Aika riittää

Syksy on taas tuonut tullessaan paljon tekemistä. Tuntuu, että olen koko ajan menossa: luennolla, soittamassa, lukemassa tai kirjoittamassa. Tyhjää aikaa on entistä vähemmän. En silti tunne itseäni turhan kiireiseksi vaan oikeastaan nautin siitä, että on mielekästä puuhaa ja aika kuluu vikkelästi.

Vuosi sitten syksyinen tehtävätulva yllätti, eikä edes kovin iloisesti. Elämäntilanteeni muuttui kertaheitolla täysin, kun muutin opiskelujen perässä pois kotoa, tapasin paljon uusia ihmisiä, yritin opetella yliopisto-opiskelijan tavoille ja itsenäistyäkin kaiken keskellä. Tahti oli paljon kiivaampi kuin mihin olin aiemmin tottunut, ja alkoi tuntua, etten ehdi tehdä mitään. Enkä saanutkaan oikein mitään aikaiseksi.

Ahdistuin ja olin alakuloinen. Arvostin vapaa-aikaani kohtuuttomasti ja yritin pitää siitä kynsin ja hampain kiinni. Kaikki ylimääräinen, pakollinen tekeminen tuntui ikävältä, ja vastareaktiona liian raskaaksi kokemalleni kuormalle polkaisin jarrut pohjaan, jumiuduin yksin kotiin enkä vaivautunut lähtemään edes harrastuksiin. Tahdoin vain käpertyä sängyn syvyyksiin ja olla ihan rauhassa. Ja kun tein niin, en ollutkaan tyytyväinen. Ahdistuin toimeettomuudesta vielä enemmän.

On toki tärkeää, että löysiä hetkiä on joka päivä. Vielä tärkeämpää kuitenkin on, että suurin osa päivän tekemisistä olisi mielekkäitä. Sellaisia, jotka kokee itse valinneensa tai jotka jollain tavalla edistävät omia tavoitteita ja haaveita elämässä. Viimesyksyinen vapaa-ajanviettotapani sisälsi hyvin paljon Internetin ihmemaassa hortoilua, joka ei loppujen lopuksi edistänyt hyvinvointiani juuri lainkaan. Rakkaat, elämäniloa lisäävät harrastukset taas jäivät vähemmälle, koska en mukamas kerennyt panostamaan niihin.

Aikaa on luonnollisesti rajallinen määrä, mutta siihen ajatukseen on turha jumiutua. Ajan riittäminen milloin mihinkin on pitkälti valintakysymys. Tärkeiltä tuntuville ja itsestään selville asioille saa aina järjestettyä aikaa, vaikka olisi kuinka kiireinen – kunhan ne asettaa tärkeys- ja motivaatiojärjestyksessä etusijalle. Mieluisaankin tekemiseen voi joskus joutua etsimään motivaatiota yllättävän syvältä mielen syövereistä, kun nojatuoli tuntuu vastustamattoman pehmeältä.

Aivoton löllöily television tai tietokoneen äärellä kieltämättä houkuttelee vauhdikkaan päivän jälkeen (joskus sijastakin), mutta ei välttämättä lataa akkuja täyteen asti. Toimeettomuudessa on myös se huono puoli, että ainakin minulla jäävät päähän pyörimään kaikki ne asiat, jotka pitäisi hoitaa huomenna, tällä viikolla tai seuraavan kuukauden aikana. Henkiset voimavarat eheytyvät ja nuppi tyhjenee turhasta mielekkäällä tekemisellä: harrastamalla lenkkeilyä, soittamista, virkkaamista, kirjoittamista tai seksiä.

Syksyn edetessä työmääräni todennäköisesti lisääntyy entisestään. Tahdon kuitenkin pitää tämän asenteen silloinkin. Yritän muistaa, miksi teen mitäkin, ja säilyttää nyt korkealla olevan motivaationi. Aikaa piisaa niin pitkään kuin kalenterissa on tyhjää tilaa. Energiankin pitäisi riittää, kunhan saan öisin tarpeeksi unta, muistan syödä järkevästi ja liikun päivittäin.

Miten sinä selviydyt kiireisistä kausista? Mikä on paras tapa ladata akut?

Mainokset

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s