meikkaaminen on ikään kuin harrastus, kuin taidetta. Että meikkaa, koska tykkää siitä, eikä siksi, että ulkoisten paineiden takia pitää näyttää joltain muulta kuin on.

        Minä en ole koskaan oppinut pitämään huulipunasta itselläni, mutta joidenkin tyyliin se sopii kieltämättä upeasti. Meikeissä petollista on juuri tuo värien ja sävyjen loputon runsaus. Se on varmaan myös tehokas myyntikikka: vaikka omistaisi jo sinistä ja vihreää kynsilakkaa, tietty ihana turkoosin sävy puuttuu!

        • Vain täydellisen ostaminen on taito huulipunissakin. Samoin on taito nauttia siitä mitä on ilman tarvetta etsiä aina uutta. Meikkien kuten vaatteidenkin kohdalla moni ryhtyy turhaan keräilijäksi. Oikeassa olet sävyjen runsaus, nopealla tahdilla myytävät kokoelmat aiheuttavat samaa ostotarvetta.

          Isoisälläni, joka oli taidemaalari, oli loputon määrä siveltimiä ja perussävyistä hän sai sekoitettua loputtoman kirjon sävyjä luomaan tunnelmaa. Meikkejäkin voi sekoittaa ja pienellä määrällä pärjää.

          • Youtubessa on kosmetiikkakuningattaria, jotka esittelevät kaiken kattavia meikkivarastojaan: laatikoittain kymmeniä (peräti satoja?) erisävyisiä puteleita.

            Onneksi intohimoja voi toteuttaa muutenkin kuin keräilemällä. Sekoittaminen on toimiva minimalistinen lähestymistapa monella saralla: pukeutumisessa, kosmetiikassa, näköjään maaleissakin. Muutamasta sekoittamalla saa lukemattoman varannon.

        • Enemmänkin kuin taiteeseen vertaisin meikkaamista asusteeseen. Punatut huulet on kuin asuste, jonka voi laittaa ylleen tai jättää laittamatta. Se tuo sen pienen kivan lisän joihinkin vaateyhdistelmiin, mutta ei ole välttämättömyys tai velvollisuus.

  4. Tulen hyvälle mielelle siitä että olen vähän laittautunut, mutta meikkivarastoni on onneksi aika maltillinen: meikkivoide, ripsiväri, kaksi luomiväriä, poskipuna, pari huulikiiltoa ja yksi kynsilakka. Päivittäisessä käytössä on vain kaksi ensimmäistä. Lasten vauva-aikoina oli pari pidempää pätkää, etten jaksanut meikata ollenkaan, mutta nyt lyhyt ehostautuminen on taas palannut aamurutiineihin.

    • Meikkivarastosi kuulostaa käytännöllisen suppealta mutta monipuoliselta! Elämäntilanne voi tosiaan vaikuttaa siihen, miten tärkeäksi kaunistautumisen kokee. Pienet lapset tuskin välittävät, onko aikuisella silmämeikkiä vai ei.

      Minulla ehostautuminen vaihtelee ihan vuodenaikojenkin mukaan: usein kesäkuukaudet ovat niitä, jolloin en meikkaa kuin silloin tällöin. Silloin iho on nätimpi ja rytmi epäsäännöllisempi kuin muulloin vuodesta.

  5. En osaa meikata ja meikkipussistani löytyykin vain ripsiväri, puuteri ja muutama huulikiilto, joita käytän vain juhlatilaisuuksissa. Päivittäisessä käytössä vain puhdistusgeeli ja kosteusvoide. En meikannut kouluaikaan koskaan (okei, vanhojen tansseissa ja lakkiaisissa minulla oli ripsiväriä ja huulikiiltoa), eikä kukaan koskaan kommentoinut meikkaamattomuuttani. Olen kuitenkin saanut lahjaksi kosmetiikkaa. Erillaisia voiteita, manikyyrisettejä lakkoineen päivineen, shampoota, saippuaa, yms. Kaikki jää käyttämättä. Tai no, huulipunilla ja valokynillä on loihdittu vappu/halloween maskeja lapsille ja juuri eilen maalasin helmiä käyttämättömällä kynsilakalla.

