Ostohimoja

Olen ollut jo pitkään ihan naurettavan kitsas ostamaan mitään uutta. Muuhun kuin ruokakauppaan astuminen tuntuu vastenmieliseltä. Liikkeet tursuavat valinnanvaraa, ja ahdistun puikkelehtiessani hyllyjen ja henkareiden välissä hittimusiikin pompottamana. Saatan hypistellä jotain esinettä, jonka ostoa olen harkinnut, mutta päätänkin karata äkkiä ulos viivakoodiviidakosta, ennen kuin se saa köynnöksillään minusta otteen.

Alan kuitenkin kaivata erinäisiä esineitä elämääni. Osa ostohimoistani on selvästi tarpeettomia haluja, kuten kohokirjoitin, jolla saisin ah-niin-nätisti maustepurkit (ja haaveissani koko materiaalisen elämäni) ojoon. Osa taas on oikeita tarpeita, joita en vain ole syystä tai toisesta saanut aikaiseksi hankkia, kuten joka tilaisuuteen sopiva pikkumusta, jota olisin tarvinnut viimeisen puolen vuoden aikana ainakin viidesti.

Sitten on näitä minimalisti-Iitun ja ekohippi-Iitun välisiä taisteluja. Omistan aika monta erilaista laukkua, enemmän tai vähemmän säännöllisessä käytössä on kaikkiaan kuusi ja lapsuudenkodissa kohtaloaan jännittämässä vielä muutama lisää. Jos hankkisin yhden nätin ja tarpeeksi tilavan repun, joka sopisi kaikkiin asuihin, voisin luopua paria käsilakkua lukuunottamatta muista veskoista. Tämähän olisi minimalistisesti ajatellen fiksua, eikö? Mutta ekologisesti – ei niinkään.

En ole uuden ostamista vastaan sinänsä. Vain uuden ostamista turhaan. Ja nykyään myös käytetyn ostamista ilman päteviä perusteluja. Kun oikeasti tarvitsen jotain, yritän ensin löytää sen käytettynä, jos se on järkevää (hammasharjan kohdalla se ei ole järkevää). Aina tarve ja tarjonta eivät kohtaa, ja silloin on turvauduttava tehdastuoreuteen tai jätettävä yksinkertaisesti ostamatta. Jälkimmäistä toimintatapaa olen harjoittanut jo vähän liikaa.

Helpottaakseni ostopäätöksiäni kirjoitin paperille kaiken, mitä olen viime aikoina pohtinut hankkivani. Viereen kirjoitin tiedossa olevat tai arvioidut hinnat kullekin kapineelle. Lista ei ollut mitenkään järkyttävän pitkä, vaikka vähän himoitsemieni tavaroiden määrä yllättikin. Sen sijaan hinta, joka tavaroille kertyisi kerralla uutena ostettuna, säikäytti minut: kolminumeroiset luvut eivät riittäneet! Ostoksille lähteminen ei tuntunutkaan yhtään helpommalta.

Päätin vielä miettiä, mitkä ostoksista ovat tarpeellisimpia ja kiireellisimpiä. Kauhean moni ei ole akuutti, mutta osaa olen vitkutellut ihan riittävästi. Aion siis opetella taas ostamaan. Sijoitan vaikkapa kerran kuukaudessa tärkeysjärjestyksessä seuraavaan hankintaan. Ehkä jossain vaiheessa annan periksi myös joillekin niistä haluista, jotka eivät ole elämäni kannalta välttämättömiä, mutta kuitenkin söpöyssilmääni miellyttäviä (krhm, dymo, köh köh).

Miten sinä suhtaudut ostohimoihin? Vaaditko perusteluja hankinnoille vai ostatko, jos siltä tuntuu?

Mainokset

2 thoughts on “Ostohimoja

  1. Mielestäni on vain hienoa jos ostaminen ei houkuta eikä tuota sen suurempia vaikeuksia kääntyä liikkeestä pois. Pyrin itse keksimään muuta tekemistä kuin kaupoissa kiertely, koska jos sinne menee, harvoin vain katselee. Tein myös vähän aikaa sitten samanlaisen listan niistä asioista mitä haluan jossain vaiheessa hankkia, suurin osa on isompia hankintoja kuten esimerkiksi polkupyörä ja kirjahylly, joiden hankinta on perusteltua kohdallani, mutta sitten on sitä osastoa mitä voisin hankkia jos se olisi mahdollista ja nämä ovat niitä mitä sitten voin varmasti karsia. Halusin nähdä että mitä siihen paperille päätyy ja siten ehkä myös rajata rahankäyttöä ja kulutusta sellaisten pienempien asioiden suhteen mitä tulee helposti ostettua, mutta jos niitä jättää ostamatta nekin rahat säästyvät. Tarkoitus ei ole kuitenkaan palkita itseään ostamalla suurempaa ja kalliimpaa kun on ensin onnistunut kieltäytymään jostain muusta, lähinnä toimia tiedostavammin ja harkitummin.

    Nykyään olen hyvinkin tarkka hankintojen suhteen, mutta myönnän että vielä jokin aika sitten hankin esimerkiksi paperituotteita ynm. vain koska pidin niistä, toki myös käytän niitä, mutta ostosyy ei todellakaan ollut että olisin tarvinnut lisää paperia tai kyniä. Eli suurimmaksi osaksi pyrin perustelmaan ostoksia mutta välillä sitten voi ostaa jos siltä tuntuu.

    • Kiitos kommentista!

      Olen iloinen, ettei shoppailu ole minulle mieluisaa ajanvietettä, mutta silloin kun oikeasti pitäisi ostaa jotain, ostosahdistus vain hankaloittaa elämääni.

      Minusta tuntuu, että koska olen vältellyt ostamista, tarpeellisten ostosten lista on koko ajan vain pidentynyt ilman, että olen edes yrittänyt pysyä tarpeideni perässä. Nyt moni hankinnoista on ajankohtaisia, ja niihin lyhyessä ajassa kuluva rahamäärä hirvittää. Toisaalta olen varmasti säästänyt paljon pennosia olemalla ostamatta joitain lopulta turhiksi toteamiani esineitä.

      Paperille kirjoittaminen on todella silmiä avaavaa, ja auttaa ainakin minua karsimaan tarpeettomia haluja. Jos jokaisen ostohimon kirjoittaa ylös ja odottaa kuukauden tai edes muutaman päivän, tulee helposti toisiin aatoksiin. Minulla kirjoittaminen auttaa myös siinä, etten pyörittele päässäni jatkuvasti kaikkia niitä tavaroita, joita haluaisin tai tarvitsisin, vaan voin antaa paperin muistaa ne puolestani.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s