Suloinen sokerilakko

Kolme viikkoa ilman sokeria sujui alkujärkytyksen jälkeen yllättävän kivuttomasti. Ensimmäiset päivät olivat kaikkein pahimmat. Olin kiukkuinen, väsynyt ja pahansuopa, ja läheisimmät ihmiset saivat kärsiä huonosta seurastani. Pahin makeanhimo heräsi aina iltapäivisin ja illalla. Päätä särki, ja ajatukset haikailivat sokerimättöä. Olin varma, etten kestäisi kahta päivää pidempään, mutta onneksi eräs tärkeä ihminen lupautui tuekseni sympatialakkoon.

Toisella viikolla helpotti jo. Pystyin keskittämään ajatukseni muuhunkin kuin sokeriin ja sokerittomuuteen. Vesi herahti kuitenkin heti kielelle, jos näin herkullisen näköisiä jäätelöitä ja suklaita tai jos haistoin ihanien leivonnaisten vastustamattoman tuoksun. Mietin, että en oikeastaan kaivannut enää päivittäistä sokeriannostani vaan kaikkia niitä suloisia makuja ja koostumuksia, jotka hivelevät hellästi kielen päätä.

Kolmas viikko meni jo rutiinilla. En enää kokenut jääväni paitsi mistään, vaikka muut söivätkin makeaa ja minä en. Itse poimitut omenat osoittautuivat mainioksi herkuksi, joka ei edes tuntunut miltään tylsältä korvikkeelta. Tuntui, että olin saanut suhteeni sokeriin kohtuullisen normaaliksi, eivätkä herkut enää yrittäneet vietellä minua. Sitten, ihan lakon loppumetreillä, sattui harmittava takaisku.

Kaverini tupareissa oli tarjolla kaikenlaisia suolaisia ja makeita herkkuja, joista valitsin lautaselleni tyytyväisenä ne suolaiset. Ansa oli pikareihin tehdyt jälkiruoka-annokset, joita oli tasan niin monta kuin oli vieraitakin. En kehdannut kieltäytyä ja nostaa haloota sokerilakostani, joten söin omani valittamatta. Hyväähän se oli, mutta hurjan makeaa, ja jouduin pitämään pientä annosta popsiessani useita taukoja. Tuon hairahduksen jälkeen ei onneksi ole tehnyt mieli makeaa.

Tein mielenkiintoisia havaintoja sokerittomuuteni aikana. Ensinnäkin minulla oli jatkuvasti nälkä. Kun herkut eivät enää olleet pääasiallinen energianlähteeni, käännyin oikean ruuan puoleen ja söin PALJON. Tuntui, että tarvitsin myös unta enemmän kuin normaalisti. Kaikkein jännintä oli huomata, että makuaistini herkistyi huomattavasti. Jo muutama mansikka sai makunystyräni huutamaan liiasta makeudesta, ja maitokin maistui yhtäkkiä kauhean sokeripitoiselta.

Entä onko minulla nyt parempi olo kuin ennen lakkoa? Olenko energisempi, hyväntuulisempi ja terveempi? Tätä on vaikea arvioida, mutta luulisin niin. Sokerin aiheuttamat mielialan heittelyt ovat ainakin vähentyneet. Olen varmaan myös terveempi, kun saan syömisistäni enemmän ravintoaineita ja vähemmän tyhjää energiaa. Tärkeintä on, että olen päässyt irti sokerikoukusta. En ole enää makeanhimon orja, enkä aio siihen asemaan enää alistua.

Mainokset

2 thoughts on “Suloinen sokerilakko

  1. Hyvä sinä!!
    Itsekin olen jo voiton puolella siinä mielessä, että valkoista sokeria en juurikaan suuhuni laita, mutta raakasuklaata sen sijaan tekee mieli koko ajan ja sitä valmistankin vähän väliä. Makeutuksena käytän joko hunajaa tai kookospalmusokeria, joten huomattavasti synnittömämpi herkku kyseessä. 🙂

    • Jei, kiitos! Raakasuklaa taitaakin olla sieltä parhaimman omantunnon herkkujen päästä, maukasta mutta terveellistä. 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s