Liikaa tilaa

Minulla on muuttokuume. Olen oikein tyytyväinen nykyiseen kämppääni. Se on hyväkuntoinen ja kaunis, rauhallisessa talossa ja erittäin hyvällä paikalla. Silti tahtoisin muuttaa pienempään, halvempaan asuntoon. Nykyiset 28 neliötä tuntuvat ruhtinaallisilta, jopa ylimääräisiltä. Ei vähiten siksi, että uhraan niihin lähes kaikki tuloni. Kaikkein eniten kuitenkin siksi, että minulla on niin vähän tavaraa.

Ei ihminen kovin monta neliömetriä asuintilakseen tarvitse. Ranskalainen ystäväni asuu kymmenen neliön huoneessa opiskelija-asuntolassa ja pärjää ihan hyvin (tosin ei hän siellä hirveästi vapaa-aikaansa vietä). Syy, miksi moni kaipaa jatkuvasti isompaan asuntoon, löytyy pääsääntöisesti kasvavasta materiaalisesta omaisuudesta. Edesmennyt George Carlin on tiivistänyt ilmiön osuvasti:

Pikkuasuntoon muutto toisi mielenkiintoisia uusia haasteita minimalisti-minälleni. Saisin keksiä nokkelia säilytysratkaisuja ja pohtia yhä tarkemmin, mikä kotonani on olennaista. Youtubessa on paljon inspiroivia videoita ahtaasta asumisesta. Tässä ammattijärjestäjä asuu reilussa kahdeksassa neliömetrissä, mikä on minun makuuni vähän turhan äärimmäistä mutta kunnioitusta herättävää kuitenkin:

Onko sinulla ylimääräisiä neliöitä vai tuntuuko koti ahtaalta? Onko asuinpinta-alasi ihmisiä vai tavaroita varten?

Mainokset

10 thoughts on “Liikaa tilaa

  1. Meidän 58-neliöinen asuinpinta-alamme on pääasiassa vieraita varten, vaikka hyvä jos kerran kuussa joku käy. Kaksi ihmistä ja kaksi koiraa mahtuu siis oikein tilavasti. Emme säilö turhaa, joten säilytystilaakin on ruhtinaallisesti. Simppeli sisustus koostuu yksittäisistä, suurista huonekaluista eli tavaravarastointia emme harjoita. Pärjäisimme kyllä pienemmällä keittiöllä ja oikeastaan kokonaan ilman olo- tai makuuhuonetta, mutta kyseessä on mieleinen ja edullinen omistusasunto. Jos joskus haluamme perheenlisäystä, mahdumme asumaan tässä oikein hyvin. Minuakin viehättää kompakti asuminen. Olenkin harkinnut rullattavan futon-patjan hankkimista, jolloin voisimme luopua kokonaan sängystä, kun levittäisimme patjan aina yöksi lattialle. Se tekisi hyvää myös selälle.

    • Minäkin kiitän ylimääräisiä neliöitä silloin, kun koko kaveriporukka tulee käymään. Silloin (harvakseltaan) tulevat myös kaikki lautaset ja lasit käyttöön. Muuten luopuisin niistäkin, mutta toisaalta en halua käyttää kertakäyttöastioita.

      Monet minimalistit hehkuttavat futonia, ja tavallaan se kiinnostaisi minuakin. Toisaalta se olisi varmaan aina levitettynä, koska olisin liian laiska rullaamaan sitä aamuin illoin. Lisäksi sänkyni toimii ihan kivasti sohvan korvikkeena.

  2. Mielenkiinnolla selailen minimalismi-blogeja jo toista viikkoa – jälleen kerran. Jokin tässä viehättää ja pienellä raivauksella olen jo muutoksia havainnut. Jos ihan yksikseen päättäisin kaikesta, seuraavaksi otettaisi isommat vaihteet käyttöön. Mutta kun kumppanikin pitää ottaa huomioon.
    Ihania videoita lisäinspiraatioon!

    • Kiva että olet kiinnostunut minimalismista ja löytänyt tännekin!

      Raivaaminen on kauhean palkitsevaa, vaikka sitä tekisi hitaastikin. Eron huomaa kuitenkin nopeasti.

      Minua askarruttaa tuo kumppaniasia. Tällä hetkellä asun yksin, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa tahdon jakaa kodin kumppanin kanssa. Mutta en välttämättä kaikkien hänen tavaroidensa… 😀

  3. 2 vuotta olen nyt asunut unelmakotiani ja neliöitä on tarpeeksi (150 kohta kuudelle hengelle). Kaikki neliöt eivät edes ole järkevästi käytössä, vaan on tilaa säilyttää myös (väliaikaisesti)tällä hetkellä turhaa tavaraa (esim. tulevalle vauvalle sisaruksien vanhoja vaatteita). Vähän kerrallaan remontoin ja järjestän tiloja niin että jää tilaa myös olemiselle. Ja epäilen että neliöitä on liikaa siinä vaiheessa kun lapset joskus muuttavat omilleen.

    • Kuuden hengen perhe taitaakin vaatia vähän enemmän tilaa kuin yksi ihminen, ainakin jos kukin haluaa vähän yksityisyyttä elämäänsä! Perheen vakiintuneessa kodissa on varmasti fiksua säilöä muutaman vuoden sisällä tarvittavia tavaroita, lastenvaatteitahan on vähän turha ostaa jokaiselle sisarukselle erikseen.

      Vanhempani asuvat nykyään kahdestaan lapsuudenkodissani, omakotitalossa. Koko yläkerta on nyt lasten poistuttua asumaton, mutta vaikuttaa muuttuvan pikku hiljaa varastotilaksi. 😀

  4. Kiva blogi sulla! Muakin kiinnostaa vain olennaisen omistaminen, kiehtovat säilytysratkaisut. Palaan myöhemmin lukemaan lisää!

  5. Eksyin tänne ensimmäistä kertaa ja tykkään! Täytyy palata paremmalla ajalla lukemaan lisää 🙂

    Meitä on kaksi lasta ja kaksi aikuista, asumme 55 neliön kaksiossa. Mahdumme oikein hyvin, vaikka lähipiiristä on tullut kummastuneita kommentteja, koska eihän lapsiperhe kuulemma voi asua näin ahtaasti. Omasta mielestäni tilaa on juuri sopivasti, tavaramäärä on karsittu minimiin ja kotona on avaraa ja viihtyisää. Leluja lapsilla on kyllä mielestäni vähän liikaa, vaikka pääasiassa kaikki ovatkin käytössä. On niitä kuitenkin onneksi paljon vähemmän kuin useimmilla tuntemillani lapsiperheillä…

    • Jee, tervetuloa!

      Jännä, miten ulkopuoliset kokevat asiakseen päättää, miten monta neliötä on tarpeeksi toiselle. Minusta on mahtavaa ja inspiroivaa, että pystytte sopeuttamaan tavaramääränne rajattuun tilaan niin, että mahdutte siellä elämään.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s