    • Kosmetiikka on kyllä ongelmallinen lahja, koska ei voi tietää, mitkä tuotteet toiselle sopisivat tai mitä hän ylipäätään haluaisi käyttää (paitsi jos vähänkään toista tuntee, jotain voi päätellä tämän arkimeikistä/meikittömyydestä). Minä olen saanut joskus jotain vahvasti hajustettuja voiteita, joita en voi sivellä iholleni ilman sietämätöntä kutinaa ja joiden tyrmäävästä tuoksusta nenänikin suuttuu. Kerran kokeilluista tuotteista jää ikävä ja painostava ”tuotakin pitäisi joskus käyttää” -olo. Kiva, että olet löytänyt jotain hyötykäyttöä purteleille!

  6. Hei, taidan olla aika monien kanssa samoilla linjoilla siinä, että aika vähän tulee meikattua. Itselläni arkikäytössä on mineraalimeikkipuuteri (haluan vähentää ihon kiiltämistä ja tasoittaa väriä vähän) ja kulmakynä. Kulmakynää käytän, koska en voi enkä halua arkisin käyttää ripsiväriä, koska pelkään värin leviävän ja varisevan helposti, mutta toisaalta haluan ihan vähän väriä kasvoille. Juhlatilaisuuksiin laitan sitten edellä mainittujen lisäksi ripsaria ja huulipunaa tai huulikiiltoa. Huulivärejäkin oikeastaan inhoan, koska ne jättävät jälkiä lasin reunaan ja huuliin pitäisi sitten vähän väliä lisätä väriä. Poskipunaa en ole omistanut enkä käyttänyt koskaan ja luomivärejäkin minulla on elämäni aikana ollut vain yksi 😀 Niinjoo, kajali minulla on, mutta ei ole muuten tullut käytettyä sitten bilevuosien. Yksi kynsilakka minulla on sukkahousujen korjaamista varten.

    Joku satunnainen poikaystävä joskus – tai jopa nykyinen avokki – kommentoi, että voisin meikata enemmän, mutta vastaukseni on, ettei minua kiinnosta opetella. Olen meikkaamisen suhteen välinpitämätön ja en halua kuluttaa rahaa aineisiin, jotka ehtisivät vanhentua ennen kuin saisin kulutettua niitä edes vähän. Välillä koen itseni vähän harmaavarpuseksi nätisti meikattujen läheisten ihmisten joukossa vaikkapa juhlissa mutta ajattelen, että voin aivan hyvin olla vaan oma itseni. Ja sitäpaitsi, eihän äitinikään meikkaa eikä häntäkään ole kukaan rumana pitänyt 😛

    • Minunkaan äitini ei meikkaa, edes juhliin, ja minusta hän on oikein nätti luonnostaan. Toisaalta hänellä on aika tummat ripset ja tasainen iho, toisin kuin minulla. Oma kultani väittää, että olen nätimpi ilman meikkiä (vaikea uskoa), joten hänen suunnalta ei onneksi ole paineita. Jotkut kaverini meikkaavat aika vahvasti, mutta olen todennut, etten edes tahdo näyttää niin piirretyltä.

      Huulipuna ei sovi minunkaan elämääni, enkä itse asiassa osaa kulmakynääkään käyttää. Tai en ehkä uskalla, koska olen havainnut niin paljon kyseisen välineen väärinkäyttöä ja pelkään tekeväni saman virheen. Säästin kynsilakoistani yhden ainoan, kirkkaan, jos joskus juhlaan haluan vähän nätimmät kynnet ilman huolta siitä, että koko kynnen ympärys näyttää tuhritulta epätarkkojen siveltimen vetojen takia. Ja totta – se pysäyttää myös silmäpaot!

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s